tein abortin 10/2005. valitsin abortin tämän hetkisen elämän tilanteen takia ja siksi että en koe olevani valmis äidiksi.. Päädyimme lääkärin kanssa lääkkeelliseen keskeytykseen. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua kuin silloin. Sain osastolla 3 kipulääke injektiota sekä useita kipu lääkkeitä, jotka lähinnä vain sekoittivat pään ja veivät jalat alta,mutta ei kipua. 7 tunnin jälkeen olo helpottui ja vuoto alkoi ja pääsin kotiin. Paha olo jatkui kotona ja menin viikon kuluttua päivystykseen sietämättömän maha kivun takia. Lääkkeellinen keskeytys oli epäonnistunut ja jouduin heti seuraavana päivänä kaavintaan. Maha kivut loppuivat siihen mutta henkinen kipu tuntui kauhealta. Jälkeen päin jälki tarkastuksessa epäonnistumisen syyksi kerrottiin kohtuni olevan "väärässä" asennossa joka vaikeutti abortin normaalia kulkua. Myös papereissani luki "lievä pco",joka voi jos pahenee aiheuttaa lapsettomuutta, samoin kohtuni väärä asento lisää vaikeutta tulla raskaaksi sekä keskenmeno riski on suurempi kuin normaalisti. Nämä kaikki tiedot vasta abortin jälkeen, joten syyllinen olo tuntui vain lisääntyvän. Mitä jos tuhosin omalla päätökselläni jotai mitä en enää koskaa voi saada? Poikaystäväni kanssa tästä asiasta on mahdoton puhua, koska hän vetoaa siihen että "kyllä se hänellekkin oli vaikeaa" ja minun mieleni puhua asiasta häviää ja tuntuu turhalta. Kynnys soittaa jonnekkin tuki palveluu on tai tuntuu liian suurelta ja jopa oma lääkärini kysyi hymyillen ja naureskellen että "onkos tullut yöunet hyvin nukuttua abortin jälkeen"? ammatillisuus? tuntuu että ihmiset ketkä tietävät abortistani jotenkin syyllistävät vaikkeivat sitä ääneen sanokkaan. Tuttavillani on pieniä vauvoja sekä sukulaisillani, kaikki vain huomioivat ne ja selittävät kuinka suloisia ne ovat ja samalla minusta tuntuu että en saa henkeä, kun ahdistaa. Mielessäni mietin miltä näyttäsin jos olisin pitänyt lapsen, olisinko luonteeltani erilainen ja olisinko kehittynyt samalla hyväksi äidiksi. Lapsen olisi tullut syntyä 5-6/2006. Eli sekin hetki olisi jo lähettyvillä. Ahdistaa. Usein tuntuu etten enää haluaisi lapsia, enkä myöskään sitoutua. Kun sanoin tästä poikaystävälleni, jonka kanssa olen seurustellut useita vuosia, sai se aikaan paljon pahoja riitoja. Koen että olen muuttunut abortin jälkeen ihmisenä paljon. Luonteeni on muuttunut riitaisaksi ja olen välinpitömätön, mutta eipä se auta sanoa että anteeksi, kun ei edes siltä tunnu. Kaikki tuntuu unohtaneen sen että olen käynyt läpi hyvin vaikean asian ja kukaan ei voi ymmärtää että en koko ajan jaksa. Minulla on kaikki suht koht hyvin.Ainakin pinnallisesti, mutta abortista johtuva ahdistus kasvaa koko ajan. Välillä ajatus että olen tavallaan tappanut lapsen saa minut hyvin vihaiseksi, vaikka itse en ole koskaan moralisoinut ketään. en osaa puhua ystävileni jotka on tehneet keskeytyksen. Heidän kanssaan en pysty puhumaan, koska heille se on ollut itsestään selvyys ja jotenkin he ovat hyvin sujut asian kanssa. En tiedä miten pystyisin olemaan ja ajattelemaan samoin kuin ennen ja olemaan taas onnellinen? Miten voin auttaa itseäni? Onko kenelläkään edes jotai vastaavaa tapahtunut?
KYSYMYS-EN KAIPAA MORALISOINTIA!
girly girl
272244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Et halua moralisointia mutta tunnut moralisoivan kovasti itseäsi. Ei kannata, olet tehnyt päätöksen joka sillä hetkellä tuntui oikealta. Ainahan sitä tulee elämässä asioita jotka olisikin ehkä tehnyt toisin.
Abortti on asia, joka Suomen lain mukaan kuuluu saada, mutta jota vastaan lääkärit vannovat lääkärinvalassaan. Minusta on väärin, että ketään pakotetaan tekemään vannomansa valan vastaisesti, mutta jonkunhan abortti on tehtävä. Ikävää se on, jos on lääkärissä naureskeltu (ja asiatonta), mutta kuitenkin - minusta abortin tehnyt on täysin itse vastuussa päätöksestään ja ympäristön, ainakin muiden kuin ammattihenkilöiden, kommentit pitää päätösvaiheessa olla valmiit ottamaan vastaan (jos asiasta aikoo muille kertoa). Onhan kyseessä iso asia joka herättää paljon negatiivisia tunteita.
Et saa tehtyä tekemättömäksi vaikka haluaisit - turha sitä on murehtia. Ammattiapua saatat tarvita, oireesi kuulostavat masennusoireilta, joka on tosi yleistä abortin jälkeen. Myös poikaystäväsi saattaa olla masentunut. PCO ja kohdun väärä asento vaikeuttavat raskaaksi tulemista, mutta kun olet kerran jo tullut raskaaksi niin on todennäköistä että tulet lapsia saamaan jos niitä lähivuosina aiot tehdä (PCO nuorella ihmisellä on pienempi paha kuin vanhemmalla). Olisitko päättänyt pitää lapsen, jos sinulle olisi kerrottu että raskautumisesi on tavallista vaikeampaa, tuskinpa?
Minusta abortti on oikea vaihtoehto, jos lasta ei pysty hoitamaan ja tarjoamaan sille hyvää tai edes kohtuullista kotia eikä syystä tai toisesta halua antaa vauvaa adoptioon, en tosiaan ole abortin vastustaja. Mutta joskus sitä saattaa tehdä uuden pelossa virhearvion ja päätös myöhemmin kaduttaa. Et voi enää mitään asialle, muutakuin jatkaa eteenpäin ja yrittää elää asian kanssa. Ja hyvä asia oli kirjoittaa tälle palstalle, ehkä säästät jonkun toisen samalta kohtalolta!!
Toivottavasti olosi helpottuu!
Ei homma ole pelkästään abortin teetättävän naisen vika. Se voi itse asiassa monesti olla enemmän lähiympäristön ja yhteiskunnan vika, jos aborttia on valheellisesti mainostettu helppona ratkaisuna, aborttiin on painostettu tai tuki on ollut olematonta. Mitä sitten voi sanoa sellaisesta miesystävästä, joka on halunnut "saada paljaaltaan"? Ei ole hyvä nuoren naisen olla yksin elämän ja kuoleman päätösten kanssa!
Käytännössä pitäisi monia asioita määrätietoisesti muuttaa, mieluummin ennemmin kuin myöhemmin:
(1) Sukupuolivalistusta on tehostettava ja sen on korostettava sitä, ettei abortti ole mikään ehkäisykeino ja että ainoa ehdottoman varma ehkäisy on sukupuoliyhteyden lykkääminen myöhempään ajankohtaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ehkäisymenetelmien oikeita käyttötapoja tule myös tuoda esiin.
(2) Kotiabortit on kiellettävä ja niiden teettäminen lopetettava. Ne tapaukset, jolloin abortti joudutaan tekemään on tehtävä sairaalassa lääkärin valvonnassa.
(3) Abortteja ei pitäisi puoltaa niin rutiininomaisesti kuin nykyään vaan ensisijaisesti pitää antaa vaikeassa tilanteessa olevalle nuorelle naiselle ohjeistusta raskauden viemiseen loppuun saakka ja lapsen pitämiseen. Teiniraskaustapauksissa on nuoren äidin vanhempia informoitava asiasta. Jos lapsen isän tavoittaminen ja vetäminen vastuuseen on tähän mennessä ollut yhdentekevää, on tilanteen muututtava tältä osin ja paljon.
Näillä ohjenuorilla vältytään monilta tragedioilta.
enkä näe mitään tarvetta käytäntöä muuttaa.
Ja valistusta on todellakin tarpeeksi täällä suomen maassa.
Eikä abortteja puolleta päinvastoin vaan se perustuu naisen omaan haluun haluaako lapsen vai ei.
Lääkkeellinen keskeytys onnistuu hyvin kotonakin ja onhan silloin oma tukihenkilö mukana. Itselläni näin ja hyvin meni.
Se valinnan vapaus on niissä paikoissa kun päätetään, mennäkö sänkyyn vai ei ja ollako erittäin huolellisia ehkäisyn kanssa vai ei. Kuten täältä on moneen kertaan luettu, on abortti hirveä tragedia ja vaarallinen myös teetättäjälleen. Ei sitä kohtaloa kenellekään soisi. Siksi on, vaikkakin se joidenkin mielestä väliaikaisesti kuulostaakin vapauksien rajoittamiselta, vaikeassa tilanteessa raskaaksi tulleen naisen parhaaksi tukea häntä ennemmin lapsen kantamisessa ja pitämisessä kuin riskejä vähätellen ja ahneesti tuputtaa aborttia.
Ne, jotka ovat abortin jo teetättäneet, yrittäkää edes jotenkin vaikuttaa siihen, että kohtalotovereitanne olisi jatkossa vähemmän!
aina sulta tuota samaa puppua...
Vahinko on jo sattunut se on todellisuutta, turha siis enää sanoa mitä olisi pitäny tehdä. Auttaako tuollaiset kommentit siinä vaiheessa enää ihmistä?
Abortin vaarallisuudesta voidaan olla monta mieltä, onko lapsen saaminenkaan turvallista? Kyllähän ihmisiä kuolee synnytyksiin ja raskausmyrkytyksiinkin ja vielä enemmän kuin aborttiin. Ja tuohon masentumiseen piti sanoa että aika monella on synnytyksen jälkeinen masennus. Onko se mielestäsi lievä ongelma?
Ja muutenkin noi puheesi loukkaa henk.koht ainakin minua. Olen itse tullut raskaaksi, koska kondomi rikkoutui eikä avomieheni edes tullut sisääni, koska asia huomattiin melkein heti. Aamulla hain jälkiehkäisyt ja silti olin raskaana. Olet kyllä yksi suurin idiootti, kaikki abortin tehneet eivät ole sellaisia jotka eivät ole huolehtineet ehkäisystä. Nii ja mitä pillereihin tulee niin hormonaalinen ehkäisy ei ole minun tapauksessani mahdollinen. Ja vasta abortin jälkeen minulle suostuttiin laittamaan kierukka.
Turha siis lässyttää paskaa koko ajan, olet täysin irrallaan todellisuudesta..
Muutenkin mitä helvetin tukea raskaana oleva nainen tarvitsee raskauden loppuun viemiseen jos ei halua lasta/lapsia! Me itseesi ja itke sitä ettei sinusta tullut naista. Olet säälittävä pieni jeesusteleva mies!
"Kuten täältä on moneen kertaan luettu, on abortti hirveä tragedia ja vaarallinen myös teetättäjälleen."
Miten niin? Oletko itse kokenut abortin? (Oletan nimimerkkisi perusteella ettet ole.) Ellet ole, ei sinulla voi olla mitään pätevää mielipidettä sen kauheudesta. Itselleni on tehty raskaudenkeskeytys, eikä se ole ollut minulle millään tavalla vaikea asia. Olen vain tyytyväinen, että tein oikean ratkaisun. En koe aborttia murhana tai tappona, ja olen varma, että abortti oli kahdesta huonosta vaihtoehdosta se parempi.
Se, että täällä tai jollain vastaavalla palstalla käydään läpi abortin aiheuttamia psyykkisiä ongelmia kertoo vain siitä, että osalle keskeytyksen tehneistä se on ollut vaikea asia. Lukumäärästä tai suhteellisesta osuudesta se ei kuitenkaan kerro mitään, sillä valtaosa niistä, joille abortti ei ole tuottanut ongelmia, eivät varmastikaan kirjoittele tällaisille palstoille.
Enkä muuten ollenkaan ymmärrä miksi muita (esim. sinua) liikuttaa tekeekö joku abortin vai ei. Mitä ihmeen tekemistä sillä on sinun elämäsi kanssa? Jos nainen tekee ratkaisun, joka on hänelle hänen elämäntilanteessaan oikea, miksi haluaisit yrittää taivutella häntä johonkin muuhun, toden näköisesti huonompaan vaihtoehtoon? Melko ajattelematonta ja suvaitsematonta, eikö ole?
kun sänkyyn meet ainoastaan lapsia tekemään ;))
Itse menen ihan vain rakastelun/hellyyden takia (kuuluu normaaliin ihmissuhteeseen) ja huolehdin kyllä ehkäisystä mutta kuten täälläkin on nähty ei se 100% ole.
Jos ehkäisy pettää tulee todellinen valinta eteen haluanko lapsen vai en ja päätös sitten sen mukaan. Nainen on aikuinen ihminen ja kyllä hänen on tiedettävä itse mitä haluaa. Ja kukaan ei todellakaan tuputa aborttia vaan päinvastoin. Mutta kuten täälläkin palstalla näkee joillekin keskeytys on oikea ratkaisu vaikka sinä et sitä voi käsittääkään..kaikki eivät halua äidiksi.
Raskauden keskeytys voi tulla kyseen myös tuulimunan takia tai voit joutua kaavintaan muunkin takia..emme voi elää ns.pumpulissa.
Tärkeintä on vaikuttaa jatkossa siten että naista tuetaan päätöksessään oli se sitten keskeytys tai lapsen kanssa eteenpäin porskuttaminen!!
Ei tarvita suuriakaan älynlahjoja sen huomaamiseen, että abortti _on_ hirveä asia eikä sitä voi pitää mitenkään rutiinitoimenpiteenä eikä kelvollisena ehkäisymenetelmänä.
Kaikkein selkeimmin ymmärrettävä seikka on se, mitä abortissa tapahtuu. Siinä tahallaan lopetetaan ihmissikiön elontie jo kohdussa, usein tilapäisten talousharmien vuoksi tai karkeamminkin siksi, "ettei lapsen saamiseen olisi sillä hetkellä fiilistä" ja että muuten vain haluaisi jatkaa siitä pisteestä, jossa oli ennen aborttia.
Toinen seikka on se, miten useat, ilmeisesti jopa valtaosa abortin kokeneista kokemustaan ja tuntemuksiaan kuvaa. Ne ovat korutonta kertomaa, ongelmina syyllisyydentunnot ja usein myös rajut fyysisetkin komplikaatiot ja näitä juttuja tämä palsta pursuaa. Onko esimerkiksi vaikkapa joku yhdenyönsuhde tai ehkäisyssä falskaaminen sellaisen väärti?
Oma käsitykseni on se, että koko se kivinen tie, joka käydään väärästä valinnasta itse aborttitoimenpiteeseen, on monien kohdalla seurausta asenneongelmasta. Tähän asenneongelmaan puuttuminen ajoissa, joskus karmean totuuden ja terveen pelon herättämisen keinoin, varmasti vetäisi sitä surullista kymmenentuhannen lukua maassamme edelleen alaspäin. Kuitenkin, asia tuntuu olevan joillekin naisille sellainen tabu, että jos siitä mies puhuu tai kirjoittaa, niin sitten lentää loka ja syytökset "jeesustelusta" ja "hihhuloinnista", vaikka itse elämän-puolesta kirjoitukset olisivat olleet puhtaalla asialinjalla. Miksiköhän näin on?
ja toisen manipulointi puoleen tai toiseen ei ole ikinä oikeutettua!!
Ensisijaisesti tärkeintä on ajatella naisen tilannetta ja sitten vasta alkion.
Siinä vaiheessa kun haetaan poikkeuslupaa keskeytykseen on raskaus jo pitkällä enkä silloin itsekään hyväksy keskeytystä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Tällöin suositeltavampaa on adoptio.
Ne jotka ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuihinsa tuskin enään pyörivät täällä. Olen huomannut että tänne jää vähäksi aikaa ne jotka yrittävät tukea toisia päätöksissään(kuten myös) ja sitten häipyvät ja jotkut taas katuvat ja tulevat tänne uudestaan ja uudestaan hakemaan ehkä lohtua päätökseensä jonka on laittanut kyseenalaiseksi. Ja sitten on syyllistäjät ja moralisoijat ja ne jotka vielä harkitsevat mitä tekisi..
Ja mitä tulee tabuihin niin enemmän tabu lienee kyllä se että on nainen ja ei haluakaan lapsia.
Miksiköhän?
> Ja mitä tulee tabuihin niin enemmän tabu lienee
> kyllä se että on nainen ja ei haluakaan lapsia.
> Miksiköhän?
Se, että naisilla olisi suoranainen vihamielisyys lasten saamista kohtaan ja ettei omaa lasta ehdottomasti haluaisi lienee hyvin harvinaista.
Sen sijaan ymmärrän kyllä, että lasten saamiseen voi liittyä paljon epävarmuutta tulevasta ja jotkut naiset järjestävät itsensä siihen tilanteeseen silloin kun moni asia ei ole "ideaalisesti". Esimerkkejä raskauden aikana epävarmuutta herättävistä tilanteista:
- ei avioliitossa eikä avoliitossa, yleiset epävarmuudet miehen tuen puuttumisesta ja siitä, että lapsi uhkaisi de facto jäädä ilman isää. Tämä on oikeasti _iso_ ongelma, liittyy usein muihin haittatekijöihin ja tätä pitäisi entistä enemmän ajatella ennen kuin riskeeraa mahdollisuuden tulla raskaaksi
- alaikäisyys
- opiskelut kesken
- työttömyys
- määräaikaisia työsuhteita ja pätkätöitä
Käytännössä monet vaikeudet ovat kuitenkin voitettavissa ja näen, että on pitkälti lähiympäristön ja yhteiskunnan tuesta kiinni, ettei ei-suunnitellun-raskauden käydessä kohdalle jouduttaisi siihen lopulliseen ja surulliseen ratkaisuun, mitä tämän palstan aihe koskee.
Yhteiskunnallisesti se, etteivät monet naiset voi kokea lapsen kantamista, synnyttämistä ja hoitamista turvatuksi ja luonnolliseksi asiaksi, vaikuttaa myös siten, että syntyvyys on niin Suomessa kuin useissa muissakin läntisissä teollisuusmaissa ollut jo pitkään haitallisen alhaalla. Tämä oli myös yksi syy, että kirjoitin erääseen aiempaan viestiin, että nykykäytännöt eivät ole täysin OK ja niissä olisi myös korjaamista.
"Toinen seikka on se, miten useat, ilmeisesti jopa valtaosa abortin kokeneista kokemustaan ja tuntemuksiaan kuvaa. Ne ovat korutonta kertomaa, ongelmina syyllisyydentunnot ja usein myös rajut fyysisetkin komplikaatiot ja näitä juttuja tämä palsta pursuaa."
Siis voi elämä, tämänkö palstan perusteella vedät tuollaisia johtopäätöksiä? Et voi esittää tuollaista totuutena jos sinulla ei ole esittää siitä todisteita.
Eiköhän asia ole niin että enemmän sellaiset ihmiset joiden abortti on epäonnistunut tai sen jälkeen on seurannut henkistä pahoinvointia puhuvat siitä. Eihän täällä palstalla kukaan saa edes sanoa että hyvin meni ja ei tullut henkisiä eikä fyysisiä seuraksia. Silloinhan kaikki vastustajat ovat samantien kurkussa kiinni huutamassa milloin tappoa, murhaa tai hupiaborttia.
Abortteja on tehty todella kauan jos millaisilla epäinhimillisillä ja vaarallisilla keinoilla. Tänä päivänä onneks kukaan ei enää sellaiseen joudu, kiitos siitä kuuluu Suomelle ja abortti oikeudelle!
"Se, että naisilla olisi suoranainen vihamielisyys lasten saamista kohtaan ja ettei omaa lasta ehdottomasti haluaisi lienee hyvin harvinaista. "
Ai kuinka niin harvinaista? Itse olen ainakin huomannut että yhä usempi ikäiseni nainen ei halua lasta, olen siis piirun verran alle 30-vuotias. Näin menee ainakin hyvin koulutettujen ihmisten piireissä pääkaupunkiseudulla. Ja Mikko ihan totta, kaikki eivät halua lasta. Jos sinä halusit niin se ei tarkoita sitä, että muut haluasivat. Ihmiset ovat erilaisia, luulisi sun oi niin "empaattisen" ihmisen sen tajuavan!
lasta niin mikä oikeus sinulla on ryhtyä toista manipuloimaan/peloittelemaan/syyllistämään? Miten sinä tukisit sitä ihmistä joka on päätynyt aborttiin? Jos kerran haluat enemmän yhteiskunnan tukea aborttiasioissa?
ja sitten..Hoh hoijaa mitenkähän sinä pystyisit tajuamaan kaikki eivät halua lasta mutta eivät ole silti vihamielisiä lapsia kohtaan..minäkin tulen hyvin toimeen lasten kanssa ja he minun..vaikken omia olekaan hankkinut. Eikä tämä ole mitenkään harvinaista omassa lähipiirissäni on meitä enemmänkin. Ja kyllä täällä maapallolla ihan riittävästi lapsia on. Se että täyttäkää maa on jo vähän edesmennyttä tarinaa mitä tulee tämän maapallon kantokykyyn. ;)
Hyvää asiaa olette kaikki puhuneet, mutta tuskin se noin itsepäiselle heppulille perille menee. Varmaan yrittää kommentoida jotain mukamas fiksua tähänkin viestiin, mutta tiedättekö mitä minä aion tehdä? Minä en aio välittää pätkän vertaa! Aluksi menin tekemään sen virheen, että kommentoin mikko n:n järjenvastaisia viestejä ja sieltä tuli sitten vastaukseksi lisää järjenvastaisia viestejä, joiden ahdasmielisyys aborttia kohtaan ärsytti niin helvetisti.
Nyt ei enää kuitenkaan ärsytä. Mies, joka ei näe teiniäitiydessä mitään ihmeellistä ja esim. kannustaa 14-vuotiasta kersaa(!) muuttamaan omilleen ja perustamaan perheen tai kehottaa risteilyllä yhden yön jutun seurauksena raskaaksi tullutta naista pitämään lapsen ja etsimään tämän, todennäköisesti tuikituntemattoman hoidon, käsiinsä elatusvelvollisuuden takia, on täysin toivoton tapaus. Ei voi enää olettaa, että järkipuhe tehoaisi.
Lakatkaa yksinkertaisesti välittämästä tämän omituisen heppulin viesteistä. Älkää vastatko mikko n:lle ja aina vaan parempi, jos ette edes lue hänen viestejään. Kyllä hän lopulta tajuaa viestiensä hyödyttömyyden ja painuu jollekin toiselle aborttipalstalle vainoamaan muita ihmisparkoja.
Hyvää illanjatkoa vaan kaikille! :)
14-vuotiaana lapsen synnyttäneitä... onnellisempia verrattuna lapsensa murhanneisiin!
ovat toki yleensä vankilassa, joten varmasti tuo 14-vuotias on heitä onnellisempi.
Jos taas tarkoitat että he ovat abortin tehneitä onnellisempia, niin sinulla on kyllä aika suppea näkökanta. Väitän olevani tällä hetkellä paljon onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni ja saavutuksiini kuin jos olisin 14-vuotiaana synnyttänyt pienen nyytin.
kanssa heppuli mikko n:n jutut :)
Pitäisikö sitten vain hyssytellä ja pitää aborttia vain yhtenä pienenä normaalina valinnan paikkana ihmisen sosiaalisessa elämässä? Ei vainenkaan! Täytyy kyetä näkemään asia laajemmassa perspektiivissä. Useimmat ihmiset, jotka ovat tietoisia siitä, mitä abortti tarkoittaa, eivät voi sivuuttaa olankohautuksella sitä, mikä saa sellaisia (sosiaalisista syistä) teetättämään ja mitä valintoja (vääriäkin) on sitä ennen tehty.
> Mies, joka ei näe teiniäitiydessä mitään
> ihmeellistä
Biologisesti ns. teiniäitiydessä ei ole mitään ihmeellistä. Kaikilla muilla lajeilla kuin ihmisillä sukukypsää yksilöä pidetään aikuisena yksilönä. Sen sijaan käsite sukukypsyydestä ennen aikuisuutta liittyy korkeakulttuuriimme ja siihen, että nyky-yhteiskunnassa on vaikea pärjätä ilman riittävää koulutusta (eli edellisen sukupolven kulttuuriperinnön saattamista eteenpäin).
Jos on sitä mieltä, että länsimaisten ihmisten teinivanhemmuudessa (määrittelen teinin alle 18-vuotiaaksi sukukypsäksi henkilöksi) on jotakin omituista ja mätää niin sitten pitää tarttua itse syyhyn eli siihen, että sukupuoliyhteyteen mennään (mahdollisesti ehkäisy huolimattomasti hoitaen tai kokonaan laiminlyöden) ennen kuin on edellytyksiä kantaa tuleva vanhemmuuden vastuu kunnolla.
> ja esim. kannustaa 14-vuotiasta kersaa(!)
> muuttamaan omilleen ja perustamaan perheen
Tätä en ole suositellut. Olen suositellut välttämään aborttia ja hakemaan apua. 14-vuotiaan tulee tietenkin kertoa omille vanhemmilleen eli syntyvän lapsen isovanhemmille mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Myös lapsen isän tulee olla asiasta tietoinen.
> tai kehottaa risteilyllä yhden yön jutun
> seurauksena raskaaksi tullutta naista pitämään
> lapsen ja etsimään tämän, todennäköisesti
> tuikituntemattoman hoidon, käsiinsä
> elatusvelvollisuuden takia,
Tässä on yllättävänkin paljon järkeä. Jos käytäntö olisi yksinomaan se, että nainen hakeutuisi tällaisessa tilanteessa aina oikopäätä aborttiin ja jäisi yksin nuolemaan haavojaan, se antaisi myös vääriä käsityksiä niille miehille, jotka päättävät risteilyllä tai muussa vastaavassa tilanteessa tehdä huolettomasti "temput" ja unohtaa asian sitten. Sen sijaan se, että puhelin soi tai kirje kolahtaa postiluukusta ja tulee uutinen siitä, että lapsi on tuloillaan eikä sitä uhrata aborttiin, on hyvä (joskus varoittava) esimerkki myös tämän miehen lähipiirille.
Olen myös joskus noin kymmenen vuotta sitten ollut samassa tilassa kuin sinä nyt! Abortti oli silloin paras ratkaisu olin niin nuori koulut kesken ym.. vaikka aina olin lapsia halunnut mutta kun tulin vahingossa raskaaksi se ei enää ollut kaan hyvä elämän tilanteesen nähden! Olen pitkän aikaa tosi hajalla syytin itseäni myös tappajaksi ym.. aina kun näin pieniä lapsia tuntui tosi pahalta. viisi vuotta
tunsin pahaa oloa kun näin vauvoja tai kun joku puhui omista kokemuksistaan ym.. (ei päivittäin, mutta välillä) mut sitten tulin uudestaa raskaaksi toivotulla tavalla/hetkellä ja sen jälkeen on paha olo lakannut kokonaan, tietty välillä mietin että se lapsi oli niin ja niin vanha mut omien päätösten kanssa on vaan opittava elämään oli ne sitten kuinka pahoja ja huonoja! nyt kun olen kahden lapsen äiti ja kolmatta haluaisin kovasti on kaikki tuo paha olo unohtunut! se kuuluu nyt vaan menneisyyteeni! Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan abortin vielä noin kauhealla tavalla! mutta kyllä se tuska ja paha olo helpottuu ja unohtuu! Koita vaan jaksaa! Se oli oikea ratkaisu sinulle! Hyvää kevään ja kesän odotusta! VOIMIA
kiitos kannustavasta viestistäsi! on helpottavaa huomata ettei ole yksin näissä vaikeissa asioissa..
Jos tuntuu, ette jaksa omien ajatusten kanssa hae ihmeessä apua. Sure asia loppuun ja käsittele mielessäsi. Olisi hyvä jos voisit puhua asiasta jonkun kanssa. Asia on vaikea, mutta sen kanssa on vain opittava elämään ja antamaan itselleen anteeksi. Ihminenhän olisi tosi tunteeton jos ei surisi tapahtunutta, vaikka itse niin päättikin tehdä. Toivon sulle voimia ja jaksamista.
:( :( :(
itse tein abortin noin reilu vuosi sitten..se oli rankka kokemus koska olin aina sanonut että en tee sitä..kuitenkin elämäntilanteeni oli sillä hetkellä mielestäni sellainen ettei lapsi olisi siihen auttanut(hyvähän se oli joihinkin verrattuna)..poikaystäväni sai minut taivuteltua aborttiin ja olikin minun tukenani siinä ja ymmärsi että asia oli minulle vaikea...itkin seuraavat kaksi kuukautta...mutta yli pääsin...minullakin poikaystävä ei ollut innostunut puhumaan asiasta, onneksi ystäväni kuunteli...jos sinulla ei ole ystävää kuka kuuntelisi, mene ammattiauttajalle...mutta abortistasi on vielä niin vähän aikaa, että ymmärrettävää että se pyörii mielessä..mene hautasmaalle, tai johonkin sinulle tärkeään paikkaan kun laskettu aikasi olisi ollut..tee sitä niin kauan kuin itse tunnet sen tarpeelliseksi..ystäväni kenellä on ollut 11(!!!!) keskenmenoa, teki niin kunnes oli päässyt asioista yli..antoi heille konkreettisen paikan missä heitä voi surra...sytytti kynttilän..ja aina jäi joku kynttilä sytyttämättä..nyt hänellä onneksi on 2 tervettä lasta..tämä vain vinkkinä mikä voi auttaa tulevaisuudessa selviytymään..toivottavasti voit vielä joskus olla onnellinen äiti...muista, abortti oli varmasti sinun tilanteessasi paras ratkaisu, siitä on turha syyllisää itseään..tuskin teit päätöstäsi heppoisin perustein. Onnea jatkoon!
Älä kylvä kiukkua sisälläsi. Lääkäri toimi mielestäni väärin, kun ei ottanut selvää kohdun asennostasi etc. ennen aborttia, joten paras tapa saada tuo kiukku pois, on kertoa siitä hänelle tai jollekkin hänen kolleegalle/alaiselle miltä sinusta tuntuu! Nykyään tämä on tehty helpoksi esim sähköpostien avulla.
Tiedän tunteen kun lääkäri esittää vitsikkäästi oman kantansa asioihin. Samaan palautteeseen voit lisätä tämän. Kirjoita vaikka kirje anonyymina kyseiseen laitokseen. Tee jotain. Mutta älä haudo tuota kiukkua sisälläsi.
Itse inhosin kun abortti päätöksen tehtyäni lääkäri yrittää käänyttää minua muuttamaan mieltäni, niin kuin päätös ei olisi tarpeeksi kova jo sellaisenaan.
Turhaan pidät tuota kiukkua sisälläsi, mikä sinulle ei kuulu. Mitä muihin olotiloihin tulee, ne ovat normaaleja, mutta niistäkin yli on päästävä.
Tämä ei ole pahin asia mitä elämässä voi tapahtua, valitettavasti kohdalle voi tulla joskus vielä inhottavampia asioita,
Et ole tehnyt mitään väärin, joten itsesi piiskaaminen pitää loppua.
Olen kokenut pahaaoloa abortin jälkeen myös, mutta en olisi silti valinut toisin, etkä myöskään ehkä sinäkään. Eräs lääkäri totesi kohtuni olevan epänormaalin takana, mutta toinen totesikin sen olevan täysin normaali. Ota toinen mielipide.
Suoraansanottuna lääkärisi tuntuu idiootilta!
Niitä löytyy jopa tuosta ammattikunnasta!
Saat varmasti lapsia jatkossa.
Varmasti harkitsit tarkkaan keksytyspäätöstä. Jos olisi tienyt näistä "epäkohdista" heti, ja vain niillä perusteilla hankkkinut lapsen, olisiko se ollut oikeista syistä? Lasta tarvitsee haluta sydämensä pohjasta. Ei sen takia, että jokin asia on anatomisesti muuttunut. Olet silloisella hetkellä tehnyt varmasti oikean ratkaisun.
Lääkäreitten arviointeja raskaaksi tulemiseen on näköjään yhtäpaljon kuin lääkäreitä.
Itsellenikin joku lääkäri joskus sanoi, että en ehkä voi tulla ikinä raskaaksi. Hah!
Yritä katkaista pahanolonkierre tekemällä jotakin, mitä olet aina halunut tehdä (viikonloppu Lontoossa tai missä vain. Tai ehkä teatteria ja hyvää viiniä seuraa, mitä vain).
Anna itsellesi lupa jättää tämä taakse ja elää taas, olet sen ansainnut.
Been there and done that
kiitos viesteistänne, jotka ovat vastanneet kysymykseeni/tunteisiini...
tekstini on ehkäpä kammottavan pitkä ja epäselvä luettavaksi, mutta niille ketkä sen ovat lukeneet ja jopa jaksaneet tukea...kiitän!
älä jää yksin suremaan , jos olet tehnyt väärin myönnä se äläkä teeskentele että musta on valkoista...ruska ja ahdistus jokaiselle joka väärin tekee1
Tekstisi kosketti minua syvästi. Itse en ole vastaavaa käynyt läpi, muita kriisejä toki. Tiedän kokemuksesta vakuuttaa sinulle, että tarvitset apua nyt. Tarvitset jonkun ymmärtävän , empaattisen ihmisen tueksesi ja rinnallakulkijaksesi, jotta voit puhua ja purkaa ahdistustasi sanoiksi. Tarvitset ystävän tai ammattiauttajan, joka haluaa sinun parastasi.
Kirjoitan myös siksi, että tiedän yhden, joka on julkisesti puhunut abortin tuomasta henkisestä kivusta ja siitä selviämisestä. Hän on savolainen viäräleuka ja lupsakka huumori-immeinen Eliina Heinonen, joka on kirjoittanut myös ihanan kirjan Väriä elämään. Löydät hänen yhteystietonsa googlen kautta hakemalla omalla nimellään.
Ole rohkea! Älä pelkää! Ole lempeä itsellesi ja huolehdi itsestäsi ja henkisestä hyvinvoinnistasi! Sinä selviät, kun saat rakastavaa tukea.
Voit lukea myös Tuulikki Saariston kirjasta Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi? mielenterveyden kuntoharjoituksesta. Se tarkoittaa itselleen anteeksiantamista eli sanon lempeästi itselleni ääneen illalla "Annan itselleni anteeksi ...(asia joka ahdistaa)"
Pikaista paranemista ja hyvää kevättä!