Mites merimiehet?Miten teillä on mennyt kun on tullut lapsia?Oletteko olleet isyysloman ajan kotona?Kuinka äiti on jaksanut yksin lapsen/lapsien kanssa kun vauva vielä heräilee öisin jne.Miten on parisuhde pysynyt kasassa?Oletteko katuneet kun ette ole olleet kotona katsomassa kun lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan?Ette ehkä ole olleet näkemässä ekoja askelia, hymyjä ja kuulemassa sanoja?Entä raskausaika?Minua äitinä harmittaa lapsen isän puolesta kun hän ei pääse esim jokaiselle neuvolakäynnille, näin esikoista odotettaessa.Mielelläni hänet mukaan ottaisin.Mutta harmittaako häntä?Mites miehet? Kiitos.
merimiehet!!
RV15+
4731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole merimies, mutta keikkatyöläinen ja reissut yleensä 2 viikonpituisia eri puolella suomea. Minulla on kaksi 1 ja 2 vuotiasta tyttöä.
Parin päivän poissaolon jälkeen alkaa olla jo ikävä neitejä. Mutta tuon leivän perheellemme ja vaimoni saa hoitaa muksuja ja taloa, aivan omasta tahdostaan. Välillä on pitkiäkin lomia (muutama päivä) 10 vuoteen ei ole kesälomia ollut, mutta kaiketi nyt niitä täytyy alkaa pitämään jotta saadaan yhteistä laatuaikaa..
jokaisella neuvolassakäynnillä vaikka ei merillä olisikaan.
meillä ainakin mies haluaisi mukaan jokaiselle neuvolakäynnille..kunhan vaan työt antaisi periksi..tosin meillähän on tulossa ensimmäinen joten ehkä se vaikuttaa asiaan..
Ainoan lapsemme syntymän aikaan otin palkatonta vapaata muutaman kuukauden, en olisi voinut jättää rakkaitani niin tärkeinä hetkinä selviytymään kahdestaan. Palasin työhön pariksi kuukaudeksi jonka jälkeen olikin jo kesäloma.
Raskainta työhönlähdössä on aina ikävä, sekä huoli siitä miten naisemme pärjäävät kahden. Yritän lomien aikana tehdä kaikki mahdolliset "miesten" työt varastoon, mutta kaikkeahan ei etukäteen voi tehdä. Kyllä täytyy myöntää että raskasta vaimolla on ajoittain ollut. Väittää silti tottuneensa, vaikka ikävöi työhön. Työhön hän ei kuitenkaan voi mennä koska hänenkin ammattinsa vaatisi pitkää kotoa poissaoloa.
Meillä on kyllä hyvä asia ollut meidän molempien vanhempien puolelta tuleva apu ihan alusta asti, mutta pitkien erojen takia riidoilta ei olla vältytty, erokin on käynyt monesti lähellä.
Mutta ilman heitä minulla ei olisi mitään.. tai joo... Kapakki, tupakki ja hiljainen kuolema. Toivon vaan että vaimo vielä jaksaa.
Meidän lapsi on kohta viisivuotias ja ollaan kuitenkin pärjätty (vaimo on kestäny), sanoisinko hyvin.
Kyllä tekin setviitte.