Minäkin teen pienen kyselyn.
1. Miksi otit sekarotuisen koiran?
2. Mitä kautta löysit oman koiran?
3. Miksi et halunnut rotukoiraa?
4. Mitä harrastat koirasi kanssa?
Olisihan paljon muitakin kysymyksiä, mutta eiköhän nuo ole tärkeimmät :> JA vastaan myös itse:
1. Etsiskelin kauan koiraa, mutta mikään rotukoira ei oikein herättänyt sydämen pohjalla sitä oikeaa tunnetta, vaikka paljon pentuja kävinkin katsomassa.
2. Oman koirani löysin paikallisen eläinsuojelun kautta. Oli koiranomistaja ilmoittanut, että on sekarotuisia pentuja ja melkein luovutusikäisiä.
3. En löytänyt sopivaa rotua. Nyt on mielessä montakin, mitä voisin harkita. Koirakuume on kova, mutta omasta seropistani en luovu enkä välttämättä edelleenkään vastusta, vaikka seuraavakin olisi seropi.
4.Koti tottelevaisuutta, kotikoiran virkaa hoitelee..Eli lenkkeillään ja leikitään paljon..
1. Miksi otit sekarotuisen koiran?
2. Mitä kautta löysit oman koiran?
3. Miksi et halunnut rotukoiraa?
4. Mitä harrastat koirasi kanssa?
Olisihan paljon muitakin kysymyksiä, mutta eiköhän nuo ole tärkeimmät :> JA vastaan myös itse:
1. Etsiskelin kauan koiraa, mutta mikään rotukoira ei oikein herättänyt sydämen pohjalla sitä oikeaa tunnetta, vaikka paljon pentuja kävinkin katsomassa.
2. Oman koirani löysin paikallisen eläinsuojelun kautta. Oli koiranomistaja ilmoittanut, että on sekarotuisia pentuja ja melkein luovutusikäisiä.
3. En löytänyt sopivaa rotua. Nyt on mielessä montakin, mitä voisin harkita. Koirakuume on kova, mutta omasta seropistani en luovu enkä välttämättä edelleenkään vastusta, vaikka seuraavakin olisi seropi.
4.Koti tottelevaisuutta, kotikoiran virkaa hoitelee..Eli lenkkeillään ja leikitään paljon..
Vastaukset 33
Vanhimmat
vastaus sinun pieneen kyselyyn:
1.se oli hyvännäköinen pieni pallero.
2.ystävän koiralle sattui vahinko ja otin sieltä yhden.
3.minulla on jo ennestään rotikka
4.ulkoillaan paljon,tulevaisuus näyttää,vaavi on vasta 9vko.
hyvin tulevat toimeen keskenään!!!
Eli 1. Katselin eri koiria, sitten sattumalta näin tämän pentueen ja ihastuin täysin! 2. Siis törmäsin näihin sattumalta 3. Olisin voinutkin ottaa rotukoiran, mutta tämä ehti viedä sydämeni ensin ja muutenkaan en ole ikinä ollut tietyn rodun "kannattaja" 4. Eipä me tuon kanssa olla muuta harrastettu kuin lenkkeilyä ja metsäretkiä, meillä koira on kaikessa mukana, esim lasten kanssa pulkkamäessä ym.
1. Tähän kun vastaan niin on taas sota ja riidat pystyssä, ja puhutaan viikko pentutehtailusta. Otin sekarotuisen koiran, koska en löytänyt rotua, joka olisi minua tarpeeksi miellyttänyt. Minulla on myös periaate, (tästä se lähtee) etten maksa itseäni kipeäksi koirasta. Eikä tämä tarkoita sitä, etten huolehtisi koirasta. Rakastan koiraani sydän juuriani myöten, enkä sitä laittaisi kiertoon, jos se sairastuisi, enkä takuulla veisi piikille (jos kyse ei siis olisi jostakin tuskallisesta sairaudesta josta ei voi parantua). Olen ollut täysi hörhö lemmikkieni suhteen lapsesta asti. Tekee vaikeaa lähteä lomallekaan, kun tietää että hauvalla on ikävä, eikä se ymmärrä, miksi emäntä jättää. En siis vain suostu maksamaan maltaita koirasta, kun niitä saa halvemmallakin.
2. Pitkällisen etsinnän jälkeen näin ilmoituksen keltaisessa pörssissä. Rodut miellyttivät minua, ja paikka oli vain sadan kilometrin päässä. Loppujen lopuksi paljastui että pennut eivät olleet ihanteellisesta paikasta, mutta yksi pentu oli ylitse muiden, ja se lähti mukaan. Lompakosta lähti sata euroa. Pentua ei ollut rokotettu tai madotettu, vaikka se oli melkein 5kk ikäinen..
3. Oikeaa rotua ei vain löytynyt, ja kuten sanoin, en laita 400 euroa (tonnista puhumattakaan) koiranpentuun. Käytän ne mieluummin itse koiraan sitten kun omistan sen. Ja kuka tahansa meille tuleva näkee kyllä, että hauva on hemmoteltu tapaus.. Leluja joka puolella.
4. Kävimme pentukoulussa ja neidille on tarkkaan opetettu käytännön asioita. Ei tarvitse itse kiertää keppien ympäri kun koira osaa sen itse, eikä autosta tulla ilman lupaa jne. Nyt aloitimme agilityn ja mukavaa on ollut. Harrastusta on tarkoitus jatkaa, vaikka epäilen että kilpailumenestystä tuskin tulee. Suorittaa tehtävät varsin puhtaasti, mutta hitaasti :). Ja tottakai käymme ahkerasti lenkillä ja leikimme pihalla. Tyty on ihan hulluna palloihin, kokoon ja väriin katsomatta.
Tällä kertaa ei varmaan tulekaan satikutia, kun lista on pitkä, eikä kukaan ole vielä puhunut pentutehtailusta. Minäkin olen arastellut kirjoittaa tälle keskustelupalstalle, kun luulin, että tällä palstalla on varauksettomasti serobin lumoissa olevia koiraharrastajia. Joka kerta, kun olen jotain kirjoittanut parin vuoden aikana tällä ja muillakin monirotupalstoilla minut on leimattu itsekkääksi, ahneeksi, sydämettömäksi, hulluksi, pentutehtailijaksi ja käsketty vähintäänkin hakeutumaan hoitoon, siksi, että teetätin koirallani pennut. Minä rakastan serobiani ja hän minua. Pennun saajat ovat sanoneet olevansa ikionnellisia, kun saivat maailman ihanimmat pennut. Itse olin yllättynyt, että niillä oli satoja ottajia. Myönnän, että olen kai lapsellinen ja tunteellinen.
Oli kiva huomata, että on toinenkin "emäntä", joka ajattelee, kuten minä. Katso:
http://www.nukke.fi/koirat.htm
Mäkin kävin kurkkaamassa sivuja =)
Ihanat ja paljon luettavaa.
Pitää tutustua niihi oikein ajan kans joskus...
1. Nuorimmainen tuli sattumalta,olin etsinyt mukavaa koiruutta,rotua en ollut saanut päätettyä. löysin tämän coctailin ja totesin että se voisi olla minulle osuva koiruus. Sitten haaveissa oli myös toinen koira ja kuumeisesti sellaista haeskelin,tarkoitus oli että se olisi tullut vasta vuoden päästä,mutta kun törmäsin ilmoitukseen,jossa kaupattiin rescue-koiraa joka oli kaksi vuotias,niin päätin että menen katsomaan.Ja kas,meillä on nyt 2 seropia =)
2. Nuorimmaisen ilmoitus oli keltsissä ja toinen on koirapakolaisten kautta.
3.Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi halunnut rotukoiraa,mutta nämä pojat valloitti sydämen... ja tyytyväinen olen.
4.Nuorimmaisen kanssa olisi tarkoitus aloittaa kesällä agility ja tämän vanhemman kanssa harjoitellaan nain alkuun perustottelevaisuutta ja kun se on kunnossa niin sitten katsellaan sille sopiva harrastus.
1. Satuin löytämään sopivan yhdistelmän
2. Tuttavan koira sai pentuja:)
3. Olisin halunnut, mutta meidän lähimäilla (n. 200 km säteellä) ei ole kyseisen rodun kasvattajia. Lisäksi 1000 € (vaikkakin terveestä, tutkitusta ja paperillisesta koirasta) oli vähän liikaa.
4. Ulkoilua ja lumileikkejä. Koirani on nyt 7 kk, joten uusia harrastuksia varmasti vielä tulee.
ottaisin sen pienistä tykkäämistäni roduista(ehkä terrierisekoitus mutten pystykorvasekoitusta) ja koska se on halpa..
...muuten ostaisin pienen rotukoiran hyvästä kennelistä rekattuna jossa ei ole käytetty sisäsiitosta missään muodossa ja on terveet vanhemmat ja isovanhemmat.
Rekkaamatonta rotukoiraa en ostaisi(en halua suosia pentutehtailua).
Harrastaisin seropini kanssa kuten nykyisen rotukoiranikin kanssa tokoa ja hakua.
1. Mietittiin pitkään millainen koira halutaan ja aina kun avokin kanssa keksittiin hyvä rotu keksi ell-siskoni miljoona perinnöllistä sairautta jotka koiralla VARMASTI olisi. Päädyimme seropiin siinä toivossa että geeneistä ei pompsahda resessivisiä-virheitä niin helposti kuin jalostetuilla. Ja onhan seropi todella yksilöllinen =)
2. Etsittiin eläinsuojeluyhdistyksistä kun haluttiin pelastaa joku kovia kokenut koira, ei löytynyt. Löydettiin ilmoitus keltaisesta pörssistä ja lopputulos oli se että pelastettiin meittin pentu kamalista oloista.
3. Ensiksi raha astui vastaan sekä nämä jo mainitsemani taudit (nyt tulee rotukoirien omistajien vihat niskaan). Elän siinä uskossa että seropeilla on vähemmän geeneistä johtuvia vikoja (tai sitten kaikkien rotujen viat pompsahtavat yhdelle yksilölle) mutta meittin rekku on terve.
4. Pentukouluilua ja katsoo nyt mitä keksitään =)
1. koska koirakuume iski meihin nopeasti (no vuosi oltiin suunniteltu pennun ottoa) ja en pystynyt säästämään rahaa niin paljon kuin puhdasrotuisista vaaditaan. en maksa jopa 1000euroa koirasta! älkääkä nyt aloittako saarnaa, koiraltamme ei todella puutu mitään, se on rokotettu säännöllisesta ja käytetty lääkärissä ainakun tarvis, se saa leluja ym. asiaan kuuluvaa.ja rakkautta tosi paljon. raha ja rakkaus ei kulje käsikädessä.
2. lehti-ilmoitksesta
3. koska ne maksavat aivan liikaa...
4. perus-tottelevaisuus kasvatusta, etsintää, lenkkeily ja löhöilyä. on kotikoira ja aivan hurmaava.
1.Otin sekarotusen koska ensimmäinen koiran osto ilmoitukseeni vastannut tarjosi seropia.
Menimme tietysti katsomaan pentua, ja se vei sydämen saman tien jännillä silmillään ja olemuksellaan.
2.Apulasta
3.Kyllä se rotukoirakin olisi kelvannut, mutta kuten sanoin, ensimmäinen myyjä oli seropien omistaja.
Edellinen koirani oli kyllä rotukoira, ja varmaan seuraava jos Kaapolle kaveri tulee.
4.Leikkimistä ja lenkkeilyä.
Ihan tavallista perhe-elämää. :)
1. Sekarotuisia on jo tarpeeksi, kun moni ei halua niitä, vaan puhdasrotuisen. Siksipä monta sekarotuista jää ilman kotin ja jotkut lopettavat niitä. Minä päätin ottaa sekarotuisen, koska semmoinen kelpaa minulle ihan hyvin.
2. Äitini työkaverilla oli pentuja. Kävimme katsomassa ja otimme sieltä. :D
3. Halusin sekarotuisen, koska kodittomia sekarotuisia on jo tarpeeksi. :(
4. En mitään erikoista... Lenkkeilen ja juoksen metsissä. :D Joskus kesällä käymme agilityradalla. :D
1. Miksi otit sekarotuisen koiran?
- Se vain sattui kohdalleni...
2. Mitä kautta löysit oman koiran?
- Pennut olivat tuttavaperheessä
3. Miksi et halunnut rotukoiraa?
- Tarkoituksena ei ollu enää ottaakaan koiraa,
mutta tämä lumosi mut...
4. Mitä harrastat koirasi kanssa?
- Tottelevaisuuskoulutuksissa ja raunioilla käydään
1.ensimmäinen vain tuli puoli vahingossa luokseni asumaan,koditon,piikki uhan alla..
2.seuraavat otin virosta koiratarhalta,elikkä nyt on yksi suomalainen ja kaksi virolaista.:)
3.no ei mitään erityistä syytä,jos lisää pystyisin ottamaan ja rotukoira "eläinsuojelutapaus" kotia vailla ottaisin tietnkin,siis jos kyseisestä rodusta jotain tietäisin..
4.paaaljon lenkkeilyä,uimista,kotikoiran virkaa hoitavat,yhen kans alotetaan agility kesällä jos päästään "pääsykoe" läpi..
Miten arki sujuu kolmen koiran kanssa? Käytätkö kaikki samaan aikaan lenkillä? Olen harkinnut toisen koiran hankkimista ja siksi kyselen.. :)
sujuu,siinä ne menee missä ykskin.aina samalla kertaa lenkillä.välillä menee hermot ku remmit on päin helvettiä ja kaikki menossa eri ilman suuntiin :) hyvin ne osaa käyttäytyä,kun opettaa,välillä vaan innostuvat.rahaa menee vaan hiukka enempi mutta on nuo se arvosia,ja enempiki!
1.Otin KOIRAN, sen enempää rotua tai rotuja ajattelematta.
2. Ilmoitus netissä, ja ihastuin kuvaan tulevasta pennustani(ensisilmäyksellä tiesin, että tuo on meidän koira, ja niinhän siinä sitten kävi)jo ennenkuin olin lukenut tekstistä, että on seropi..
3. Katso vastaus kysymys 1.
4. Tokoa ja liikuntaa, kesäkelillä mm. pyöräilyä.
1. - 2. Olin ennen vannoutunut rotukoiraharrastaja ja kierrellyt 13 vuotta näyttelystä toiseen. Rotukoirani kuoli maaliskuussa, eikä mieheni halunnut enää "räkyttäjää" kerrostaloon. Syyskuussa, kun olin sairastanut puoli vuotta koirattomuutta, entisen koirani inkarnaatio (naamastaan) putosi monen yhteensattuman kautta eteeni. Se oli 5 kk:n ikäinen pentu ja pitovaikeuksien vuoksi lopetusuhan alla. Tiesin heti, että se oli minun koirani, vaikka olikin monirotuinen. Katso
http://www.nukke.fi/ronja.htm
3. En ollut ajatellut ottaakaan koiraa, vaikka salaa luin kuvauksia eri roduista. Enkä hintakin oli kriteeri, ainakin miehelleni. Hän ei olisi halunnut minun maksavan tuhatta euroa mahdollisesta uudesta kiusankappaleesta, joka parisuhteen solmisen myötä oli tullut hänen asuntoonsa. En ollut onnistunut nimittäin kouluttamaan edellistä norfolkkiani urbaanin yhteiskunnan jäseneksi ja se oli elänyt jo kaksitoista vuotta maalla ja saanut toteuttaa oman rotunsa (hurjia)ominaisuuksia. Se tappoi lihapullansakin. Katso http://www.nukke.fi/robin.htm
4. Käyn Ronjan kanssa lenkeillä. Se vartioi taloa, paimentaa naapurin lehmiä ja hurmaa ihmisiä, jopa niin, että eläinlääkäriä myöten minulta ruettiin vaatimaan pentujen tekoa, johon suostuin, enkä ikinä kadu sitä. Katso
http://www.nukke.fi/kostea_kesa.htm
Käymme myös yhdessä vaeltamassa Lapissa ja muualla. Katso http://www.nukke.fi/luonnossa.htm
Olen onnellinen koirastani.
Terve taas,pitkästä aikaa näille sivuille eksyin. Tällä kertaa tosin vähän ikävämmissä merkeissä,kun nuorempi seropini piti lopettaa maanantaina halvaantumisen johdosta. :´( Suru on suuri ja päätöksen tekeminen erittäin vaikea, mutta ehkä se suru joskus helpottaa...
Mutta vastaan kuitenkin kyselyyn.
1&2. Oma pystykorva narttuni rakastui tulisesti karhukoiraan ja rakkaussuhteesta syntyi 4 pentua,joista yksi valittiin itselle (muut myytiin rajavartiolaitokselle,1 pennuista kuoli heti syntymän jälkeen). Toinen koira on niinikään vahinko jonka sain synttärilahjaksi vanhemmiltani(12 vuotta sitten).
3.Rotukoirat eivät kolahda sydämeen. Olin tosin aika nuori kun valitsin/sain noi koirat,mutta edelleen otan seuraavaksi seropin.
4. Vanhempi,se elossa oleva on metsästyskäytössä, mutta harrastetaan tokoa ja agilityä(epävirallisesti kotona) ja mitä nyt tulee mieleen,ainakin pienimuotoista vaellusta ja marjastusta. Tuoreen koiravainajan kanssa ruukattiin pyöräilyä,vaellusta,marjastusta ja vetoa harrastaa, lisäksi oli vaikka mitä juttuja,oli aivan ihana eläessään,yritti aina parhaansa, oli rohkea ja totteli loppuaikoina ajatuksen voimalla...harmi että piti lopettaa niin nuorena.. :(
Minkä ikäinen ja miksi halvaantui? Omasta koirastani kun aika jättää, niin tarvitsen varmaan kuukauden sairasloman :(. Ilmeisesti rakastan kaikkea koko sydämellä, pieni kiintyminen ei riitä. Jos olen kaksi päivää reissussa ja koira on hoidossa, loppuajan ruikutan, että täytyy päästä kotiin hauvan luo :)
Osanottoni suureen suruusi.
Se on aina niin vaikeeta tuo luopuminen...
Uppouduin tuos lopputyötä tekemään moneksi tunniksi,jättöpäivä on ylihuomenna...ei mitään kiirettä siis.. ;)
Niin,hurtta olisi täyttänyt 10 syksyllä. Tarkkaa syytä on mahdotonta sanoa,pitäisi teettää ruumiinavaus,mutta "budjettini on hieman alijäämäinen" (olisi pitänyt läh. se ruumis helsinkiin ja maksaa kust. itse.), niin on vain veikkauksia. Luulen että sillä oli aivokasvain tai jotain muuta hermostovikaa, oireet muistutti "hullun lehmän tautia" tai rabiesta (mistä sekin ois tullu,suomessa sitä oo ollu moniin vuosiin,eikä koira oltu purtu,eikä se ollut vihainen).
Minä yritän hukuttaa murheeni työhön! eipähän tarvi koko ajan miettiä,olisiko vielä kannattanut odottaa ja olisiko se voitu pelastaa. Toisaalta sitä ajatteli koiran parasta,ettei joutuisi kärsimään.
1.Suurin syy oli että vanhemmat eivät antaneet ottaa eka koiraksi rotukoiraa jos innostusta ei olisi riittänyt(riittänyt on nytomistan toisen koiran jonka kanssa käymme näyttelyissä:))
2.Meille soitettiin ja kerrottiin että oli syntynyt vahinkopentue
3. Tulikin jo tuolla ilmi että vanhemmat eivät halunneet ottaa sitä enne kuin ovat vrmoja että jaksan hoitaa koiran
4. Harrastamme TOKOa, Agilitya, Jälkeä, Lenkkeilyä, KOiratanssiin ollaan hieman tutustuttu ja kaiken laista ,mitä tulee osallistutaa kennelkerhon näytöksiin ja muihin ja lampaiden "paimentamista" ollaan harjoiteltu..
1. Olimme harkinneet koiran ottamista jo pitkään, mutta kiinnostavia rotuja vain oli liian monta - ja kaikki aivan liian eri kokoisia: niitä oli todellakin aivan kääpiöstä (kaniinimäyräkoira) jättiläiseen...
2. Saimme tietää pennuista lehti-ilmoituksen perusteella ja yhdistelmäkin vaikutti heti kiinnostavalta. Otimme selvää siitä, kuinka pentuja oli hoidettu ja pyysimme nähdä pentujen vanhemmat. Vaikka kyseessä olikin vahinkopentue, pentuja oli hoidettu erinomaisesti. Lääkärissä olivat käyneet muutaman vuorokauden ikäisinä ja myöhemmin vielä pentutarkastuksessa kuuden viikon ikäisinä. Saimme eläinlääkärin tarkastuskaavakkeen mukaamme. Matokuureja olivat saaneet neljä, ja niille syötetty ruokakin oli hyvin laadukasta (ja jopa hieman liian kallista, siirryimme sittemmin hieman edullisempaan, mutta laadukkaaseen kuivamuonaan). Hinta kattoi vain eläinlääkärikäynnit: 100€.
3. Olisimme toki mielellämme ottaneet yhtälailla rotukoiran, mutta runsaudenpulaan se lopulta kaatui. Oli kertakaikkiaan liikaa vaihtoehtoja. Toinen syy on myös joidenkin kasvattajien erikoinen ylimielisyys (en missään nimessä tarkoita monien käyttäytyvän niin, 90% kasvattajista on varmasti ihania). Tuollainen kuva vain välittyi soitettuani eräälle kaniinimäyräkoiria kasvattaneelle henkilölle. Hän vaati varausmaksua ennen kuin olimme nähneet pennun. Eikö yleensä ennen sitovaa päätöstä saa nähdä mitä ostaa? Hän näet vaati sitä jo noin minuutin puhelinkeskustelun jälkeen ja käyttäytyi muutenkin ylimielisesti. Nykyisen pentumme myyjän kanssa pidämme yhä harvakseltaan yhteyttä, mutta kun puhumme, puhumme sitten kunnolla! :)
Harrastamme nuoren koiran kanssaerityisesti vesileikkejä sisällä (kylmän vuodenajan takia), jotta se tottuisi veteen. Toki harrastamme myös pienimuotoista tottelevaisuuskoulutusta. Sen lisäksi vauvamme rakastaa jälkeä ja hakua. Enimmäkseen kuitenkin vain lenkkeilemme. Kesällä kokeilemme ehkä agilitya, vaikkakin koiramme taitaa siihen lajiin olla hieman raskasrakenteinen. :)
1. ns. kulkukoiranpentu, joka ois muuten lopetettu ja se oli niin söpö ja oltiin just luovuttu edellisestä koirast (oli vain 4vko vanha ja juotettiin maidon vastiketta)
2. Espanjasta, hevostallilta, jossa hoidin heppoja
3. Eläin on eläin ja rotukoirat on eläimiksi liian arvokkaita. Edellinen koira oli lahjoituksena saatu Bordercollie. Sekarotuiset on paljon terveempiä. (sekarotuisen luonnetta ei voi välttämättä tietää ennakolta :( )
4. Paco on 3v. Aloitin viime kesänä agilityn ja syksyllä tokon. Tokossa ollaan jo edistytty kokeneet kotikoirat/kilpailevat porukkaan. Huom! Paco osas ainoastaan istua käskystä ennen viimekesää. Agilitykään ei ole tuottanut vaikeuksia. Hajut vain vähän häiritseen Pacon niin herkkää kuonoa. Omien kokemusten mukaan sekarotuiset on älykkäämpi!
Mistäs sinä nyt tuollaista keksit, että sekarotuiset olisivat terveempiä? Ihan yhtä totta todennäköisesti kun tuossa aiemmassa aloituksessa väitetty "totuus" että seropit karkailevat rotukoiria enemmän ym.
Seropi-historiani lähtee jo kaukaa... Halusin pikkutyttönä hirvittävästi sekarotuista koiraa itselleni. En suoraan sanoen tiedä miksi. Vuosien varrella olen useampaan rotuun tutustunut ja rotukoiriakin omistanut. Jokin kumma ja käsittämätön veto näihin seropeihin on kuitenkin säilynyt läpi vuosien. '
Eka seropini oli kuitenkin kirjaimellisesti puhdas vahinko. Se oli oman puhdasrotuisen urokseni kesälomarakkauden tulos... Toinen seropi olikin jo suunnitelmallisempi eli toinen koira taloon haluttiin mutta rotukoirista ei löytynyt juuri sitä oikeaa. Sitten löysin netin "myydään koiria" -palstalla sellaisen risteytyksen, josta heti totesin että tuon minä haluan. Kahden hienon rodun sekoitus, joissa rotuominaisuudet eivät kuitenkaan riidelleet keskenään. Kyseinen pentu on nyt vuoden ikäinen ja on todellakin ollut sellainen miksi sen kuvittelinkin. Ensimmäinen seropi oli yllätyksellisempi yhdistelmä -mutta totisesti yllätyksellisyys on ollut pelkästään positiivista.
Mitään ihmeitä ei harrasteta. Ulkoillaan ja ollaan ja koulutetaan koiria omaksi huviksi.
koirulin koska niitä saa useinkin hyvin edullisesti,ja on jo aiempaa kokemusta monirotuisista.
Koirulin hankin Viipurin Koirat Ry nimisen yhdistyksen kautta.
Myös rotukoiran olisin voinut ottaa,mutta koska minulle ei ollut väliä otanko sekarotuisen vai rotukoiran,ja koska nämä Viipurin koirat ovat luultavasti kaikki sekarotuisia,niin siksi en ottanut rotukoiruusta...=)
Ei ole erityisiä harrastuksia,ainakaan vielä,koira on noin puolen vuoden ikäinen,"kriittisessä iässä",saa nähdä mitä tulevaisuudessa keksitään.Koiruliinilla kyllä halua oppia uusia asioita=)
1. Miksi otit sekarotuisen koiran?
*rescuena tuli, ja ihastuin koko pakkaukseen ja etukäteen kun tutustuin siihen. Tässä kohtaan voin sanoa että koira valitsi minut.
2. Mitä kautta löysit oman koiran?
*www.pelastetaankoirat.com
3. Miksi et halunnut rotukoiraa?
*Ei sillä rodulla ole väliä jos koira on muuten unelma.
4. Mitä harrastat koirasi kanssa?
Match Show kisoja ja kuukauden päästä alkaa agilityn alkeiskurssi. Perustottelevaisuutta kotona ja uusia kikkoja opetellaan :)
Perk.. siis koiran ns.löysin koerte varjupaikista ja pk kautta tuli suomeen.
1. Eka seropi tuli mieheni mukana kaupan päälle ja naapurin uros kävi kylässä minkä jälkeen tuli 4 koiraa lisää joista 2 jätimme itelle ja se emo annettiin eteenpäin.
2 Koirat on ihan omia kasvatteja
3. Hinta on varmaan se päällimmäinen syy ja sitt puhdasrotuiset sairastelee enemmän.
4. Ulkoilua ja remuamista muuten vaan
otettiin kaukkari/sakemanniristeytys koska kaikki aikaisemmat koirat ovat olleet puhdasrotuisia ja halusimme nyt kokeilla tätä yhdistelmää. keltaisesta pörssistä löytyi ilmoitus ja samana päivänä kävimme koiran hakemassa. Harrastukset ovat koulutus,lenkkeily ja mökkeily. Päivääkään en ole katunut että valitsimme juuri tämän rotuyhdistelmän ja voisimpa sanoa että yksi parhaista koirista mitä meillä on koskaan ollut..
1. Ajattelin, että kun seropit ovat terveempiä ja elävät pitenpään.
2. Löysin koiruni apulasta. (www.lemikkipalstat.net/apula suosittelen!
3. Empäs tiedä... Seuraava on kyllä welsh corgi pembroke :D
4. En harrasta koirani kanssa mitään virallista. (agility, toko, näyttely jne.) Vain sellaista tavallista lenkkeilyä ja koirapuisto käyntiä :D