Saanen kysy jos teidän mielestänne ei ole järkeä olla optimistinen tämän H5N1 suhteen niin saanen kysäistä
Mitä helvetin järkeä on sitten olla pessimistinen sen suhteen sentään optimistisella ajattelutavalla et tee ittees kipeeksi
Mitä helvetin järkeä on sitten olla pessimistinen sen suhteen sentään optimistisella ajattelutavalla et tee ittees kipeeksi
Vastaukset 27
Vanhimmat
Jos on elämänsä aikana kokenut niin paljon menetyksiä, kuin esim.minä olen joutunut kokemaan, sitä lopulta aina varautuu pahimpaan.
Tälle en voi enää mitään.
En ole mitään optimistista ajattelutapaa vastaan.
Tosi hyvä, jos ihminen kykenenee olemaan optimisti.Minullakin on ollut parempi mieli nyt muutaman päivän.Iloitsen siitä niin kauan kun sitä kestää.
elämä on ollut yksi tragedioiden ketju, niin myös minulle. Jokainen meistä reagoi tähän eri lailla.
Jos ajattelisin kuten sinä, olisin jo ajat sitten syöksynyt majakalta kallion kautta tyrskyihin. Mutta kun minä olen päättänyt elää, ja jopa nauttia elämästä.
Surulle ei voi mitään, mutta ilosta voi nauttia, jos niin päättää. Eikä katastrofia kannata surra ennen kuin se on tapahtunut. Kahteen kertaan sureminen jos mikä on loukkaus elämää kohtaan.
Ajattelin vastata jotenkin samoin kuin Skäribo.
Eikä vaadi mitään erityisen optimistista asennetta olla pelkäämättä asiaa, joka ehkä ei tapahdu ollenkaan. Se on kuin pelkäisi haaksirikkoa vaikka ei ole edes tietoa milloin menee laivaan.
Ja noin vihjeeksi: minulla on aivoverisuonianeurysmia, jotka voivat puhjeta milloin tahansa. Kävelin juuri rauhallisen tunnin lenkin ja sitten vielä tyttärentyttären kanssa kaupungilla, enkä koko asiaa muistanut ennen kuin luin näitä lintuinfluenssajuttuja.
Minä olen sairastunut vakavaan masennukseen.
Lisäksi minulla on hengenvaarallinen sairaus mikä voi tappaa minut hetkessä.Olen menettänyt elämässäni lähes kaiken.Te ette tunne minua.
Älkää siis enää lyökö lyötyä.Olen taistellut viimeíseen
asti.Enää en jaksa taistella.Eka kertaa on sellainen fiilis, että ehkä en enää tästä nouse.
Lisään vielä, että olen luonteeltani timantinkova, kärsivällinen ja sitkeä, kova taistelija ja minulla on valtava itsekuri.
Miettikää, mitä on voinut ihmiselle tapahtua, mitä kaikkea, että viimein lopulta on romahtanut.
Hei just mä kerroin että minulla on hengenvaarallinen sairaus joka voi tappaa minut milloin tahansa. Olen myös ollut jopa osastohoidossa depression takia.
Jos kerrot jotakin, esim diagnoosisi, saat varmasti ainakin minulta myötätuntoa, mutta tuollainan vihjailu nostaa karvat pystyyn. Tuntuu että haluat olla Drama Queen.
elämänkohtaloani.Tai luulet TIETÄVÄSI omassa mielikuvituksessasi.Viesteistäsi näkee, että et ehkä ole onneksi kokenut paljon kovaa elämäsi aikana, et ainakaan liikaa.Ole kiitollinen.Et nimittäin kykyne tuntemaan empatiaa.
Ehkä saattaisit jopa sanoa jollekin joka sairastuisi tuohon lintuinfluenssaan:"Senkin viheliäinen luuseri, taaskin epäonnistuit elämässäsi, syytä itseäsi, taaskin dramatisoit."
Vai mitä mieltä olet???
Sain juuri tänään kuulla, että ainoalla veljelläni on lymfooma.
Minä en tiedä sinusta mitään muuta kuin että kerjäät myötätuntoa. Kun et kerro mitään konkreettista, ilman muuta ajattelen että dramatisoit. Olenhan tuolla neurologia-palstalla kuullut monenmoisia kohtaloita. Samoin parillakymmenellä neurokirurgiaosastoilla viettämilläni jaksoilla.
Tuo neurologiapuoli.Miksi minä täällä ryhtyisin kertomaan jotakin novellia omasta elämästäni?
En missään tapauksessa halua, että joku ihminen tunnistaisi minut.Otan osaa veljesi sairastumiseen, olen todella pahoillani.Toivon, että hän selviää.
Sairauteni on sellainen, että se vähentää elinikää
muistaakseni noin 20-30 v.kuin väestössä keskimäärin ja siihen sisältyy myös äkkikuoleman riski.Tämä on kuitenkin vain "pikkujuttu" kaiken muun rinnalla, mitä olen joutunut kokemaan, valitettavasti.Ehkä juuri siksi sairastuinkin.
En kerjää myötätuntoa.Luehan objektiivisesti viestejäni äläkä tunteella.Minä kirjoitan näitä täysin tunteettomasti.Olen niin parkkiintunut.
Mutta vaihdetaan puheenaihetta.Tässä foorumissa puhutaan pandemioista.
Onhan niitä depression vertaistukisivustoja.
Minulle sanottiin parikymppisenä, että tilastollisen todennäköisyyden mukaan olen 55 ikävuoteen mennessä kuollut. Tänä vuonna täytän kuusikymmentä. Enkä aio kuolla vielä pitkään aikaan.
En ole kuitenkaan mikään timanttisen kova taistelija, en ole tunteeton enkä parkkiintunut.
Ei kai sinulla ole vähän marttyyriasennetta?
Veljeni elää täyttä elämää (n vuosi sitten hänellä todettiin Parkinsonin tautikin), matkustelee, opiskelee saksaa, nyt kun hän soitti kertoakseen diagnoosistaan, keskusteltiin vanhojen valokuvien järjestämisestä, ja hän kertoi kuvaamistaan linnuista, joista yksi oli selvästi sairas...
Kun minulla on VAKAVA fyysinen sairaus, mikä lyhentää elinikää noin 20-30 v.keskimäärin normaalista ihmisen eliniästä.SIIS:tää depressio on pikkujuttu tän kaiken rinnalla.Kuule, etkö sä osaa lukea mun viestejäni? Siis eihän DEPRESSIO lyhennä elinikää.Siis, mikäli ihminen ei aio tappaaa itseään.
Et ole tainnut huomata, että minulla ja monella muulla on VAKAVA fyysinen sairaus!
Depressio heikentää elämän laatua, ja laadusta pitäisi pitää huoli, eikä vaan käpertyä ruikuttamaan. Mitä sä teet näillä surkeilla päivillä, kun ainoa huvisi on sääliä itseäsi.
Hoida edes se depressio, ei se ainakaan elämää pidennä.
Onko diagnoosi niin tuore, ettet ole vielä tottunut elämään sen kanssa? Tiedän että olin samanlainen silloin kun sairauteni todettiin n 35 vuotta sitten, varsinkin kun mitään hoitoa sairauteeni ei ole, mutta vähitellen VAKAVA diagnoosi jäi taka-alalle, kun oli pakko hoitaa opiskelut loppuun ja mennä töihin, jotta pystyi elättämään itsensä.
Usko nyt, et ole ainoa ihminen tässä maailmassa etkä edes tässä maassa, jolla on VAKAVA sairaus. Katsele vähän ympärillesi!
että Sinun kanssasi on aivan turha keskustella.
En ota enää kantaa.
Siirrytään lopulta aiheeseen.Tässä foorumissa
puhutaan pandemioista.
Toivoisin, että poistaisitte kaikki muut viestini tästä ketjusta, paitsi ensimmäisen.
Kiitos!
depressio todella lyhentää ikää sillä on sama vaikutus ellämän kaareen kuin pessimistisyydellä
käynyt läpi vakavan masennuksen. Samoin kaikki perheenjäseneni miestäni lukuun ottamatta. Kaikki eivät ole parantuneet.
Sekä miehelläni, että minulla on perussairaus (ei sama), jonka vuoksi olemme riskiryhmissä etenkin keuhkoihin iskeviä sairauksia koskien. Lisäksi asumme saaristossa, joka on jo pitkään ollut täynnä lintuja. Käytännössä kaikkeen mihin koskemme on joku lintu jo koskenut. Silti en aio sairastaa lintuinfluenssaa kuin siinä tapauksessa, että saan tartunnan. Sitten sairastan, jos on pakko.
Kukaan ei ole sinua lyönyt tässä keskustelussa, eikä halua lyödä. Sinä tunnut tekevän se ihan itse. Koita sinnitellä, Sinä Elät.
että vahvimmat meistä eivät taivu, vaan katkeavat. Voi kunpa voisin kertoa Sinulle kuinka tuttua tuo kaikki on minulle!
Inka ei taatusti halua sinulle mitään pahaa. Eikä sinulla ole oikeutta arvioida mitä hän on kokenut tai ei ole, ja sitten vähätellä häntä. Toimit itse juuri samoin kuin mistä häntä syytät.
Eivätkö lymfooma ja Parkinson muka ole vakavia sairauksia? Sinunko sairautesi on se ainoa ja maailman vakavin? Ja sitä nyt sitten täällä "tunteettomasti" hoet?
Moni muukin meistä unohtaa tahallaan eläkemaksut, koska on epätodennäköistä, että sinne asti koskaan ehtii. Mutta ei sen vuoksi nyt lintuinfluenssaan kannata jo etukäteen kuolla!
Masennus on muuten yksi niistä _vakavista_ sairauksista, jotka lyhentävät roimasti sitä sairastavan elinikää. Enkä nyt puhu itsemurhasta. Jotenkin kuvittelisi, että masennusta itse sairastava olisi tästä selvillä. Jos ei itse jaksa ottaa selvää, niin terapeutti auttaa.
lintuinfluenssasta sanoa? Mikä siinä eniten pelottaa? Tämänhetkisen tiedon mukaanhan on hyvin epätodennäköistä, että kukaan siihen Suomessa kuolee, jopa että siihen joku sairastuisi. Miksi juuri tämä tauti pelottaa sinua, eikä esim. auton alle jääminen?
Pessimismi ei ole sairaus, vaan luonteenpiirre. Isoisoäitini oli varmaan maailman pessimistisin ihminen, mutta ei koskaan sairastanut masennusta. Hän eli yli 100-vuotiaaksi.
Mä luulin koko ajan, että sinä Skäribo olet mies.
Jotenkin niin järkevä, taspainoinen, panikoimaton, jos ne nyt on miehisiä piirteitä.
Minä en myöskään viitsi uhrata montakaan ajatusta lintuinfluenssalle, tulee jos tulee, se on sen ajan murhe.
Niinkuin olen kertonut, mutta en Depressiolta yhtään empatiaa saanut, minulla on aivoverisuonissa "aikapommeja", pullistumia, jotka voivat puhjeta milloin tahansa. Uusiakin kasvamassa. Haluaisin tietää vaihtaisiko "Depressio" oman salaperäisen vakavan sairautensa minun sairauteeni, josta ei tiedä milloin se tappaa :)
ihan varma onko tätä fiksua kirjoittaa, etenkään juuri Sinulle. Osa meidän perheemme tragedioista kun liittyy juuri samaan aiheeseen kuin sinulla. Nyt on koko porukka tutkittu, eikä muilla enää pitäisi olla pullistumia.
Eikö sinun aneurysmioitasi (oletan että kyse on niistä?) voida leikata?
Jokaisella meistä on ristinsä, mutta nimim. depression kaltaista kärsimyksellä kilpailua en ole koskaan sietänyt. Enkä mielestäni syyllistynyt itse siihen edes silloin kun depressioni oli pahimmillaan. Paremminkin syyttelin itseäni kuin maailmaa.
Kärsimystä maailmassa kyllä riittää, ja elämä on lyhyt. Ymmärrän omasta kokemuksestani depression syövereissä olevan tuskan ja näköalattomuuden, mutta niissä mudissa väkisin möyriminen ei auta ylös. Miksi miettisimme koska suoni puhkeaa, kuolenko jo pian sairauteeni, tuleeko tappava tauti, kun tänään mikään niistä ei ole ajankohtainen?
Toistan vieläkin sen pienen läksyn, minkä oma - vaatimaton - kärsimykseni on minulle opettanut: Kahteen kertaan ei yhtä tragediaa kannata surra, se on tämän päivän haaskausta. Kyllä niitä surun päiviä tulee ihan tarpeeksi ilmankin.
Toivotan sinulle, veljellesi ja perheellesi voimia, hyvää mieltä ja pitkää elämää! :)
Minulla on sellainen laajempi kokonaisuus, aivoverisuonten epämuodostuma, jossa veren virtausnopeus on normaalia suurempi, joten valtimoiden seinämiin kohdistuu normaalia suurempi paine, tässä epämuodostuma-alueessaon myös aneurysmia. Nyt on epämuodostuma-alueen ulkopuolelle alkanut muodostua erillisiä aneurysmia, jotka kontrollikuvataan ensi kuussa.
Leikata ei voida, koska epämuodostuma-alue on keskellä vasemman puolen liikekeskusta, joten halvaantuminen olisi melko varmaa. Joitakin aneurysmia ja epämuodostumaan johtavia suonia on suljettu suonensisäisillä toimenpiteillä, mutta suonet on niin solmussa, ettei kaikkea saada hoidetuksi.
Minulla on kuitenkin kaksi ihanaa tyttärenlasta, joten olen varma, että elän niin kauan kun he minua tarvitsevat. He myös antavat minulle paljon iloa ja voimaa. Heitä kun kuuntelee, ei voi suhtautua itseensä haudanvakavasti.
Olin parikymppinen, kun olin Hyksissä tutkittavana. Huonetoverina oli pienten lasten äiti, joka teki kuolemaa aivokasvaimen vuoksi. Se oli kokemus jonka jälkeen olen toistuvasti huomannut, että minulla on sentään asiat koko lailla hyvin.
Minusta on ihan hyvä että asioista puhutaan. Nämä ovat kuitenkin sen verran harvinaisia, että vertaistukea on vaikea saada muualta kuin täältä.
Muutolintuja odottaen
Inka
Tiedän monia, jotka ovat silkasta elämänilosta eläneet paljon kauemmin kuin lääketiede "antoi luvan". En yllättyisi, jos sinä olisit yksi heistä.
Niin ja tosiaan, täällä ulkosaaristossa on joka ikinen päivä enemmän muuttolintuja, terveitä ja nälkäisiä. :)
se riippuu vähän miten on pessimistinen, esimerkkinä vaikka että saksassa tutkittiin 1999 vuona 108 sydän leikauksesta toipuvaa potilasta joista ne jotka olivat optimistisia ja tyytyväisiä saaneensa sairaala hoitoon paranivat nopeammin kuin pessimistisesti ajattelevat
kunpa minulla nyt vain jostain antaa se tutkielma
uskon kyllä.
Mutta jos ajatellaan ihan normaalia elämää, niin kirjoituksesi oli aika vaarallinen. Minusta siinä on juuri sitä ajatusta, että "ota itsestäsi niskasta kiinni, ajattele positiivisesti", mikä on viimeinen asia, mitä masennuspotilaalle tulisi sanoa. Masennus on vakava sairaus, eikä sitä voi verrata luonteenpiirteisiin.