Mikä mahtoi olla homojen kohtalo "silloin ennen". Siis silloin kun Suomi oli maatalousyhteiskunta? Olivatko he aviossa ja piilohomoja? Ajautuivatko he ulkomaille esim. merimiehinä? Kutsuiko heitä vankila tai hourula? Vai joutuivatko he "onnettomuuden" uhreiksi saunantakana? Tämä vähän painaa mieltäni.
homot ennenwanhaan
elettiin ennenkin
133264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miullakin on aika vittumaisia kokemuksia ollut nyky-yhteiskunnassa maalaiskylässä, että uskosin että ennen vanhaan on ihan kytät raahannut ja rangaisseet kunnolla ja pöpilään on ajettu ihmisiä. Mutta minkäs sille mahtaa, ihmiset on ahdasmielisiä ja ennakkoluulosia aina, nyt homous on vain muotia. On kaikki fabulous fivet yms, muttei ne mitään kuvaa meistä paranna, me ollaan viihdettä ja me luodaan lisää ennakkokuvia itsestämme. Siksi en kuulukkaan mihinkään homopiireihin, nykyään kun niitäkin tarvitaan ollakseen vahvoja. Homoja on aina ollut, syrjintää on aina ollut, suhtautumistyyli ja toteutus on vain erilaista. Nykyään vessat on internetin keskusteluhuoneita. Pakko avioliitot naisen kanssa on muuttunut ylivuotavaksi homouden mainostamiseksi medialle ja ulostuloille ja suurille juhlille. En tajua menneisyyttä, en tajua nykyaikaa. Kai tämä joskus tasoittuu
Homoutta voidaan pitää tavallaan uskontona. Ennen agraariyhteisöissä homous peittyi tavallisesti vahvan uskonnollisuuden alle. Ja lisäksi oli myös tapana solmia homoudesta huolimatta avioliitto vastakkaisen sukupuolen kanssa. Usein tällaisesta liitosta syntyi myös lapsia. Avioliitot olivatkin usein järjestettyjä. Tytär naitettiin sukujen toimesta varakkaan tilan pojalle, joka jostain syystä ei ollut onnistunut löytämään itselleen seurustelukumppania vuosien etsiskelyistä huolimatta.
Ennen ei ollut nykyisenkaltaista vanhuus- ja sosiaaliturvaa. Naisen asemakin oli toinen. Naisille ei ollut maaseutuoloissa tarjolla palkallista työtä. Elikkä mentiin naimisiin, jotta olisi jälkeläisiä vanhuuden turvana. Ja naiset halusivat mennä naimisiin, mieluiten varakkaan miehen kanssa, jotta olisi ainakin vähän rahaa köytössä eikä joutuisi vanhana vaivaistaloon. Siksi myöskään avioeroja ei juurikaan ollut.
Ei ollut mahdollisuutta matkustella juuri minnekään ja lomia ei ollut. Oltiin työssä aamusta iltaan maa- ja metsätöissä. Alkoholia käytettiin paljon vähemmän. Eipä entisajan maaseutuoloissa homoajatukset ennättäneet nousta mieleen. Vielä nykyäänkin on jotain vastaavaa jäljellä maaseudun sydänmailla.
Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta nykyisen kaltainen käsitys homoudesta "sairautena", saapui Suomeen Euroopasta vasta toisen maailmansodan jälkeen. Homous muuttui Euroopassa sairaudeksi - tai medikalisoitui - viktoriaanisen lääketieteen vahvistumisen myötä joskus vuosisadan vaihteen jälkeen. Silloinen lääketiede pyrki kansan terveydentilan parantamiseen: mm. seksuaalisuus oli vain suvunjatkamiseen tarkoitettu toiminto. Kaikki muu luokiteltiin perversioksi. Naisen tarkoitus ei ollut nauttia seksistä vaan itse orgasmi määriteltiin "hysteerisyydeksi". Samaan luokkaan kuuluu eugenetiikka, pyrkimys vahvaan perimään ja kaiken takana toimivasta vahvimman oikeudesta, jossa heikommat yksilöt tulee karsia ja heihin ei pidä tuhlata voimavaroja. Voisi puhua jopa suoranaisesta ihmisten jalostamisesta. Tietystikään tällaisessa perhemallissa, jossa ihmiset ovat kuin karjaa, jonka pitää tuottaa kunnon terveitä jälkeläisiä, ei ole "tilaa" homoseksuaaleille. Tiedän, kuulostaa natsismilta ja sitä se olikin, eikä nykyistenkään homoseksuaaleja tuomitsevien tahojen mielipiteet ja mielipiteiden takaa paljastuvat järkeilyt/perustelut paljoa natsien vastaavista poikkea.
Tätä ennen homoja, lesboja ja transseksuaaleja saatettiin pitää maaseudulla hiukan erikoisina ihmisinä ja heistä löytyy jopa muutamia harvoja mainintojakin - jopa naispareista. Yleensä ottaen tekstien sävy ei ole mitenkään erityisen tuomitseva. Olen nähnyt tästä aiheesta tehdyn jopa erään akateemisen tutkimuksenkin, jossa haastateltiin useita 1900-luvun alussa maaseudulla syntyneitä ihmisiä: heidän mukaansa koko lesbo- ja homokäsitys rantautui Suomeen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Suomen kielessä ei ollu edes mitään kunnon sanoja kuvaamaan samasta sukupuolesta kiinnostuneita. Samaan aikaan homoseksuaalisuuden medikalisoitumisen kanssa Suomen rikoslakeja rukattiin sitten huomattavasti tiukempaan suuntaan.
olen itsekin lukenut kirjallisuutta ja saanut saman käsityksen että maaseudulla on aina ollut hieman toisenlaisia ihmisiä, heidän vain annettiin olla ja elää sellaisina vähän "höyrähtäneinä" :)
Että ei aina olla oltu niin suvaitsemattomia, tai suvaitsevaisia, se vähn riippui ja riippuu tilanteista.
"Höyrähtäneinä" tai ihan vaan erilaisina, massasta poikkeavina (mitä me lähes kaikki vähän ollaan joltain osin) -- niin no muistan kyllä 20-luvulla syntyneen isotätini joskus pohtineen ääneen että kävi joskus kylässä jonkun naisparin luona, eikä sävy ollut mitenkään väheksyvä tai tuomitseva. Vanhapiika tosin tämä tätikin - normista poikkeava siis hänkin.
Eikös Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -leffassa ole se pappa joku pukeutuu naisten vaatteisiin?
Hyviä vastauksia,lisää vaan.Muistu mieleen että oli 60 luvulla meidänkin kylällä(syrjäkylän sivukylän peräkylällä)yksi äijä joka tykkäs pukeutua naisten vaatteisiin.Tosin en itse nähnyt koskaan.Mutta homo hän ei ollut.(Tai tiedä häntä).
Etsipä Tuula Juvosen väikkäri Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. Ihan must kaikille Suomen homojen ja lesbojen historiasta kiinnostuneille (kerrotaan mm. se, miksi suomalaiset alkoivat pitää ruotsalaisia homoina). Juvosen lisäksi kannattaa haalia kirjastoonsa esim. Tarja Hautalan/Hautasen gradu Yksityistilaisuus, joka valottaa ainakin Turun silloisia piirejä.
Kiinnostaisi kovasti tietää mistä tuo ruotsalaisten homoina pitäminen on saanut alkunsa. Voisitko kertoa lyhyesti.
että johtuu siitä että Ruotsissa on yleensä aina oltu hieman Suomea edellä kaikessa, myös vapaamielisyydessä homojen suuntaan
on varmaan se, että Ruotsissa homoseksuaaliset teot eivät ole oleet rikoksia enää 1940-luvulta eteenpäin.
Mun mielestä aika kiinnostavaa on aika ennen ajanlaskumme alkua, Antiikin Kreikassa, missä miesten, erityisesti vanhemman ja nuoremman miehen (opettaja-oppilas-suhde, jossa vanhempi palvoi nuorempaa) välistä rakkautta pidettiin mitä sopivimpana ja suositeltavimpana seurustelumuotona. Miesten seksuaalisuhteita naisiin pidettiin kiistatta selvästi epäjalompina, jopa hiukan likaisena toimintana.
Yhä edelleenhän katolisissa maissa miehet on juuri aviossa ja harrastavat sitten miestenvälisiä leikkejä enemmän tai vähemmän salassa kulissielämänsä ohella.
Upea kuvaus miesten- (ja vähän naistenkin, ja miesten ja naisten) välisestä rakkaudesta perimiehisessä villissä lännessä 1900-luvun alun tienoilla löytyy Tom Spanbauerin mainiosta teoksesta Mies joka rakastui kuuhun. Fiktiota, joka ehkä ei ole kovin kaukana totuudesta.
Mutta kaikkiin kysymyksiisi vastaus on varmasti kyllä, sitä esimerkiksi.
Kyllä mullakin on se käsitys että "villissä lännessä" miesten väliset suhteet oli yleisiä. Naiset kun oli niissä oloissa harvinaisuus.Deadwood TV sarjassa on pieniä viittauksia asiaan,mutta vain viittauksia. (Tavallaan) sääli ettei tekijät ole rohkeammin ottanut asiaa esille. Totuus, siitä minä pidän.