Hirvee lasku lainauksesta, ei plagioinnista!

Kyllä kai noilla sun kriteereillä pitäis pystyä lainaamaan juttuja lehdistä ja kirjoista, kunhan et koko kirjaa lainaa. Niinhän tehdään joka paikassa. Saisit varmaan lisävalaistusta asiaan journalistiliitosta, siellä tietävät. Tosin esim. Valitut Palat on ilmoittanut lehdessä, että osittainenkin lainaaminen on kielletty. Joku voi tällaisellakin "lainausrahastuksella" yrittää huijata. Kyllä näihin lainausjuttuihin on olemassa selkeät pelisäännöt.

Paljon faktaa suomenkielellä löydät osoitteesta http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/index.html, mutta tässä jonkin verran tietoa:

Jos teos on julkistettu eli se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin (8 §), siitä "on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" (22 §). Tällöin on lähde mainittava.

Jos toisen teoksesta otetaan otteita ilman, että lähdettä mainitaan, kyseessä on siis tekijänoikeuslain loukkaus silloinkin, kun siteeraamisen edellytykset täyttyisivät. Jos kyse on opinnäytteestä, tieteellisestä työstä tms., menettelyä kutsutaan plagioinniksi ja sitä pidetään vakavana virheenä. Käytännössä tällöin olennaista on opetuksen tai tieteen normien rikkominen, mutta periaatteessa kyseessä on myös lain rikkominen.

Sitaatin pituudelle ei ole asetettu mitään nimenomaista ala- eikä ylärajaa. Käytännössä sitaatit voivat olla varsin pitkiäkin esimerkiksi silloin, kun tieteellisessä teoksessa kritisoidaan tai kommentoidaan muiden tutkijoiden käsityksiä taikka perustellaan niillä kirjoittajan omia käsityksiä. Muutoinkin se, mikä on "hyvän tavan" mukaista siteeraamista, usein riippuu suuresti siitä, millaisista ja minkä alan teoksista on kyse.

Olennaista on, että siteeraaja on tekemässä omaa teostaan ja että sitaatilla on asiallinen yhteys teoksen sisältöön. Tällöin siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa vaan lainata siitä (ehkä pitkiäkin) otteita esimerkiksi niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsitysten vertailemiseksi.

Jos joku haluaa ottaa oman teoksensa osaksi otteen toisesta teoksesta, koska siinä on esitetty hänen mielestään hyvin jokin asiakokonaisuus, kyse ei yleensä ole sitaatista. Sitaatin tarkoitus ei ole korvata itse kirjoitettavaa tekstiä vaan esittää jotain, johon itse kirjoitettu teksti jossain mielessä vetoaa. Esimerkiksi itse esitettyäni ja perusteltuani jonkin ajatuksen voin liittää mukaan sitaatin, jolla vetoan jonkun muun esittämään samansuuntaiseen näkemykseen, erityiseen esimerkkiin tms. Sitaatti voi toki edeltääkin sitä omaa tekstiä, johon se liittyy, etenkin, jos sitaatin tarkoitus ottaa lainattava teksti kritiikin kohteeksi. Olennaista on, että sitaatti liittyy omaan tekstiin (tai muunlaiseen teokseen).

Täten se joskus esitetty muotoilu, että laki yleisesti sallisi julkaista otteita teoksista, ei ole oikea. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1996:13 nimenomaisesti sanotaan: "Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota". Sitaattioikeus ei suinkaan merkitse sitä, että joku voisi esim. monistaa tai levittää otteita toisen teoksista sellaisinaan tai vain esim. otsikolla ja lähdetiedoilla varustettuina.

Hyväksyttävänä siteeraamisena pidetään myös mm. omien tekstien varustamista toisten teksteistä otetuin motoin. Mielestäni tällöin kuitenkin liikutaan sitaattioikeuden rajoilla, ja motoilla tulisi olla asiallinen yhteys oman tekstin sisältöön sen sijaan, että ne olisivat mukana esim. vain lukijan huvittamiseksi.

Vääristelevä sitaatti, joka antaa virheellisen käsityksen siteerattavan tekstin sisällöstä ja asiayhteydestä, on tulkittava kielletyksi hyvän tavan vastaisena (22 §) ja myös tekijän moraalisia oikeuksia loukkaavana (3 §). Toisaalta koska sitaattioikeuden yhteydessä vaaditaan, että "teosta ei saa tekijän suostumuksetta muuttaa enemmän kuin sallittu käyttäminen edellyttää", niin on selvää, että esimerkiksi lyhentäminen ja muukin muokkaaminen voi olla sallittua. Sitaatista voidaan jättää pois siteerauksen tarkoituksen kannalta epäolennaisia asioita tai siihen voidaan lisätä selventäviä huomautuksia. Hyvän tavan voitaneen katsoa edellyttävän, että poistot ja selvennykset merkitään niin, että lukija havaitsee, mikä on alkutekstiin tehtyä muutosta. - Kielitoimiston välimerkkejä koskevan suosituksen mukaan "tekstijakson poisjätön merkkinä käytetään kahta ajatusviivaa, konekirjoituksessa kahta yhdysmerkkiä" ja lainauksissa lainaajan lisäykset merkitään hakasulkeisiin.

Tavallisimmin sitaatti on kieliasuinen, siis tekstisitaatti. Periaatteessa siteerausoikeus on yleinen, kaikkia teoslajeja koskeva. Esimerkiksi kuvan käyttö tämän nojalla, ilman tekijän lupaakin, on siis periaatteessa ajateltavissa, jos kuvan käyttö täyttää ns. vetoamisfunktion. Luonnollista olisi ajatella, että esim. kuvataiteen teoksen arvostelussa olisi kuvan käyttö sitaattioikeuden nojalla sallittua. Asiasta on ilmeisesti aika vähän oikeuskäytäntöä, joten on syytä olla varovainen sitaattioikeuden käytössä kuvien, äänien, liikkuvan kuvan yms. suhteen. Esimerkiksi tekijänoikeusneuvoston lausunnossa 1997:9 otettiin se kanta, että elämäkerralliseen multimediaan ei voi sitaattioikeuden nojalla ottaa lyhyitä musiikkinäytteitä. Kuitenkin voitaneen pitää hyväksyttävänä esimerkiksi tietokoneohjelman käyttöliittymään sisältyvien kuvien käyttöä ("ruutukaappausten" muodossa) artikkelissa, jossa arvioidaan kyseistä ohjelmaa. Yleisemmin ks. erillistä kirjoitustani Tekijänoikeuden rajoitusten tulkinnasta.

Kuvien osalta on huomattava myös säädös ns. kuvasitaateista (25 §). Sen suhde sitaattioikeuteen on epäselvä, etenkin, kun sen yksi olennainen osa on oikeus ottaa "tekstiin liittyviä kuvia" "arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen", jollaisessa myös sitaatit ovat yleisiä. Voisi ehkä sanoa, että jos esim. historiaa käsittelevässä tieteellisessä esityksessä vedotaan kuvasta ilmenevään asiaan jonkin väitteen perusteluna, kyse on varsinaisesta sitaatista, ja jos taas kuva vain havainnollistaa tekstissä käsiteltävää tapahtumaa tai ilmiötä, kyse on "kuvasitaatista". - Käsitettä "tieteellinen esitys" on tässä yhteydessä tulkittu aika väljästi, mm. populaaritieteelliset esitykset ja jopa erään tiestösuunnitelman kattaen.

Kysymys siteeraamisen sallitusta laajuudesta sekoitetaan joskus kysymykseen siitä, miten suuria osia tai määriä teoksista saa monistaa opetustarkoituksiin. Siinähän ei ole kyse siteeraamisesta vaan kopioiden valmistamisesta (teoksesta tai sen osasta), joka voi perustua ns. sopimuslisenssijärjestelmään. Muutenkin on hyvä huomata, että opetustoimintaan liittyy eräitä erityissäädöksiä ja -järjestelyjä tekijänoikeuden suhteen.

mainita edellisessä viestissäni että teksti oli lainattu viestin alussa manitulta sivustolta.
Häpeän.