wanhat tavat kunniaan

Olishan sitä jottain hyviä entisii tapoja jota vois ottaa enenpi kjäyttöö ja opettaa lapsille. ensimmäiseks tullee mieleen kiitos ,sitä vois sannoo usseemmin.monast ko avvaa lapselle oven hää ei kiitä vaik olis 7 vuotias,se pitäs opettaa et kiitos tulis herkemmin myös jostain muustakin kun lahjan saannista.on niin hellyttävää nähhä ko joskus joku poika kiittää pokkaamalla,siin aattelee et häntä on opetettu kotona hyville tavoille ja kunnioittamaan toisii ihmisii. minust on nättiä ko tytöt niiaa niksuttaa ja pojat pokkaa, se olis ihan hyvä tapa eleenä opettaa lapsille, niistä on muistoja ja oppia vanhemmallekkii iälle.
teitittelyä mie en kannata, siin vieraantuu ihmisist ja muutekii minust se ei käy nykyaikaan. ennen vanhaa teititeltii kaikkii paitsi oman ikästä leikki kaveria. minun piti teititellä äitiikin. kun menin naimisiin aattelin kerran et nyt ko oon ittekin rouva voin teitittelyt lopettaa, mut äitipä raivostui hurjasti, ja läimäytti korvatillikan.hänest tuntu vissii et mie en ennää arvostannu häntä.ei se minustkaa tuntunu luonnolliselle puheelle kun olin ikäni teititellyt ,jote pyytelin anteeksi.
ruuan mie siunaan ain mielessäin enne alottamista,vaik ei sitä päällepäin näy. sekä iltasin siunaan itteni maate mennessä. nämä on semmosii tapoja jotka tullee ihan luonnostaa itestää, ko niin on tehny koko ikänsä.
tätä mieltä mie oon vanhois tavoist et jottain voi ottaa, mut siel on paljo niin huonookin mitä ei kannata ees aatella, et ei se kaik vanha oo hyvvää,. oli sitä sielläkii.
hei vaan