Osaisko joku neuvoa mistä sais apua synnytys traumoihin, olen synnyttänyt lapseni 3kk sitten ja ajattelen synnytystä koko ajan, se oli niin kauhea kokemus että itku tulee kun sitä ajattelee, en ymmärrä kätilöitä , aina sanotaan että ovat siellä meitä varten mutta niin ei kyllä ollut meilä.Neuvolassa ei sanottu mitään, lapseni on ihana
ja hänestä saan voimaa.Kiitos etukäteen
ja hänestä saan voimaa.Kiitos etukäteen
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko siis sanonut neuvolassa, että synnytys jäi vaivaamaan, eivätkä he opastaneet sinua avun luo?
Mikäli neuvolasta et saa apua, kannattaa ottaa yhteyttä oman kuntasi mielenterveystoimistoon. Se kuulostaa pahemmalta, kuin onkaan. Soitat ja sanot, että sinun pitää saada apua heti. Et lopeta puhelua, ennen kuin olet saanut varattua ajan tai osoituksen näihin asioihin erikoistuneen auttajan luo (ei kaikissa kunnissa).
Soita jo tänään. Älä missään nimessä jää asiasi kanssa yksin. Jos joku (esim. ystävä tai sukulainen) yrittää painaa asiaa villaisella, niin älä luovuta. Anna asiantuntijan arvioda, millä eväillä pääset parempaan suuntaan. Liian monet jättävät trauman käsittelemättä, koska "kaiken pitäisi unohtua, kun saa nyytin syliinsä". Se voi johtaa myöhemmin masennukseen tai muihin ongemiin. Tsemppiä!
kuin sen ryhmän kanssa keskustelua, joka hoiti synnytyksesi.Ota yhteys synnytyssairaalaasi ja pyydä puhelimeen synnytyssalin osastonhoitaja ja serro hänelle,että haluaisit keskustella asiasta ihan ystävällisesti. Kerrot mikä vaivaa ja ahdistaa. Kyllä meilläpäin ainakin järjestyy ja saa jo keskustella heti synnytyksen jälkeen. Lähesty kuitenkin asiallisesti, koska olet varmaan huomannut,että synnytys on "kuuma peruna" aiheena.
Kiitos neuvoista, joo neuvolassa sanottiinn että voi voi kun et ole päässyt yli vieläkään, ja sitten synnytyksen jälkeen kätilö sanoi minulle että jos ehtii hän tulee käymään läpi synnytyksen kannssani, hän oli todella huono ja ilkeä kätilö, eli olen oikeestaan tyytyväinen ettei hän tullut koska olisin varmaan kuristanut hänet,en tiedä mitä kätilöt sillä voittaa ettei anna kivunlievitystä, kestihän se koko rumba pari päivää, eli otti tosiaan voimille. sitten osaston hoitajan kanssa käytiin läpi, hän vaan selitti miten meni ja olin silloin vielä niin sekaisin että en edes ymmärtänyt kysyä kun kyyneleet valui vaan, kun muistelin synnytystä, nyt olen tilannut kaikki tiedot synnytyksestäni ja aion käydä ne jonkun kätilön kanssa läpi ja katsotaan jos se sitten myös auttaisi.
Synnyttäjät/synnyttäneet jätetään kyllä luvattoman usein tietoa ja hoitoa vaille. Niin hyvä kuin neuvolasysteemi onkin, se käytännön toteutuksessa vaatisi todella ammattitaitoisia työntekijöitä. Mulla oli sama homma, olin synnytyksen jälkeen ihan rikki ja todella VIHAINEN kaikesta hyssyttelystä ja alatiesynnytykseen pakottamisesta. Kävin ensimmäisen korjausleikkauksen jälkeen sairaalassa jälkitarkastuksessa, jossa tarkastuksen tehnyt lääkäri kysyi, että mikäs siinä niin kamalaa oli kun itkua tihrustin - kuitenkaan kuuntelematta yhtään mitään mitä olin aikomassa sanoa. Sen sijaan lääkäri totesi; noh, papereitten mukaanhan tämä on mennyt ihan hyvin!
Kaikesta huvittavinta on, ettei niihin papereihin ole kirjattu todellakaan yhtään mitään saamistani vammoista eikä siitä, miltä synnytys minusta todella tuntui. Sitä ei kukaan kysynyt vahingossakaan synnytyksen jälkeen - ja toisaalta ensikertalaisena ei edes osaa ajatella, kuinka pahasti onkaan hajalla kun luulee vain että kaikki kuuluu asiaan.
Neuvolassa yritettiin myös kertoa asiasta, mutta neuvolatäti suorastaan kauhistui tästä ja rupesikin yhtäkkiä puhumaan vain ehkäisystä... Eipä tarvinnut muuta kommentoida sen jälkeen tätille kuin että meillä riittääkin sitten tämä synnytyskokemus ehkäisyksi pitkäksi aikaa kiitos!
Nyt ollaan menossa mielenterveystoimistoon juttelemaan mikä voi tehdä ihan hyvääkin. En kyllä tiedä, miten paljon siellä voivat näitä fyysisiä vammoja auttaa...
Toivottavasti et ole saanut pahoja fyysisiä vammoja, ja toivottavasti pääset myös oikeiden ihmisten kanssa juttelemaan jotka auttavat eteenpäin. Kovasti jaksamista, et ole tässä tilanteessa yksin!
eivät mielestäni olkaan oikeita henkilöitä käymään asiaa läpi. Synnytystraumat pitäisi käsitellä synnytystä hoitaneiden henkilöiden kanssa ja mahd.pian, jotta asiat ovat tuoreessa muistissa. Silloin saa tietää,että miksi on toimittu niinkuin on toimittu.
Miksi koet, ettei kätilö ollutkaan sinua varten? millaista käytös sitten oli?
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia ne "huonot" kätilöt on. Itselle sattunut todella hyviä ja ammattiataitoisia kohdalle kolme kertaa.
Sinun on päästävä tuosta synnytystraumastasi.Muuten suhteesi lapseen kärsii, oikeasti. Sinulla on pitkä matka kasvattaa lastasi, käytä energiasi siihen! Ystävällinen neuvoni sinulle; koeta päästä asian yli!
Olet selvästikin sitä mieltä, että ap. ihan vittuillessaan ei yritäkään päästä synnytyksestä yli, vaan vatvoo asiaa ihan paskamaista luonnettaan???
En enää halua kirjoitella tästä asiasta on niin paha joka kerta itkeä ja kirjoittaa, meinaan etsiä apua ja koittaa unohtaa tämän asian,
Aika parantaa haavat. Luonnollisesti sinua ahdistaa vielä rankka synnytys - mutta kaikesta huolimatta sinä sait ihanan vauvan. :) Ikävätkin kokemukset muuttuvat aikanaan: niillä ei jonain päivänä olekkaan enää painoarvoa, usko pois.
Moni sanoo, ettei käy kateeksi äitejä joilla on vasta muutaman kuukauden ikäinen lapsi; mutta kun lapsi kasvaa ja oppii asioita, se tuottaa valtavasti iloa. Keskity vain siihen että sinulla ja vauvallasi on paljon läheisyyttä, ja ajan mittaan tulet vielä huomaamaan, että elämässä on paljon tärkeämpiä hyviä asioita jotka saavat voiton. Lapsi auttaa sinua tuntemaan itsesi tärkeäksi!
Tunnet ehkä syyllisyyttä siitä että kokemus on rasittanut sinua, se voi todellisuudessa olla ainoa murheesi. Mutta tunteilla on aina looginen syy, vaikkei ihminen niitä itse tajuaisi - jos sinulla on ollut muuten rankkaa, se on vain stressi joka purkautuu. Eli kyllä se siitä, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet, opit kokemuksistasi, ja elät tässä hetkessä. Pyri tekemään asioita joista nautit.