Miten luulette että olisi kaikkein järkevintä tulla ulos kaapista jos on jo tiedossa että kaverit epäilee sitä "pahinta"? Jos en tule ulos kaapista, käy niin että kukaan ei uskalla sanoa minulle mitään, kaverit kaikkoaa ympäriltä ja kaikki epäilevät jotain. Toisaalta noin voi käydä vaikka tulisinkin ulos kaapista. Joudun kuitenkin näkemään kavereita päivittäin ja en kestä kaikkia epäilyksiä mitä minuun kohdistetaan, tuntuu että ne pelkäisivät minua tai jotain... ihmisenä en kuitenkaan ole muuttunut millään tavalla, kamala tunne tämä epätietoisuus.
mitä teen?
homo
51128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olenpa joskus ollut tuossa samaisessa tilanteessa, samanlaisin ennakkoluuloin... Totuus minun kohdalla paljastui, kun päätin tuon päätöksen ulostulemisesta tehdä : kaverit eivät vähentyneet - päin vastoin ne lisääntyivät...
Omat sosiaaliset taidot koki kunnon nousun ja turhat hermoilut, kiukuttelut ja "räjähdykset" jäivät pois, kun ei tarvinnu taistella itseään vastaan (joka on rankkaa) ja siitä syystä uusien kaverisuhteiden solmiminen kävi paljon helpommin kuin mitä kaapissa ollessani.
Tietenkin osa silloisista kaveriestani "tippui pois" mutta ne eivät olleet sen arvoisia ja loistavat uudet tyypit on tässä ajan myötä ne korvannut joten en heitä enää kaipailekaan... Rohkeasti vain olemaan oma itsensä! Kyllä se elämä hymyilee kaapin ulkopuolellakin :D
Mukavaa kevättä
Ihmiset hyväksyvät sinut kun olet rehellinen itsellesi ensin ja kerrot totuuden, jos sinulta sitä kysytään. Seksuaalisuuden ei välttämättä tarvitse olla se päällimmäinen asia elämässä. Jos ystävät todella kaikkoavat, niin mitä heistä!? Ne jotka ovat todellisia ystäviäsi hyväksyvät sinut kyllä. Älä turhaan pelkää, et tarvitse niitä suppea mielisiä, jotka sinua ei voi sulattaa.
ja jos joku sinua ihan todella pelkää :) niin hahaha... kokeile josko se tyyppi oliski ite... nimittäin minua pelottaa itseäni kauheasti tavata joku samanlainen... kun kaikki on kuitenkin niin epävarmaa, että miten se suhtautuu, jos se pelleileekin ... tms. niin. huumori on paras ase tässäkin. homovitsit on sitäpaitsi niin tyhmiä, että niille voi jopa nauraakin.
Sinä, joka emmit pysyäkö salassa vai tulla kaapista. Olen jo keski-ikäinen mies, joka muutaman aikuistumisvuotta lukuunottamatta en ole katsonut aiheelliseksi salata omaa seksuaalisuuttani. Valinta on ollut mielekäs ja oikeastaan ainoa mahdollinen. Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat itsensä täysin avoimesti ja joskus ehkä hieman myös ympäristöäni provosoiden. Eikä ole pahemmin tullut lunta tupaan. Työpaikallanikin joskus hieman vinoillaan, mutta huumorilla. Avoimuuden myötä olen saanut seuraani myös niitä, jotka haluaisivat mutta eivät uskalla tulla kaapista ulos. Elämä on lyhyt joten miksi sitä ei pyrkisi elämään mahdollisimman täysinäisesti. Onnea matkaan ja turha pelko pois.
terveisin totuus vapauttaa
heip... minä taas elän täydellistä kaksoiselämää.. enkä uskalla ottaa sitä riskiä että lapset jättäisivät minut..nuorempana ja naimisissa ollessani, oli pakko välillä ain käydä miehissä.. vaikka minulla oli ihan hyvää sexiä myös lasteni äitien kanssa.. kyllähän tämä tällainen tietty raskastakin välillä on..olisi kait nuorempana valita..joko tai.. mutta minä valitsin molemmat.. ja kyllä minulla on kaikesta huolimatta ollut hyvä ja pitkä elämä.. vaiken nyt vielä ihan ehtoopuolta eläkään.. nyt olen kiinnostunut vain miehistä..
Mä olen käyttänyt sellaista sivulause-tekniikkaa. Esim. Joo, mä olen aina pitänyt tästä takista, poikaystäväni antoi sen. Tai vaikka vain yleinen huomautus: Tolla kundilla on kyllä hyvä perse/Mäkin nussisin sen kanssa.
Silloin siitä on hyvä jatkaa aiheen vierestä, mutta kenellekään ei jää epäselväksi, mikä seksuaalinen suuntautuminen on kyseessä. Silloin siitä ei myöskään tule mitään vakavaa keskustelunaihetta, koska se on molemminpuolin rasittavaa. Täytyy vain todeta vallitseva tilanne.