isälläni todettiin reilut kuukausi sitten pahalaatuinen kasvain maksassa, häntä ei otettu vakavasti aiemmilla lääkärikäynneillä. Lähetteen oudoista vatsakivuista laittoi erikoislääkärille gynelogi joka otti asian vakavasti( gynegologi sattui olemaan päivystävänä lääkärinä terveyskeskuksessa)Isäni hikoili ja laihtui vajaassa kuukaudessa melkein 30 kiloa..ei mitään mukavaa katsottavaa..todella tuskaisen näköistä jatkuvaa hikoilua ja ruokahaluttomuutta..
Isältäni otettiin ohutneulanäyte vasta kun syöpälääkäri oli palannut sairaslomilta..tähänkin tuhrautui reilu viikko aikaa..Loput kaksi viikkoa isäni oli sairaalassa. Maksa oli leikkauskelvoton, siitä hänelle ilmoitettiin puhelimitse ja siitä alkoi piinaava odotus. Meille lähiomaisille kaikki tämä oli todella raskasta ja on edelleen. Kahdessa viikossa isäni kunto heikkeni päivä päivältä. Maanantaina hän sai tiedon ettei mitään ole tehtävissä. torstaina hän ei enää reagoinut mihinkään. Puristi kättä ja äänteli kylläkin.
Tähän kaikkeen liittyi se että vatsaonteloon kertyi nestettä, hänelle laitettiin myös virtsakatetri ja lopulta vaipat (viimeisinä kolmena päivänä)Isälläni oli jatkuva hikka kahden viikon ajan, joka kuulemma kuuluu taudin kuvaan. Maksasyövän syntyyn ei löydetty syytä. Alkoholia hän ei käyttänyt laisinkaan. Lääkäri epäili isäni kohdalla kroonista maksatulehdusta koska maksa oli kirroottinen.
Me lähiomaiset vietimme viimeisen viikon yötä päivää sairaalassa pitäen isääni kädestä kunnes hän nukkui poies. Lähtö oli kaunis varsinkin kun tiesi ettei hänen tarvitse enää kärsiä. Meillä on jäljellä enää suuri tuska ja suru. Miksi kaikki tapahtui yhdessä kuukaudessa. Miksi?..elämä on epäoikeudenmukaista. Hän oli vasta vähän reilu 50v..
Isältäni otettiin ohutneulanäyte vasta kun syöpälääkäri oli palannut sairaslomilta..tähänkin tuhrautui reilu viikko aikaa..Loput kaksi viikkoa isäni oli sairaalassa. Maksa oli leikkauskelvoton, siitä hänelle ilmoitettiin puhelimitse ja siitä alkoi piinaava odotus. Meille lähiomaisille kaikki tämä oli todella raskasta ja on edelleen. Kahdessa viikossa isäni kunto heikkeni päivä päivältä. Maanantaina hän sai tiedon ettei mitään ole tehtävissä. torstaina hän ei enää reagoinut mihinkään. Puristi kättä ja äänteli kylläkin.
Tähän kaikkeen liittyi se että vatsaonteloon kertyi nestettä, hänelle laitettiin myös virtsakatetri ja lopulta vaipat (viimeisinä kolmena päivänä)Isälläni oli jatkuva hikka kahden viikon ajan, joka kuulemma kuuluu taudin kuvaan. Maksasyövän syntyyn ei löydetty syytä. Alkoholia hän ei käyttänyt laisinkaan. Lääkäri epäili isäni kohdalla kroonista maksatulehdusta koska maksa oli kirroottinen.
Me lähiomaiset vietimme viimeisen viikon yötä päivää sairaalassa pitäen isääni kädestä kunnes hän nukkui poies. Lähtö oli kaunis varsinkin kun tiesi ettei hänen tarvitse enää kärsiä. Meillä on jäljellä enää suuri tuska ja suru. Miksi kaikki tapahtui yhdessä kuukaudessa. Miksi?..elämä on epäoikeudenmukaista. Hän oli vasta vähän reilu 50v..
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voimia sinulle! Elämä on joskus niin epäreilua! Ystäväni isä eli yhdeksän vuorokautta diagnoosin jälkeen. Maksasyöpä on salakavala tauti.
Pidä huolta itsestäsi ja toisistanne, aika parantaa.
Ja voimia teille läheisille.
Voisin sanoa, että tiedän, miltä sinusta nyt tuntuu. Itse menetin meille niin rakkaan appeni ja lasteni vaarin viime lauantaina vatsasyövälle. Hänellä sairaus todettiin 5 viikkoa ennen kuolemaa, eikä mitään ollut tehtävissä. Yksi sytostaattihoito ehdittiin aloittaa, mutta se tuhosi maksan...
Voimia niille jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olin! Tästä on vain jatkettava...vaikka edelleen olen shokissa ja surun murtama. Odotan isääni joka päivä kotiin ja kuvittelen että hän olisi vain jollain matkalla. En tiedä miten jatkaa eteenpäin..kun ei edes huvita..kiitokset kaikille!
Onko tavallista että sytostaatit pilaa maksan?
Anopilla leikattiin vatsasyöpä ja nyt sytostaatteja.
sytostaattihoidon seurauksena. Olisiko tapauskohtaista? Apellani oli syöpä levinnyt myös sappeen ja kun hoito päästiin viimein aloittamaan, lääkäri varoitti, että jos sytostaattihoito menee maksaan, niin se on nopeaa menoa. Toivottavasti anoppisi kohdalla ei käy näin huonosti. Voimia!
niinkuin kaikki kipulääkkeetkin mitä syöpäpotilaalle annetaan...on selvää ettei maksa enää pysty enää suodattamaan näitä erilaisia myrkkyjä.
Jaksamisia..
hei, kylläpä lääkärit aina punnitsevat sen sytostaattien haitan ja hyödyn. Maksa-arvojakin seurataan todella tiiviisti tarvittaessa ja monesta eri verikoearvosta.
- Sytostaatithan ovat tosi kovia lääkkeitä, siksi seurataankin tosi tarkasti. Ja ei ne onneksi aina kuitenkaan aivan pilaa maksaa vaikka tietysti kuormittavat. Mutta sytostaattien aikana kannattaa pyrkiä jättämään kaikenlainen muu elimistöä kuormittava, monet luontaistuotteet ovat hyvinkin rasittavia maksalle. Ja jopa vaarallisia lääkkeiden vaikutuksia muuttavia, jotkut niistä.
Kysykää rohkeasti lääkäriltä kaikista mieltä painavista asioista, mm. sytostaattien vaikutuksista maksaan.
Toivotan parasta, siis jaksamista, toipumista ja paranemista...
että jos potilas on hoidossa sellaisessa sairaalassa jossa ei ole erillistä syöpäosastoa niin hoitohenkilön tieto/taito ei ole aina riittävää. Puhun nyt kokemuksesta jossa hoitava lääkärikin sanoi ettei tämä ole alaani että pitää katsoa kirjasta mitä voidaan antaa ja siihen meni kaksi päivää kun hän selvitti mitä lääkettä voi vaimolleni antaa. Että näin..
Otan osaa suureen suruunne. En voi sanoa tietäväni mitä koette, mutta menetin isäni vuonna 1995. Hän kuoli syöpään, melanooma malignia, sanottiin että elinaikaa on n. 4-5 v. ja aikaa meni 5 vuotta melkein tarkalleen. Nyt sairastan itse syöpää ja olen pohtinut kuolemaa todella paljon... tulin uskoon kesällä, ehkä juuri kuoleman pelon takia. Nyt tiedän, että ei minun tarvitse pelätä, mutta suuri huoli on pienestä lapsestani ja ystävistäni, heidän surustaan. Tiedän mitä on menettää rakas ihminen ja on surullista, kun ei saa vastauksia, miksi niin piti käydä. Toivon teille voimia ja siunausta elämäänne.
sinulle..varmaan raskasta sairastua itse syöpään kun tietää mitä se on ollut oman vanhemman kohdalla..en voi muuta sanoa kuin lähettää positiivista energiaa sinulle ja koko perheellesi..jaksamisia..
Kun ei heti otettu vakavasti olethan ottanut yhteyttä potilasvakuutukseen. Läheiseni kuoli syöpään 3kk sitten. Ensimmäiset oireet oli 2,5 vuotta sitten ja niitä ei otettu vakavasti. Kysymyksessä oli syöpä jolla vain oireena ajoittainen verivirtsaisuus, sitten myöhemmin tuli väsyminen, laihtuminen ja kuumeilu. Silloin olikin jo kaikki myöhäistä syöpä oli levinnyt jo niin pitkälle että mitään parantavaa hoitoa ei ollut. Hoidimme isän kotona loppuun asti kotisairaalan hyvällä tuella. Puolisoni oli myös reilu 50-v oli vielä töissä 2.5.2005 se olikin viimeinen työpäivä.