Miten muut ovat jaksaneet ns. vaikean vauvan kanssa.
Meidän poju on nyt 5 kk ja koko aika on ollut yhtä kanniskelua itkuisen vauvan kanssa. Ensimmäiset 3 kk taisteltiin pahojen masuvaivojen kanssa ja nyt pari kuukautta on tehty hampaita tosi kovaa; koko ajan itketään, karjutaan ja hierotaan suuta raivona...(ja vieläkään yksikään hampi ei ole puhjennut!) Ja yöt on valvottu oikeastaan koko ajan. Max 2 tunnin pätkiä vauva nukkuu. Välillä tuntuu että on itse niin poikki tähän...Kun tuntuu että teki mitä hyvänsä niin pienellä on paha olla...
Meidän poju on nyt 5 kk ja koko aika on ollut yhtä kanniskelua itkuisen vauvan kanssa. Ensimmäiset 3 kk taisteltiin pahojen masuvaivojen kanssa ja nyt pari kuukautta on tehty hampaita tosi kovaa; koko ajan itketään, karjutaan ja hierotaan suuta raivona...(ja vieläkään yksikään hampi ei ole puhjennut!) Ja yöt on valvottu oikeastaan koko ajan. Max 2 tunnin pätkiä vauva nukkuu. Välillä tuntuu että on itse niin poikki tähän...Kun tuntuu että teki mitä hyvänsä niin pienellä on paha olla...
Vastaukset 6
Vanhimmat
puolellasi, kuulostaa tutulta. Esikoinen oli kitiseväinen ekat kuukaudet. Meillä oli tosin taustalla se, että yritin sekä imettää, että antaa korviketta ja tämä taisi sekoittaa masua. Sitten seurasi ne kehityskaudet, jotka piti hereillä ym ym.
Jouduin jättämään pari kertaa vaavin mummolle yöksi, niin sain kerätyksi voimia ja taas jaksoin hyssytellä ja kannella. Huomasin selvästi, kuinka tilanne heti tasaantui, kun itse jaksoi olla rauhallinen. Vauva näyttää herkästi aistivan äidin hermostumisen ja väsymisen, tällöin on selvästi itkuisempi ja vaikeammin rauhoiteltavissa.
Toisen lapseni kanssa päädyin jo alkuunsa perhepetiin, jotta yöhuudoilta vältyttiin. Laitoin aina tissin suuhun, kun aloitti kitinän. Nyt on sitten edessä yövieroitus, joka lienee varsin haasteellinen...tulee mummo taas apuun.
En siis pysty mitään hyviä neuvoja sulle tarjoamaan, mutta vertaistukea sitäkin enemmän. Muista huolehtia itsestäsi, vauva jaksaa heti paremmin, kun sinä olet kunnossa. Muiden väitteistä huolimatta vauvat ei hajoa, vaikka äiti ei olisikaan joka hetki vieressä. Vauvat kärsivät enemmän, jos äiti romahtaa ja väsyy hoitamaan pientään.
Meillä oli myös ns. vaativa vauva. Koliikkivaivoja huuteli ensimmäiset 3kk ja senkin jälkeen oli tyytymätön ja kitisevä vauva. Nukkui kyllä paremmin yöllä. Tiedän, että univelka kiristää hermoja todella pahasti. Saatko riittävästi lepoa? Auttaako mies tai joku muu yövalvomisissa? Olisi tärkeää joskus itse levätä ja ottaa omaa aikaa. Yleensä vaativakin vauva muuttuu helpommaksi puolen vuoden paikkeilla. Hampaiden tulo tietysti itkettää aina. Jaksamista sulle ja koko perheelle. Kyllä se aurinko vielä teillekin paistaa. :D
Panadol kehiin jos hammasvaivoja.Helpottaa kummasti.
Poikani on kohta 6 kk ja jotenkin olen kokenut kaikki kehitysvaiheet hankalaksi. Poika on jotenkin perustyytymätön, kärsimätön ja voimastahtoinen. Mielestäni ei mitään kipuja ole huudellut. Jotenkin levoton ja tietenkin huono nukkuja (kuinkas muutenkaan). Ekat reilu 3 kk viihtyi vain sylissä. kun tästä päästiin alkoi hampaiden tulo. Nyt suussa jo 4 hammasta.
Kyllä mulle tämä äitiys on ollut pettymys. En tiedä olenko pettynyt itseeni, kun en jaksa iloita hankalasta lapsesta vai pettynyt hankalaan lapseen. En ole todellakaan jaksanut harrastaa lapsen kanssa mitään. Odotan vain hetkeä, kun saan pojan päikkäreille ja saan olla rauhassa tai nukkua. Näin on mennyt jo puoli vuotta ja en usko, että tämä tästä enää iloksi muuttuu. Edes niin päivän kun en ole väsynyt kotona oleminen ja nämä pienet kuviot ahdistaa. Hyvänäkin päivänä on vain niin tylsää tämä yksinäinen ympärivuorokautinen puurtaminen.
kipin kapin yhteys neuvolaan, puheesi alta kuultaa suuri väsymys ja masennuskin lienee ihan realistinen mahdollisuus. Tällöin mikään ei tuota enää iloa, lapsen kanssa ei osaa nauttia mistään ja pahimmillaan sitä voi laiminlyödä lapsen. Tarvitset selvästikin apua ja sinun tulisikin sitä hakea rohkeasti. Synnytyksen jälkeinen masennus on varsin yleinen sairaus ja kovin salakavala. Se vie vain mielenkiinnon lapseen ja siksi sitä ei meinaa tunnistaa sairaudeksi vaan sitä kuvittelee vain olevansa tyytymätön vauvaansa tms. Usko pois, tämä on kuitenkin erittäin hyvin hoidettavissa oleva ongelma, joten nyt vain puutut asiaan, ennenkuin menee liian pahaksi.
Voimia sinulle kovasti!
Kiitokset vastauksista. Tuntuu heti paremmalta kun huomaa että on muitakin, joilla samoja ongelmia.
Panadolia on kyllä kokeiltu, mutta tuntuu ettei oikein ole apua ollut. (ja kukapa viitsii monta kuukautta yhtä kyytiä antaa pienelle särkylääkettä...) Kaikesta huolimatta olen kyllä ollut koko ajan onnellinen lapsestani, enkä kertaakaan ole katunut lapsen hankintaa. Kuitenkin vaikka "kiukkupussi" onkin, rakastan häntä mielettömästi ja joka päivä on kuitenkin antoisa, vaikka välillä tuntuukin, että on ihan väsyksissä...
Ja kyllä tämä varmaan jossain vaiheessa helpottaa, näin se on uskottava ;)