Ei kysy lupaa.
Tulee vaan.
Tuiskun lailla tulee.
Väliin raivoisasti huutelee.
Miksi voikin olla niin kova.
Ei kysy edes lupaa tulevaksi.
Jäytää sieluun asti.
Sattuu rinnassa.
Tekee tepposia.
Itkun tuo silmään.
Surun kyyneleet yhtenään.
Valumaan saa.
On se kumma ikävä.
Ei katso aikaa.
Ei paikkaa hae.
Tulee vaan kun aatoksissani.
Kuljet mukana.
Olet omana.
Mieleni sopukoissa.
Voi kuinka väliin sattuukaan.
Tämä ikävä.
Ei ajattele minua.
Turruttaa, vie voimat.
Nukuttaa.
Haluaisin käpertyä.
Kainaloon, peiton alle piiloon.
Ikävää, kaipuuta luoksesi.
Tulee vaan.
Tuiskun lailla tulee.
Väliin raivoisasti huutelee.
Miksi voikin olla niin kova.
Ei kysy edes lupaa tulevaksi.
Jäytää sieluun asti.
Sattuu rinnassa.
Tekee tepposia.
Itkun tuo silmään.
Surun kyyneleet yhtenään.
Valumaan saa.
On se kumma ikävä.
Ei katso aikaa.
Ei paikkaa hae.
Tulee vaan kun aatoksissani.
Kuljet mukana.
Olet omana.
Mieleni sopukoissa.
Voi kuinka väliin sattuukaan.
Tämä ikävä.
Ei ajattele minua.
Turruttaa, vie voimat.
Nukuttaa.
Haluaisin käpertyä.
Kainaloon, peiton alle piiloon.
Ikävää, kaipuuta luoksesi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitsa runostas :)
Ei kysy lupaa rakkaus kun saapuu
ja se on i-h-a-n-a-a :)))
Mutta *i-k-a-v-a* kun tulee käymään,kaipaus on niin tuskallista,
suloista tuskaa,,, rakkaus on,,, iloa riemuinen ja tuskaa,,,
Yritäpäs siellä pärjätä sen ikavan kaa ystäväin,,, täältä tulee *lämmin hali*
Niin on ikävän muuri,
tunteista yksi suurin,
kera kaipauksen,
kera rakkauden.
Kiitos kauniista
ikävän sanoista.
Yhdessä me jaamme surut
ja ilot ja jaksamme taas
ponnistaa :))
Rakkauden ja onnen muruja
toivotellen Rellu
Rentouden riipimä runous
ikäväsi itkettynyt aitous,
vailla leikittelya lemmellä,
toisen tihkuvalla tuskalla.
ajankohtainen ikävä,
on kaikkein ikävintä.
ei ikävä lupaa kysy, ei kipu rinnassa
Älä nyt kuitenkaan peiton alle piilon käperry, etsi niinkauan kun löydät sinulle rakkaan ihmisen,
jonka kanssa peiton alle yhdessä käperrytty
Hyvä otsikko runossasi, pidin siitä ja muutenkin
osuvasti kirjoitit ikävästä
Lämpimän terveisen sulle lähetän, Margitta!