Hei koiraihmiset :)
Itse kun en ole koiraihminen enkä niiden sielunelämää kummemmin tunne, niin kirjoittelen tänne kysyäkseni että mistä kummasta mahtaa johtua että koirat tuntuu olevan jopa rasittavan usein kohtuuttoman kiinnostuneita minusta.
Tänään olin ystäväni luona kyläilemässä. Hänellä on bokserin ja jonkun toisen koiran risteytys eli sekarotuinen, n. 8 kk ikäinen narttukoira. Aluksi koira käyttäytyi minua kohtaa kuten kuvittelisin koiran käyttäytyvän ketä tahansa vierailijaa kohtaan. Kävi iloisesti moikkaamassa ja jatkoi sitten omia puuhiaan.
Noin tunnin kuluttua se rupesi ensin välillä hiljaa ulisemaan ja sitten seurasi minua joka paikkaan ja tuijotti ja "vahtasi" kaikkia liikkeitäni ja kulkemiasini kuin varjo perässä, niin että koiran omistajakin jo vähän ihmetteli lemmikkinsä kiinnostusta minuun.
Osaatteko kertoa että mistä moinen voi johtua ja miten tuollaisessa tilanteessa minun pitäisi käyttäytyä jotta koira unohtaisi minut? Vai onko tuo mielestänne vaan normaalia koiran käyttäytymistä ?
Itse koen sen aika kiusallisena, varsinkaan kun mikään koiraihminen en ole. Mielestäni saman tyyppinen kuvio on toteutunut kohdallani usein ennenkin joten nyt ajattelin asiasta kysäistä.
Tämän lisäksi minä olen saanut "kyseenalaisen kunnian" olla aina se jonka viereen koira tulee huomiotaan kerjäämään/kuonoonsa puskemaan jos esim. istutaan iltaa suuremmalla porukalla talossa jossa on koira.
Koiria vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään mutta moinen kummastuttaa.
Itse olen kolmikymppinen, ihan siisti ja sosiaalinen ihminen.
Itse kun en ole koiraihminen enkä niiden sielunelämää kummemmin tunne, niin kirjoittelen tänne kysyäkseni että mistä kummasta mahtaa johtua että koirat tuntuu olevan jopa rasittavan usein kohtuuttoman kiinnostuneita minusta.
Tänään olin ystäväni luona kyläilemässä. Hänellä on bokserin ja jonkun toisen koiran risteytys eli sekarotuinen, n. 8 kk ikäinen narttukoira. Aluksi koira käyttäytyi minua kohtaa kuten kuvittelisin koiran käyttäytyvän ketä tahansa vierailijaa kohtaan. Kävi iloisesti moikkaamassa ja jatkoi sitten omia puuhiaan.
Noin tunnin kuluttua se rupesi ensin välillä hiljaa ulisemaan ja sitten seurasi minua joka paikkaan ja tuijotti ja "vahtasi" kaikkia liikkeitäni ja kulkemiasini kuin varjo perässä, niin että koiran omistajakin jo vähän ihmetteli lemmikkinsä kiinnostusta minuun.
Osaatteko kertoa että mistä moinen voi johtua ja miten tuollaisessa tilanteessa minun pitäisi käyttäytyä jotta koira unohtaisi minut? Vai onko tuo mielestänne vaan normaalia koiran käyttäytymistä ?
Itse koen sen aika kiusallisena, varsinkaan kun mikään koiraihminen en ole. Mielestäni saman tyyppinen kuvio on toteutunut kohdallani usein ennenkin joten nyt ajattelin asiasta kysäistä.
Tämän lisäksi minä olen saanut "kyseenalaisen kunnian" olla aina se jonka viereen koira tulee huomiotaan kerjäämään/kuonoonsa puskemaan jos esim. istutaan iltaa suuremmalla porukalla talossa jossa on koira.
Koiria vastaan minulla ei varsinaisesti ole mitään mutta moinen kummastuttaa.
Itse olen kolmikymppinen, ihan siisti ja sosiaalinen ihminen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vain haluaa ymmärtää, miksi et erityisemmin pidä niistä. "Haistaa" ettet ole koiraihminen:))
niin johtuskohan siitä että se ei tunne sua välttämättä kunnolla ja siksi seuraa ja kyttää ettet tee talossa mitään uhkaavaa etkä käyttäydy omistajaa kohtaan uhkaavasti..
Näin olen päätellyt meillä ainakin asian olevan..
Meillä ainaki omat koirat tekee niin että ne kyttää, tuijottaa ja seuraa kaikkia vieraita.. Se voi kieltämättä olla aika ahdistavaa mutta jos ne sitte tosiaan siksi seuraa että haistavat ettet oo koira ihmisiä.. Meillä kyllä koirat seuraa ja vaanii vaikka kyseessä olis joku koira ihminenki.. meiän vanhimmat koirat (kaks vuotiaita) tekee niin että ne murisee ja esittelee erittäin kova äänisesti hampaitaan kaikki kyläilijöitä kohtaan vaikka muuten ovat erittäin kilttejä ja sosiaalisia koiria..
jos se koira vaan on huomion kipeä ja koittaa saaha silityksiä sillä että seuraa ja kyttää.. ja voihan se olla sen kyseisen koiran ihan normaalia käytöstäki.. eihän sitä koskaan tiiä.. ;)
Koirat kyttää siksi, että olet epävarma, et osaa olla koirien seurassa normaalisti (joko iloisesti silitellä niitä tai sitten näyttää vastenmielisen asenteen koiria kohtaan). Tämä tekee koiran itsensä myös epävarmaksi ja siksi se alkaa seuraamaan sinua ja liikkeitäsi, koska ei osaa luokitella sinua siksi tai täksi.
Vertaa tätä vaikka pankkiryöstäjään, joka tulee pankkiin hieman varuillaan ilman selvää merkkiä siitä, mitä hän haluaa (mennä kassalla ja nostaa rahaa... vai tehdä jotain muuta). Siinä ihmettelet itsekin, mitähän tuo ihminen aikoo.
Tiedän tämän rottweiler-poikani käytöksestä, jota minun piti aina hänen elinaikansa (kuoli viime vuonna) analysoida/lukea, että tiesin, millä mielellä koira kenenkin ihmisen kanssa on.
Ja nämä epävarmat vieraat (ja uskokaa minua niitä riitti, koska rottisten maine tiedetään) hieman myös peloittivat minua, koska jouduin olemaan varuillani koiran kyttäämisen takia.
Helppoja vieraita olivat ne, jotka iloisesti ja reippaasti tulivat vain sisälle, vaikka koira murisikin ja puolusti reviiriään. Olin tietysti itse selittänyt niille, ettei koira tee mitään, vaikka murisee. Ja helppoja olivat myös ne, jotka heti näyttivät koiralle, että en pidä seurastasi, pysy loitolla. Koira hyväksyi tämän ja jätti ihmiset rauhaan.
Minulla nousi kyllä niskakarvat pystyyn...
Kirjoitit:
"vaikka koira murisikin ja puolusti reviiriään. Olin tietysti itse
selittänyt niille, ettei koira tee mitään, vaikka murisee."
Olisin itsekin epävarma jos menen vierailulle paikkaan jossa rottis murisee minulle... Kyllähän sinun pitäisi pomona hoitaa reviirin puolustaminen eikä jättää sitä koirallesi... enkä myöskään ikinä sanoisi "ei se mitään tee...." Kyllä murina on minusta aika uhkaava merkki. Tiedän kyllä rottisten "keskustelu"murinan, meillä on myös rottis, mutta ikinä se ei ole murissut vieraille! Eikä minkään koiran pitäisikään!!!!
Vähän tuli myöhässä neuvosi, koska rakas koirani kuoli viime vuonna.
Tottakai ihmiset pelkäävät murisevaa rotikkaa, mutta kun sillä samaan aikaan aina heilui töpöhäntä, kun hän niin piti vieraista. En mä halunnut siltä karsia pois sen kommunikaatiovälinettä, murinaa, koska se oli sen juttelua. Ihmisten pureskelu ei tietenkään tullut kuuloon, minkä karsin kyllä ekana pois. Vieraani luottivat sanaani, ettei koira tee mitään.
Rottiksilla on tarve miellyttää isäntäänsä ja siksi ne ovat iloisia, kun voivat tehdä jotain, mistä isäntä pitää. Tässä piilee juuri se vaara, että koirasta tulee "sohvakoira", joka ei uskalla enää itse tehdä mitään muuta kuin sitä, mitä isäntä sanoo. Rottikset eivät ole kultaisia noutajia, niillä on oma luonteensa enkä halunnut karsia kaikkia herran rodulle ominaisia luonteenpiirteitä pois.
Kysymys: miksi sinä halusit rottiksen, jos kerran rodun luonteenpiirteet eivät teidän huusholliin ja sinun mieleesi sovi?
Ihan ensimmäiseksi pahoittelut koirasi poismenon johdosta.... omakin on sairastellut ja taas ollaan lääkärille menossa, pahin epäily on kasvain... :O(
Mutta kysymykseesi. Jos luet viestini uudestaan, huomaat etten missään vaiheessa sanonut etten tykkäisi rodun luonteenpiirteistä. Dobberin jälkeen on ehdottomasti lempirotuni. Ja juuri niiden luonteen, sen vahvuuden takia. Ja kuten sanoin, tiedän myös rottiksien "keskustelun", mutta ensimmäisestä viestistäsi sai sen käsityksen että se on ns. oikeaa murinaa. Moni rotua tuntematon ei tiedä rottiksen keskustelutaidosta ja voi siksi saada vääriä käsityksiä.
3:lla tutullani on myös rottis, niiltä löytyy myös keskustelu murinat, mutta muuten aivan mahtavia lössykyitä!
Rotikkamme (nykyisin jo 6 v.) otettiin perheeseemme kun asuin vielä kotona, mutta kun muutin omaan asuntooni toiselle paikkakunnalle ei muu perhe halunnat antaa koiruutta mukaani (ymmärrettävää kyllä...) Ja sitten otinkin jo itselleni dobberin, koska sekin rotu kiinnosti...
Eli rotikka on erittäin lähellä sydäntäni, mutta dobberi vei voiton...
Johtuu mahdollisesti siitä,että koira vaistoaa että et erityisemmin pidä siitä.Koska omakohtaisita kokemuksista tiedän,että meidän koira joka lähinnä tulee toimeen kaikkien kanssa,käyttäytyy samoin jos tulija pelkää tai ei vaan tykkää koirista.Se ei jätä sellaista ihmistä rauhaan ollenkaan se vahtii jokaista pienintäkin liikettä.Ja jos se on sisällä silloin kun sellainen henkilö joka ei pidä siitä tai pelkää tulee,niin 99% varmuudella se ei päästä häntä sisälle.Mutta muut jotka on koiran kanssa kavereita ja rapsuttelee ja juttelee sille saavat kulkea ihan vapaasti.Se on vähän hankala juttu kun koiralle et pysty teeskentelemään,että "kyllä tykkään susta enkä pelkää ollenkaan",koska se haistaa ja vaistoaa sen kun siitä ei pidetä tai sitä pelätään.
Moi
Kiitokset tähän astisista vastauksista. Näiden sisältö oli aika lailla samanlainen eli koira vaistoaa että en oikein ole sen kanssa sinut ja käyttäytyy siitä johtuen tällä tavalla. Mutta tuollainen käytös ei kyllä varmaan paranna tilannetta :)
En kuitenkaan mielestäni pelkää mitenkään erikoisesti koiria. Tietty, mielestäni terve varovaisuus varmaan kuitenkin koiria kohtaan on koska ei harmainta aavistusta moisten elikoiden aivoituksista :)
Mutta kertokaas nyt että miten moisen saa tehokkammin loppumaan. "Silittämällä koiraa" ja osoittamalla näin että ollaan kavereita? "Heittämällä sitä kengällä" että häivy siitä tuijottamasta, ei vois vähempää kiinnostaa?
Vai miten ... ja onko tämä mielestänne koiran ja vieraan välinen asia vai pitäisikö koiran isännän/emännän eliminoida käytettävissä olevilla konsteillaan (mitä konsteja käytettävissä?)moinen ? (omasta mielestäni kyllä koiran isännän/emännän pitäis hoitaa että tälläistä ei ilmene ... ja jos itse olisin koiran omistaja niin laittaisin koiran varmaan pihalle/johonkin muuhun huoneeseen vieraitani häiritsemästä jos ei muu auttaisi :)
"edelleen utelias"
et itse valitettavasti asialle voi mitään; silittäminenkään ei auta välttämättä koska kyse on koiran vaistosta. Vaikket pelkää koiria et myöskään pidä niistä. Kissat on muuten vielä tarkempia tuosta.
Lähinnä varmaan paras konsti on antaa koiran haistella sinua, ja sitten vaan jättää koira täysin huomioimatta. Sen jälkeen asia jää isäntäväelle; jos koira alkaa vahtia sinua liikaa niin taitaa olla ainoa konsti laittaa koira toiseen huoneeseen. Voithan sinäkin vihjasta asiasta jos eivät itse asiaa huomaa.
Nimittäin se, kuinka totaalisesti me koiraihmiset tunnumme ajattelevan, että tokihan kaikki koirista tykkäävät, miten kukaan VOI olla tykkäämättä koirista! :) Totuus kylläkin on se, että kaikki ihmiset vaan eivät kerta kaikkiaan pidä koirista, vaikka välttämättä mitään konkreettista ei koiria vastaan olisikaan. Näin ollen en usko, että sinun väkisellään kannattaa hieroa kaveruutta koiran kanssa, jos se kerran ei tunnu luontevalta. Itsekin olen kyllä huomannut koirissa ja lapsissa sikäli samaa, että ne tuntuvat kiehnäävän kaikkein eniten juuri niiden ihmisten kanssa, jotka eivät oikein pidä moisesta kiehnäämisestä.. :)
Kuitenkin, tuosta ongelmasta vielä.. Kyllä se on omistajan tehtävä näyttää koiralle, että tämä ihminen on tervetullut ja saa olla täällä, ei tarvitse vahtia. Onnistuuko se sitten ihan kieltämällä vai jättämällä koira toiseen huoneeseen, on koirakohtainen asia. Kannattaa varmaan keskustella koiran emännän / isännän kanssa aiheesta, kyllä ne kai useimmat ovat ihan tervejärkistä porukkaa.. ;)
huvittavaa huomata myös se että kaikkien pitäisi tykätä lapsista aina ja joka paikassa, ainakin niitä pitää sietää.
koiria ei kuitenkaan.
huvittavaa huomata myös se että kaikkien pitäisi tykätä lapsista aina ja joka paikassa, ainakin niitä pitää sietää.
koiria ei kuitenkaan.
Olen samoilla linjoilla kuin muutkin vastaajat ja tiedänpä, että ystäväni kissa toimii vastaavalla tavalla. Pidimme tyttöjen iltaa ja joukossa oli yksi allerginen joka pyrki pysyttelemään vähän kauempana kissasta, mutta kissapa tuli koko ajan vain tämän henkilön jalkojen juureen kiehnäämään.
Ja mitä tulee tuohon, että miten sen saisi loppumaan, niin minusta sinun olisi vain otettava koirasta itsellesi kaveri. Eli rapsutat sitä vähän, jos se sen sallii, ja sanot sille muutaman ystävällisen sanan. Tarjoat sille pari hyvää makupalaa ja saat siitä hyvän kaverin.
Ei kai se ole niin vaarallista, että koira kyttää?
Voihan olla niinkin, että se ajattelee että uutena tulokkaana sinulta saisi helpoiten kerjättyä herkkuja? Siis jos satutte olemaan syömäpuuhissa kun olet käymässä kylässä.
Mistähän muuten johtuu, että oma 11-vuotias koirani on aina "kytännyt" minua? :) se tuijottaa minua päivät pitkät, lasipöydän läpi ja toiselta puolelta huonetta. Se seuraa minua jopa vessaan ja tuijottaa vessan oven raosta, joskus vain toisella silmällä. Olen tähän vuosien varrella tottunut, mutta kaverini ovat kysyneet joskus, että pelkääkö koirani, että yhtäkkiä katoan johonkin? Vai onko sillä tylsää ja minä sen ohjelmanumero? Joskus komennan sitä ja sanon että "älä toljota" ja se kääntää päänsä pois ja tuijottaa myrtyneenä seinään vähän aikaa, kunnes alkaa taas varovasti kääntää päätään niin että näkisi eds silmäkulmastaan minut.
Aika hassua.
Oma kulta koirani, edesmennyt rottweiler kyttäsi minua kanssa tosi paljon. Pidin siitä, välillä katselimme toisiamme silmiin kuin vasta rakastuneet (tai minä olin ehkä se rakastunut, koira vaan katseli coolisti). Ja kun aloin puhua sille, sen pää kääntyi heti vinoon kuin olisi kaiken ymmärtänyt, mitä sanoin. Ja paljonhan se ymmärsikin.
Ehkä se todella odotti, että tekisimme pian jotain kivaa yhdessä ja katseli sitten tekemisiäni ennustellen, mitä seuraavaksi tapahtuu (pääseekö se ulos vai saako kenties safkaa).
Ole iloinen ja ylpeä,kaverisi koirahan selvästi tykkää sinusta! Saat koirasta hyvän kaverin, kun rapsutata sitä vaikka korvan takaa ja juttelet sille mukavia pehmeällä äänellä. ("no mitäs sulle kuuluu? Ai kun sä olet niin nätti. Kylläpä sulla on kaunis turkki" jne.) Aikansa koira pyörii sitten ympärilläsi ja jättää sinut sen jälkeen rauhaan. Ja jos ei jätä, niin rapsuttele sitä lisää ja anna sen istua vieressäsi. Yleensä koirien omistajat alkavat myös tykätä sellaisesta ihmisestä, joista hänen koiransakin!Love me love my dog, niinhän sitä sanotaan.
Noille rähisijä- ja murisijakoirien omistajien jutuille en kyllä kallistaisi korvaani; kyllä muriseva koira ulos on laitettava ilman muuta, tai ainakin toiseen huoneeseen.
Jos itse olet niin koirakielteinen, että laittaisit kiltinkin koiran toiseen huoneeseen (kuten kirjoitit), niin senkin vaistoavat sekä omistaja että koira ja molemmeat ihmettelevät, että miksi; koiraa fiksumpaa ei olekaan.
Oma koirani ainakin tunkee juuri niiden ihmisten läheisyyteen jotka tahtoisivat pysytellä kauempana, koska sillä rotuominaisuuksiensakin perusteella on järjetön miellyttämisen tarve. Se siis tahtoo joka ikisen ihmisen/eläimen ystäväkseen paikasta ja tilanteesta riippumatta.
Syy miksi koirat esittävät määrättyjä merkkejä ihmistä kohtaan, kuten sinua, kyttäämällä, on se että jokaisella ihmisellä on ominaishajunsa ja koiran erittäin tarkan hajuaistin tietäen, hän tuntee hajun perusteella joko mielenkiintoa,vastenmielisyyttä,uteliaisuutta tai jopa pelkoa.
Hajuaistilla koira ratkaisee monia asioita, mitkä jotkut saattaa meistä ihmisistä tuntua yliluonnolliselta.