kierretään ja kaarretaan, kierretään ja kaarretaan... eikä sit kuitenkaan tehdä mitään. Kun ei uskalla sanoa mitään, ei koskettaa eikä melkein edes katsoa =O. Mitä meille tapahtuu, kuihdutaan pois?
Mitä V****A tää oikeen on?
Tulppaani (n)
232550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mut ainakin tää olis paljon helpompaa kun ei olis noita muita koko aikaa ympärillä.
mä en tiennyt olevani, mutta näköjään oon =( ja muita tulee olemaan aina paikassa, jossa me tavataan... eikä näköjään nähdä enää muualla, edes vahingossa. ja toisaalta, eihän meillä kai ole tulevaisuutta - ymmärrän. hippasen kurjaa.
Kyllä pahempaa, mä olen vielä ujompi :( Mutta kaksistaan olisi edes teoreettiset mahdollisuudet saada jotain aikaan. Älä sinä luovuta, en minäkään tulevaisuus on tuolla jossain, pitää ottaa se kiinni. Taas pitää odottaa vain pieni ikuisuus, että voidaan yhdessä koittaa sitä hyppiä kiinni.
haaveilen siitä tulevaisuudesta, oli se missä tahansa. tiedän että se tulee. ongelma on se, että minä ainakin elän nyt ja tässä. kunpa voisit elää kanssani...
Miksi sinä nyt kimpaantua rupeat? En kai minä sinulle mitään pahaa ole kuitenkaan tehnyt? Älä haaveile tulevaisuudesta, tee sitä, kyllä se tulee mutta voit itse vaikuttaa millainen se on. Ja tämän filosofisen pläjäyksen jälkeen menen nukkumaan.
Tai ainakin sänkyyn pohtimaan taas missä sitä mennään. Asiat taisivat nyt ainakin mennä taas edes aavistuksen etiäppäin, mutta tällä vauhdilla taitaa jo puutarhuri käydä tulppaanit keräämässä ennen kuin kulkijapoika sitä pääsee ihastelemaan.
kenet löytänyt????
Huonosti nukutun yön jälkeen, en ole yhtään viisaampi... mitä tässä oikein tapahtuu vai tapahtuuko kenties mitään? Onneksi tulppaani on sipulikukka, joka kerää voimansa takaisin sipuliin ja nousee siitä entistä kukkeampana joka kevät. Ja keväthän on vasta tulossa! Sitä odottaen.
Tulppaanit kukkii yleensä tuolla Alankomaissa, siitä neiti Alanko. Toivotan uutta nousua uuteen loistoon ;)
loisto on väkevämpi kuin koskaan, kunhan tästä loskasta päästään. mä tainnutan sut, kun oon niin upeakukkainen ja sittenhän kaikki ongelmat ovatkin ratkaistut =)))
teettää... Uskalletaan esiintyä tv:ssä ilman vaatteita tai muuten vain leikkiä idioottia, mutta kun pitäisi tunteista puhua niin laitetaan pää pensaaseen ja annetaan sen olla siinä kunnes salama iskee ja tuhoaa kaikki haaveet... Ah, eiköhän olisi jo aika myöntää, että tässä ajassa ja tässä maailmassa on vain jotain vikaa. Petetään, koska ei haluta että toinen ehtii ensin, vaikka oikeastaan vain haluttaisiin rakastaa...
..vaikka itsekin olen ihmetellyt "ujouttani", sitä, ettei uskalla heittäytyä ja kertoa miltä oikeasti tuntuu. Mitä nyt ei kannata tehdä ihan kahden päivän tuttavuuden jälkeen ;)
Me ollaan vaan niin omillamme, puolet avioliitoista päätyy eroon, varmaan sama määrä avoliitoista, noin 80 % parisuhteesta elävistä pettää, kaikki etsii täydellistä rakkautta.. Siinä muutamia seikkoja. Pitää olla vahva yksin, että pärjää nyky-yhteiskunnassa.
Mutta miksi ihmeessä?! Viisas olisin, jos tietäisin vastauksen. Ja voisin kutsua itseäni rohkeaksi, jos pystyisin itse myöntämään olevani ihastunut..
Sama vika!
Näen hänet kaksi kertaa viikossa paikassa jossa,on n.80 ystävää ympärillä.Kerran aloin juttelemaan hänelle niin,eikös siihen tupannut heti joku kolmas niin etten saanut asiaani sanotuksi.Tuntuu siltä että nämä n.80 ystävää ei haluaisi että me kohtaisimme.Minäkään en tapaa häntä vahingossa.Pe***le!
kun on ne muut,pentele.
No hommatkaa ne teidän ihastuksenne jonnekin muualle, missä ei ole muita paikala. Ikinä kuullut treffeistä??
Kovaan ääneen valitetaan nykyajan menosta miten parisuhteet sitä, parisuhteet tätä, mutat ettehän te koskaan tule saamaan mitään parisuhdetta tuota menoa! Perkele! Hakkaa päälle!
mikään ei tietenkään ole ihan niin yksinkertaista, olisipa
On se. Teet siitä vain turhan monimutkaista omassa mielessäsi. Toki, jos olet varattu ( tai ihastuksesi/molemmat) , niin hieman hankalaa.
Ongelma onpi siinä, että sitä treffikutsua kun ei saa esitettyä kun onpi ne muut paikalla. Varsinkin kun kyseessä on harrastuspiirin puolituttuja joita saa tuijotella jatkossakin, niin kyllä meikäläinen haluaa hoitaa tälläiset hienotunteisesti ihan kahden kesken.
olis niin tylsää, jos se olis yksinkertaista.
Elämä on.
http://www.netti.fi/~timotei/TulevaisuusRakkauttaVai.html
Näpäyttelyni ja nöyryyttelyni on sun huvias nykyään. Isoja asioita löysin lausein kikatellaan nimettöminä. Sitten taas etäämpää huomioni niin kaihertaa, kun kaikkien täytyis kumartaa. En aisti susta tippaakaan aitoa halua edes enää yrittää. Massa jauhaa susta viimesenkin tahdonrippeen. Senkin tekee silkkaa näköalattomuuttaan ja luuloaan.
liian kova kilpailu vie multa halut......
pahalla kenellekään. Hyvällä voisin vaikka kikattaakin, muttei siihenkään ole ollut mahdollisuutta oikeestaan koskaan. Kovasti yritän aistia itseni pois tästä tunteesta, huonolla menetyksellä näemmä.