Kertoisitteko, millaisia ruokamääriä syötte silloin kun BED on pahimmillaan? Ja mitä ruokaa ahmitte? Olen kuulluut joidenkin syövän vaikka vehnäjauhot kaapista jos muuta ei ole saatavilla, onkohan se ihan totta? Onko BED-ruoka aina epäterveellistä, vai ahmiiko joku esim. hedelmiä tai porkkanoita?
Olisi mukavaa tietää, millaisena BED oireilee muilla. Itselläni tulee erityisesti iltaisin leivänahmimista. Syön vaikka pussillisen ruispaloja hyvillä täytteillä, ja tavallinen ruoka on kompastuskiveni. Voisin syödä viiden hengen annoksen lasagnea helposti. Makeat, karkit ja leivonnaiset eivät saa minua ahmimaan. Suolaista sen olla pitää :)
Olen 32-vuotias 3 lapsen äiti
Millaisia te muut olette?
Olisi mukavaa tietää, millaisena BED oireilee muilla. Itselläni tulee erityisesti iltaisin leivänahmimista. Syön vaikka pussillisen ruispaloja hyvillä täytteillä, ja tavallinen ruoka on kompastuskiveni. Voisin syödä viiden hengen annoksen lasagnea helposti. Makeat, karkit ja leivonnaiset eivät saa minua ahmimaan. Suolaista sen olla pitää :)
Olen 32-vuotias 3 lapsen äiti
Millaisia te muut olette?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei minullakaan ole välttämättä mässäily epäterveellistä. Mutta pahimmissa vaiheissa syöminen on makean ja suolaisen vuorottelua, ei hyvä, koska ainakin itselläni menee tuolla tavalla huomattavasti suurempia ruokamääriä. Ja jos ei ole mieleistä ruokaa, niin tulee kaappia tyhjennettyä vähemmän hyvästäkin. Onneksi en sentään ole vielä vehnäjauhoasteelle mennyt, mutta suolaa on kyllä tullut syötyä purkista suoraan :-(
Sillon kuukausi sitten kun sairsatin sitä viel (tosin anoreksian ja BED sekoitusta...), niin pahinmillaan saattoi mennä neljä leipää (kummatkin puolet), banaani tai kaks, herkkuja jos oli, jukurtti juoma... Kyllä uskon, että se on totta, nimittäin kun itse en löytänyt mitään mistä pidän niin söin mitä en ois tavallisesti syöny...
Hei! Minulla on nyt menossa hyvä kausi ahmimisen suhteen. Olen käynyt toista vuotta terapiassa ja solmut alkaa aueta. Ei siis ole pakko turruttaa itsessään olevaa "mustaa aukkoa" (oma nimitykseni, kun alkoi tuntua, että minulla on joku musta aukko sisällä, joka on pakko täyttää ruualla)syömällä kaikkea, mitä eteen tulee!
Mulle pahin tai "paras" ahmimisruoka oli pasta ja tuntui, että voisin syödä sitä yksin koko kattilallisen. Jätski tuppaa vieläkin olemaan vähän hallitsemattomissa, mutta päivä kerrallaan hyvä tulee.
Painokin tietysti nousi ja oli vielä kortisonilääkitys päällä, joten kiloja kertyi ihan "kivasti". Kiitos terapian, olen nyt pääsemässä jonkinlaiseen tasapainoon ja toivottavasti opin joskus normaalin syömisen. Sain myös mielialalääkkeet, jotka ovat kovasti auttaneet tähän vaivaan. Kun kävin psykiatrilla, hän sanoi, että ensin on masennus ja siitä on seurannut tämä BED.
Viime kesästä on paino tippunut 10-12kg, josta olen tosi iloinen, mutta tarkoitus on saada enemmän putoamaan, sillä norm.painoon on vielä matkaa (jos siis ikinä sen saavutan). tällä hetkellä kuitenkin on ihan hyvä! Tsemppiä teille muille kohtalotovereille!
Mulla ailahtelee aina paastosta ahmimiseen. Toki itselläni ruokamäärät ovat hyvin vääristyneet joten minun ahmimiseni on toisille hyvin vähän ruokaa. Päivinä jolloin en käy töissä kotona vaanii aina kaupasta mukaan tarttuneet suklaat ja karkit. Syön niitä valtavan itseinhon vallassa. Juon limsaa ja tunnen oloni turvonneeksi. Myös suolaista ruokaa menee, leipää kinkkumakkaran kera ja pizzaa majoneesilla.. Sitten on pitkiä paastoamiskausia. Yleensä sunnuntaina otan viikolla karisseet kilot takaisin kun ei ole töitä....
olen itse 19-vuotias tyttö, kärsinyt koko elämäni vääristyneestä suhteesta ruokaan, joskus bulimian, joskus anoreksia, ja nyttemmin BEDin näkökulmasta.
Yleisimmät ahmimisruoat ovat jäätelöt, pastat, murot, paahtoleivät, viinirypäleet, karkit, keksit.
Tiukan paikan tullen kaikki mikä on ruokaa, on ahmittavissa. Ja ahmiminen lopetetaan vasta sitten, kun ei pysty liikkumaan ja meinaa oksentaa. Silloin on hyvä raahautua sängylle ja nukkua pari tuntia.
Tämä on elämäni pahin ja pisin BED jakso, paino on noussut vuodessa 40 kiloa.
BED:in lisäksi sairastan vakavaa masennusta ja muutenkin elämäni on enemmäin kuin paljon sekaisin.. Masennukseen on lääkitys, psykoterapiaa pitäisi aloitella, ja toivon todella, että sitä kautta saan tämän järjettömän syömiseni kuriin (ja elämänhaluni takaisin. 2kertaa olen yrittänyt itsemurhaa). Ahmiminen on poikkeuksia lukuunottamatta lähes päivittäistä. Ruoka on koko ajan mielessä, en edes muista milloin olisin suhtautunut ruokaan ja syömiseen "normaalisti", mitä se sitten tarkoittaneekaan. Kun ahmin, sillä ei ole mitään väliä onko ruoka terveellistä vai ei. Lähes kaikki käy. Pelkkiin jauhoihin/hiutaleisiin en ole vielä sortunut, mutta mistä sitä koskaan tietää milloin sekin päivä koittaa. Leipä lisukkeineen, jogurtti, murot, pasta/makarooni, riisi, pizza, hampurilaiset, kaikennäköset valmisruuat, keksit, pullat, donitsit, karkit, jäätelö, suklaa... Niitä menee mielettömät määrät. Toisena päivänä saatan pantata syömistäni iltaan asti, hoen itselleni että tänään en ahmi, tänään en syö ollenkaan. Kunnes koittaa ilta ja repsahdan. Toisena päivänä taas heti silmät auki saatuani hyökkään kaappien kimppuun etsimään suuhun pantavaa. Sairasta. Tiedän. Vihaan itseäni joka päivä. Lohtu (?) jota ilmeisemminkin ruuasta haen, on niin pieni hetki, jonka jälkeen iskee hillitön itseinho, masennus ja ahdistus. Ja se olo! Maha on aivan täynnä, paha olla, oksettaa. Tunnista pariin menee ilman ahmintaa, kunnes päässä sanoo naks ja taas mennään.
Luulin olevani ainoa, mutta luettuani tätä palstaa, on ollut huojentavaa tajuta etten ole ongelmani/sairauteni kanssa yksin. Meitä on. Mutta yritäppä selittää tätä ihmiselle joka ei sairasta tai edes tiedä BEDin olemassa oloa, tulee kahta kauheampi morkkis.
Voimia kaikille jotka jostakin syömishäiriöstä kärsitte. Toivon että jokainen teistä selättää taudin, joka teillä on. Itsekin toivon, en vain tiedä miten pitkälle usko riittää....