Täällä on muisteltu mitä tapahtui kun olimme nuoria. Mitä tapahtui vanhoillislestadiolaisessa SRK:n johtamassa herätysliikkeessä kun ihmisiä alettiin ahdistella yöllisissä kokouksissa.
1970-luvun loppuvuosina alkoivat oikein päästä vauhtiin ne paljon tarpeetonta ja surullista kärsimystä matkaan saattaneet hoitokokoukset, jotka jatkuivat 80-luvulle.
Vuodenvaihteessa 1979/80 (muistaakseni) oli äärimmäisen lakihenkinen puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Oulussa. Se on havainnollinen esimerkki tuon aikaisesta kulttuurista vanhoillislestadiolaiseessa herätysliikkeessä. Kokouksen varsinaisena aiheena oli tv-ohjelmien ja video-ohjelmien käyttö ammatissa ja koulutuksessa.
Tilaisuus kuvasti sitä millaiseen moraalittomuuteen ja lammasmaiseen ihmisuskoon oli SRK:ssa sorruttu. Hitustakaan ei ollut uskoa Kristukseen, vain SRK:n maallikkovaltaiseen johdolle vaadittiin ja vannottiin ehdotonta uskollisuutta.
Kokouksen alussa eri alojen ammattilaiset uskovaiset (ala-asteen opettajista yliopisto-opettajiin, muitakin eri alojen ammattilaisia oli paikalla) kertoivat millä tavoin videoita ja televisioita voidaan hyvällä tavoin hyödyntää asiallisesti mm. oppimisessa.
Oulussa lääkärien kouluttajan toimiva tunnettu vl-lääkäri S.S. kuvaili havainnollisesti ja uskottavasti, miten paljon etua on siitä että tuleva kirurgi voi ennakkoon katsella laikkauksen etenemistä ja eri vaiheita ennen kuin alkaa itse harjoitella elävillä ihmisillä.
Näiltä eri alojen vl-uskovaisilta edustajilta oli ennakkoon pyydetty pienet alustukset aiheesta tähän kokoukseen.
Tämän jälkeen kävivät SRK:n maallikkojohtajat näiden kimppuun. Kiveä kiven päälle ei jätetty edellisten alustajien, asiantuntijoiden kiihkottoman asiallisista perusteluista, vaan kaikki ensiksi puhuneiden ajatukset tuomittiin väärähenkisiksi ja uhaksi Jumalan valtakunnalle. Paikalla ei yksikään teologisen koulutuksen saanut käyttänyt puheenvuoroa. Tämä ei merkitse etteivätkö teologitkin olisi alistuneet SRK:n mielivaltaan.
Alustusten ja heränneen erimielisyyden seurauksena ei suinkaan alettu keskustella asiasta, vaan ihan jokainen ensimmäisistä alustajista luopui heti aikaisemmasta kannastaan.
Jokainen heistä kävi seurakunnan edessä häikäilemättä kääntämässä takkinsa, sanasta sanaan itse kukin veti kaikki sanansa takaisin.
Voin vakuuttaa että he olivat näyriä, yhtä nöyriä kuin Stalinin näytösoikeudenkäyntien uhrit.
(Stalin oli neuvostoliiton diktaattori joka tuhosi ja tapatti tuhansittain vakaasti kommunismin rakentamiseen uskoneita puolueelle uskollisia älymystön edustajia. Näille järjestettiin ns. näytösoikeudenkäyntejä joissa nämä julkisesti paljstaivat olleensa väärässä ja toimineensa "vakoojina" tms., ennen kuin heidät teloitettiin. Tiedoksi nuorelle polvelle.)
Esim. tunnettu vl-lääkäri ja silloinen lääkärien kouluttaja SS toimi näin, oikein korostetun jyrkkkänä takinkääntäjänä. Se oli häpeällisintä mitä olin siihen ikään koskaan nähnyt. Hän sanoi, kuten muutkin: "Uskovainen ei voi hyvällä omallatunnolla missään mudoossa käyttää videoita eikä televisio-ohjelmia, edes teknisenä tukena, ei niitä lainkaan tarvita kirurgienkaan koulutuksessa: olemme tässä asiassa uskollisia Pyhän Hengen ja seurakuntaäidin neuvoille joita täällä on meille kirkastettu." Tämän hän sanoi sen jälkeen kun oli alkuun kertonut miten asiallisesti voidaan hyödyntää tv:tä ja videotekniikkaa.
Millaista soopaa ja avointa vallassa olleiden nolostuttavaa nuoleskelua se olikaan. Sellaisella ei ole elävän kristillisyyden vapauden ja rehellisyyden kanssa mitään tekemistä. Hävetti sitä seurata: myötähäpeän tunteen vallassa sitä katselin.
Ehdottomasti kiellettiin myös koululaisilta olemasta mukana oppitunneilla, joissa käytetään hyväksi liikkuvaa kuvaa misään muodossa. SRK:n johto otti yhteyden opetushallitukseen, joka lähettikin kaikkin kouluihin ohjeet miten vl-perheiden lapsille tulee järjestää muuta soveltuvaa toimintaa siksi aikaa kun opettaja käyttää videoita tai tv-ohjelmaa opetuksen tukena.
Näin toimittiinkin monen vuoden ajan.
Viime vuosina vain tämäkin Pyhän Hengen neuvo näkyy Siionissa unohtuneen.
Ehkä tämä sääntö otetaan pian taas uusiokäyttöön?
1970-luvun loppuvuosina alkoivat oikein päästä vauhtiin ne paljon tarpeetonta ja surullista kärsimystä matkaan saattaneet hoitokokoukset, jotka jatkuivat 80-luvulle.
Vuodenvaihteessa 1979/80 (muistaakseni) oli äärimmäisen lakihenkinen puhujien ja seurakuntavanhinten kokous Oulussa. Se on havainnollinen esimerkki tuon aikaisesta kulttuurista vanhoillislestadiolaiseessa herätysliikkeessä. Kokouksen varsinaisena aiheena oli tv-ohjelmien ja video-ohjelmien käyttö ammatissa ja koulutuksessa.
Tilaisuus kuvasti sitä millaiseen moraalittomuuteen ja lammasmaiseen ihmisuskoon oli SRK:ssa sorruttu. Hitustakaan ei ollut uskoa Kristukseen, vain SRK:n maallikkovaltaiseen johdolle vaadittiin ja vannottiin ehdotonta uskollisuutta.
Kokouksen alussa eri alojen ammattilaiset uskovaiset (ala-asteen opettajista yliopisto-opettajiin, muitakin eri alojen ammattilaisia oli paikalla) kertoivat millä tavoin videoita ja televisioita voidaan hyvällä tavoin hyödyntää asiallisesti mm. oppimisessa.
Oulussa lääkärien kouluttajan toimiva tunnettu vl-lääkäri S.S. kuvaili havainnollisesti ja uskottavasti, miten paljon etua on siitä että tuleva kirurgi voi ennakkoon katsella laikkauksen etenemistä ja eri vaiheita ennen kuin alkaa itse harjoitella elävillä ihmisillä.
Näiltä eri alojen vl-uskovaisilta edustajilta oli ennakkoon pyydetty pienet alustukset aiheesta tähän kokoukseen.
Tämän jälkeen kävivät SRK:n maallikkojohtajat näiden kimppuun. Kiveä kiven päälle ei jätetty edellisten alustajien, asiantuntijoiden kiihkottoman asiallisista perusteluista, vaan kaikki ensiksi puhuneiden ajatukset tuomittiin väärähenkisiksi ja uhaksi Jumalan valtakunnalle. Paikalla ei yksikään teologisen koulutuksen saanut käyttänyt puheenvuoroa. Tämä ei merkitse etteivätkö teologitkin olisi alistuneet SRK:n mielivaltaan.
Alustusten ja heränneen erimielisyyden seurauksena ei suinkaan alettu keskustella asiasta, vaan ihan jokainen ensimmäisistä alustajista luopui heti aikaisemmasta kannastaan.
Jokainen heistä kävi seurakunnan edessä häikäilemättä kääntämässä takkinsa, sanasta sanaan itse kukin veti kaikki sanansa takaisin.
Voin vakuuttaa että he olivat näyriä, yhtä nöyriä kuin Stalinin näytösoikeudenkäyntien uhrit.
(Stalin oli neuvostoliiton diktaattori joka tuhosi ja tapatti tuhansittain vakaasti kommunismin rakentamiseen uskoneita puolueelle uskollisia älymystön edustajia. Näille järjestettiin ns. näytösoikeudenkäyntejä joissa nämä julkisesti paljstaivat olleensa väärässä ja toimineensa "vakoojina" tms., ennen kuin heidät teloitettiin. Tiedoksi nuorelle polvelle.)
Esim. tunnettu vl-lääkäri ja silloinen lääkärien kouluttaja SS toimi näin, oikein korostetun jyrkkkänä takinkääntäjänä. Se oli häpeällisintä mitä olin siihen ikään koskaan nähnyt. Hän sanoi, kuten muutkin: "Uskovainen ei voi hyvällä omallatunnolla missään mudoossa käyttää videoita eikä televisio-ohjelmia, edes teknisenä tukena, ei niitä lainkaan tarvita kirurgienkaan koulutuksessa: olemme tässä asiassa uskollisia Pyhän Hengen ja seurakuntaäidin neuvoille joita täällä on meille kirkastettu." Tämän hän sanoi sen jälkeen kun oli alkuun kertonut miten asiallisesti voidaan hyödyntää tv:tä ja videotekniikkaa.
Millaista soopaa ja avointa vallassa olleiden nolostuttavaa nuoleskelua se olikaan. Sellaisella ei ole elävän kristillisyyden vapauden ja rehellisyyden kanssa mitään tekemistä. Hävetti sitä seurata: myötähäpeän tunteen vallassa sitä katselin.
Ehdottomasti kiellettiin myös koululaisilta olemasta mukana oppitunneilla, joissa käytetään hyväksi liikkuvaa kuvaa misään muodossa. SRK:n johto otti yhteyden opetushallitukseen, joka lähettikin kaikkin kouluihin ohjeet miten vl-perheiden lapsille tulee järjestää muuta soveltuvaa toimintaa siksi aikaa kun opettaja käyttää videoita tai tv-ohjelmaa opetuksen tukena.
Näin toimittiinkin monen vuoden ajan.
Viime vuosina vain tämäkin Pyhän Hengen neuvo näkyy Siionissa unohtuneen.
Ehkä tämä sääntö otetaan pian taas uusiokäyttöön?
Vastaukset 70
Vanhimmat
Eipä taida enää olla piireissä tunnettu tuo mainitsemasi lääkäri S.S. Muistelen että sen niminen puhujanakin toiminut lääkäri oli aikoinaan vaikuttamassa.
Kävipä hän paikallisella ry:llä pitämässä alustuksen ainakin. Ehkä häne tilattiin "piirien ulkopuolelta".
Television synnillisyys? Milloin se on päätetty?
Eivät nuo asiat enää olekaan syntiä.
Nykyään vl-uskovaiset savat katsella televisiota Internetin kautta, ja he saavat myös vuorata videkoita, olivatpa ne dokumentteja tai fiktioelokuvia, huonoja tai hyviä. Enää ei liikkuva kuva ole syntiä.
Nyt on enää syntiä television hankiminen omaan talouteen. Kun siirrytään digi-tv-aikaan, loppuu tuokin synti.
Ne olivat syntiä hoitokokousten aikaan. Jos taloudessa asuva uskoton aikuinen perheenjäsen oli hankkinut tv:n, vanhat vanhemmat voitiin summamutikassa erottaa uskonyhteisöstä.
Nyt alkaa meikäläisellekin valkenemaan, mikä on ollut meininki 80-luvun alussa vl-liikkeessä.
Muistan sellaisen "ankaran hengen" vallinneen noina aikoina.Olin silloin alle kouluikäinen.
Minulle aina sanottiin, että ehdottomasti meillä ei ole mitään sääntöjä.Ihmettelin kovasti kun ne säännöt olivat niin pinnalla koko ajan.Nimenomaan siinä muodossa että niitä ei missään nimessä ole.Ja kuitenkin SRK:ssa on samaan aikaan touhuttu tällaista.
Ja sitten kuitenkin omin silmin näin että Jehovan Todistajilla oli joitakin "sääntöjä". Kuten se, että ei vietetä joulua.
Vanhoillislestadiolaisena minulla ei ollut siis sääntöjä, vaikka en saanut katsoa koulu-tv:tä.Piti vain noudattaa oman tunnon ääntä. Ongelmana tässä oli vain se,että en noudattanut oman omantuntoni ääntä, vaan jonkun muun. Minun omatuntoni ei minua soimannut joidenkin opetusohjelmien katsomisesta.
Tietenkin tämä on aiheuttanut minulle sen kaltaisen haavan tunne-elämän tasolla, että ajattelen,että olen jotenkin "viallinen" tai "paha" kun omatuntoni sallii sellaista, minkä sanottiin olevan syntiä.
No, yhteiskunta on tässä asiassa tullut apuun. Yhteiskunnan varoilla on minulle kustannettu psykoterapiaa useiden vuosien ajan 100 euroa viikko,nyt jo neljä vuotta.
Väittäisin että vl-liikkeen tuon ajan ankaruus ja opetus ankarasta Jumalasta, tuomitsevasta Jumalasta on ollut suurin syy psyykkiseen traumatisoitumiseeni.Olin silloin vielä lapsi, joten pidän itseäni tavallaan uhrina.
Tavallaan tämä on jollain tavoin myös yhteiskunnallinen kysymys. Onko oikein uskonnollisella yhteisöllä toimia tuolla tavoin ja aiheuttaa ihmisille kärsimystä, joka hoidetaan julkisilla varoilla. Usein uskonnollisten liikkeiden haavat ovat erittäin vaikeita hoitaa, koska silloin puhutaan aina taivaasta ja helvetistä, ja ongelmat menevät niin syvälle ihmiseen.
Suurimmaksi osaksi olen antanut anteeksi. Olen antanut anteeksi ihmisten väärinkäytökset kun olen saanut niin valtavasti ymmärrystä osakseni.
Anteeksiannon prosessissa tärkeimpinä linkkeinä ovat olleet omat vanhoillislestadiolaiset sukulaiseni, jotka ovat suhtautuneet minuun ymmärtäväisesti ja rakkaudella. Ovat ottaneet kysymykseni kuuleviin korviinsa ja aidosti pahoitelleet tapahtunutta.
Juuri sellaista prosessia toivoisin laajemminkin tapahtuvan. Toivoisin että vl-liike ottaisi asian pöydälle, jolloin anteeksianto ja armo olisi molemmin puolin mahdollista. Minulle anteeksianto oli elintärkeää ja sen sai aikaiseksi nimenomaan vanhempieni ja muiden sukulaisten aito pahoittelu.
Tällä hetkellä elämä hymyilee, mutta vain siksi että olen tuon prosessin läpikäynyt. Vihasta ja katkeruudesta ei vapaudu muuten kuin läpikäymällä ne tunteet. Tässä tarvitaan anteeksiantamusta molemmin puolin.Tässä tarvitaan myös vierelläkulkijaa, koska viha ei koskaan synny tyhjästä.
Tällä palstalla olen usein törmännyt väheksymiseen vl:ten puolelta. Tämä on sellainen asenne jota kehoittaisin välttämään, jos tavoitteena on lähimmäisenrakkaus.Tällaisella asenteella saadaan aikaan vain lisää pahaa.
Tästä on siksikin puhuttava, että tällainen ei saisi enää koskaan toistua. Väittäisin että hoitokokousten uhreja eivät olleet vain siellä hoidetut tai asianosaiset. Uhreja olivat myös tuonajan lapset.
Miksikähän videoita ja tv:tä aikoinaan pidettiin niin pahoina, pahempana kuin esim. radiota. Onkohan näköaistiärsyke jotenkin viettelevämpi kuin muut aistit. Puhutaanhan kyllä raamatussakin SILMÄIN pyynnöstä eikä korvan tai nenän.
Lämmin kiitos rohkeasta ja omakohtaisesta kannaotostasi, hyvä nimimerkki Female. Olet läpikäynyt äärimmäisen vaikeita asioita ja kyennyt käsittelemään ja jättämään taakse traumatisoivia kokemuksia. Ihmisessä on suunnatonta voimaa ja elämänhalua jonka avulla löytää ulospääsyn vaikeuksista. Tähän tarvitaan ymmärtävää tukea, ammatillista osaamista ja ihmisen sellaisenaan hyväksyvää, sallivaa rakkautta.
On traagista että heikoimmat, eniten turvaa ja rakkautta tarvitsevat eli lapset ja nuoret kärsivät eniten uskonnollisesta ankaruudesta. He käsrsivät siitä läpi aikuisen elämänsä. On toisaalta myös totta, että on olemassa myös turvallisuutta ja rakkautta säteileviä vanhoillislestadiolaisia, sillä ihan kaikki eivät omaksu pelottelua eivätkä kritiikitöntä auktoriteettiuskoa - rakkauden arvomaailman omaksuneita itsenäisiäkin vl-ihmisiä on olemassa.
Psykiatriassa on todettu että ankara uskonnollisuus lapsuudessa on yhtä lailla traumatisoiva asia kuin lapsuus alkoholistikodissa. Siksipä esim. AAL-terapiassa (Alkoholistien Aikuiset Lapset) liikkuukin usein ankaran uskonnollisen kotitaustan omaavia ihmisiä, jotka saavat tästä terapiamuodosta tukea kesvulleen.
Itse olen päätynyt aivan samaan ajatukseen kuin mistä sinäkin kerrot: anteeksianto on ainoa mahdollisuus. Se on ainoa mahdollisuus selviytyä psyykkisesti terveenä lapsuuden traumoista. Siihen on hyvä kyetä omassa sisimmässään niidenkin osalta (ja varsinkin niiden) jotka eivät koskaan tule anteeksipyyntöä esittämään. Onnittelen sinua siitä että lähipiirissäsi on viisaita ja ymmärtäväisiä vanhoillislestadiolaisia sukulaisia, joilla on sydän paikallaan ja kyky pyytää ja antaa anteeksi.
Oman anteeksiantamisensa tueksi moni liikkeestä irrottautunut on tarvinnut ja tarvitsee terapiaa, ja vl-taustaisia (ja muita ankaran uskonnollisen taustan omaavia) on todella paljon mielenterveyspalvelujen tarvitsijoissa.
Yhteisön kannalta olisi ehdottoman tervehdyttävää, että SRK nyt yhteisönä, johtomiestensä (naisia ei taida olla) kautta tekee selväksi ettei enää hyväksy tuonaikaisia tekoja jotka olivat sekä inhimillisessä katsannossa vääriä että Raamatun vastaisia (harhaoppisia, ks. Erkki Reinikaisen ja Seppo Lohen lausunnot, joista on täällä ollut puhetta) ja pahoittelee niitä julkisesti.
Tällä selkeällä irtiotolla menneestä sekä vastuullisella anteeksipyynnöllä nitä kohtaan jotka ovat joutuneet kärsimään tapahtuneesta SRK lunastaa jälleen paikkansa ja oikeutuksensa kunniallisena kristillisenä yhteisönä. Toimenpiteellä olisi vapauttava ja tervehdyttävä vaikutus laajasti.
On surullista nähdä että tätä selkärankaa ja omantunnon voimaa tuskin SRK:lta löytyy.
Tuskin myöskään liikkeen rivikannattajat rohkenevat lähteä ajamaan tällaista asiaa, sillä yksittäisellä vl-liikkeen jäsenellä on liian paljon menetettävää, jos hän joutuu liikkeen ulkopuolelle: koko ihmissuhdeverkostonsa. Sitä menetystä ja kärsimystä harvan psyyke kestää.
Melkein kuin olsisn omista kokemuksistani lukenut, sillä erotuksella että olen kuusikymmenluvulla syntynyt ja hieman vanhempana jouduin hoitokokoushelvetin läpi käymään.
80-luvun alkupuolella olin jo toistakymmentä vuotta itkenyt öisissä tilaisuuksissa. Jo silloin tajusin etten itke omien syntieni tähden vaan sen julmuuden ja raakuuden vuoksi jota seurakuntamme johtohenkilöt osoittivat kaikista puolustuskyvyttömimpiä kohtaan hoitomiehen ominaisuudessa.
Minulle jäi "Musta Pekka" käteen, eli jouduin valitsemaan jatkaako sitä epäimhimillisen ahdistavaa hoitokokouselämää vl-porukoissa nuorena niin pitkältä näyttävän loppuelämän vai luovutanko taivaspaikkani ja voin jäädä pois minua ahdistavista tilaisuuksista.
Siinä on annettu selkä seinää vasten ajetulle nuorelle miehelle erittäin huonot vaihtoehdot joista valita. Nyt ajeteltuna tiedän Jumalan johdattaneen minut pois sieltä julmuudesta. Olen löytänyt rakastavan Jumalan, joka ei järjestä perääni yhtään ilmiantajaa vaan saan omantuntoni ohjauksessa ja Jumalan armon varassa elää.
"Onkohan näköaistiärsyke jotenkin viettelevämpi kuin muut aistit."
Kyllä se on ihan tutkimuksissa todettu, että mediat ovat "tehokkuudeltaan" eri asteisia suunnilleen linjalla teksti - ääni - kuva. Ja sanoohan vanha sanontakin, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ja tässä on mainio esimerkki ihmisjärjestä, joka on hengellistetty. Minua ihmetyttää kovasti se, että vl-piireissä paheksutaan ihmisjärkeä silloin, kun se omiin tarkoitusperiin sopii, mutta tällaisissa tapakulttuuriasioissa järkeily nähdäänkin Pyhän Hengen johdatuksena ilman mitään ongelmia.
Ristiriita on hävyttömän suuri.
"Kyllä se on ihan tutkimuksissa todettu, että mediat ovat "tehokkuudeltaan" eri asteisia suunnilleen linjalla teksti - ääni - kuva. Ja sanoohan vanha sanontakin, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa."
Erinomainen havaintosi. Kiitos.
Tämä toistuu jatkuvasti nykyisessä vanhoillislestadiolaisuudessa. On sanalla sanoen pöyristyttävää tarkoitushakuisuutta, milloin ns. järkeä ja omaa arvostelukykyä "saa" käyttää ja milloin "ei saa" vaan tulee uskoa silmät kiinni ja unohtaa sydämen ääni eli oma omatunto.
Raamatun mukaan kristityn kuuluu käyttää viisauttaan ja arvostelukykyään kaikkeen elämässään. On olemassa yksi asia joka ei järjen kautta avaudu: se on Kristuksen armo jonka saamme kohdallemme itse kukin uskoa ja sitä kautta olemme vapahdetut omasta puutteellisuudestamme.
Kaikki muu uskonnollisin perustein asetettuja kieltoja myöten on vapaata järjen käytöän aluetta.
Tämä merktisee sitä etä oamntunnon harkinnassa ovat sellaiseet asiat ja valinnat kuten jokin television hankinta ja katselu tai muu median ja kulttuurin seuraaminen ja siihen osallistuminen.
Me olemme kaikki samalla viivalla, ja saamme uskoa armon omalle kohdallemme. Järjettömyys ja tyhmä, naiivi auktoriteettiusko ei tee meistä yhtään toisia ihmisiä pyhempiä.
Täällä joku kysyi siihen suuntaan, että onko näköaistiärsyke "viettelevämpi" kuin muu, johon minä vastasin tutkimustietoon ja vanhaan sanontaan viitaten, että on toki. Tämä jatko tähän on sitten jotain, mitä en ymmärrä. Edellinen kirjoittaja tyrmää minut vetoamalla "järkiuskoon" ja sinä kehut tätä havaintoa, mutta kuitenkin huomaan sinun ajattelevan melko lailla samalla tavalla kuin vl:ät asiasta ajattelevat. Kommentoinpa hieman:
"Raamatun mukaan kristityn kuuluu käyttää viisauttaan ja arvostelukykyään kaikkeen elämässään. On olemassa yksi asia joka ei järjen kautta avaudu: se on Kristuksen armo jonka saamme kohdallemme itse kukin uskoa ja sitä kautta olemme vapahdetut omasta puutteellisuudestamme."
Totta. Elämäntapa-asiat ovat niitä asioita, joissa kuuluu käyttää viisautta ja arvostelukykyä. Niin vl:ät ovat toimineet mm. kieltäytymällä vastaanottamasta koteihinsa sitä syntisaastaa ja vierasta elämäntapaa mitä tv suoltaa. Sen sijaan uskon ydin, eli se, miten ihminen pelastuu ja saa iankaikkisen elämän, on ilmoitettu Raamatussa, eikä sitä voi lähteä järkeilemään.
"Tämä merktisee sitä etä oamntunnon harkinnassa ovat sellaiseet asiat ja valinnat kuten jokin television hankinta ja katselu tai muu median ja kulttuurin seuraaminen ja siihen osallistuminen."
Totta. Mutta onko sinusta tarpeen jokaisen itse kokeilla, mikä on hyvää, vai eikö riitä se, että luottaa siihen, miten seurakunnassa neuvotaan? Minusta on kummallista ajatella, että ihminen, joka toimii hyväksi koettujen neuvojen mukaisesti, on sanojasi lainaten "järjettömän ja tyhmän, naiivin auktoriteettiuskon" alla, eikä osaa itse ajatella. Tietyssä iässä lapsella on tarve taistella kaikkia "auktoriteetteja" vastaan ja yrittää olla oman itsensä herra. Jotkut eivät opi joitain asioita kuin "kantapään kautta", kuten sanotaan, mutta ovatko ihmiset, jotka eivät koe tarvetta oppia "kantapään kautta" jotenkin tyhmempiä tai naiivimpia?
VL:t ovat kieläytyneet TV:stä, koska se suoltaa mielestäsi syntisaastaa. Rohkenen kyseenalaistaa tämän väitteesi. Minulla on työni puolesta hyvä tuntuma TV1-2, MTV3, BBC ja Nelosen ohjelmiin ympärivuorokautisesti, usean vuoden ajalta. "Sopimattomia" ohjelmia niiltä kanavilta tulee vähän, ja ne "sopimattomat" ovat lähinnä väkivaltaisia. Sellaisia en kasvatuksellisista syistä haluaisi omille lapsilleni näyttää enkä maksustakaan viitsisi itse niitä katsoa.
Sen sijaan tyttäreni luki aikoinaan (nyt jo iso ihminen) kirjaa "veljeni leijonamieli". Luulin sitä asialliseksi, mutta kun hän kertoi muille lapsillemme sitä, niin järkytyin sen kirjan raakuudesta. Jos olisin tiennyt kirjan raakuudesta, en olisi antanut sitä lapselleni luettavaksi. Telvisio-ohjelmissa ilmoitetaan etukäteen onko ohjelma lapsille sopiva (K-12, K-15, K-18).!! Miksi tässä asiassa emme voisi toimia viisaasti?
Samanaikaisesti meilläkin on internetin syntisaasta avoinna 24h vuorokaudessa. Ja kuvan muodossa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että tiettyjen asioiden kieltäminen on viisautta: näin esimerkiksi alkoholi. Tässä asiassahan olemme itse asiassa tiukempia kuin Raamattu edellyttää - sitäkin sopii ihmetellä, että miksi tätä todellisuutta ei voi rehellisesti myöntää?
Onko mielestäsi seurakunnan viisautta ja "kantapään" kautta koeteltua, että uskovaisen tulee välttää meikkiä, korvakoruja, hiusvärejä, kirkkokuoroa, sunnuntaionkimista yms.?
Meillä on sama, todellinen ja akuutti vaara mikä oli fariseuksilla. Hyvä tahto ja hyvä pyrkimys, mutta väärät konstit. Fariseukset olivat nimittäin uskossaan tosissaan. He olivat varmoja pelastumisestaan. Ja he tekivät kaikkensa suojellakseen pyhää lakia, ja siksi he kehittivät satamäärin ns. "perinnäissääntöjä". Tässä kaikessa oli hyvä tarkoitus ja pohjimmiltaan oikea asia. Mutta Jeesus tyrmäsi sen. Jumalalle ei kelpaa mikään ihmisen oma teko eikä hurskastelu, vaan Jumalan itsensä lahjoittama usko Kristukseen. Sellaista ihmistä joka tahtoo uskoa ja elää Jumalan tahdon mukaisesti, ei Jumala hylkää ("Pysykää minussa niin minä pysyn teissä"). Ja meillä on niin voimakas Jumala, ettei Hänen mahtinsa pysähdy TV:hen, DVD:hen tai kirkkokuoroharjoituksiin.
Pieni määrä "lakihapatetta" hapatta koko taikinan.
Kannattaa katsoa itseä tarkasti peiliin, kun vaatii toisilta anteeksipyyntöä.
"Elämäntapa-asiat ovat niitä asioita, joissa kuuluu käyttää viisautta ja arvostelukykyä. Niin vl:ät ovat toimineet mm. kieltäytymällä vastaanottamasta koteihinsa sitä syntisaastaa ja vierasta elämäntapaa mitä tv suoltaa."
Kaikki olisi ihan hyvin, jos asiaa ei hengellistettäisi ja uskomisen laatua mitattaisi elämäntapanormeilla. Järjellä pystyy perustelemaan monetkin asiat haitallisiksi tai turhiksi, mutta vl-liikkeessä pidetään esim. television hankkimista vielä tänäkin päivänä avoimena kapinana seurakuntaa vastaan, eikä siitä selvinne seuraamuksitta.
"Mutta onko sinusta tarpeen jokaisen itse kokeilla, mikä on hyvää, vai eikö riitä se, että luottaa siihen, miten seurakunnassa neuvotaan?"
Jos seurakunta alkaa neuvoa asioissa, joista Raamattu vaikenee täysin tai joissa se pikemminkin korostaa uskovaisen omaa valinnan vapautta, on aivan oikein, että ihmiset kyseenalaistavat tällaiset neuvot. Raamatun ohittavat neuvot heijastavat kulloisenkin ajan kulttuurisia käsityksiä. Ennen vanhaan esimerkiksi naisen meikkaaminen on nähty aivan erilaiseksi asiaksi kuin nykyään, mutta tästä huolimatta vl-liike opettaa yhä vuosikymmenten takaisten moraalikäsitysten mukaisesti.
Sen sijaan olit yksimielisyyden ytimessä toteamalla:
"Sen sijaan uskon ydin, eli se, miten ihminen pelastuu ja saa iankaikkisen elämän, on ilmoitettu Raamatussa, eikä sitä voi lähteä järkeilemään."
Raamattu kehottaa uskovaista pois lain alta, ja siihen lakiin sisältyvät perinnäissäännöt ja elämäntapaneuvot kaikkinensa. Ainoa, mitä tulee välttää on synti, mutta tuskin esim. nimimerkki munkin mainitsemat ylen tai BBC:n ohjelmat ovat syntiä.
Luther toteaa, että kirkon todelliseen ykseyteen riittää samanlainen oppi pelastuksesta ja sakramenteista. Ykseyttä ja yksimielisyyttä ei siis tulisi vaatia esimerkiksi siinä, miten kukin viettää vapaa-aikaansa.
""Sopimattomia" ohjelmia niiltä kanavilta tulee vähän, ja ne "sopimattomat" ovat lähinnä väkivaltaisia."
Jos sinusta "sopimaton" tarkoittaa samaa kuin "väkivaltainen", niin sitten ymmärrän kantasi. Minun käsitykseni "sopimattomasta" on hieman eri. Esimerkiksi monissa jopa ns. "asiaohjelmissa" tuodaan positiivisessa hengessä esille sellaista ajattelua ja arvomaailmaa, joka on kaukana kristityn elämästä ja pahoittaa omaatuntoa.
"Luulin sitä asialliseksi, mutta kun hän kertoi muille lapsillemme sitä, niin järkytyin sen kirjan raakuudesta."
Ehkä vanhempien on hyvä tarkistaa myös se, mitä kirjoja lapsille antaa luettavaksi. Tämä siis ihan näin yleisenä kommenttina, ei henkilökohtaisena moitteena. Toisaalta ei myöskään tv-ohjelmien ennakkoilmoitukseen "sopivuudesta" kannata aina luottaa; se mikä on niistä asioista päättävän henkilön mielestä sopivaa, ei välttämättä lapsen vanhempien mielestä sitä ole.
"Samanaikaisesti meilläkin on internetin syntisaasta avoinna 24h vuorokaudessa. Ja kuvan muodossa."
Totta. Internetin käytössä on vaaransa, mutta toisaalta "sopimattoman" materiaalin hankkiminen Internetistä tietokoneen ruudulle vaatii paljon enemmän omaa aktiivisuutta kuin sen passiivinen vastaanottaminen tv:stä. Itse en antaisi lasten käyttää yksin nettiä, enkä myöskään välttämättä suosittele netin hankintaa yksin asuville.
"Olen kanssasi samaa mieltä, että tiettyjen asioiden kieltäminen on viisautta: näin esimerkiksi alkoholi."
Hyvä, että edes jostain ollaan samaa mieltä :)
"Tässä asiassahan olemme itse asiassa tiukempia kuin Raamattu edellyttää - sitäkin sopii ihmetellä, että miksi tätä todellisuutta ei voi rehellisesti myöntää?"
Itse olen kyllä myöntänyt sen useastikin tällä palstalla ja kavereideni kanssa keskustellessa, ja oman kokemukseni perusteella uskon, että hyvin monet vl:ät voivat sen kyllä "rehellisesti myöntää". Kuitenkaan en pidä vääränä sitä, että lapsille ja nuorille opetetaan ehdotonta raittiutta. Jyrkkä "ei" on monesti parempi vaihtoehto kuin joku epämääräinen "no joo, voihan sitä, mutta..."
"Onko mielestäsi seurakunnan viisautta ja "kantapään" kautta koeteltua, että uskovaisen tulee välttää meikkiä, korvakoruja, hiusvärejä, kirkkokuoroa, sunnuntaionkimista yms.?"
Itse näen meikit, korvakorut hiusvärit ym. lähinnä merkkinä siitä, että "maailman rakkaus" on jo tarttunut; varsinaiset syyt ovat siis "pintaa syvemmällä". Raamattu kehottaa kaunistautumisessa vaatimattomuuteen. Toki ihminen saa pitää huolta ulkonäöstään, mutta sekään ei saisi tulla liian tärkeäksi asiaksi. Kanta kirkkokuoroon on viime vuosina muuttunut; se oli ehkä omalla ajallaan tarpeen, ehkä se oli "ylireagointia", en tiedä. Sunnuntaionkiminen taas liittyy selvästi lepopäivän pyhittämiseen. Kyllä meille kotona opetettiin, että ei sunnuntaisin tehtäisi sellaista, mikä ei ole välttämätöntä, siis mitä ei voida siirtää toiselle päivälle. Ei olisi tullut mieleenikään lähteä ongelle tai nurmikkoa leikkaamaan, vaikka sitä ei erikseen "kiellettykään". Ihmetyttää muuten, että otat esille tällaisia kirkkokuoroja ja sunnuntaionkimisia jotka selvästikin ovat marginaalitapauksia.
"Meillä on sama, todellinen ja akuutti vaara mikä oli fariseuksilla. Hyvä tahto ja hyvä pyrkimys, mutta väärät konstit."
Olen osittain samaa mieltä. Nimittäin jos seurakunnan ohjeita ja neuvoja ajatellaan vain ulkonaisina, irrallisina käskyinä ja kieltoina, joita on noudatettava (esimerkiksi palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa), niin silloin todella ollaan lähellä farisealaisuutta. Usko on kuitenkin kokonaisvaltaista, ja myös synti on kokonaisvaltaista: se on sydämen luopumista Jumalasta.
"Ja meillä on niin voimakas Jumala, ettei Hänen mahtinsa pysähdy TV:hen, DVD:hen tai kirkkokuoroharjoituksiin."
Ei se, että haluaa vaeltaa hyvällä omalla tunnolla, välttäen synnin tilanteita ja mahdollisuuksia joutua sielunvihollisen petkuttamaksi, todellakaan tarkoita, etteikö luottaisi Jumalaan. Muistelepa Jeesusta, kun häntä kiusattiin korvessa. Saatana käytti jopa Raamatun sanoja saadakseen Jeesuksen hyppäämään temppelin harjalta. Mutta mitä Jeesus vastasi? Myöskin Raamatun sanoja: "Ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaasi".
Nämä "elämäntapa-asiat" saavat tällä palstalla paljon huomiota, ehkä siksi, että ne näkyvät selvimmin ulospäin. On selvää, että mitään yhtä oikeaa "strategiaa" synnin välttämiseksi ei ole olemassakaan, ja "keinoja" täytyy ehkä tarkistaa ajan mukaan, mutta itse en näe mitään ongelmaa siinä, että seurakunnassa annetaan "matkaevääksi" joitain yhteisiä, hyväksi koettuja ohjeita ja neuvoja.
siitä, että kirjoitit noin pitkän ja perusteellisen selityksen. Siitä sai oikein hyvän kuvan vl-ajattelusta, siitä millaisena itsekin olen sen ymmärtänyt. Se ei ole muuttunut.
Tajusin, ettei riitä, että noudattaa noita elämäntapasuosituksia, vaan ne on sisäistettävä ja oltava täysillä hengessä mukana niiden tärkeydessä synninvälttämisen tiellä.
Siihen se tökkääkin ja reilusti. En pidä sitä oikeana uskonkäsityksenä. Ehdottomaan armoon on sekoitettu jotain, mikä ei siihen kuulu. Jo tuo "sairaaloinen" synninpelko on sitä, koska omavanhurskauden syntiä ei vältellä muuten kuin erottautumalla meistä muista ja ajattelemalla, että me muut olemme väärässä. Eli ollaan siinä suhteessa omasta mielestä "raittiissa" opissa! Minusta se ei ole lainkaan sitä.
Jumalan huoneen hallitus -opissa ja henkiopissa. Julkirippioppia et sentään puolustanut. Se näyttää sinultakin tipahtaneen pois.
Etkö ole lukenut Tuomas Lohen tutkimustekstejä. Vai etkö ole ymmärtänyt?
Kirjoitit pitkän ja asiallisen viestin, ja ajattelin ottaa keskusteluun hieman osaa omalla panoksellani.
"Esimerkiksi monissa jopa ns. "asiaohjelmissa" tuodaan positiivisessa hengessä esille sellaista ajattelua ja arvomaailmaa, joka on kaukana kristityn elämästä ja pahoittaa omaatuntoa."
Tämä argumentti tulee silloin tällöin esiin keskusteluissa, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan ymmärtänyt sitä ihan täysin. Itselleni ei ainakaan tule huono omatunto siitä, että joku sanoo keskustelussa kannattavansa vaikkapa esiaviollisia sukupuolisuhteita. Olen itse uskovaisena tästä eri mieltä ja totean tällaisen henkilön elävän elämäänsä erilaisin moraalikäsityksin kuin mitä itse elän, mutta miten voisin haavoittaa omaatuntoani toisen ihmisen valinnoilla? Neuvoohan Paavalikin kristittyjä elämään kreikkalaisten kanssa niin kuin kreikkalaiset elävät ja juutalaisten kanssa niin kuin juutalaiset elävät. Ja sekä kreikkalaisilla että juutalaisilla oli hyvin erilaiset moraalikäsitykset kuin alkuseurakunnan kristityillä. Television keskusteluohjelmat ovat mielestäni samanlaisia: Kukaan ei ole käännyttämässä siellä ketään, vaan asioita punnitaan monelta kantilta. Taas, jos joku esittää jonkin asian eri tavalla kuin mitä itse sen ajattelen olevan, ei minulla ole mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa toisen ihmisen ajatuksista. Mielestäni tv-kysymyksessä olemme hieman kuin strutsi, joka pistää päänsä hiekkaan, ja luulee saalistajien olevan sitten poissa. Synti ja erilaiset mielipiteet ja elämäntavat eivät katoa mihinkään, vaikka tv pysyisi kiinni.
Sitten alkoholista:
"Itse olen kyllä myöntänyt sen useastikin tällä palstalla ja kavereideni kanssa keskustellessa, ja oman kokemukseni perusteella uskon, että hyvin monet vl:ät voivat sen kyllä "rehellisesti myöntää"."
Mukava kuulla rehellistä keskustelua, sillä näinhän se on: liikkeemme suhtautuminen alkoholiin on tiukempaa kuin Raamatussa. Tässä tulemme kuitenkin opilliseen ongelmaan: puolustamme hyvää tarkoitusta uskomme puolustamisella, vaikka Raamattu ei meitä tähän ohjaa. Asia olisi toinen, jos Raamattu ei ottaisi alkoholiin minkäänlaista kantaa, mutta todellisuudessa huomaamme uskovaisten juovan viiniä Raamatun aikana - myös juhlissa, jolloin he todennäköisesti eivät pitäytyneet vain yhdessä laimennetussa viinilasillisessa.
Yritän tiivistää ongelman ytimen sellaiseksi kuin sen näen: Olemme ottaneet absolutismin ainoaksi oikeaksi linjaksi. Täten henkilö, joka ei tätä linjaa noudata, joutuu tavalla tai toisella vastaamaan valinnastaan. Kuitenkin tällä henkilöllä on Raamatun mukaan täydet perusteet valintaansa Raamatun mukaan, kun taas "yleinen mielipide" ei vastaa Raamatun käsitystä asiasta.
Itse näkisin näihin elämäntapakysymyksiin selkeän vastauksen: Lakattaisiin puhumasta elämäntapavalinnoista omantunnon asioina ja sen sijaan alettaisiin aktiivisesti puhumaan raittiiden ja terveellisten elämäntapojen puolesta osoittamalla, että ne tuovat siunausta ihmisen elämään. Tällä tavalla poistuisi se omavanhurskauden vaara, joka nyt lymyää monessakin asiassa.
Kaunistautumisesta:
"Itse näen meikit, korvakorut hiusvärit ym. lähinnä merkkinä siitä, että "maailman rakkaus" on jo tarttunut; varsinaiset syyt ovat siis "pintaa syvemmällä". Raamattu kehottaa kaunistautumisessa vaatimattomuuteen."
Minä en rohkenisi tehdä johtopäätöksiä ihmisen sydämentilasta noin kevyin perustein. Ehkä meillä on erilainen mielikuva nyt tästä ehostajasta, sillä ainakin minun mielestäni voidaan tehdä ero sellaisen ihmisen välillä, joka esimerkiksi on sävyttänyt harmaita hiuksiaan vastaamaan alkuperäistä hiusten väriään ja sellaisen, joka on värjännyt vaaleat hiuksensa kirkkaan punaisiksi. Meikkaamisessa sama juttu: Itse en ainakaan aina edes huomaa, jos naisella on meikkiä - niin huomaamattomasti jotkut osaavat meikata. Tällaista en kerta kaikkiaan osaa pitää Raamatun vastaisena toimintana (hyväksymmehän permanentitkin, jotka eittämättä muuttavat ulkonäköä melkoisesti).
"On selvää, että mitään yhtä oikeaa "strategiaa" synnin välttämiseksi ei ole olemassakaan, ja "keinoja" täytyy ehkä tarkistaa ajan mukaan, mutta itse en näe mitään ongelmaa siinä, että seurakunnassa annetaan "matkaevääksi" joitain yhteisiä, hyväksi koettuja ohjeita ja neuvoja."
Tämä oli viisaasti sanottu, mutta nyt törmäämme yhteen ristiriitaan. Jos kyseessä olisivat todellisuudesssa "ohjeet" ja "neuvot", olisi uskovaisilla täysi vapaus toimia hyvällä omallatunnolla myös näiden "ohjeiden" ja "neuvojen" vastaisesti. Tiedämme hyvin, että näin ei ole. Jos joku nainen esimerkiksi värjäisi tukkansa ja meikkaisi, ja sen jälkeen tulisi sinun luoksesi, pitäisit häntä maailmaan kiintyneenä, jonka ongelmat ovat "pintaa syvemmällä", niin kuin itse totesit. Tällöin kyse ei siis ole "ohjeista" tai "neuvoista", vaan säännöistä, joista uskovainen ei voi kieltäytyä ilman, että hän joutuu kokemaan jonkinlaista syrjintää tai vierauden tunnetta.
"Tajusin, ettei riitä, että noudattaa noita elämäntapasuosituksia, vaan ne on sisäistettävä ja oltava täysillä hengessä mukana niiden tärkeydessä synninvälttämisen tiellä."
Tästä saa sellaisen käsityksen, että pitäisi kaikin keinoin yrittää ymmärtää niiden neuvojen tärkeys. Ehkä omastanikin kirjoituksesta voisi niin ajatella, mutta eihän se oikeastaan ihan niinkään ole. Vaan jos usko on aitoa ja omakohtaista, niin tällaisia "neuvoja" ei edes huomaa olevan. Ts. ei niin, että neuvojen perusteella yrittäisi ymmärtää uskon ydintä vaan päinvastoin. En näköjään oikein osaa selittää, mitä ajan takaa.
"erottautumalla meistä muista ja ajattelemalla, että me muut olemme väärässä"
En minä ainakaan tunne tarvetta tällaiseen erottautumiseen ja ajattelemiseen. Riittää, että uskon Raamatun mukaan siihen, että Jeesus on ristikuolemallaan sovittanut minunkin syntini. Elävä usko ei voi olla näkymättä myös ulkoisesti ihmisen tekemisissä ja valinnoissa. Taas niin päin, että usko ohjaa elämää, ei niin, että elämää parantamalla yrittäisin aikaansaada uskoa.
"Vai etkö ole ymmärtänyt?"
Et ehkä itse ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Henkilökohtaisesti ajattelen, että "hoitokokousvuosina" oltiin vaarallisesti menossa juuri siihen farisealaiseen sääntöjen "orjalliseen" noudattamiseen. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö seurakunnassa voitaisi antaa ohjeita ja neuvoja "matkaevääksi", mutta näistä neuvoista ei saa tulla "uskon mitta". Kun usko on kalleimpana asiana sydämellä, niin useimmat näistä neuvoista tuntuvat itsestäänselvyyksiltä; siis ei ole edes halua toimia eri tavoin, vaikkei näistä neuvoista olisi kuullutkaan.
"Itselleni ei ainakaan tule huono omatunto siitä, että joku sanoo keskustelussa kannattavansa vaikkapa esiaviollisia sukupuolisuhteita. Olen itse uskovaisena tästä eri mieltä ja totean tällaisen henkilön elävän elämäänsä erilaisin moraalikäsityksin kuin mitä itse elän, mutta miten voisin haavoittaa omaatuntoani toisen ihmisen valinnoilla?"
Niin, toiset ihmiset pahoittavat mielensä herkemmin kuin toiset. Edelleen, minusta tässä on se vaara, että kristillisyydelle vieraita arvoja alkaa ikään kuin pikkuhiljaa mielessään hyväksyä. Vaikka ei itse olisi heti lähdössä mukaan, niin ei ehkä enää näekään asiaa yhtä kirkkaasti syntinä. Sielunvihollinen on todella kavala.
"Mielestäni tv-kysymyksessä olemme hieman kuin strutsi, joka pistää päänsä hiekkaan, ja luulee saalistajien olevan sitten poissa. Synti ja erilaiset mielipiteet ja elämäntavat eivät katoa mihinkään, vaikka tv pysyisi kiinni."
Tuo vertaus oli oikeastaan aika osuva. Synnistä ei tässä maailmassa pääse eroon, mutta mielestäni omilla valinnoilla voi kyllä paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka paljon antaa "kiusaajalle sijaa".
"Asia olisi toinen, jos Raamattu ei ottaisi alkoholiin minkäänlaista kantaa, mutta todellisuudessa huomaamme uskovaisten juovan viiniä Raamatun aikana - myös juhlissa, jolloin he todennäköisesti eivät pitäytyneet vain yhdessä laimennetussa viinilasillisessa."
Kyllähän Raamatussa varoitetaan juopumisesta hyvin monessa yhteydessä, joten kyllä siellä alkoholiin otetaan kantaa.
"Itse näkisin näihin elämäntapakysymyksiin selkeän vastauksen: Lakattaisiin puhumasta elämäntapavalinnoista omantunnon asioina ja sen sijaan alettaisiin aktiivisesti puhumaan raittiiden ja terveellisten elämäntapojen puolesta osoittamalla, että ne tuovat siunausta ihmisen elämään. Tällä tavalla poistuisi se omavanhurskauden vaara, joka nyt lymyää monessakin asiassa."
Olen periaatteessa samaa mieltä. Minustakaan ei ole oikein se, että vain todetaan, että "uskovainen ei käytä alkoholia" tai "uskovainen ei meikkaa". Paljon, paljon tärkeämpää olisi, että Jumala antaisi ihmiselle uskon kautta ymmärryksen jättää esimerkiksi nämä maailmalliset tavat pois. Että esimerkiksi nuori kokisi aidosti niin, että hänen ei TARVITSE meikata, koska ei hänen tarvitse tätä maailmaa miellyttää.
"Jos kyseessä olisivat todellisuudesssa "ohjeet" ja "neuvot", olisi uskovaisilla täysi vapaus toimia hyvällä omallatunnolla myös näiden "ohjeiden" ja "neuvojen" vastaisesti."
Minusta uskovaisilla on täysi vapaus toimia näiden "neuvojen" vastaisesti, mutta eri asia on, voiko se tapahtua hyvällä omalla tunnolla. Ei siksi, että "rikkoisi" näitä "neuvoja" vastaan, vaan siksi, että synti saattaa alkaa puskemaan ihmisen ja Jumalan väliin. Mielestäni valtaosa näistä "neuvoista" on sellaisia, että uskova ihminen ei toimisi niiden "vastaisesti", vaikkei niistä olisi kuullutkaan.
"Jos joku nainen esimerkiksi värjäisi tukkansa ja meikkaisi, ja sen jälkeen tulisi sinun luoksesi, pitäisit häntä maailmaan kiintyneenä, jonka ongelmat ovat "pintaa syvemmällä", niin kuin itse totesit."
Tavallaan, vaikka eihän asia tietenkään koskaan näin suoraviivaista ole. Kyllä minä koen asian niin, että uskovainen ihminen ei näe tarvetta meikkaamiseen, mutta en välttämättä pidä esim. meikkausta mitenkään "kynnyskysymyksenä".
Lopuksi haluaisin sanoa, että itse koen nämä elämäntapa-asiat loppujen lopuksi melko vähämerkityksisinä. Olen iän myötä huomannut, että suurin osa näistä "neuvoista" on sellaisia, että luultavasti eläisin täysin samalla tavalla kuin nykyisinkin, vaikka en olisi koskaan näistä "neuvoista" kuullutkaan. Toisin sanoen, kun antaa uskon ohjata elämää, niin nämä "neuvot" tulevat hoidetuksi "siinä sivussa". (On vielä lisättävä, että en todellakaan pidä itseäni mitenkään onnistuneena; omat kiusaukset on minullakin, ja kyllä se synti aina tarttuu ja hitaaksi tekee.)
Ei tarvitse tietää neuvoista mitään, vaan ne ovat aivan itsestäänselviä! Jos rupeaa miettimään niitä, silloin näköalat ovat jo hämärtyneet ja on suuri vaara joutua lapsen paikalta...
"...naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot... (1. Tim 2)"
Näin siis Paavali Raamatussa. Me tänä päivänä hyväksymme tukkalaitteet, kultakorut, helmet ja kalliit vaatteet. Sen sijaan emme pidä kultakoruja KORVISSA, meikkiä kasvoissa, väriä kynsissä jne. Paavalin tavoin toki painotamme naisen esiintymisen "hillittyä" luonnetta, miehillä on täysi vapaus.
Päivämies kirjoittaa, että uskovaiselle eivät sovi klassisen musiikin konsertit, kuorot, urheilukilpailut katsomosta käsin, muut kuin itse kuvatut videot jne. Vaatii kohtalaisen räväkkää sivilirohkeutta, että uskaltaa poiketa näistä "rakkauden neuvoista" - ainakaan julkisesti. Salaahan näitä voi rikkoa - siis puhutaan yhtä ja tehdään toista. Tänä pääsiäisenäkin lukuisat uskovaiset käyvät kirkoissa ja konserttisaleissa kuuntelemassa Matteus- ja Johannes-passioita. Ja nämä uskovaiset ovat täsmälleen oikeassa - he vaan eivät saa palstatilaa kristillisyytemme lehdissä eivätkä suunvuoroa kristillisyytemme suurtapahtumissa (maakunnalliset, suviseurat, "isot päivät", jne.). Joku tarkoituksensa silläkin?
Jumalan seurakunta on "totuuden pylväs". Kristus on "totuus" ja siten seurakunnan tehtäväksi jää "totuuden" pitäminen pylvään nokassa. Kun etsimme totuutta, niin kokoontukaamme "minun (Jeesuksen) nimeen" ja etsikäämme vastausta Jumalan Sanasta. Sillä siellä, missä "kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellään." Kokoontumisen keskipisteenä on siis Kristus ja vastaus löytyy Häneltä, sillä Hän on Sana.
"Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh 14)." Siis kaiken, mitä MINÄ OLEN TEILLE PUHUNUT. Ei enempää, ei vähempää. Siihen tyytykäämme, sillä siinä on kaikki.
Eikö sinua hävetä yhtään? Paula E. on harvinaisen kiihkoton ja asiallinen kirjoittelija, jonka kirjoituksissa ei ole mitään anteeksi pyydettävää.
Sinä sen sijaan olet puskasta laukoja, joka ei yhtään yksilöi väitettään, vain lyödä läimäyttelee toisia ihan aiheetta. Jostain syystä tulee mieleen, että olet juuri sellainen, josta Paula E. kirjoittaa, sellainen joka ei tunne asioita eikä tiedä, millaisen vaikean tien Paula E. on käynyt läpi, samoin minä.
Kyllä me olemme joutuneet katsomaan peiliin ja katsomaan Raamattuun ja ihmettelemään, että minussako se vika onkin. Kuitenkin Raamattu sanoo jotain ihan muuta. Luottaakko siis hoitomiehiin vaiko Raamattuun? Se pulma ratkesi minulla nopeasti. Mutta tuon käsittelyn vaurioita olen saanut kantaa vuosikausia ja muistot seuraavat koko elämän ajan. Eivätkä ne ole kauniita ja rakkaudellisia muistoja.
Tätä viestiäsi voisi kommentoida moneltakin osin. Sanot yhdessä sovittuja, käytännössä sitovia elämäntapoja puolustellessasi, että "Sielunvihollinen on ovela". Kuitenkin Raamatussa puhutaan paljon Sielunvihollisen oveluudesta juuri Kristityn vapauden riistämisessä ja Kristuksen ansion omimisesta ulkoisten tapojen suorittamisesta aiheutuvalla ansiolla. Minusta Doulos osuu asian ytimeen sanoessaan, että näitä elämäntapoja (jotka todellakin monet ovat hyviä ja siunauksellisia) voitaisiin opettaa sellaisina, mitä ne ovat, mutta ettei sekoitetaisi niitä sielunautuuden kysymyksiin koska se johtaa monenlaisiin ongelmiin.
Sitten vielä lyhyesti (mikäli se minulta onnistuu), sanot: " Kyllä minä koen asian niin, että uskovainen ihminen ei näe tarvetta meikkaamiseen, mutta en välttämättä pidä esim. meikkausta mitenkään "kynnyskysymyksenä"."
Tosi ihmetyttävää! Miksei uskovainen nyt voisi tuntea tarvetta meikkaamiseen? Onhan hillitty ja siisti ehostautuminen nykyisin itsestäänselvä osa ainakin kodin ulkopuolella työskentelevän naisen siistiä ulkomuotoa. Minulla ainakaan kultaista keski-ikää lähestyvänä naisena ei aamuisin peiliin katsoessani tule mieleen yhtään muuta syytä, kuin kulttuurinen paine, olla vähän terävöittämättä ja raikastamatta piirteitään. Ehostamattomuus tässä iässä mielletään helposti homssuiseksi olemukseksi ja rehellisyyden nimissä, ei kyllä kaunista ketään.
Tilanne on ihan toinen kuin 1900-luvun alussa, jolloin ainoastaan ilotytöt "maalasivat".
Äärimmäinen esimerkki tämän yksittäisen kaikkia sitovan tavan hassunkurisuudesta ovat linnan juhlille osallistuvat vl-naiset. Tukat ja puvut viimeisen päälle, mutta saunapuhdas naama! Herättää tällaisessa tilanteessa jo huomiota. Siisti ehostus olisi ihan välttämätön osa tuon tason juhlalookia. Ilman sitä on kuin olisi paljain jaloin.
"Minulla ainakaan kultaista keski-ikää lähestyvänä naisena ei aamuisin peiliin katsoessani tule mieleen yhtään muuta syytä, kuin kulttuurinen paine, olla vähän terävöittämättä ja raikastamatta piirteitään. Ehostamattomuus tässä iässä mielletään helposti homssuiseksi olemukseksi ja rehellisyyden nimissä, ei kyllä kaunista ketään."
Huomaatko, että olet valmis luopumaan kulttuurisesta paineesta yhteiskunnallisen paineen hyväksi? Sen verran mitä meikkaavien naisten kanssa olen asiasta jutellut, niin monet ovat sitä mieltä, että eiväthän he muuten meikkaisi, mutta kun ympäristö niin vaatii. En voi uskoa, että naisella olisi jokin luonnollinen, omista haluistaan nouseva tarve meikata, vaan tarve nousee ympäristöstä. Joku feministi voisi pitää meikkaamista jopa naista halventavana. Voin toki olla väärässäkin :)
"Tilanne on ihan toinen kuin 1900-luvun alussa, jolloin ainoastaan ilotytöt "maalasivat"."
Olet oikeassa siinä, että meikkaaminen on yleistynyt ja suhtautuminen siihen on muuttunut. Samoin moni muukin asia on muuttunut. Esimerkiksi avoliittoihin tai homoseksuaaleihin suhtaudutaan nykyisin aivan eri tavalla kuin vaikkapa vain 50 vuotta sitten.
"Äärimmäinen esimerkki tämän yksittäisen kaikkia sitovan tavan hassunkurisuudesta ovat linnan juhlille osallistuvat vl-naiset. Tukat ja puvut viimeisen päälle, mutta saunapuhdas naama! Herättää tällaisessa tilanteessa jo huomiota. Siisti ehostus olisi ihan välttämätön osa tuon tason juhlalookia. Ilman sitä on kuin olisi paljain jaloin."
Itse näen asian ihan toisessa valossa. Mutta ehkä en miehenä voi ymmärtää kaikkia naisten aivoituksia ;)
Hyvää illanjatkoa ja Jumalan siunausta elämääsi, Maria!
Terävä huomio, että meikkaus on synti kuten avoliitto ja homoseksuaalisuuskin. Ai, venytinkö vähän tulkintaa?
...vl2003 :)
"Ai, venytinkö vähän tulkintaa?"
Taisitpa vähän venyttää. Esitin avoliiton ja homoseksuaalisuuden vain esimerkkeinä siitä, miten maailma on muuttunut. Ei niitä tarvitse millään tavalla rinnastaa keskenään, saati meikkauksen kanssa.
"Me tänä päivänä hyväksymme tukkalaitteet, kultakorut, helmet ja kalliit vaatteet. Sen sijaan emme pidä kultakoruja KORVISSA, meikkiä kasvoissa, väriä kynsissä jne."
Niin, kai se hillitty koristautuminen tarkoittaa, että johonkin on "raja" vedettävä. Keinotekoinen se on joka tapauksessa. Vai haluaisitko, että tasapuolisuuden nimissä tukkalaitteet, kultakorut, helmet ja kalliit vaatteetkin pitäisi "kieltää" maallistumisen merkkeinä? ;)
"Paavalin tavoin toki painotamme naisen esiintymisen "hillittyä" luonnetta, miehillä on täysi vapaus."
Kyllä minusta tuntuu, että miesten meikkaamista tai korvakoruja katsottaisiin vielä paljon paheksuvammin ;)
"Päivämies kirjoittaa, että uskovaiselle eivät sovi klassisen musiikin konsertit (---) Tänä pääsiäisenäkin lukuisat uskovaiset käyvät kirkoissa ja konserttisaleissa kuuntelemassa Matteus- ja Johannes-passioita."
Totta. Ymmärrän näkökantasi ja olen jopa osittain samaa mieltä. Kuitenkin ajattelen niin, että useimmat niistä uskovaisista, jotka tänä pääsiäisenäkin käyvät kirkoissa ja konserttisaleissa kuuntelemassa Matteus- ja Johannes-passioita, eivät ehkä kuitenkaan olisi kovin halukkaita menemään esimerkiksi oopperaan. Sekä musiikin kuuntelussa että sen esittämisessä on eroja...
""Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh 14)." Siis kaiken, mitä MINÄ OLEN TEILLE PUHUNUT. Ei enempää, ei vähempää. Siihen tyytykäämme, sillä siinä on kaikki."
Tuskinpa Jeesuksen olisi kannattanut opetuslapsilleen kovin konkreettisesti tämän päivän vaaroista puhua, eiväthän he niitä olisi voineet käsittää. Siinä Pyhän Hengen opetuksessa todellakin on kaikki, mitä ihminen tarvitsee.
Kiitos pitkästä ja paneutuneesta vastauksestasi. Kommentoin vielä muutamaa asiaa, jotka herättivät lisää ajatuksia.
"Edelleen, minusta tässä on se vaara, että kristillisyydelle vieraita arvoja alkaa ikään kuin pikkuhiljaa mielessään hyväksyä."
Toisaalta, uskovaiset voisivat myös oppia näkemään selkeämmin, että nekin ihmiset, jotka eivät jaa kanssamme samaa uskoa, voivat olla viisaita, lempeitä ja kunnioituksemme ansaitsevia. Vaikka omassa ystäväpiirissäni ainakin kunnioitetaan ihmisiä uskosta riippumatta, on keskuudessamme myös niitä, joiden suhtautuminen toisella tavalla uskoviin on suorastaan hävettävää. Toisaalta olet myös oikeassa siinä, että lähes kaikkeen voi tottua.
"Synnistä ei tässä maailmassa pääse eroon, mutta mielestäni omilla valinnoilla voi kyllä paljonkin vaikuttaa siihen, kuinka paljon antaa "kiusaajalle sijaa"."
Hienoa, että otit tämän asian esille. Mielestäni olet oikeassa siinä, että uskovaisen ei tulisi hankkiutua ehdoin tahdoin tilanteisiin, joissa on hän kokee houkutuksen tehdä syntiä. Kuitenkin tämä asetelma voi kääntyä (ja onkin jossain määrin kääntynyt) päälaelleen siten, että ahkerasta synnin välttämisestä on tullut lähes itsetarkoitus. Ihminen on kuitenkin taipuvainen hakemaan pelastusta omien töiden kautta - tälle piirteellemme emme voi yhtään mitään. Täten liikkeemme kielteinen kanta hyvin moniin aikamme ilmiöihin on omiaan nostamaan omavanhurskauden vaaraa: "En katso televisiota, en meikkaa, en juo alkoholia... Tämän johdosta olen paremmassa turvassa synniltä."
Mutta eihän se noin mene? Halu elää syntiä välttäen ei itse asiassa tee meistä yhtään vähemmän syntisiä ihmisiä Jumalan kasvojen edessä. Hyvät tekomme ovat vanhurskautta ajatellen vain saastainen vaate Jumalan edessä, eivätkä tekemättä jättämisemme ole sen kummempia. Koen tämän oikeaksi vaaraksi liikkeessämme, koska liian monta kertaa olen törmännyt itseensä tyytyväisiin uskovaisiin, jotka antavat ymmärtää olevansa putipuhtaita noudattaessaan seurakunnan neuvoja pilkun tarkasti.
Niin kuin nimimerkki munkki jossain totesi, meillä on vaara joutua fariseusten ansaan: Tarkoitamme pelkkää hyvää ja suhtaudumme uskoon todella suurella vakavuudella, mutta voimme kuitenkin eksyä. Saatamme alkaa ajatella "hengellisen paaston" so. kieltäytymisen monista maallisista asioista tekevän meistä synnittömämpiä ja Jumalalle kelpaavampia.
Törmäsin sattumalta eilen kirkkoisä Augustinuksen (350-430) sanoihin, joita keskiaikainen luostarilaitos oli lainannut ohjeissaan. Mielenkiintoista tässä oli se, että luostariohje oli täynnä kaikenlaisia askeettisia sääntöjä ja perusteluita näille säännöille. Kuitenkin Augustinusta oli lainattu suurinpiirtein seuraavalla tavalla:
"Ei se ole kaikista siunatuin, joka elää raskainta elämää, vaan se, joka rakastaa eniten."
Minua tuo ajatus lämmitti suunnattomasti, ja sen nyt epäsuorasti kytken tähänkin keskusteluun.
Lyhyesti vielä parista asiasta:
"Kyllähän Raamatussa varoitetaan juopumisesta hyvin monessa yhteydessä, joten kyllä siellä alkoholiin otetaan kantaa."
Siellä nimenomaan otetaan juopumiseen kantaa, ei alkoholiin itseensä. Analogisesti voisimme ajatella, että emme aja autolla, koska laki kieltää nopeusrajoituksen ylittämisen, ja haluamme välttää kiusausta ajaa ylinopeutta. Pidän yhä ongelmallisena sitä, että jos jonkun uskovaisen tiedettäisiin juovan esim. lasillisen viiniä joka päivä lounaan yhteydessä (ajatellaan, että hän olisi vaikka kasvanut kulttuurissa, jossa näin tehdään), niin ei ole epäilystäkään siitä, että joku ennen pitkää tulisi häntä tästä puhuttelemaan, vaikka kuinka olisikin itse Raamatun mukaan väärässä.
"Mielestäni valtaosa näistä "neuvoista" on sellaisia, että uskova ihminen ei toimisi niiden "vastaisesti", vaikkei niistä olisi kuullutkaan."
En ole ihan varma, mitä tarkoitat tällä. Esimerkiksi televisiosta en usko, että uskovaiset ilman erillistä muistutusta olisivat hankkimatta sitä - niin innokkaasti liikkeessämme on omaksuttu internet ja tietokonepelit.
"Minusta uskovaisilla on täysi vapaus toimia näiden "neuvojen" vastaisesti, mutta eri asia on, voiko se tapahtua hyvällä omalla tunnolla."
Mielestäni täytyy tehdä ero Jumalan sanaan sidotun omantunnon (sen, mitä yleensä tarkoitamme puhuessamme omastatunnosta) sekä tähän liittymättömän, inhimillisen omantunnon ja moraalikäsityksen välillä. Koska onhan selvää, että myös toisella tavalla uskovilla on omatunto, käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Samoin meillä uskovaisilla on paljon mielipiteitä asioista, joista Raamattu vaikenee. Mielestäni nämä asiat ovat juuri sellaisia, joihin seurakunnan ei tulisi ottaa kantaa puolesta eikä vastaan, vaan kehottaa ihmisiä rakastamaan toisiaan ja kunnioittamaan toistensa valintoja. Niin kuin nimimerkki ma_ria taannoin kertoi, hänen kotisiionissaan monet ovat kiihkeästi vaatineet, että mitään muuta kuin itse kuvattuja filmejä ei saa katsoa. Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, että oma mielipide - henkilökohtainen näkemys hyvästä ja pahasta - sekoitetaan yhteiseen, Jumalan sanaan sidottuun omaantuntoon.
"Kyllä minä koen asian niin, että uskovainen ihminen ei näe tarvetta meikkaamiseen, mutta en välttämättä pidä esim. meikkausta mitenkään "kynnyskysymyksenä"."
Itse näkisin asian enemmänkin ihmistyyppiin sekä itsetuntoon liittyvänä kysymyksenä. En löydä sitä hengellistä ulottuvuutta, jonka toit esille. Kysymys ei mielestäni ole siitä, millainen uskovainen olisi ideaalitilanteessa (siis sellaisessa, jossa hän ei koe tarvetta ehostaa tai pukeutua nätisti tms.). Kyse on pikemminkin siitä, että me olemme ihmisiä, vikoinemme ja heikkouksinemme. Kaikki heikkoutemme eivät ole syntiä, vaan ainoastaan tarpeettomia tapoja.
Joka tapauksessa, mielestäni on väärin puhua "uskovaisen huonosta omastatunnosta", jos kyse ei ole synnistä. Koska jos omatunto soimaa asiasta, joka ei ole syntiä, se on viritettynä liian herkäksi.
"Lopuksi haluaisin sanoa, että itse koen nämä elämäntapa-asiat loppujen lopuksi melko vähämerkityksisinä. Olen iän myötä huomannut, että suurin osa näistä "neuvoista" on sellaisia, että luultavasti eläisin täysin samalla tavalla kuin nykyisinkin, vaikka en olisi koskaan näistä "neuvoista" kuullutkaan."
Olen tästä ihan samaa mieltä. Kuitenkin erilaisten neuvojen, ohjeiden tai sääntöjen kanssa eläminen on hirvittävän vaikeaa. Vaikealla en tarkoita sitä, että ne välttämättä ahdistaisivat uskovaista, vaan sitä, että ne muuttuvat niin helposti ja salakavalasti omavanhurskaudeksi. Niin kuin hienosti totesit, ei ole hyvä, että todetaan ainoastaan "tämä ei ole uskovaiselle sopivaa" tai "uskovainen ei tee tätä". Jo näiden (hyvin tuttujen) lauseiden muoto kertoo, että kyseessä ei ole neuvo tai ohje, vaan toteamus, jonka epäsuora puheakti on yksiselitteisesti kielto. Toisin sanottuna: Jos A ei ole uskovaiselle sopivaa, mutta kuitenkin teet A:ta, et ole uskovainen. Jos uskovainen ei tee B:tä, mutta sinä teet, et ole uskovainen. Kyse on siis kategorian määrittelemisestä, joten esimerkiksi televisiosta todetusta "televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu" voidaan johtaa seuraava malli:
"Televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu."
(1) Uskovainen koti = [-televisio]
(2) Koti, jossa [ televisio] ei ole uskovainen koti.
(3) Koti, jossa [ televisio] ei ole uskovaisia.
Tästä on "rakkauden neuvo" jo aika kaukana.
Kiitos myös itsellesi asiallisesta ja hyvin perustellusta vastauksesta. Huomaan, että olemme näissä asioissa samoilla linjoilla, vaikka pieniä painotuseroja löytyy.
"Toisaalta, uskovaiset voisivat myös oppia näkemään selkeämmin, että nekin ihmiset, jotka eivät jaa kanssamme samaa uskoa, voivat olla viisaita, lempeitä ja kunnioituksemme ansaitsevia. Vaikka omassa ystäväpiirissäni ainakin kunnioitetaan ihmisiä uskosta riippumatta, on keskuudessamme myös niitä, joiden suhtautuminen toisella tavalla uskoviin on suorastaan hävettävää."
Olet oikeassa. Liika "käpertyminen" omaan joukkoon ja yksisilmäinen ajattelutapa, että "ulkona ei ole mitään hyvää", on hyvin vaarallista. Ihmisen hyvyys tai huonous ei ole uskonvakaumuksesta kiinni.
"Kuitenkin tämä asetelma voi kääntyä (ja onkin jossain määrin kääntynyt) päälaelleen siten, että ahkerasta synnin välttämisestä on tullut lähes itsetarkoitus. Ihminen on kuitenkin taipuvainen hakemaan pelastusta omien töiden kautta - tälle piirteellemme emme voi yhtään mitään."
Tästäkin olen samaa mieltä. "Ahkerasta synnin välttämisestä" ei saa tulla itsetarkoitusta, sillä silloin, kuten sanot, ollaan menossa tekojen uskoon.
"Halu elää syntiä välttäen ei itse asiassa tee meistä yhtään vähemmän syntisiä ihmisiä Jumalan kasvojen edessä."
Ei todellakaan. Ja jos tuon halun ottaa omaksi ansiokseen, niin silloin ollaan kyllä hakoteillä. Vain sydämen usko voi synnyttää aidon halun elää synitä välttäen.
"liian monta kertaa olen törmännyt itseensä tyytyväisiin uskovaisiin, jotka antavat ymmärtää olevansa putipuhtaita noudattaessaan seurakunnan neuvoja pilkun tarkasti"
Valitettavasti tuokin pitänee paikkansa. Joku saattaa ajatella, että kun teen näin ja näin enkä tee tätä ja tätä, niin silloin kaikki on hyvin. Unohtuu se kaikkein tärkein, eli omakohtainen usko Jeesukseen synten sovittajana.
"Niin kuin nimimerkki munkki jossain totesi, meillä on vaara joutua fariseusten ansaan: Tarkoitamme pelkkää hyvää ja suhtaudumme uskoon todella suurella vakavuudella, mutta voimme kuitenkin eksyä."
Kommentoinkin jo munkille asiaa, ja olen samaa mieltä.
""Ei se ole kaikista siunatuin, joka elää raskainta elämää, vaan se, joka rakastaa eniten."
Minua tuo ajatus lämmitti suunnattomasti, ja sen nyt epäsuorasti kytken tähänkin keskusteluun."
Kauniisti sanottu. Toisaalta, ei synnin välttämisen tarvitse olla raskasta; se voi olla jopa vapauttavaa! Kuten jo sanoin, kun usko ja uskon päämäärä säilyyvät kirkkaina mielessä, niin se tapahtuu miltei "automaattisesti".
"Analogisesti voisimme ajatella, että emme aja autolla, koska laki kieltää nopeusrajoituksen ylittämisen, ja haluamme välttää kiusausta ajaa ylinopeutta."
Tuo on ihan hyvä analogia, mutta samalla analogialla voisimme ihan hyvin istua päivät pitkät sisällä säkki päässä. Jonkinlaista tasapainoilua ja keskitien etsimistä kai se on tämä "kilvoittelu" täällä.
"Pidän yhä ongelmallisena sitä, että jos jonkun uskovaisen tiedettäisiin juovan esim. lasillisen viiniä joka päivä lounaan yhteydessä (ajatellaan, että hän olisi vaikka kasvanut kulttuurissa, jossa näin tehdään), niin ei ole epäilystäkään siitä, että joku ennen pitkää tulisi häntä tästä puhuttelemaan, vaikka kuinka olisikin itse Raamatun mukaan väärässä."
Todennäköisesti. Ehkä jopa itsekin saattaisin puuttua asiaan jollain tavalla. Sanonpa nyt, vaikka tätä perustelua monesti kritisoidaankin, että olen Paavalin tavoin sitä mieltä, että jos joku asia aidosti pahentaa toisen uskovaisen, niin silloin on parempi yhteisen rakkauden säilyttämiseksi luopua tuosta asiasta. Melkoista epäitsekkyyttä se kyllä vaatii, ja on toki vaara, että "pahentumista" käytetään hyväksi väärin perustein.
"En ole ihan varma, mitä tarkoitat tällä. Esimerkiksi televisiosta en usko, että uskovaiset ilman erillistä muistutusta olisivat hankkimatta sitä - niin innokkaasti liikkeessämme on omaksuttu internet ja tietokonepelit."
Voi olla. Itse en varmaan hankkisi tv:tä, vaikka se ei aiheuttaisikaan "pahennusta", koska en koe sitä nykypäivänä kovinkaan hyödylliseksi. Uutiset voin halutessani käydä netistä katsomassa, mutta kyllä minulle hyvin riittää radiouutiset ja sanomalehtikin. Internetin vaaroista pitäisi puhua enemmän ja avoimemmin, luulen että monet vanhemmista eivät edes tiedä, mitä kaikkea saastaa sieltä saattaa löytyä. Sama koskee tietokonepelejä. Minusta vanhemmilla on täysi oikeus ja jopa velvollisuus kontrolloida lastensa netinkäyttöä ja tietokonepelien pelaamista. Elävä usko kyllä opettaa, että ei internetin tai tietokonepelien seksi ja väkivalta ole sen "parempaa" tai "hyväksyttävämpää" kuin tv:stä tulevakaan.
"Niin kuin nimimerkki ma_ria taannoin kertoi, hänen kotisiionissaan monet ovat kiihkeästi vaatineet, että mitään muuta kuin itse kuvattuja filmejä ei saa katsoa. Tämä on mielestäni malliesimerkki siitä, että oma mielipide - henkilökohtainen näkemys hyvästä ja pahasta - sekoitetaan yhteiseen, Jumalan sanaan sidottuun omaantuntoon."
Olen kutakuinkin samaa mieltä. Minusta on aina ongelmallista, jos aletaan tarkasti osoittamaan, että "tämä on hyvää" ja "tämä on huonoa". Sen sijaan minusta on aivan oikein, että seurakunnassa varoitetaan "yleisellä tasolla" mm. videoiden katseluun liittyvistä vaaroista.
"Itse näkisin asian enemmänkin ihmistyyppiin sekä itsetuntoon liittyvänä kysymyksenä. En löydä sitä hengellistä ulottuvuutta, jonka toit esille."
Hengellinen ulottuvuus on siinä, että Raamattu kehottaa koristautumisessa maltillisuuteen. Tämä on taas niitä alueita, joissa "rajanveto" on vaikeaa; mikä on "kohtuullista"? Kristillisyydessämme "raja" on vedetty meikkaamiseen ja korvakoruihin. Toki tällaisen rajauksen mielekkyyden voi kyseenalaistaa, mutta aina se on silti keinotekoinen. Vai pitäisikö "tasapuolisuuden" nimissä kieltäytyä kaikesta muustakin koristautumisesta?
"Kysymys ei mielestäni ole siitä, millainen uskovainen olisi ideaalitilanteessa (siis sellaisessa, jossa hän ei koe tarvetta ehostaa tai pukeutua nätisti tms.). Kyse on pikemminkin siitä, että me olemme ihmisiä, vikoinemme ja heikkouksinemme. Kaikki heikkoutemme eivät ole syntiä, vaan ainoastaan tarpeettomia tapoja."
Niin, eihän ihminen heikkouksistaan mihinkään pääse, eikä heikkous sinänsä, kuten sanot, ole syntiä. Moni tällainen "tarpeeton tapa" kuitenkin saattaa "syvemmässä" tarkastelussa johtaa asioihin, joita on totuttu pitämään synteinä, esimerkiksi ylpeys tai ahneus. Mikä on esimerkiksi ylenmääräisen koristautumisen motiivi? Eikö lähinnä "maailman kunnia" tai oman itsetunnon kohotus?
"Kuitenkin erilaisten neuvojen, ohjeiden tai sääntöjen kanssa eläminen on hirvittävän vaikeaa. Vaikealla en tarkoita sitä, että ne välttämättä ahdistaisivat uskovaista, vaan sitä, että ne muuttuvat niin helposti ja salakavalasti omavanhurskaudeksi."
Totta. On vaara, että noudattaa tiettyä elämäntapaa vain tavan vuoksi tai vain palkkion toivossa tai rangaistuksen pelossa. Tärkeää olisi aina muistuttaa, mikä on näiden neuvojen takana. Usko on kokonaisvaltaista, se on Jumalan lahja, jossa ei ole mitään ihmisestä itsestään; ei se ole sidottu joihinkin yksittäisiin tekoihin tai tekemättä jättämisiin. Samoin synti on kokonaisvaltaista, se on sydämen luopumista Jumalasta.
Mielenkiintoista ja virkistävää ajatuksen vaihtoa. Kiitos kaikille tämän ketjun kirjoittajille! En malta olla kommentoimatta.
"Toisaalta, ei synnin välttämisen tarvitse olla raskasta; se voi olla jopa vapauttavaa! Kuten jo sanoin, kun usko ja uskon päämäärä säilyyvät kirkkaina mielessä, niin se tapahtuu miltei "automaattisesti"."
Tässä kohtaa kysyn mielessäni, mitä on synti? Onko se sitä, mitä tiedän "yhteisen omantunnon" ilmoittavan synniksi vai onko se oman sydämeni puhetta? Vaikka koen, että usko ja uskon päämäärä ovat olleet suurimpana johtotähtenä elämässä, olen kipuillut monien synniksi ilmoitettujen tai rivin välistä sellaisiksi luettavien asioiden kanssa. Ne eivät ole automaattisesti kirkastuneet synniksi siten kuin oletetaan. Usko ei ole olemukseltaan synnin välttämistä, ainakaan minulle. Uskoon kyllä sisältyy tahtoa uskon säilyttämiseen, "itsensä suojelemiseen" pahalta. Jonkinlainen sisäänrakennettu viruksentorjuntaohjelma. En ole kuitenkaan huomannut, että uskosta seuraisi kyky välttää syntiä automaattisesti.
Synnin välttäminen ei ole raskasta silloin, kun sen synnyttää tämä sisäinen viruksentorjuntaohjelma, omasta sisimmästä nouseva tahto. Omiin joukkoihin käpertyminen ja yksisilmäinen ajattelutapa, jossa ajatellaan kaikki vuosikymmenet sitten syntyneet toimintatavat uskon edellytyksiksi, voi joskus muodostua jopa "uskon esteeksi". Jos joudun orjallisesti noudattamaan seurakunnan neuvoja, joita en ymmärrä uskoa suojeleviksi, "synnin" välttäminen on raskasta.
"Niin, eihän ihminen heikkouksistaan mihinkään pääse, eikä heikkous sinänsä, kuten sanot, ole syntiä. --- Mikä on esimerkiksi ylenmääräisen koristautumisen motiivi? Eikö lähinnä "maailman kunnia" tai oman itsetunnon kohotus?"
Myönnät, ettei heikkous sinänsä ole syntiä. Kerronpa koomisen tarinan omasta heikkoudestani. Nuorempana, joitakin vuosia sitten, minulla oli huono iho. Tulin itse sen kanssa toimeen. Käytin akneiholle tarkoitettuja hoitoaineita ja peitepuikkoa, koska olin jotenkin ymmärtänyt, että se on uskovaiselle "sopivaa". Peitepuikko ei kuitenkaan peittänyt vanhoja arpia. Kun aloitin työn, jossa tapasin paljon uusia ihmisiä, moni tuntematon antoi hienovaraisia ohjeita ihonhoidosta ja hyvistä ihotautilääkäreistä. Enpä viitsinyt kertoa, että hoidan kyllä ihoani, mutta en meikkaa, koska olen vl. Pitkän sisäisen kamppailun jälkeen otin laajemman meikkiarsenaalin käyttöön. Opettelin meikkaamaan hienovaraisesti. En usko kenenkään pahentuneen meikkaamiseeni, sillä siitä harva tietää. Eipä ole kukaan ystävällinen täti-ihminen antanut sen jälkeen ihonhoito-ohjeita.
Akneiho ei ole synti. Eikä se, että haluaa näyttää siistiltä ja huolitellulta luonnollisella tavalla. Mistä syystä sinä ajat partasi (oletan,että ajat)? Eihän parranajokaan ole luonnollista. Se vain sattuu olemaan maan tapa. Minun tapauksessani ei ollut kyse "ylenmääräisestä koristautumisesta". Siitä huolimatta kävin vaikeita kamppailuja sydämessäni, koska jouduin miettimään mistä tässä meikkauskiellossa on kyse. Jouduin kyseenalaistamaan säännön, jota ei ole olemassa, mutta joka kuitenkin oli. Toimin srk-äidin neuvoa vastaan. Koin tilanteen voimakkaana sisäisenä ristiriitana, koska en voinut toimia avoimesti. En pitänyt enkä pidä meikkaamistani vääränä, eivät myöskään läheiseni, jotka siitä tietävät. Meikkaamiseni ei ole kirkastunut minulle synniksi, vaikka sinun ajattelutapasi mukaan sen olisi pitänyt.
Kirjoitit myös siitä, että moni kohentaa ulkonäköään kelvatakseen tai kohottaakseen itsetuntoaan. Hyvä itsetunto ei ole synti.Voisinpa jopa ajatella, että se on Jumalan lahjaa. Ympäristö vaikuttaa siihen, miten ihminen itsensä kokee ja millaiseksi hänen itsetuntonsa kehittyy. Parasta itsetunnon lääkettä on se, että tulee hyväksytyksi omana itsenään. Minun itsetuntoni koheni, kun ei tarvinnut enää tyytyä epäsiistiin ja hoitamattomaan ulkonäköön. Oli helpompi kohdata vieraita ihmisiä, kun he katsovat minua eivätkä huonoa ihoani.
Koin itse tämän pienen ja jonkun mielestä mitättömän asian uskon ja omantunnon vapauden kysymyksenä. Mitä on uskomisen vapaus? Onko se vain sitä, että usko vapauttaa minut "synnin vallasta" ja antaa "oikean", yhteisen ymmärryksen? Todellinen vapaus luo veljeyden ja rakkauden ilmapiirin, jossa jaksamme nähdä heikkouden ja epätäydellisyyden takaa uskonsisaren tai -veljen. Kun uskon vapaasti, jaksan luottaa siihen, että Jumala hoitaa jokaista lastaan. Sitäkin, joka ei ajattele tai toimi aina samoin kuin itse toimin.
Näin minäkin asian ymmärrän. Ja tuosta iho-ongelmastasi tuli mieleen nuoruudenystäväni, joka on tummahiuksinen ja ruskeasilmäinen. Jossain vaiheessa hänelle kehittyi toisen silmän ripsiin, kulmakarvoihin ja silmää ympäröivään ihoon vitiligo-pigementtihäiriö, eli ripset, kulmakarvat ja iho muuttuivat aivan valkoisiksi. Tämä oli muuten tummalla ihmisellä hyvin huomiotaherättävän näköistä. Hänkin taisteli asian kanssa, kun koki, ettei muuttuneella ulkonäöllään ilkeä mennä mihinkään ihmisten ilmoille eikä katsoa ketään silmiin. Hän päätyi käyttämään ripsiväriä ja peittävää värivoidetta silmän ympärillä, jotka helposti korjasivat ongelman ihan näkymättömiin. Mutta muistan sen tuskan, mikä liittyi toisaalta sen pelkäämiseen, että jossain tilanteessa tämä häpeällinen "negatiivi-pandan" silmä paljastuu, eli meikki pettää ja taas toisaalta, miten pitää paheksuttu ehosteiden käyttö salassa, niin ettei esimerkiksi ripsiväri erottuisi läheltäkään katsottaessa. Tuntui, että jossain vaiheessa nuoruutta hänen koko elämänsä pyöri tämän kompleksin ympärillä.
Kuitenkin oli kysymys aivan pikkujutusta. selvähän se on, ettei tuollaista elämää rajoittavaa ulkonäkökompleksia voi kohtuudella olettaa nuoren naisen joutuvan sietämään. ja helppo korjata, pyyhkäisy ripsaria ja vähän värivoidetta päälle. Mutta kielteinen suhtautuminen ehosteiden käyttöön tekikin ongelmasta suuren mittaluokan kysymyksen, joka lähes hallitsi elämää vuosien ajan.
Tällaiset ovat tietysti poikkeustapauksia, mutta osoittavat, miten monimutkaisiin ja ihan turhiin ongelmiin tällainenkin "sääntö" voi johtaa.
Ihmettelin äimän käkenä tuossa ylempänä nimimerkki Pistepirkon kommenttia, että naiset meikkaisivat ympäristön paineista johtuen ja ettei naisella olisi sisäsyntyistä tarvetta kaunistumiseen. Vasta kun ilmeni, että Pirkko nimestään huolimatta onkin mies, ymmärsin.
Tottakai naisellisuuden olemukseen kuuluu halu kaunistautumiseen ja koristautumiseen! Ei välttämättä, mutta sangen yleisesti. Minäkin tykkäisin meikata, koska siten saisin siistittyä itseni asialliseen kuntoon ja koko oloni kohentuisi. Sitä paitsi, "laittaudun" kuntoon kotonakin, vaikka olisi vapaapäivä, ihan oman itseni takia. Ellei tukka ole nätisti, tai säärikarvat rehottaa, ei ole kiva olla - yksinkään. On minusta hassu ajatus, että naisen itsensä puolesta ulkonäkö voisi olla miten homssuinen tahansa, ellei olisi ympäristön paineita.
Ulkonäöllä, sen hoitamattomuudella ja hoidettuneisuudella on vahva vaikutus oloon ja oman naisellisuuden tunteeseen. Ja naisellisuuden tunne on positiivista energiaa.
Naisen perusoikeus pitäisi olla hillitty kaunistautuminen. Ja tultuaan tiettyyn ikään, siihen ei oikeasti auta muu kuin pari, kolme ehtaa väripurkkia.
Vastaan Pistepirkolle toiseenkin asiaan tässä, jos sattuu lukemaan.
Ei ole relevanttia verrata kuudennen käskyn rikkomista ja hillittyä ehostautumista. Tuntuu jopa, että asiat ovat menneet pahemman kerran sekaisin jos tuo tuntuu hyvältä rinnastukselta. Ehostautumiseen liittyvä kulttuurisidonnainen ja sellaisena vakiintunut käytäntö on sokeuttanut oikean synnin suhteen. Se on yksi ehdottomiin elämäntapasääntöihin liittyvä, Raamatussakin usein toistettu vaara.
"Tällaiset ovat tietysti poikkeustapauksia, mutta osoittavat, miten monimutkaisiin ja ihan turhiin ongelmiin tällainenkin "sääntö" voi johtaa."
Totta, jos asian ymmärtää kategorisesti, että "se on väärin". Jos esimerkiksi joku ihohäiriö on todella niin silmiinpistävä, että se häiritsee normaalia kanssakäymistä, niin sen peittäminenhän on käsittääkseni aivan eri asia kuin esimerkiksi seksuaalisuuden korostaminen meikkaamalla. Tämä on siis minun käsitykseni asiasta. "Normaaleista" vanhenemisen merkeistä olen samaa mieltä kuin virrentekijä: "Suo pääni harmeta kunniallisesti" :)
"Ihmettelin äimän käkenä tuossa ylempänä nimimerkki Pistepirkon kommenttia, että naiset meikkaisivat ympäristön paineista johtuen ja ettei naisella olisi sisäsyntyistä tarvetta kaunistumiseen. Vasta kun ilmeni, että Pirkko nimestään huolimatta onkin mies, ymmärsin."
Tuo oletus perustui keskusteluihini naisten kanssa. Monet heistä ovat olleet sitä mieltä, että eivät he itseään varten "koristaudu". Haluaisin vielä lisätä, että minusta nainen saa toki kaunistautua, mutta kohtuus kaikessa. Miesten puolella tätä voisi verrata vaikkapa kuntosalilla käymiseen: kohtuullisesti harrastettuna se on ihan hyvä asia, mutta jos lihaksista tulee se tärkein asia, niin heikosti menee...
Tuosta Pirkko-nimestä sen verran, että käytin aiemmin usein nimimerkkinä pisteitä ..........., mistä joku nokkela palstalainen keksi nimittää minut pistepirkoksi. Onhan se vähän harhaanjohtava nimimerkki urospuoliselle :)
"Ulkonäöllä, sen hoitamattomuudella ja hoidettuneisuudella on vahva vaikutus oloon ja oman naisellisuuden tunteeseen. Ja naisellisuuden tunne on positiivista energiaa."
Tuo on varmasti totta. Mutta kuitenkin, kuinka paljon ulkonäköön tarvitsee panostaa?
"Ei ole relevanttia verrata kuudennen käskyn rikkomista ja hillittyä ehostautumista. Tuntuu jopa, että asiat ovat menneet pahemman kerran sekaisin jos tuo tuntuu hyvältä rinnastukselta."
Ei se ollut tarkoitettu oikeastaan rinnastukseksi tuossa mielessä. Ajattelin sitä kirjoittaessani, että toivottavasti et käsitä väärin. Ne avoliitto ja homoseksuaalisuus olivat vain esimerkkejä siitä, että maailma on todellakin muuttunut lyhyessä ajassa paljon.
"Ehostautumiseen liittyvä kulttuurisidonnainen ja sellaisena vakiintunut käytäntö on sokeuttanut oikean synnin suhteen. Se on yksi ehdottomiin elämäntapasääntöihin liittyvä, Raamatussakin usein toistettu vaara."
Olen oikeastaan suurinpiirtein samaa mieltä, siinä tapauksessa, jos se todellakin mielletään ehdottomaksi. Kuten alussa sanoin, moni asia, tämäkin, riippuu varmasti siitä, millä mielellä sitä tekee. Ihmisiä voi huijata, Jumalaa ei.
Edelleenkin, aurinkoisia kevätpäiviä ja Jumalan siunausta elämääsi, Maria :)
"Vaikka koen, että usko ja uskon päämäärä ovat olleet suurimpana johtotähtenä elämässä, olen kipuillut monien synniksi ilmoitettujen tai rivin välistä sellaisiksi luettavien asioiden kanssa. Ne eivät ole automaattisesti kirkastuneet synniksi siten kuin oletetaan."
Ymmärrän hyvin, omasta kokemuksesta... Ei ihminen varmaan koskaan voi olla niin vahva uskossaan etteikö epäilyksiä ja houkutuksia tulisi. Ei minullakaan "kirkastu synniksi" jotkut yksittäiset asiat kuten vaikkapa meikkaus tai tv:n katselu, enkä niitä kategorisesti pahoina asioina pidäkään. Oleellista on minusta aina se, millä mielellä tekee sitä, mitä tekee. Miksi minä haluan katsoa televisiota? Miksi minä haluan meikata?
"En ole kuitenkaan huomannut, että uskosta seuraisi kyky välttää syntiä automaattisesti."
Ehkä se "automaattisesti" oli vähän huono sanavalinta. Tarkoitin sitä, että kun asian tekee selväksi itselleen, niin sitä ei tarvitse enää miettiä. En tiedä oliko tämäkään oikein hyvä selitys, toivottavasti ymmärrät, mitä ajan takaa.
"Synnin välttäminen ei ole raskasta silloin, kun sen synnyttää tämä sisäinen viruksentorjuntaohjelma, omasta sisimmästä nouseva tahto."
Totta. Sanotaan, että usko ei ole järjen asia. Minusta tämä koskee kuitenkin vain niitä kaikkein keskeimpiä uskon asioita, ns. opillisia asioita, ei siis näitä elämäntapa-asioita. Ehkä järjen avulla voi "uudelleenohjelmoida" tai "päivittää" viruksentorjuntaohjelmaansa?
"Jos joudun orjallisesti noudattamaan seurakunnan neuvoja, joita en ymmärrä uskoa suojeleviksi, "synnin" välttäminen on raskasta."
Tuo on kyllä totta.
"Pitkän sisäisen kamppailun jälkeen otin laajemman meikkiarsenaalin käyttöön. Opettelin meikkaamaan hienovaraisesti. En usko kenenkään pahentuneen meikkaamiseeni, sillä siitä harva tietää."
Minusta tuo sinun oma kokemuksesi oli hyvä esimerkki siitä, mihin tällainen neuvojen "orjallinen" noudattaminen voi johtaa. (Älä missään nimessä ota tätä minään henkilökohtaisena moitteena, vaan ihan yleisenä kommenttina!) Kuten jo alussa sanoin, minusta oleellista on se, millä mielellä tekee sitä, mitä tekee. Minusta on täysin eri asia peittää meikillä vaikeaa ja sosiaalisia tilanteita häiritsevää iho-ongelmaa kuin korostaa meikkaamalla seksuaalisuuttaan. Vastaavasti esimerkiksi selibaatti sairaustilanteessa on mielestäni aivan eri asia kuin selibaatti ehkäisymielessä. On vain hyvä muistaa, että ihmistä voi kyllä huijata, mutta ei Jumalaa.
"Minun tapauksessani ei ollut kyse "ylenmääräisestä koristautumisesta". Siitä huolimatta kävin vaikeita kamppailuja sydämessäni, koska jouduin miettimään mistä tässä meikkauskiellossa on kyse."
Tuo on se suurin ongelma. Liian harvoin minusta esimerkiksi lapsille ja nuorille kerrotaan ja selitetään, MISTÄ lopppujen lopuksi on kyse. Turhan usein tyydytään vain toteamaan, että "ei se ole sopivaa", jolloin joudutaan juuri kuvaamasi kaltaiseen tilanteeseen. Hyväksi tarkoitetusta neuvosta tulee orjuuttava kahle.
"Meikkaamiseni ei ole kirkastunut minulle synniksi, vaikka sinun ajattelutapasi mukaan sen olisi pitänyt."
Toivottavasti tuon yllä olevan kirjoitukseni luettuasi et ajattele enää minun ajattelutavastani näin. Tämän palstakeskustelun ongelma on se, että aina ei saa sanotuksi asioita ihan niin kuin haluaisi, ei ole aikaa "paneutua juurta jaksain" asiaan, jolloin lukijalla syntyy helposti väärinkäsityksiä.
Nyt minun pitää mennä nukkumaan...
Aurinkoisia kevätpäiviä ja Jumalan siunausta elämääsi, nimimerkki "oma psalmi" :)
Se selvensikin aika paljon.
Maailman muuttumiseen viittaamiseni meikkaamisen yhteydessä (ja tarkoitan koko ajan hillittyä, omia parhaita piirteitä kauniisti korostavaa ehostusta, en mitään ilotytön sotamaalausta)voisi rinnastaa esim. siihen, että minun lapsuudessani 70-luvulla kotipaikkakunnallani syntyi uskovaisten kesken polemiikki, kun eräs äiti oli pukenut alle kouluikäisen tyttärensä Marimekon pitkään essuhameeseen. Tämä nilkkapituinen hame assosioitui asiaan pahentuneiden silmissä tanssiaisvaatteeseen ja sellaisena osoitti heidän mukaansa äidiltä maailmanmielisyyttä. Äiti teki asiasta parannuksen ja lakkasi käyttämästä pitkiä hameita. Myös esim. minun kotonani painotettiin tämän jälkeen, ettei pitkä hame sovi uskovaiselle koska emme mitään tämän maailman tanssiaisia kyseenalaisine oheiskulttuureinen halua olla kannattamassa.
Nyt tällaistakaan enää harva muistaa eikä pitkästä hameesta tulisi mieleenkään pahentua. Minunkin tyypillinen työasuni on nilkkapituinen hame :-) Toisinaan tulee mieleen, että aika vilkasta mielikuvitustakin näissä ulkonaisten asioiden säätelyssä on osoitettu!
Ajattelisin ehostuskysymyksen lukeutuvan suunnilleen tähän kategoriaan.
Ymmärrän nyt sen, mitä tarkoitit tuolla avoliitto ja homouden harjoittamis vertauksella. Mutta eipä sellaisista kysymyksistä vl-uskovaisten kesken taideta juuri keskustellakaan. Asia lienee jokseenkin selvä.
Aurinkoista kevättä ja Jumalan siunausta Sinullekin! Suosittelen hiihtämistä keväthangilla kun se vielä onnistuu!
Ps. Harkitsepa nikkisi vaihtamista Pistepirkaksi, niin ei tule outo olo kuin luulee itsestäänselvästi keskustelevansa naisimmeisen kanssa ja jossain vaiheessa osoittautuukin, että miehenturjakehan siellä on koko ajan ajatuksiaan esittänytkin. Nimimerkkisi johtaa harhaan ja joudut selittelemään sitä loputtomiin. Vaikka en tiedä, onko tällä nyt niin suurta merkitystä .-)
"Se selvensikin aika paljon."
No hyvä. Jos kiinnostaa, niin lukaisepa myös vastaukseni nimimerkile "oma psalmi" tässä ketjussa. Se "liippaa" aika läheltä tätä vuoropuheluamme.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015323266
"Toisinaan tulee mieleen, että aika vilkasta mielikuvitustakin näissä ulkonaisten asioiden säätelyssä on osoitettu!"
Niin. Homma menee minusta pieleen, kun hyväksi tarkoitettu neuvo menee "säätelyksi". En minä usko, että kukaan tahalleen haluaa "riippoja" laittaa toisten ihmisten elämään.
"Ymmärrän nyt sen, mitä tarkoitit tuolla avoliitto ja homouden harjoittamis vertauksella. Mutta eipä sellaisista kysymyksistä vl-uskovaisten kesken taideta juuri keskustellakaan. Asia lienee jokseenkin selvä."
Niin, onneksi, ainakin toistaiseksi. Toivon, että Jumala pitää jatkossakin nämä asiat selvinä uskovaisten mielessä, kun "ympäristön paineet" katsantokannan "lieventämiseen" tuntuvat jatkuvasti kasvavan.
"Ps. Harkitsepa nikkisi vaihtamista Pistepirkaksi, niin ei tule outo olo kuin luulee itsestäänselvästi keskustelevansa naisimmeisen kanssa ja jossain vaiheessa osoittautuukin, että miehenturjakehan siellä on koko ajan ajatuksiaan esittänytkin. Nimimerkkisi johtaa harhaan ja joudut selittelemään sitä loputtomiin. Vaikka en tiedä, onko tällä nyt niin suurta merkitystä .-)"
Kiitos uudesta nimiehdotuksesta :) Kuten taisin mainita, sain tämän pistepirkko-nimityksen vähän kuin pilkkanimenä täällä, joten otin sen käyttöön. En ajatellut, että näin yhdistän nimimerkkini siihen kauniimpaan sukupuoleen. Mutta kuten sanoit, eipä sillä kovin suurta merkitystä ole. Ehkä pitäisi luopua nimimerkistä kokonaan ja alkaa taas "laukomaan puskasta" kuten näitä nimimerkittömien puheenvuoroja täällä nimitetään.
"Suosittelen hiihtämistä keväthangilla kun se vielä onnistuu!"
Taitaa lunta sadella, ei ole oikein hiihtoilmoja nyt... Mutta pieni ulkoilu saattaisi tehdä poikaa :)
Oli mukava lukea vastauksesi. Kiitos, kun jaksoit vastata perusteellisesti. Ehkä en kirjoittaisi enää samoin "ajattelutavastasi". :-)
"Tuo on se suurin ongelma. Liian harvoin minusta esimerkiksi lapsille ja nuorille kerrotaan ja selitetään, MISTÄ lopppujen lopuksi on kyse. Turhan usein tyydytään vain toteamaan, että "ei se ole sopivaa", jolloin joudutaan juuri kuvaamasi kaltaiseen tilanteeseen. Hyväksi tarkoitetusta neuvosta tulee orjuuttava kahle."
Hyviä ajatuksia. Joskus voisi kääntää vanhempi-lapsi- keskusteluasetelman toisinkin päin. Olisi hyvä antaa lapsen kertoa, mitä heille itselleen merkitsee tuo asia, joka vanhemmista ei näytä olevan sopivaa.
Kiireistä meinaa olla, joten leppoisaa viikonlopun viettoa sinulle!
ei maksa vaivaa ruveta ties monettako kertaa oikomaan. Aikanaan tällä palstalla olen paljonkin asian tiimoilta kirjoittanut.
terv mukana ollut n-n.
koskapa teet avaajan valehtelijaksi, tai kirjoita nyt siitä, mikä meni mielestäsi toisin!
Väitteesi tarvitsee tukea!
puolustat tällä palstalla kaikkein sairaimpiakin ja kaikkein perkeleellisempiäkin ilmentymiä vl-herätysliikkeessä.
Tässä kommentissa nimeät ykskantaan ilman perusteluja avaajan valehtelijaksi. Äärimmäisen törkeää - ja tyypillistä kiihkoveeällän - käyttäytymistä.
Odotamme perusteluja, mikä avauksessa oli valheellista.
Ei teitenkään noin mennyt. Aloittaja mielestäsi valehtelee. Eipä sinulla ole muuta vaihtoehtoa sanoillesi, koska jokusen muun kanssa olet sitä mieltä, että vl-seurakunta on erehtymätön. Olet jopa löytänut Raamatusta ja Lutherilta vahvistuksen sanoillesi. En kai vain muista väärin?
tulta ja tulikiveä niskaasi, niin paljon että muutut suolapatsaaksi.
Niinkö minulle käy arvosteluineni? Yritän täst`edes katsoa vain eteenpäin.
niin helppohan sinun on laittaa linkki aiempaan keskusteluun. Vai onko oikaisusi sisältö: jotkut lakihenkiset hallitsivat kokouksen kulkua seurakunnan yhteistä kantaa vastaan?
Mitä epämääräisempi kuvaus kokouksen kulusta, sen tehokkaampi "oikaisu".
Olen nähnyt ja kokenut ko. tapahtumat -70 ja -80 luvuilla Helsingissä, enkä voi väittää etteikö avauksessa kerrottu sopisi myös H:gissä tapahtuneeksi. Todennäköisesti asioita ei tulla koskaan käymään läpi, vaan annetan ajan hoitaa......
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007017761#22000000007017761
"Olin paikalla
Kirjoittanut: n-n. 27.2.2005 klo 09.31
En tosin mainitsemassasi puhujien kokouksessa, mutta edellisenä päivänä pidetyssä opettajien ja puhujien kokouksessa."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007017761#22000000007017761
"Eihän se näin "mennyt"
....Mutta 28.3.2006 klo 07.27
terv mukana ollut n-n."
n-n = tämän palstan PATAMUSTA VALEHTELIJA.
MOT.
tahansa, niin avauksen kokousselostus oli nimenomaan siitä opettajien ja puhujien kokouksesta, tunnistin sen.
Seuraavana päivänä oli vasta se puhujien kokous, johon avaaja mahdollisesti sekottaa tuon av-asiasta käydyn kokoontumisen.
terv n-n.
Hassua, eli et voinut oikaista, että kyse oli juuri tästä kokouksesta? Sen sijaan leimasit avauksen valheeksi, ikään kuin jutulla ei olisi ollut kuin etäistä tekemistä todellisuuden kanssa? Kutsuisin kieroiluksi ellen olisi niin kiltti.
Hoidoista, televisiosynnistä ja muusta ihmisopeista, lukekaa Jorma Kurvisen kirja: Raportti lestadiolaisuudesta. Kirjapaja 1980.
Kirjassa kerrotaan, miten ihmisiä on "hoidettu" eli itketetty yötä myöten ja pakotettu tekemään muka parannusta synneistä, jotka ei edes ole syntiä. Kirja kuvaa sitä räjähdystä, joka Kuusamossa ja niillä seuduin tapahtui. Televisioantenni syntimittari katolla? Joillakin matka-tv piilossa kaapissa? Lukekaa kirjasta enemmän näistä.
Kirjassa juttua, esim. VL:ia kiellettiin menemästä kirkkoon kun saarnasi joku ei-vl.pappi jne. Ihan uskomatonta touhua tuohon aikaan. Itse olin lapsi silloin, joten en voi muistaa siitä mitään, mutta vanhemmat ja sukulaiset ovat jotain kertoneet.
Huomatkaa kirjassa jännä yksityiskohta, kun kirjailija on purkanut haastattelunauhaa..
siinä vl sanoo , että mennään ottamaan kahvia.. ja sitten erikseen pyydetään "tule sinäkin jorma", eli siis noinkin pienessä asiassa tehdään selkeä ero, ettei kirjailija/haastattelija kuulu "meihin".
Kirja on loistava esitys, ei asetu kenenkään puolelle ja tuo esille kipeitä asioita. Vahingossa satuin löytämään tuon kirjan , en tiennyt sen olemassaoloa aiemmin, mutta nyt luin sen. JOs joku ei vielä siis keksinyt, mitä tää tv-hoitelu ja muut hoidot on, niin tuosta kirjasta selviää käytännön esimerkkejä. Kurvinen on kiertänyt haastattelemassa ihmisiä ympäriinsä ja ne on tosi mielenkiintoista luettavaa.
Siis tuossa kahvikutsukohdassa ihmettelen,olikohan kysymys senkummemasta asiasta kuin haluttiin henkilökohtaisesti pyytää kahvipöytään. En tiedä kun en ole ollut paikalla, mutta tuossa tuskin on aihetta rivienvälistä lukea enempää kuin mitä siinä on. Ainakaan tuossa noin kirjoitettuna ei näyttänyt kovin pahalta "erottelulta":) Tietyllä asenteella saa vaikka toisen "päivää"-sanasta tulkittua vaikka mitä, siitähän voi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin, mitähän tuo mahtoi tarkoittaa.
Muuten uskon että Kurvisen kirja on aivan asiallista tietoa tuon ajan tapahtumista.
Kurvisen kirjassa sanotaan näin se keskustelun pätkä:
"-Katsoisivat joskus itseään.
-Joo. Mutta otetaan me vielä kahvia.
-Otetaan me.
-Ota sinäkin, Jorma! Eläkä enää kysy niistä erottamisista..."
Tässä on siis Jorma ja muutamia vl:iä keskustelemassa, otsikko kappaleessa on "Kenen lapsia sadattuhannet pakolaiset ovat?". Tuossa joku vl siis kommentoi eteläsuomalaisten perheitten ongelmia, että katsoisivat joskus itseään... ja siitä se etenee.
MIKSI KURVINEN OLISI LAITTANUT TUON LOPPUUN?
Kurvinen on hyvä kirjoittaja. Tällä on siis sanoma, tällä loppusananvaihdolla! Ihan selkeä. Voi olla, että kirjoittaja ei ole sitä tarkoittanut, mutta yhtä lailla on voinut tarkoittaa. Paremminkin pitää ajatella sitä, että kirjoittaja kirjoittaa ja lukijalle jää siitä MIELIKUVA.
Kirjoittamisen sääntö: ensin mainittu ja viimeksi mainittu ovat niitä asioita, jotka ovat tärkeimpiä, joita painotetaan. Näin äidinkielessä opetetaan. Laita alkuun tärkeä, vedä loppuun yhteen tärkeimmät asiat. Kirjan varsinainen osio päättyy siis tähän loppuniittiin, kun Jormallekin tarjotaan kahvia.
Siihen kirja päättyy, tulee päätesanat ja liitteet ja muuta mitä nyt kirjan lopussa yleensä on. Miksi siis kirjailija haluaa päättää tilaustyönsä juuri näihin sanoihin....
hyvin tavalliseen tilanteeseen, rauhalliseen, ystävälliseen.Voi kuvitella että kirjailija kokoaa papereitaan, sulkee nauhuriaan, toiset jo tekevät kahville lähtöä. Hänet halutaan mukaan samaan aikaan lisäkupposelle, tule nyt sinäkin vain.
En jaksa koko kirjaa tähän kirjoittaa eikä se sallitua olisikaan, mutta tuota edeltää koko ajan tuo me-sanan käyttö HYVIN RAJAAVASSA MERKITYKSESSÄ. Koko ajan puhutaan, me sitä ja me tätä... esim. MEIDÄN USKOMME MUKAAN, ihan viimeiseen juttuun saakka, me otetaan kahvia... siihen ME-sanaan ei sisälly tämä haastattelija, vaan hänet on pyydettävä erikseen. Eihän hän sisälly mitenkään niihin muihinkaan ME-sanoihin, sillä Kurvinen tuo esille kirjassa sen, että on pakana eikä kuulu vl:iin. Tästä syystä haastateltavat eivät voi puhua MEISTÄ sisällytten siihen haastattelijaa.
Selkeää.
Ihmetyttää kovasti että koulutetut opetusalan vakaat ammatti-ihmiset alistuivat mielivaltaan.
Uskovaiset miehet ja naiset, joilla ei olisi pitänyt olla mitään pelättävää vakaissa ja asialisissa käsityksissään.
Miksi he yhtäkkiä käänsivät takkinsa?
Miksi?
Miksi he eivät yrittäneetkään jatkaa keskustelua ja avointa erilaisten mmielipiteiden vaihtoa?
Osaako kukaan selittää?
Niihin aikoihin ei seurakunnan mielipiteellä ollut mitään virkaa, vaan valtaa käytti johtokunta. Mikäli jouduit ko. "elimen" silmätikuksi, niin edessä oli täydellinen nöyrtyminen (tarvittaessa täydellinen takinkääntö) tai sinut sidottiin ja jätettiin saatanan haltuun.
Surullisinta on että meillä ei oikeasti ole yhä vieläkään avonta keskutelua seurakuntapäivillä eikä muutoinkaan, mitä nyt ihan kaikkein parhaimpien ja luotetuimpien samoin ajattelevien kesken. Minulle on tullut tunne että Päivämies naiiveilla ja teennäisillä kirjoituksillaan ylläpitää tätä todellisista asioista puhumattomuuden kulttuuria.
on johtamassa pikku hiljaa vanhoillislestadiolaisuuden sisäiseen rappeutumiseen. puhutaan yhtä, uskotaan toista ja tehdään kolmatta. hyssytellään, ihastellaan, nyökytellään, kehutaan. ja takanapäin nauretaan ja pilkataan. tämäkö on vapaata? tämäkö on raamatullista?
Mihin oikein pyrit Johannes? Tässäkään jutussa ei ole nimeksikään totuutta. Täyttää herjauksen tuntomerkit (kunnioitettua SS:ää kohtaan).
keskustelujen jatkoksi, tee hyvä ihminen se rikosilmoitus jos häiritsee äläkä vaan uhkaile.
Sinä puskasta laukoja ja uhkailija, taidat olla itsessäsi kovin ahdistunut. Sinua pelottaa. Pelko hetättä juuri tuollaista silmitöntä vihaa jota sinä käyt täällä purkamassa.
Tiedätkö että satuin istumaan tuossa kokouksessa itse silloin paikalla. Tunnen myös näiden tapahtumien ja niihin liittyneiden päästösten tekemisen eri vaiheet ennen ja jälkeen, sillä olen toiminut kauan eräässä rauhanyhdistyksessä.
Sinun on aivan turhaa kiistää kuvaukseni todenmukaisuutta.
Miksi kirjoittelet tänne typeriä uhkauksiasi "herjauksesta".
Kun asioita käsitellään avoimesti ja kuvataan millaisiin erehdyksiin silloisessa ihmiskeskeisessä auktoriteettiuskossa harhauduttiin, se tietysti tekee kipeää.
Mutta se on tervettä kipeää synnistä, kollektiivisesta synnistä ja harhaopista.
Toivotan sinulle avointa mieltä että Jumala saa avata sinun sydämeesi näkemään että ihmiskeskeinen oppi johtaa vain kadotukseen.
Vai miksi et et enää toimi rauhanyhdistyksessä?
Puhut vastoin todellista tietoa. Miten uskovaisena itseään pitävä voi noin avoimesti valehdella? Syytät toista rikoksesta - täysin aiheetta.
Kaikkea sitä uskonnon nimissä on lupa tehdä!
"sillä olen jo kauan toiminut eräässä rauhanyhdistyksessä"...tarkoittaako tuo mielestäsi että ei toimi enää tänäpäivänä, vai mistä tuon tulkinnan teit?
lakimiehiä sitä ollaan! Toivottavasti et kuitenkaan oo näitä lakihenkisiä ex-uskovaisia, jotka tällä palstalla katkeroituneina yrittävät hakea ns. "oikeutta".
Totean vain että kun itseään uskovaisena pitävä täällä uhkailee toisia kirjoittajia väittäen jonkun toisen kirjoittajan viestin "täyttävän rikoksen tunnusmerkit", se väite itsessään on luettavissa kunnianloukkaukseksi.
Ovatkohan ihmiseet tietoisia että aiheeton rikoksesta syyttely on tosiaan rikollista(asianomiastajarikos)ja on runsaasti oiekustapauksia joissa tällaisesta aiheettomasta syyttelystä on syyttelijä itse saanut sakkoja.
ei voi loukata rangaistavalla tavalla, ellei nimimerkki ole selkeästi tunnistettavissa tietyksi henkilöksi.
Vai oletko itse niitä mainostamiasi "takinkääntäjiä" vai mistä moinen mielenmuutos?