Pelkäätkö sinä ja jos pelkäät niin mitä?
Keskustellaan pelosta. Aikanaan olin pelon vanki. Tiedän pelkoasioista aikamoisesti kokemuksieni kautta.
Keskustellaan pelosta. Aikanaan olin pelon vanki. Tiedän pelkoasioista aikamoisesti kokemuksieni kautta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
lentokonepelko
ei luota ihmisiin
käärmepelko..ohan niit vaiks kui paljo
Olet joko kokemuksistasi kerännyt näitä pelkoja tai elät toisten kautta oppimistesi ajatustapojen mukaan.
Kuuluuko jollekin muullekin perheesi jäsenelle luottamaton ajattelutapa, vai oletko ainoa perheessäsi.
Jokainen ihminen pettyy ainakin kerran ja useimmat useammankin kerran ihmisiin, mutta ei sen tarvitse merkitä, että menettää luottamuksensa kaikkiin ihmisiin.
Viisas ihminen ei toisten, varsinkaan epäluotettavien ihmisien, tekoja kanna. Hän hylkää ne ajatuksella, että tuo on tuollanen, olkoon, on muitakin ihmisiä ja sellaisiakin, joihin voi luottaa.
Mitään pelkoa ei tarvitse kantaa. Muista, että olet vain ihminen ja nöyrry siihen, että kovinkaan moni asia ei ole sinun hallitavissasi.
Tee sinä vain omasta elämästäsi paras mahdollinen ja anna muiden elää omaa elämäänsä. Luota aina, sillä se antaa voimaa. Vasta sitten menetä toistaiseksi luottamus henkilöön, kun hän selkeästi sen ansaitsee. Sellainen ihminenkin yleensä muuttuu ja häneen voi alkaa uudestaan luottamaan.
Älä pelkää mitään ja torju mielikuvitustesi pelot. Sano itsellesi, että "olen peloton ja vapaa". Mielikuvituksesikin antaa pikkuhiljaa periksi ja alkaa kuvitella pelottomia kuvituksia.
Muuten, tervettä pelkoakin on, sillä se suojelee ihmistä, käärmepelko on juuri sellainen.
Lentopelko ei ole aiheellinen, mutta kylläkin yleinen. Koska meidän ajassamme ihmisten on liikuttava, niin lentokone on turvallisimpiin liikkumisvälineisiin kuuluva.
Kraana jos vuotaa ja tiputtaa yöt päivät läpeensä ni ei tule elämästä mitään. Eipä sitä paljon muuta sit olekaan :D Välillä ei mikään pelota, välillä ahdistuu jo ilmassa leijuvista pölyhiukkasista..
Jokainen ihminen ärsyyntyy tippuvasta kraanasta. Voi olla, että jos koet sen peloksi, et osaa käsitellä tunteita oikein. On ihmisiä, jotka eivät salli itsensä suuttuvan tai edes ärsyyntyvän, vaan kääntävät sellaiset tunteensa mielummin alistuvaksi peloksi.
Ihmisellä voi alitajunnassa niin vahva itsekritiikki, että tunteet joita se sallii tunnettavan tulevat läpi, mutta tunteet joita se ei hyväksy muuttavat muotoaan, esim. viha, muuttuu peloksi.
Opettele tuntemaan itseäsi ja mieti millainen ympärisösi oli jossa lapsuudessa kehityit ja missä tunnemaalmasi kehittyi.
Muista tärkeä asia: oli kehitysympäristösi mikä tahansa tai millainen tahansa, älä ala etsiä siitä syyttämisen aiheita. Mennyt on mennyt eikä ikinä palaa ja aina kannattaa antaa anteeksi, se jo tervehdyttää ihmistä.
Minä pelkään ukkosta ihan hirveästi. Pelkään avoimia paikkoja ja myös paikkoja joissa on paljon ihmisiä. Korkean paikan kammo ja ahtaan paikan kammo löytyy myös. Ja viime kesänä rupesin pelkäämään pöllöjä!! Yksi sellainen nimittäin lensi kovaa suoraan kohti minua, mutta väisti viime hetkellä. Se oli kammottava kokemus!! Eli onhan näitä pelkoja, mutta ei ne kovin pahasti elämääni haittaa..
Tuo pöllöjuttu on tosi hauska, mutta varmasti sen kokeminen oli pelottavaa. No tuollaista ei varmasti tapahdu toista kertaa.
Korkean paikan pelko on alkukantainen pelko, joka on turvannut ihmisiä putoamisilta ja loukkaantumisilta ja sinäänsä hyväksyttävissä.
Silloin se on muodostunut oikeasta vääristyneeksi peloksi, jos sitä tuntee turvallisessa korkeassa paikassa, sellaisessa missä ei ole vaaraa pudota.
Ihmiset ovat taitavia vääristämään pelkoja, oikeasta tehdään alitajunnassa väärä. Vanhemmuuten ihminen kuitenkin tasaantuu ja jo sen takia useimmat pelot jäävät pois.
Monilla ihmisillä tulee ns. outo olo suurissa joukoissa. Ajattelepa, että Suomi on ollut melkeinpä viime vuosisadalle harvaan asuttu maa ja sen kansa on tottunut elämään rauhaisaa ja verkkaisaa elämää kyläyhteisöissä, joissa ei suuria joukkoja kokoontunut.
On ihmisiä, joiden geenit eivät vieläkään sopeudu joukkoihin vaan kokevat sen pelottavaksi.
Itsekurilla siitä pääsee, kun menee kerta toisensa jälkeen joukkoihin. Joidenkin se on tehtävä pikkuhiljaa, sillä he muuten saattavat panikoitua ja se on aikamoisen vastenmielinen tunne, vaikkakin vaaraton.
Laitoinkin ton pöllöjutun, kun arvelin että se saattaisi hauskuuttaa.
Pelkään juuri sellaisissa korkeissa paikoissa, joista voi pudota. Kerran maakuntamatkailureissulla kaverit kiipesivät hyppyrimäen päälle katselemaan maisemia, minä en uskaltanut kuin puoleen väliin, kun tuntui että pyörryn.. Ja pakko oli päästä heti alas..
Oikeastaan mulla on vain yksi elämää vaikeuttava pelko ja se on se ukkoskammo.. Olen pelännyt ukkosta koko ikäni (olen 26-vuotias) mutta muutamana viime kesänä pelko on yltynyt kauhuksi parin pahan ukkoskokemuksen jälkeen..
Kivaahan se on kun kesä lähestyy, mutta samalla lähestyy myös ukkoset.. Pulssi nousee jo ajatellessa ensi kesän kauhuja..
Mulla sama pelko..ihan hirvittää kun pitäis olla esimerkkinä lapsille ettei ne ala pelkään ukkosta kun ite on ihan kauhusta jäykkänä kun ukkonen lähestyy..tekis mieli mennä pöydän alle piiloon..
Jos olen ulkona kun ukkonen alkaa lähestyä niin ei kestä varmaan kun 2 sekuntia niin olen jo sisällä ja kaukana ikkunoista :) enkä missään nimessä lasten ja mieheni kanssa terassilla katsomassa kun salamoi huii kauhistus
Tosiaan, minä olen pelännyt ukkosta ikäni. Pienenä tietysti pelkäsin jyrinää..
Muutama vuosi sitten kuulin ukkosen lähestyvän. (Asumme maalla ja meillä on iso talo mäen päällä, tähän jää vielä ukkonen yleensä pidemmäksi aikaa pyörimään..) Menin äkkiä ottamaan pistokkeita pois seinästä. Kun otin television pistokkeen pois, en ehtinyt kuin astua pari askelta pois päin, kun samasta pistorasiasta löi salama sisään!! Menin niin paniikkiin, etten voinut kuin huutaa ja itkeä..
Sitten olin eräänä vuonna kotipaikkakuntani "paikallisessa" iltaa viettämässä. Istuttiin terassilla ja kaverit huomasivat, että kappas, näkyy elosalamoita. Silloin jo rupesi hieman kauhistuttamaan..
Pian niiden "elosalamoiden" jälkeen rupesi kuulumaan jyrinää ja päälle tuli ihan järjetön ukkosmyrsky.
Minä sain paniikkikohtauksen. Ihmiset yrittivät auttaa, mutta olin lopulta täysin hallitsemattomassa tilassa. Yhden kaverini isä sitten vei minut puoliväkisin autoon ja kyyditsi minut lapsuuteni kotiin. Siellä sitten rauhoituinkin.
Tuon illan jälkeen ukkoseen on liittynyt kaksi pelkoa, eli itse sen ukkosen pelko ja lisäksi oman hallinnan menettämisen pelko!! Eli pelkään ukkosta ja pelkään ukkosen pelkäämistä!! Melkoinen kestettävä kesällä..
Pelkään että hajoan tai aiheutan maailmalle jotain pahaa. Aaaargh!
Nuo tunteet ovat monille tuttuja tunteita, mutta erittäin epämiellyttäviä ja vangitsevia.
Käytkö terapiassa puhumassa tästä. Puhu aivan avoimesti ja kerro pahimmatkin pelkosi. Mitä enemmän sinä siitä puhut sitä vähemmän sinä pelkäät. Sinun on muistettava puhua rehellisesti.
Mielikuvitus on peikko, joka saa ihmisen kuvittelemaan vaikka mitä.
Jossakin kehityksesi vaiheessa on ajatusmaailmasi ja tunnemaailmasi kärsinyt. Ehkä sinä et ole saanut sellaista ymmärrystä ja huomiota osaksesi, jota juuri sinun luonteisesi olisi tarvinnut. Alitajuntaasi on kertynyt patoutuneita tunteita ja ne lähtevät sieltä puhumalla ja purkamalla.
Tartu nyt reippaasti elämääsi ja luota ja luota, ihminen korjautuu, joskus avun kautta ja joskus suoraan. Tunnen ihmisiä, joilla on tuon tyyppisiä pelkoja ollut ja he ovat päässeet niistä viisaiden lähimmäisten avulla. Rukoilen, että sinulle johdattuu viisas terapeutti.
Yleisin pelon lähde on oma mielikuvitus.
Miten ihmiselle voikaan niin käydä, että hän tavallaan käy itseänsä vastaan.
Monestakin syystä tässä yhteiskunnassa, jossa kaikkien pitää samaan kaavaan kangistua. Opitaan ajattelemaan perityllä tai tavanomaisella tavalla, joka ei sovi kaikille.
Pieni lapsi on persoonallisuus ja erilainen kuin kukaan toinen lapsi. Lapsen on taivuttava yhteisiin sääntöihin, sillä muuten yhteisö kärsii. Mutta, joskus yhteisön vanhemmat, jotka lasta ohjaavat, ovat liian tiukasti omineet edellisten sukupolvien ajatukset ja nyt täytyy uuden ihimisen se myös heidän mielestään oppia.
Lapsi voi jo alkupersoonaltaan olla hyvinkin erillainen, kuin edeltävät sukupolvet ja siitä syntyy ristiriidat lapsen ajatusmaailmaan, kun täytyisi samaa kaavaa noudattaa kuin suvun ja yhteisön muutkin jäsenet.
Joskus se on vammauttavaa ja alitajunta jää tavallaan kehittymättä aikuisen tasolle, koska sen pitää kantaa opittua oppia.
Mutta, aikuistuttuaan ihminen voi tunnistaa itsessään olevan vääryyden ja alkaa työtää sitä.
Jos mielikuvitus pelottelee, on aihetta tutkia tarkemmin sen syy.
Esim. jos nukkumaan pannessa möröt hyökkäävät ja mielikuvitus sanoo, että täällä on joku pelottava kummitus, tulee se siitä, että nukumaan on lapsena ollut pantava, silloin kun kodin säännöt ovat sitä vaatineet. Lapsi, joka on alussa ollut omapäinen, on kasvatettu usein sanoilla: "jos et nyt nuku...tapahtuu sitä ja sitä.
Lapsi on uskonut ja yrittänyt vängellä nukkua, pelosta. Jos tilanne jatkuu tuollaisena kauan, se vaurioittaa. Varsinkin nukumaan pano tilanne, silloin, kun lapsi on pieni, vaatii aina aikuisen turvallista läsnäoloa, eikä lasta saisi koskaan pelottelemalla jättää nukahtamista odottamaan.
Nyt aikuisena voi käydä näitä asioita läpi ja opetella tuntemaan itseään ja ottaa itsestään ylivalta ja kasvattaa itseään rohkeuteen.
Suulla tulee tunnustaa rohkeutta ja pelottomuutta.
Jos haluat, saat Jeesukselta avun uudistumiseen. Kaikki on sinusta kiini, koska Jumala antoi sinulle vapaan tahdon, ei hän tule koskaan ahdistamaan sinua uskolla, mutta on valmis antamaan sen sinulle jos itse haluat.
Vaikka mitä löydät menneisyydestäsi, älä ikinä ala ketään siitä syyttämään. Anna aina anteeksi, sillä se on ensimmäinen edellytys tervehtymiselle.
piikkejä,lääkäreitä,sairaaloita,sairauksia
elämää ja kuolemaa
Tyypillinen suomalainen.
Älä enää pelkää elämää, vaan tartu rohkeasti siihen kiinni ja ala rakentaa siitä itsellesi parempaa. Hae vaikka kaunis kukkanen kotiisi ja hoida sitä huolella ja kun näet sen kasvavan ja vahvistuvan, vahvistu itse sen mukana ja ajattele positiivisia ajatuksia.
Älä kuolemaa pelkää, jokainen sen kokee ja kun se on määrätty tulevaksi, se tulee.
Aikanaan minäkin sitä kyllä pelkäsin, mutta sen jälkeen kun kävin kuoleman porteilla, en ole koskaan enää pelännyt.
Tiedätkö mitä Jeesus sanoo sinun peloistasi, hän sanoo että, "turhuuden turhuutta tuollanen."
Ihminen turhamaisuudessaan kehittää itselleen pelkoja. Jos hänellä olisi viisaus, hän heti pelon ilmestyttyä torjuisi sen ja sanoisi itselleen, että tuohon höpötykseen en suostu.