Olen tällä sivustolla uusi jäsen, liityin mukaan eilen. Etupäässä olen lukenut niitä viestejä, joissa käsitellään lasiaisen samentumia ja ymmärrän, että tästä aiheesta on kirjoitettu jo paljon. Mutta joukkoon liittyy aina lisää väkeä, joille tämä on uutta. Kuten nyt vaikka minä.
Toivoisin, että eriasteisia lasiaisen samentumia potevat ihmiset kertoisivat mihin kaikkeen he vielä näön puolesta pystyvät, ja miten hyvin. Kykenettekö lukemaan, katsomaan tv:tä, ajamaan autoa, ajamaan parran, lakkaamaan kynnet, käymään pubissa, ruokkimaan kissaa, ulkoiluttamaan koiraa... kaikkea tuollaista jokapäiväistä. Minä periaatteessa vielä suoriutuisin noista kaikista jos omistaisin auton ja jos minulla olisi koira. (Kynsiäni en ole koskaan lakannut.)
Minulta lukeminen onnistuu vielä kohtuullisen hyvin, mutta samentumia alkaa olla jo sen verran runsaasti, että lukiessa huomio tuppaa kiinnittymään siihen miten hyvin vielä näen. Yritän esimerkiksi tarkkailla onko edelliseen päivään verrattuna tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan. Luetun tekstin sisältö pyrkii jäämään vähemmälle huomiolle. Televison katselu sujuu vielä oikeastaan ihan hyvin, etenkin jos huone on hämärä, mutta aina kun samentuma ajelehtii näkökentän poikki, tv-kuva eräällä tavalla värähtää, ikäänkuin heittäisi pienen kiven veteen.
Koetteko paniikinomaisia kohtauksia siitä asiasta, että tilannehan tuntuu vain pahenevan? Huomaatteko putsaavanne tavallista useammin silmälasejanne, ikäänkuin niin tekemällä asiaan voisi jotenkin vaikuttaa? Oletteko alkaneet pohtimaan, että kenties ette ole eläneet niin terveesti, kuin olisi ollut hyväksi?
Toivoisin, että eriasteisia lasiaisen samentumia potevat ihmiset kertoisivat mihin kaikkeen he vielä näön puolesta pystyvät, ja miten hyvin. Kykenettekö lukemaan, katsomaan tv:tä, ajamaan autoa, ajamaan parran, lakkaamaan kynnet, käymään pubissa, ruokkimaan kissaa, ulkoiluttamaan koiraa... kaikkea tuollaista jokapäiväistä. Minä periaatteessa vielä suoriutuisin noista kaikista jos omistaisin auton ja jos minulla olisi koira. (Kynsiäni en ole koskaan lakannut.)
Minulta lukeminen onnistuu vielä kohtuullisen hyvin, mutta samentumia alkaa olla jo sen verran runsaasti, että lukiessa huomio tuppaa kiinnittymään siihen miten hyvin vielä näen. Yritän esimerkiksi tarkkailla onko edelliseen päivään verrattuna tapahtunut muutosta huonompaan suuntaan. Luetun tekstin sisältö pyrkii jäämään vähemmälle huomiolle. Televison katselu sujuu vielä oikeastaan ihan hyvin, etenkin jos huone on hämärä, mutta aina kun samentuma ajelehtii näkökentän poikki, tv-kuva eräällä tavalla värähtää, ikäänkuin heittäisi pienen kiven veteen.
Koetteko paniikinomaisia kohtauksia siitä asiasta, että tilannehan tuntuu vain pahenevan? Huomaatteko putsaavanne tavallista useammin silmälasejanne, ikäänkuin niin tekemällä asiaan voisi jotenkin vaikuttaa? Oletteko alkaneet pohtimaan, että kenties ette ole eläneet niin terveesti, kuin olisi ollut hyväksi?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oletko mahdollisesti viettänyt paljon aikaa voimakkaassa auringossa, esim. etelässä uimarannalla tms. ilman aurinkolaseja tai huonoilla laseilla? Itse epäilem auringolla olevan yhteyttä noihin samentumiin.
En -- pikemminkin aivan päinvastoin. Vaikka olen jo yli viidenkymmenen, en ole koskaan ollut etelän turistikohteissa rantalomalla. Tämä voi kuulostaa kummalliselta, mutta niin vain asia on. Muutenkin harrastan ulkoilua ja liikuntaa aivan liian vähän, joka saa minut aprikoimaan, että olisiko _sillä_ oma osuutensa samentumien syntymiseen. Ulkoilemattomuuteni lisäksi olen tupakoinut 33 vuotta, joka tunnetusti vaikuttaa ainakin verisuoniin, joten mikseipä se sitten myötävaikuttaisi myös silmiin.
Hei, minulla on myös samentumia, kaikki normaalit jutut sujuvat aika normaalisti, mutta on tilanteita joissa samentumat häiritsevät aikas paljon ( lumihanget koiraa ulkoiluttaessa ym. )
En tiedä, mistä samentumat voisivat johtua, olen 13v. ja voin rehellisesti sanoa että en ole polttanut tupakkaa, enkä edes maistanut. Rantalomilla en myöskään ole koskaan ollut, uimarannoilla kuitenkin. Voisikohan liian kirkkaat valot olla osallisena, tai voihan se olla periytyvääkin, mistä sitä koskaan tietää.. joka tapauksessa niitä tulee jossakin elämänvaiheessa jokaiselle, joillekkin ennemmin, toisille myöhemmin.
Tuli tässä vielä mieleen että voisikohan olla että ne ovat aina olleet siinä, mutta jossakin tietyssä vaiheessa niihin vain kiinnittäisi tarpeeksi huomiota, että ne näkyvät, tästä nyt tarkkaa tietoa ei todellakaan ole, mutta mietityttääpähän vain..
Minä puolestani uskon, että ne ihan oikeasti lisääntyvät, ja niihin alkaa kiinnittämään tosissaan huomiota siinä vaiheessa, kun niiden määrä käy tarpeeksi suureksi. Perinnöllisyydestä tiedän vain sen, että isävainajallani oli niitä myös, tosin häiritsevässä määrin vasta yli 70:n ikäisenä. Kirkkaiden valojen osuuteen en oikein uskoisi -- silloin niitä olisi kirjaimellisesti kaikilla.
Netistä löytyy kyllä hyvinkin paljon selvitystä samentumien syistä. Googletapa vaikka suomalaisilta sivuilta hakusanoilla "lasiaisen samentumat" tai englanninkielisiltä sivuilta esim. "floaters" tai "vitreous floaters". Etenkin englanniksi netin tarjonta on hämmentävän laajaa, ja siellä eksyy helposti ihan vaikka minne, ja alkaa luulemaan vaikka mitä, mutta ihan asiallista tarinaa on myös valtava määrä.
Niinhän niitä olisi kaikilla jos kirkkaista valoista johtuisi, ei vain juolahtanut tuo mieleen.
Ihmetellen vielä että olen 13v. ja yleesähän ( ainakin olen lukenut )että niitä tulisi ennemminkin aikuisena, kuin lapsena, mutta maailmahan on ihmeitä täynnä.
Mulla on ainakin ollut ihan syntymästä asti molemmissa silmissä samentuma.
Samentumia ei kannata käydä stressaamaan. Itselläni on ollut niitä yli puolet elämästäni (ikää nyt 30), ja ovat lisääntyneet koko ajan.
Vietän silti täysipainoista elämää. Tarkkailun ja laskemisen lopetin siinä vaiheessa kun mössöä alkoi olla niin paljon, että oli vaikea pysyä kärryillä. Kumma kyllä, sen jälkeen olen huolehtinut paljon vähemmän.
Niin kauan kuin me samentumista kärsivät näemme ylipäätään kohtuullisesti, pitäisin tätä kuitenkin vain kiusana. Sairastuin munuaistautiin jo nuorena ja olen jatkuvalla verenpainelääkityksellä elämäni loppuun. Pahempiakin vaivoja on!
Ja jos tilanne menee todellakin huonoksi, aina on olemassa vitrektomialeikkaus. Sitä harkitaan kyllä Suomessakin, jos näön tarkkuus kärsii. Minulla sen sijaan on edelleen huipputarkka näkö ja verkkokalvo täysin kunnossa, vaikka samentumia onkin miljoona.
Välähdykset saattavat liittyä lasiaisirtaumaan, joskus myös reikään verkkokalvossa eli kannattaa joka tapauksessa käydä lääkärillä.
Tietenkään niistä ei kannattaisi stressaantua. Mutta kun stressaantuu, niin minkäs mahdat? Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että niin kauan kun näemme kohtuullisesti, ei pidä valittaa joka hetki. Minäkin kykenen vielä lukemaan, mutta sille ajatusten labyrintille en mahda mitään, että minkähänlainen tilanne mahtaa olla vaikkapa vuoden päästä.
Niin, vitrektomiahoitoa harkitaan, jos näön tarkkuus kärsii. Ei minunkaan näköni tarkkuudessa ole moittimista, ihan hyvin näen lähelle ja kauas. Minäkin muuten olen verenpainelääkityksessä, tosin en munuaistaudin takia vaan luokattomien elämäntapojeni vuoksi.
Luonnollisesti ymmärrän, että pahempia vaivoja ihmisillä on. Tällöin astumme sitten sen kysymyksen äärelle, että onko oikein verrata omaa oloansa jonkun toisen vielä huonompaan oloon, ja olla ikäänkuin tyytyväinen siitä, ettei minulla sentään ole asiat noin kehnosti. Varmastikin tuollainen vertaileminen on tuiki tavallista, jopa inhimillistäkin, mutta oikein se ei taida olla. En ole yltiöuskonnollinen, mutta tajuan ihan hyvin, mitä Nasaretilainen tarkoitti fariseus-publikaani-vertauksellaan.
En tosin tiedä, onko tilanteeni kovinkaan paha. Ehkä silmissäni kelluu yhteensä jotain parisenkymmentä samentumaa. Ensin oli vain yksi vasemmassa silmässä ja sitten viiden vuoden kuluttua yhtäkkiä niitä oli paljon. Minua nuo ainakin häiritsevät sen verran että olen etsinyt niihin apua itse. Itselläni on ollut paljon muitakin sairauksia ja niiden kautta olen oppinut huomaamaan, etteivät lääkärit olekaan mitään puolijumalia eivätkä he tiedä kaikesta kaikkea.
Koska olen likinäköinen käyn melko usein silmälääkärillä. Olen saanut ainakin viisi erilaista selitystä siihen miksi samentumia ilmaantuu. Siksi olenkin tullut siihen tulokseen, että lääkärit eivät tiedä niiden syntymekanismia eikä kukaan tutkija ole kiinnostunut vaivasta, jota pidetään vaarattomana.
Muihin sairauksiini olen saanut apua myös luontaishoidoista ja siksi olen kääntynyt tämänkin asian kanssa heidän puoleensa. Siltäkään puolelta en ole saanut muuta vastausta kuin että kysymyksessä olisi huonot elintavat, jotka aiheuttavat puutostiloja elimistössä ja joillakin ihmisillä aiheuttavat näitä samentumia. Ja että tilannetta voitaisiin mahdollisesti korjata hyvillä ruokailutottumuksilla ja joillain lisäravinteilla. Tästä asiasta en ole löytänyt suomenkielisiltä nettisivustoilta mitään tietoa. Englanninkielisenä löysin, mutta oma englantini on niin huonoa, etten oikein saanut tekstistä mitään irti.Itse olen kyllä taipuvainen uskomaan, että tuollaisilla ravitsemusasioilla voisi hyvinkin olla vaikutusta. Ja lääkärienhän koulutukseen ei juurikaan sisälly ravitsemustietoutta eli tällainen tieto täytyy hankkia jostain muualta.
Varmaankin itse syntymekanismi tunnetaan, mutta ne syyt jotka käynnistävät tuon tapahtumasarjan ovat mitä moninaisimpia. Voi tietysti olla, ettei koko tässä asiassa ole maailmalla vielä mitään yleistä konsensusta. Netin artikkeleista ja yleisökirjoituksista käy ilmi, että ainakin USA:ssa tämä on näihin aikoihin asti vähemmälle huomiolle jäänyt vaiva. Siellä tämä on ns. non-problem, eli ei ongelma ollenkaan, pelkästään pikku haitta. Ja kaikkea muuta kuin pikku haitta se on niille ihmisille, joilla samentumia on paljon, kuten tälläkin sivustolla on kirjoitettu.
Ravintoasioissa maailma jakaantuu kahtia -- jotkut suosittelevat mm. mustikkaa, toiset sanovat, että älkää uskoko mitään sellaisia väitteitä, joissa sanotaan sen-ja-sen valmisteen parantavan tilannetta. En minä kylläkään ihan niin epäileväinen olisi, etten uskoisi lääkäreiden tietävän ravitsemusasioista, mutta luonnollisesti heidän mielipiteissään on eroja. Ja nimenomaan silmävaivojen yhteydessä ravintoasioita on ylipäätään kai tutkittu vähänlaisesti.
etteivätkö lääkärit tietäisi ravitsemusasioista. Kyseiset jutut eivät vain kuulu varsinaisesti heidän koulutukseensa. Jotkut lääkärit ovat ainakin sanoneet, että on hieman vaikea kommentoida ravintoon liittyviä juttuja kun ei ole niistä erityistä tietämystä. Useinhan lääkärit kommentoivat ravitsemusasioita virallisten suositusten mukaisesti. Voin tietenkin olla tässä asiassa väärässä - olenhan kuullut vain muutaman lääkärin lausunnon asioista.
Itse en usko, että jotain tiettyä syömällä paranee yhtään mistään vaivasta. Kyse on kokonaisvaltaisemmasta asiasta. Ihmisen keho pystyy vastustamaan monia sairauksia ja oireita, jos sillä on käytettävinään oikea määrä hivenaineita ja vitamiineja. Ikävä kyllä nykyajan ruoka on niin käsiteltyä, että siitä on vaikea saada kaikkea tarvittavaa. Mutta nyt tämä menee jo aiheen vierestä ja muutenkin saatan suututtaa mielipiteilläni ihmisiä, joten ehkä lopetan vaahtoamisen:) Halusin vain esittää tällaisen vaihtoehdon itsensä hoitamiseen, en väheksyä lääkäreiden työtä. Ajattelen niin, että samentumat ovat minun silmissäni ja niiden mahdollinen paraneminen kiinnostaa huomattavasti enemmän minua kuin lääkäriä. Ja siksi haluan etsiä itsekin kaiken mahdollisen tiedon. Ja kun nyt kerran olen vähän tällainen "luontaishörhö", uskon samentumien kertovan, ettei kaikki ole ihan kohdallaan elimistössäni. Ja ylipäätään olen kiinnostunut näistä ravitsemusasioista:)
Sanoit näin: "Ajattelen niin, että samentumat ovat minun silmissäni ja niiden mahdollinen paraneminen kiinnostaa huomattavasti enemmän minua kuin lääkäriä." Olen samaa mieltä. Käydessäni silmälääkärillä tilanne on minun kannaltani se, että minä olen siinä samentumineni ja muuta en mahda. Silmälääkärin kannalta tilanne on se, että tuossa nyt on muuan potilas, joka on tietynlaisessa tilassa. Minähän se olen, joka aistii juuri minun samentumani heti kun silmäni avaan.
Me olemme näissä kysymyksissä erilaisia. Minulla on selvästi taipumus hermostua ja ylireagoida sellaisten asioiden kanssa, joille en välittömästi voi tehdä yhtään mitään. Tuossa ylempänä taas nimimerkki Virtuous Vitreous suhtautuu maailmaan valoisasti, vaikka (kuten ymmärsin) hänen vaivansa on pahempi kuin minun. Tästä ja muistakin tämänkaltaisista elämän asioista pystyy äkkiä muodostamaan itselleen sellaisen kummallisen kehän: Ensin murehtii jotain, sitten toteaa, että murehtiminen on joutavaa, ja sitten alkaa taas murehtimaan kun muistaa, että asiathan ovat pysynyeet ennallaan.
Onpas "hauskaa" kuulla että muillakin on samoja ongelmia. Itselläni on miinusta silmissäsiinä 10 kummassakin, kummastakin silmästä korjattu verkkokalvonirtauma toistakymmentä vuotta sitten leikkauksella onnistuneesti. Muutama vuosi sitten oikeaan silmään iski lasiaisenirtauma, ja kummassakin silmässä on kunnioitettava määrä samentumia. Näkö sentään laseilla on täysin kunnossa, ja näkökenttäpuutosta ei ole kuin oikealla siinä mistä verkkokalvo oli alunperin ehtinyt enempi irtautua. Mutta siihen on näiden 16 vuoden aikana ehtinyt tottua.
Vasempaan silmään laitettu plombi on ilmeisesti materiaalista johtuen pullistunut niin että silmässä näkyy sitä oikealle kääntäessä ikävä möykky, mikä ei kuitenkaan onneksi haittaa elämää millään lailla. Samaisessa silmässä todettiin tammikuussa kaiken kukkuraksi verkkokalvon pigmentaatiota, mikä lisää "mielenkiintoa" elämään...ja onpa tässä tullut kyllä panikoituakin.
Viimeksi kävin tarkastuksessa pari viikkoa sitten ja lääkäri totesi että kaikesta huolimatta silmäni ovat ok, paineet oli hyvät jne. Tämä rauhoitti mieltä, ja tajusin selkeästi että mulla on kaksi vaihtoehtoa: joko huolehdin ja tarkkailen silmissä olevia ja näkökentässä näkyviä juttuja ja stressaan itseni hengiltä, tai lopetan huolehtimisen ja alan keskittyä siihen mikä on minulle tärkeää elämässä. Helpommin sanottu kuin tehty tuo jälkimäinen tietysti, mutta päätin ainakin yrittää. Olen silmieni suhteen kaikesta tapahtuneesta huolimatta ollut kovin onnekas -- asiat voisi olla paljon paljon huonomminkin.
Ei ollut tarkoitus tässä mitenkään saarnata kenellekään ;), vaan vain kertoa omasta tilanteesta. Mieluummin elelisin tervein silmin ja ilman pelkoa uusista irtaumista tai muista ikävyyksistä, mutta tilanne on vain otettava sellaisena kuin se on, ja samalla tehtävä parhaansa ettei ainakaan itse aiheuta mitään. Olen samalla aaltopituudella Merin kanssa siitä, että lääkärit ei tosiaankaan ole puolijumalia, ja heiltä on aika turha etsiä vaihtoehtoista apua. Minuakin kovasti kiinnostaa kaikki luontaisjutut, ja sieltä suunnalta olen koettanut etsiä lisäneuvoja (sen ohella että käyn silmälääkärillä pari kertaa vuodessa).
Mulla on sellainen kirja, joka käsittelee Kiinalaista lääketiedettä.
Siinä kerrotaan lasiaissamentumien syynä voivan olla maksan huono kunto.
Mulla on paljon samentumia ja yllätys yllätys maksa-arvot tuntemattomasta syystä kohollaan. (Voi olla ylipainosta johtuvaakin, nuo maksa-arvot, mutta en tiedä).
Kiinalaisen lääketieteen mukaan pitäis syödä jotain yrttejä, niin homma paranisi eli maksa tai ehkä samentumat, enpä oikein ymmärtänyt. Ne yrtit oli jotain ihmeellissiä, joita Suomessa ei varmaankaan oo saatavana. Et silleen.
Samaa sanoo akupunktiolääkärini, jonka luona olen käynyt allergioitteni takia.
Minulla oli molemmissa silmissä paljon samentumia yli 30 vuotta. Sain kanssa vuosien varrella eri lääkäreiltä mitä ihmeellisempiä selityksiä mitä ne on. Paras varmaankin oli. Sikiöasteella silmään jäänyt soluja. Joopa joo, näkyviin ne tulivat 17 vuotiaana. Aina vaan sanottiin harmillinen,mutta vaaraton ja mitään ei ole tehtävissä. Meninpä kerran muun syyn takia silmälääkäriin ja päätimpä taas kysyä, eikö samentumilla todella voi tehdä mitään. Lääkäri vastasi, tottakai voi ja kirjoiti lähetteen Kuopioon, jossa samentumat lähti. Lasiaisen seinämästä irtoo haituvia, jotka kelluu nesteessä. Eikä varmaan lähe Kiinalaisia, eikä muitakaan rohtoja syömällä pois. Vaan lasiaisneste otetaan pois, jonka mukana liikkuvat samentumat lähtee pois ja tilalle laitetaan uusi neste. Leikkaus aiheuttaa todennäköisesti harmaakaihin, jonka leikkaus on pieni toimenpide. Minulle kävi näin ja kaihin leikkauksen jälkeen silmien reunoille jäi mykiön reuna näkyviin, joka häiritsee, kuulema siihen tottuu, sekä pieniä samentumia tuli myös leikkauksen yhteydessä, eipä ole vielä kerrottu miksi.Kontrolli parin viikon päästä. Tulikohan kierre, samentumaleikkaus/ kaihileikkaus?????
Minulta poistettiin samentumat molemmista silmistä, kaihi kehittyi melkein heti molempiin silmiin, jotka myös leikattiin ja tilalle laitettiin keinomykiöt, nyt ei enää ole samentumia. Rohkeasti lähdin tuohon vitrektomiaan, koska Oulun silmälääkärit Yliopistollisessa sairaalassa sanoivat että mitään riskejä leikkauksessa ei ole, ainoastaan kaihin kehittyminen ja sekin on hyvin epätodennäköistä. Nyt kun olen lukenut silmälääkäreiden vastauksia vitrektomian vaaroista ja riskeistä, en edes uskalla ajatella mitä tulossa on, verkkokalvon irtoaminen, verenvuodot ym. sellaiset.En oikein ymmärrä miksi Oulun silmälääkärit eivät näitä kaikkia kertoneet, tuskin olisin uskaltanut ollenkaan hommaan ryhtyä jos olisin tiennyt nämä kaikki riskit. Ei voi muuta kuin toivoa että sokeaksi ei tulla, en tiedä ketä sitten syyttäisi, lääkäreitä vai omaa kärsimättömyyttään samentumien kanssa.Myöhäistähän se nyt on katua kun ei itse ottanut tarpeeksi selvää ja luotti lääkärin sanaan kun riskeistä kyselin.
Paniikkihan se tuli minullekin lokakuussa 2005. Lasiainen lähti irti, verkkokalvoon tuli reikä joka laaseroitiin kolme kertaa ja samentuma-alue oli niin iso että tarkan näön aluetta etsiessä niskat ja hartiat menivät niin jumiin että en ole pystynyt olemaan töissä. Niinpä jäin sairaslomalle lokakuussa ja olen ollut vain n. 3 viikkoa töissä siitä lähtien. Toukokuussa pitäisi yrittää uudelleen kun sairasloma loppuu ja kaikki lomat on käytetty. lasiaisen samentuma leikattiin 2006 helmikuussa ja kaihi kehittyi miltei heti vitrektomian jälkeen, kaihi myöskin leikattu huhtikuussa tänä vuonna, että melkoinen lumipallo siitä kaikesta syntyi. Nyt olen jäljestäpäin lukemut niistä riskeistä mitä vitrektomiasta voi syntyä ja taas on uusi paniikin aihe valmis..
Oulussa lääkärit vähättelivät riskejä, ei pitäisi olla kuulemma muuta kuin tuo kaihin kehittyminen ja infektio vaara.
En osannut oikein suhtautua lasiaisen samentumiin, ei olisi pitänyt keskittyä niihin eikä seurata niitä, järki siinä lähtee..
Nyt vain toivon että ne riskit joita muut lääkärit ovat tällä palstalla varoitelleet eivät toteutuisi minun kohdallani
Tällä hetkellä ei muuta parannuskeinoa ole kuin leikkaus ja siihen en enää ryhtyisi jos tietäisin ne riskit jotka siihen liittyy
Ahdistavia ne samentumat ovat, tuntuu että masentuu aivan tyystin ja elämän laatu huononee, alistuttava on vain kohtaloonsa, ei voi mitään
Yritä olla seuraamatta ja ajattelematta niitä, muuta neuvoa ei voi antaa, jaksamista eteenpäin..
Minkäs ikäinen oot? Mites ne keinomykiöt toimii, jos vertaa vaikka siihen tilanteeseen, kun oot elämäsi aikana nähnyt parhaiten? Miten pääsit vitrektomiaan?
Menin yksityiselle silmälääkärille ja mainitsin samuntumista.... että kun pääsis eroon noista...
hän sanoi että pääseehän niistä ja laittoi lähetteen Oulun Yliopistolliseen keskussairaalaan ja aika tuli 2 kuukauden päähän
ja niin leikattiin
Tekomykiöillä näkyy oikein hyvin, ainoa mikä nyt stressaa on se että toinen mykiö liikkuu niin pahasti että sen kanssa on vaikeuksia mutta menen sen vuoksi silmälääkäriin joka kiinnittelee niitä kuulemma samassa sairaalassa
Tuskin olen koskaan nähnyt niin hyvin kuin näillä keinomykiöillä vahvuudet laseissa on ollet siellä -8 ja -10 luokkaa
Olen 56 vuotias ja työelämässä, teen tarkkaa kirjanpitotyötä päätteellä ja viikon päästä pitäis töihin mennä. Aikahan sen näyttää miten silmät kestävät
ps. Toinen keinomykiö mikä asennettiin 3 viikkoa sitten, on hyvin paikallaan, ei liiku mihinkään
Tuo joka liikkuu voi olla syy siihen että leikkaava lääkäri jätti vahingossa omasta vanhasta mykiöstä palasen silmään ja paine nousi korkeaksi ja se jouduttiin huuhtelemaan seuraavana päivänä että saatiin se palanen pois, oliskohan se mykiöpussi venynyt siinä sen verran että se liikkuu häiritsevästi. Sen kuulee sitten kun käyn siellä toisella lääkärillä tarkistuttamassa tilanteen miksi se liikkuu.
Minulle on vaihdettu tekomykiö huuhtikuussa ja se on vilkkunut alusta asti. Hieman se on asettunut tässä viidessä kk, mutta hyvä se ei ole. Mitään vikaa ei kuulema ole, mykiö on pussissa paikallaan.Toista silmää en ole antanut leikata ennenkuin näkee mikä tästä toisesta tulee.Kuinka sinulla nyt menee oletko saanut apua kyseiseen vaivaan jos olet niin mistä ja kuka lääkäri.
Toisessa silmässä oli mykiö luiskahtanut paikaltaan. Silmälääkäri Pekka Virtanen laittoi sen paikoilleen. Hänellä on vastaanotto Oulussa Mehiläisessä. Oulun yliopistollisessa sairaalassa toimenpide tehtiin. Nyt se silmä on hyvä. toisessa silmässä johon on myöskin tehty vitrektomia ja kaihileikkaus päälle välähtely ja väreily on aika lailla häiritsevää. On se kyllä vähentynyt mutta edelleenkin häiritsee. Paremmin asian kestää kun ei kovin ajattele. Yritän aina psyykata itseäni että kyllä se siitä vielä vähenee sille asteelle, että en enää sitä paljon huomaakaan, tiedä häntä sitten tapahtuuko näin, toivottavasti. Kyllä minä sen kanssa jotenkin pärjään, mutta silloin kun on oikein väsynyt ja jokin muukin paikka kuin vain silmät ovat kipeänä, sietokyky on kyllä aika heikkoa. Joskus täytyy töissä työhuoneesta sammuttaa kaikki loistevalot ja laittaa valo vain kohdevalaisimiin, niin on helpompaa ja värähtelyä ei tunne niin paljon. Usko vain sinäkin että kyllä se liikkuminen siitä ajan kanssa rauhoittuu, kärsivällisyyttä vain tarvitaan kovasti. Niin minullekin aina sanotaan kun tarkistutan tuon silmän joka värähtelee, että mykiö on hyvin kotelossaan. Aion kyllä vielä taas sen tarkistuttaa kun menen seuraavan kerran lokakuussa saman lääkärin vastaanotolle. Näin kyllä sanottiin tuosta toisestakin silmästä että kaikki on kunnossa kunnes Pekka Virtanen huomasi, että eihän se olekaan paikallaan, olihan se suuri helpotus kun se siirrettiin paikalleen ja värähtely loppui.
Minulla se vilkkuminen näkyy juuri silloin kuin silmä liikahtaa ja pysähtyy tuntuu kuin se jäisi hyllymään. Erityisesti silmän kulmasta päin tuleva valo vielä pahentaa asiaa. Myös kauppahallit joissa on paljon loisteputkia tuntuvat pahalta.Eikö sinun silmän leikannut lääkäri huomannut että tekomykiö ei ole paikallaan? Onko toinen silmä tarkastettu ja todettu mykiön olevan paikallaan? Kustannistko itse korjauksen? Kirjoitahan kuulumisia tuntuu paremmalta kun tietää ettei ole aivan yksin tässä asiassa. Minullekkin sanottiin että ei voi tehdä mitään. Olen lukennut , että sen mykiön voisi ommella kiinni, mutta tiedä sitä.
Leikkaava lääkäri ei tunnustanut että mykiö liikkuu, tai se ei ollut ollenkaan siis paikoillaan, sanoi vain että voi, voi rouva kun meillä ei tuota pikaliimaa ole. Pekka Virtanen (on Oulun yliopistollisen sairaalan lääkäreitä, yksityisvastaanotto on Oulun Mehiläisessä) huomasi että mykiö on luiskahtanut paikoiltaan kun sanoin että eihän sitä huomaa jos silmää pitää paikoillaan mutta kun liikuttaa ja hän sanoi että teeppä niin, minä katson,ja niin hän sitten sen totesi että paikoillaan ei ole ja se leikkauksella siirrettiin oikealle paikoilleen. Oli kuulemma lähtenyt irti sieltä pussista elikä toinen puoli roikkui pussin päällä ja toinen puoli oli sisällä. Itse kustannin kaikki, en alkanut riitelemään, enkä korvauksia vaatimaan, vaikka siihen olisi ollut täyden perusteet, ajattelin että pääasia kun on näkö säilynyt. Toisessa silmässä vilkkuu myös. Tarkistutan sen nyt samalla tavalla kun menen kontrolliin lokakuun 4 päivä tälle samalle lääkärille. Vilkkuminen on kyllä jo hiukan vähentynyt mutta häiritsevää on vieläkin. Katsotaan sitten miten asiat ovat kun menen tarkistuttamaan. Huomattavasti helpompaa on jo nyt mitä oli keväällä ja talvella. Usko vain sinäkin että kyllä se sinne vielä kiinnittyy vaikka se hidasta onkin. Ei se Pekka Virtanenkaan sitä olis huomannut ellen minä olis sanonut että katsoppa sitten kun liikutan silmää, siinä se vasta tuli ilmi. Mitenkäs sulla menee. Samanlaiset tuntemukset minulla on noissa tavarataloissa jahalleissa, joskus tuntuu että vilisee niin pahoin, että tekisi mieli juosta karkuun sitä kaikkea pahaa oloa mikä siitä tulee. Toivon vaan että ajan kanssa kaikki korjaantuu edes siedettävälle tasolle. Vastaileppa viestiini mitkä ovat tämän päivän tuntemukset.
Minulla on soitto aika 26,9. Silmälääkäri kyselee toisilta lääkäreiltä mahdollisuutta leikata toinen silmä icl menetelmällä, kun en uskalla oikein antaa leikata tällä mykiön vaihdolla, ainakaan ennekuin tämä vasen asettuu. Tuntuu vain, että odottavan aika on pitkä. Icl: ssä vain kaihin riski on aika suuri. On outoa kun kukaan ei tunnu tietävän mistä tämä värinä johtuu ja se on kuulemä kovin harvinaista varsinkin näon puolella , kun tilaa ei pitäisi olla värähtelylle. Toivottavasti saat jotain tyhjentävää vastausta siltä kääkäriltä. Ilmoittele.
Kävin tuossa silmälääkärissä oikein silmägirurkilla ajan sain kahden päivän sisällä ja sain uutta tietoa tämän minun silmän värähtelystä. Minulle ehdotettiin, että poistettaisiin tekomykiö ja se oma mykiöpussi ja laitettaisiin uusi etukammio tekomykiö tämä toimenpide tekisi sen että ei olisi mitään mikä voisi värähtää. Onko sinulle ehdotettu tälläistä toimenpidettä? Oikeaan silmään tehtäisiin perinteinen mykiön vaihto paitsi, laitettaisiin mykiöpussiin tukirenkas jonka pitäisi estää värinä. laitettiinko sinulle siihen toiseen silmään tätä renkasta? Vaikeaksi tuntuu menevän ja ei oikeen tahdo tietää mitä pitäisi antaa tehdä. vasatailehan
En ole koskaan kuullutkaan tullaisesta mahdollisuudesta eikä ole siis asennettu tukirengasta. Kuka kirurgi ja mikä kaupunki. Kirurgeja nämäkin ovat joidenka luona minä käyn, mutta eivät ole koskaan puhuneetkaan tuollaisesta mahdollisuudesta. Sanoiko mikä on onnistumisen laita ja mitkä ovat riskitekijät. Vaikeaksi tuntuu kyllä menevän, kaikki mahdollisuudethan ne haluaisi käyttää että elämänsä saisi oikeille raiteille ja elämä olisi elämisen arvoista. Vastailethan....
Silmälääkäri Juha lappalainen ottaa vastaan medilaser kuopio, jyväskylä, helsinki. Jos annan tehdä kirkkaan mykiön vaihdon olisi viissainta laittaa tukirengaS, se vahvistaisi ripustinsäikeitä eikä antaisi mykiö pussin heilahtaa. riskit olisi tavalliset kaihileikkaus riskit. vasempaan silmään johon minulla on tehty kirkaan mykiön vaihto (kaihileikkaus)(värähtelevä silmä) ei voida enään tukirengasta laittaa vaan pitäisi poistaa tekomykiö ja mykiöpussi jonka jälkeen laitettaisiin etukammio linssi (mykiö) värikalvon päälle riskit samat kuin kaihileikkauksessa. Värähtely ja vilkkuminen pitäisi tällä tavalla loppua. Kysele sinökin tästä vaihtoehdosta. Kirjoittelehan asiasta.
Sinullahan oli silmälääkäri 4.10? Sain tuossa uutta tietoa mahdollisuudesta korjata tuo värähtely. Kysyppä minkälainen mahdollisuus olisi laittaa toinen linssi jo laitetun tekomykiön päälle . Tämän pitäisi tiukata säikeitä niin , että värähtely jäisi pois. Tässä etsii ratkaisua tilanteeseen ja yrittää ottaa serlville kaikki mahdollisuudet. Periksi ei tee mieli antaa. anhan palautetta.
Minulla on tosiaankin lääkäriin meno 04.10. Täytyypä kysellä noista vaihtoehdoista, Koskaan ei ole mitään tuon kaltaista ehdoteltu, on vain sanottu että ei voi tehdä mitään vaikka sitten löydettiinkin vika ja asia korjattiin. Nyt ei olisi kuin toisen silmän korjaus. Kyselen kyllä mahdollisuudet ja olen yhteydessä sinuun heti kun vain saan jotain tietoa. Toivotaan että apu löytyisi ja elämä helpottuisi sitä kautta
Kävin tosiaan lääkärissä 04.10. Kaikki kunnossa, mykiö hyvin paikallaan. Sanottiin että värikalvo hieman värisee. Johtunee siitä kun tukena ei ole enää lasiaista joka tukisi mykiötä. Sopeutua vaan täytyy vaikka se joskus on aivan kamalaa. Silmän kipeys johtunee kuivuudesta. En sitten edes viitsinyt kysellä niistä mahdollisuuksista mistä sinulle oli kerrottu. Näin täytyy yrittää vain eteenpäin. Kaippa sitä tottuu vähitellen että vilkkuminen on pysyvää, tai sitten toivon todella että se kiinnittyy vähitellen ja eläminen ja katseleminen rauhoittuu. Ilmoitteleppa mitä sinulle kuuluu
No niin taas mennään lisätutkimuksiin kuopioon 26,10 Tutkitaan vielä mitä tälle värähtelylle voisi tehdä ja mitä tehtäisiin tämän oikean silmän kohdalla, niin, että se ei tekisi samaa kun,jos siihen vaihdetaan kirkas mykiö. Sain tuossa myös uskoa, vahvistusta siitä , että värähtely voisi vielä ajan kanssa vähetä tai loppua kun mykiö pussi arpeutuu ja kiristää niitä ripustin säikeitä joten odotellaan. kerrohan kulumisia
Tämän viikon aikana olen huomannut että vilkkuminen ja värähteleminen ovat huomattavasti vähentyneet, aivan yht.äkkiä, kai se mykiö on nyt sitten alkanut lopullisesti kiinnittymään ja arpeutumaan paikoilleen. Kivalta tuntuu, silmäkään ei ole enää niin kipeä. elikä minullakin meni siihen rauhoittumiseen noin 7 kuukautta. Kyllä uskon että sinullakin se vilkkuminen loppuu kun se mykiö kiinnittyy ihan lopullisesti, kärsivällisyyttä vain. Kiusallistahan se on mutta sitten kaikki tuntuu paremmalta, ja taas on elämässä yksi sota käyty loppuun. Lähetteleppä kuulumisia.
No niin , nyt on käyty sitten kuopiossa silmölääkärissä taas kerran. Eipä tuolta paljon uutta tullut tietoon. Odotellaan nyt muutamia kuukausia ja katsotaan jos väpinä vielä häiritsee pahasti, niin voidan laittaa toinen linssi sinne väliin. Oikealle silmälle ei tehdä' nyt mitään koska on todennäköistä, että siihen tulisi sama vaiva. Kyllähän noiden lääkäreiden ehdotukset on mennyt vähän ristiin. Itsehän se pitäisi päättää mitä tehdään, mutta pitäisi olla exstanssia tietoa asiasta. On vaikea kun toinen sanoo toitsta ja toinen toista, ota siitä sitten selvä mikä olisi itselle parasta ettei mntäisi ojasta allikkoon. Näin tällä kertaa. Oliko sinun silmään laitettu tekomykiö silikooni vai acrylli? Laitahan viestiä.
Vieläkö vilkkusilmällä vilkkuu vai onko aika tehnyt tehtävänsä ja vilkkuminen helpottanut? Minulla on hieman parantunut tai sitten olen vain tottunut siihen. Ei , muuta kuin hyvää joulu ja onnellista uutts vuotta
MInulla lähti mykiö osittain paikaltaan pois ja vilkkuminen oli tosi hankalaa, tuli oksettava olo ja huimasi, näin kaksoiskuvat. Kaksi viikkoa sitten kiinnitetty mykiö värikalvoon pienellä ompeleella, enää ei vilku haittaavasti, kylläkin vähän vielä, mutta ei haittaa. Hyvää Joulua sinullekin ja Onnellisempaa alkavaa vuotta. Pidetäänhän yhteyttä
Mitenkäs vilkkusilmällä menee. Onko yhtään silmä parempi kuin aijemmin? onko mitään uutta ilmaantunut? Minulla saattaa hieman olla stapiloitunut, vaikea sanoa. Vieläkin nuo hallit joissa on paljon loisteputkia ja jotka ovat paljaana katossa niin silloin tuo välkkyminen, värähtely on pahimmillaan. Jotain pitäisi kohta ruveta tekemään tuolle oikealle silmälle. Uskallusthan se vatii ja taidan vielä yhden arvion käydä lääkäriltä hakemassa
Mykiö on nyt sitten ommeltu paikoilleen, enää ei vilku, olo on sen puolesta oikein hyvä. Mustuainen on vähän niin kuin pisaran muotoinen ylälaidasta mutta ei haittaa millään tavalla elämää eikä näkemistä.
Minullahan on tehty vitrektomia molempiin silmiin ja tuota toista silmää olen valittanut lähes vuoden, että on niin kipeä, aina on sanottu että kaikki on kunnossa. Viime viikolla kävin paineen mittauksessa ja pyysin tätä samaista lääkäriä, joka on kaikki korjaukset minulle tehnyt, tarkistamaan oikean silmän kunnon kun se on edelleen niin kipeä ja niinhän sieltä vikaa taas löytyi, tikkilankoja oli noussut tuohon silmän päälle, jotka haittasivat, ne poistettiin ja nyt ei ole silmä enää kipeä sillä tavalla kuin aikaisemmin, ja näin taas vierähti lähes yksi vuosi lääkäreitten ja minun väittämän välillä ennen kuin uskottiin että kaikki ei ole kunnossa. Saa vain nähdä mitä seuraavaksi. Harkitse tarkkaan mitä annat silmillesi tehdä. Minulla ei kyllä tuosta kiinnittämisestä ole ollut mitään haittaa, päinvastoin, elämä on nyt ihan erilaista kun ei vilku. Toimenpiteen täytyy kyllä tehdä todella ammattitaitoinen lääkäri, varmistathan sen.
ollaanpa taas yhteyksissä, hyvää jatkoa vain, toivottavasti saat jostain helpotusta vaivaasi.
En muista onko tuosta sinua hoitaneesta lääkäristä ollut juttua, mutta voisitko kertoa kuka ja missä hän hoitaa, leikkaaja ja ottaa vastaan. Voisiko häntä tavoitella mahdollisesti puhelimella, kun tuo matka muuten on noin pitkä? Jouduttiinko siihen sinun silmään laittamaan tikkejä, kun laitettiin se mykiö, siitäkö ne langan pätkät jäivät sinne silmään? Js mahdollista niin laita tietoa tulemaan niin voisin vaikka soitta tuolle lääkärille ja kysyä mitä minun kannaitasi tehdä seuraavaksi
Kylläpä monenlaisia tarinoita kuuluu. Ensimmäiseksi lasiaisen samentuma.
Uskomatonta, millaisia vastauksia lääkärit, vieläpä silmälääkärit sepittää.
Minulla samentumia tuli 16 - 17 vuoden iässä, tosi paljon molempiin silmiin. Ensimmäinen käynti yleislääkärillä. Vastaus, sikiöajalla silmiin jääneet solut. Enpä älynnyt kysyä, miksi ne näkyviin tuli 16 vuotta myöhemmin. Sitten kävin silloin tällöin eri silmälääkärin vastaanotolla, aina sama vastaus, kiusallinen, mutta vaaraton vaiva. Yksi jopa suuttui ja korotti ääntä, etkö usko mitä sanoin, mitään ei ole tehtävissä. Täytin 50, menin silmälääkärin vastaanotolle ajokorttia varten, päätinpä vielä kysyä, eikö tosiaan mitään tehtävissä. Yllätys, tottakai, näitähän leikataan lähes päivittäin, niimpä lähete Kuopioon, jossa molemmat silmät leikattiin, erikseen, lasiaisneste pois ja uusi tilalle. Samentumat lähti. Elämä parani, eikä mennyt kuin reilu 30 vuotta. Minulle myös kerrottiin, että riski harmaakaihiin lisääntyy kovasti ja niinhän se tulikin n, 6-7 vuoden päästä. Samalla myös sanottiin harmaakaihin leikkaus pikku juttu ja jos tulee jälkikaihi, myös pikku juttu. Nyt tehty kaihileikkaus, lisäksi kaksi laserointia. Eikä kumpikaan silmä kunnossa. Valot vilkkuu, sameaa pilveä leijailee, ym. Muistakaa lääkäreitten kertomukset mahdollisista komplikaatioista ja pikku jutuista. Tämä on heidän bisnestä ja hyvää sellaista, siinä muutama tonni helposti heilahtaa. Ja jos hoitovirheestä valitat, vaikka sellainen olisi kuinka selvä, hyvin todennäköisesti sitä ei potilasturvakeskus, eikä vakuutuslautakunta myönnä. Sinne pitää suurin piirtein, jos käsi pitäisi leikata, viet itse molemmat irtileikatut jalkasi paketissa, saattaa tulla vastaus jonkinlaisesta henkilövahingosta. Kaihileikkaus nopea liukuhihna operaatio.