Nyt olen ollut raittiina yhtämittaa aa:n avulla reilut 6 kk. Nyt iski pitkästä aikaa se vanha juttu: alemmuudentunto. Se alkoi ilmenemään siten, että töissä tuli mokailtua (virheet jne). Siitä mieli meni matalaksi periaatteella "minusta ei ole mihinkään". Kun vielä kyseessä määräaikainen työ jonka vakinaistaminen on hyvin epävarmaa, ja velkaakin on, alkoi tuntua maailmanlopulta. Tuli oikea ajatuskierre, alkoi tuntumaan ettei pakomahdollisuutta ole kuin pullo tai itsari. Sitten alkoi ajatuksiin tulla viime päivinä alkoholi, sen mukanaantuoma hetken nousuhumala ja rentous, ajatuksen lento humaltumisen aikana, tila jossa velat muuttuu hetkeksi saataviksi. Viimeisin pisara meinasi olla juuri äsken työpaikan kahvitauko. Tunsin pirukassa oloni täysin ulkopuoliseksi, en osallistunut jutteluun, tuli tunne että olen kurja luuseri väärässä paikassa, ja että pitäisikö heti duunin jälkeen astua viereisen korttelin pubiin.
Siis pirullinen tilanne. Onneksi nyt aa-ajattelu auttaa edes sen verran, etten sitä tule tekemään, vaan inhottava tilanne. Just siis se ajattelutapa, johon ennen käytti aina lääkkeenä alkoholia, aina.
Siis pirullinen tilanne. Onneksi nyt aa-ajattelu auttaa edes sen verran, etten sitä tule tekemään, vaan inhottava tilanne. Just siis se ajattelutapa, johon ennen käytti aina lääkkeenä alkoholia, aina.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mutta haluaisin sanoa,että jos noin asiat töissä ja annat sille viinapirulle periks niin huonompaan suuntaan saat asiat varmasti! Lähde lenkille ja väsytä ittes ja pura vitutus, juokse ittes uupuneeks.Älä yritä hukutaa pulloon siinä ne murheet vaan kelluvat.Minulla toimii tämä em.
Näytä niille kaikkille siellä töissä että ei sua hetkauta tommonen kohtelu! Juttele jonkun ystävän kanssa kanssa asiasta!TAISTELE!!!, VOIMIA!!!!
Tiedän tunteen aina löytyy joku syy olipase vaikkapa ilo, viha, suru, alemuudentunto tai rakkaus. Älä nyt kuitenkaan anna "pikkupiruille" periksi, vaikka ne tuntuvat houkuttelevan sinua taas kaverikseen! Mene töidenjälkeen vaikkapa piiiitkälle lenkille, enenkuin menisit kapakkaan ja sitten suihkuun tai saunaan.
Monilla alkoholisteilla on noita samoja tuntemuksia. Onko sinulla kummia AA:ssa (luottohenkilöä)? Hänelle voisit kertoa syvimmät tuntosi ja huolesi. Kummin valinnassa tulee tietysti olla tarkkana. Itse olen kokenut luottohenkilölle puhumisen hyvänä keinona vapautua murheista. Ennen otettiin viinaa niihin asioihin (onneksi ei enää). Yksi neuvo oli "luovuttaminen". Ei pidä ottaa itseään "liian vakavasti". Tarkoitan, että kun antaa asioiden rullata ilman turhaa murehtimista, ne yleensä korjaantuu. Laiskaksi ei tietysti tule ryhtyä, mutta oikeanlainen "luovuttaminen" on auttanut omalla kohdallani esim. työasioissa. Alkoholistit monesti mietitään yhtä sun toista, kun voisi ottaa "rennosti". Voi hyvin.
sitä on miettinyt välillä niin turhanpäiväisiä asioita,ihmissuhteista,töistä,,,,jopa se on pistänyt mut juomaan kun joku tuttu ei morjestanu vaikka näki???!!! Sekös se hyvän itsetunnon määritelmä!
sitä on miettinyt välillä niin turhanpäiväisiä asioita,ihmissuhteista ja töistä. Kaikelle turhuudelle ja tyhjänpäiväisyyksille sitä on kuluttanut mielettömän määrän energiaa.Jopa se aikanaan sai mut joskus juomaan kun joku tuttu ei morjestanut vaikka näki???!!! Sekös se hyvän itsetunnon määritelmä!
en ole AA:ssa ollut, mutta tuntuu, ettei yksin pärjää. Mikä tuo kummisysteemi on? Saako sen heti alussa? Onko rajoituksia: Voiko miehellä olla naiskummi? Tuntuu, etten 'kehtaa' kertoa heikkouksiani miehelle. Naisen kanssa jutustelu olisi helpompaa. Johtuu ehkä terapiataustoista. Aina olleet naisia.
siitä henkilöstä, useimmiten toinen aa-lainen, jonka kanssa voi puhua nekin asiat, joista on aikonut vaieta kuolemaansa saakka. Kummi avaa tien toiselle aalaiselle kertomalla oman tarinansa ja vaikeimmatkin asiansa. Joku pyytää kummin melkein heti AA:han tultuaan, joku ei koskaan. AA:han perustuu vapaaehtoisuuteen, ei kummiakaan ole pakko olla.
Kokemus on osittanut, että kummin on useimmiten parempi olla samaa sukupuolta, koska useimmilla alkoholisteilla on sukuvietin alueilla tapahtunut ylilyöntejä. Silti, voit toki keskustella naisalkoholistin kanssa, ehkä kuitenkin juuri seksiasioista mieluiten mies miehelle. Tervetuloa joukkoomme!
itselleni viina ja juopottelu tulevat mieleen niin yritän saada sen ajatuksen poikki millä keinolla tahansa koska jos nousuhumalan ajatuksella herkuttelee niin siitä ei ole pitkä matka juomaan.
Joskus aikoinaan sain jo pelkästä ajatuksesta fyysisiä oireita - vapinaa, sydämen tykytystä, poskien kuumotusta ... tuntui että koko keho rääkyi viinaa.
Meillä alkoholisteilla on melkein pääsääntöisesti huono itsetunto ja ulkopuolisuuden tunne tulee hyvin herkästi. Kukaan ei tee virheitä tahallisesti - se kyllä ymmärretään työpaikallasi. Kaikki tekevät virheitä ja harvoin tulee sellaista virhettä mitä ei voisi korjata.
Alkoholisti vaatii itseltään monesti täydellistä suoritusta mutta ymmärtää ja suhtautuu lempeästi toisen ihmisen virheisiin. Meidän pitäisi opetella suhtautumaan itseemmekin hieman lempeämmin.
kai minäkin virheitä. Viinaakin piti juoda hulluuden ja haudan partaalle, ennen kuin uskoin, että alkoholi ei minulle sovi :)
Pää pystyyn vaan ystävä hyvä :)
T. AA:n jäsen
Ensimmäinen vuosi on vaikein. Onneksi siitä on jo puolet kulunut, selviät kyllä. Muistan nuo tilanteet itsellänikin, silloin hyvin kauan sitten. Kun vietin ensimmäistä vuosipäivää, tunsin itseni onnistujaksi, helpottuneeksi. Sen jälkeen jatkoin ihan normaalia AA rutiinia ja viinanhimo jäi pois. Eikä ole kertaakaan tullut enää juominen mieleen. Ei kertaakaan. Vuosia on kulunut useita.
Hanki itsellesi harrastus, tee jotain, älä jää paikallesi. Kaikki hoituu aikanaan. Sinulla on nyt loistava alku, älä mokaa sitä! Älä mokaa! Zemppaa! Taatusti onnistut!
auttavana puhelinsoiton toiselle aa-laiselle tai hätätilassa auttavaan puhelimeen.
ja soitto kummille tai muulle tutulle AA-laiselle, sitä minäkin ensisijaisesti ehdottaisin. Asiat asettuvat kummasti oikeaan mittasuhteeseen, kun ne puhuu ääneen jollekin toiselle.
Olen kokenut samankaltaisia tilanteita. Kritiikinsietokykyni on aivan olematon, ja kritiikiltä ei työssäni välty. Välillä olen itkua vääntänyt ja päättänyt lyödä hanskat tiskiin ja heittäytyä loppuiäkseni sossun elätiksi kun en kerran kelpaa mihinkään, mutta joka kerta se tunne on mennyt ohi. Kirpaisee, joskus syvältäkin, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.
eikä tietoo mihin voi soittaa.Josko vaikka antaisitte pari numeroo mihin voi soittaa ja missä voisi jutella että mitä helvettiä tässä vois tehdä ennen kuin jotain pahaa sattuu!
T: Juoppopaskianenitsekäsmulkku
Jos todella haluat keskustella asioistasi, tee se heti.
Tässä numerossa vastaa ihminen, joka on itse kokenut alkoholismin ja voit luottaa siihen, että tämä hoidetaan täydellä luottamuksella.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Puh. n:o
09-750200 AA:n Auttava Puhelin.
pyydä mukaasi Ratkaisu, siinä on AA:n auttavien puhelinten numerot. Ryhmätoverit antavat yleensä mielellään numeronsa.
Viina mielessä kun kokoajan hokee olevansa alkoholisti ja seurustelee alkoholistien kanssa :D
Kiitti tuestanne! En lähtenyt dokaamaan, luojan kiitos. Edelleen hiukan matalalentoa, yksitoikkoista töissä, ja tuo sää: karsea lumisade vaikka melkein huhtikuu, latistaa alkkiksen mielialaa 10-kertaisesti vielä ei-alkkikseen verraten. Mutta: hampaat irvessä jatkan, koska tiedän mikä odottaisi sen ryypyn takana, sitten kun se hetken nousuhumala olisi ohi, kaikki taakat moninkertaisena.
Tuosta kummista: Kokeilin keskustelua aluksi erään vanhemman aa-laisen kanssa, vaan oltiin taustoiltaan niin erilaisia ettei se toiminut, jos toinen vaan vastaa että "ai jaa, vai niin" ei se paljoa anna ainakaan minulle. Toinen aa-lainen on sellainen yleisten löpinoiden juttelukaveri palaverien alussa ja niiden jälkeen, joskus puhelinlöpinääkin, vaan en uskalla mitään yksityisasioita kertoa, koska hän minullekin juoruilee muiden aa-laisten asioista (ammateistaan jne) yksipuolisesti, tuntuu aika kiusalliselta välillä.
huolellisesti. Aluksi minäkin kerroin tukimiehilleni mieltäni painavia juttuja ympäripyöreästi. Kuuntelija voi olla myös ulkopuolinen, lääkäri, pappi tai muu.
Meillä töissä suorastaan kannustetaan juomaan. Viinasta ja juomisesta puhutaan harva se päivä. Johtajasta lähtien kaikki juovat enemmän tai vähemmän. Perjantaina vetävät kaljaa viimeisellä tunnilla.
Maanantaina sitten on ”jännä” seurata, kuka tänään on rapulassa tai jäänyt töihin tulematta.
Ilmapiiri on kireä, kun JOUTUU TEKEMÄÄN TÖITÄ. Mutta jos oluelle lähtemisestä tms. tulee puhe, niin ääni kellossa muuttuu.
Olen itse yrittänyt välttää näitä puheita, koska mullekin alko on ongelma. No siitähän on seurannut vain se, että olen nyt olevinani jotain parempaa ja saan olla ihan ypöyksin. Ei ole kivaa sekään. Mutta kun yritän taistella viinasta eroon, ei tuollainen yhteisö minua siihen ainakaan kannusta. Puhumattakaan jos satun jonkun virheen tekemään, niin tulevat päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja silloin ollaan silmätikkuna.
Eli tee niin tai näin, aina tekee väärinpäin.
Työpaikan vaihdos ei onnistu, kun töitä ei ole tarjolla.
Voin vain kuvitella, alkuperäinen, että sinulla on rankkaa olla.
Kestämisiä Sinulle!