siis oon 17-v tyttö stadist. täällä nyt luulis et ei voi yksinäinen olla ku sakkii on enemmän ku muis kaupungeis suomes, mut silti oon.ulkonäöltä ihan normaali jopa kauniiksi kehuttu. mul ei oo viimisen vuoden aikana oikeen ollu kavereit. siis kyl nytki on muutama,mut ei ketään kelle OIKEASTI puhua ja luottaa, ei bestistä. en ymmärrä miten viime vuon meni jutut nii ristiin et jäin näin..jätkäfrendi mul on...mut mujia kavereit kaipaisin.puolituttuja mul on miljoonii, mut niinku sanoin ei ketään läheistä. en ymmärrä miten voi olla näin yksinäinen miljoonien puolituttujenki keskellä??suorastaan inhottaa nähä niitä joka päivä, ei ollenkaan huvittais,keskustelu on niin pinnallista,ku en oikeasti välitä niistä eikä ne musta. toi päiväkirjakirjotus jotenki kuulosti tosi tutult tunteelt. onks kellään muulla samanlaisii tunteit? mitä te muut teette yksinäisyydelle? miten pärjäätte ja jaksatte elää ilman että masennutte??
onko kellään samanlaista?
miss
1278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei me jaksetakaan. Mua autto kun hommasin eläimii.