Neuvokaa hyvät ystävät mitä teen? Vanhin meistä on pahoittanut mun mieleni niin syvästi etten halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Nyt saan puheluita muilta sukulaisilta,että hän katuu puheitaan ja käyttäytymistään mua kohtaan. Hänellä on omia lapsia 6 ja puolisot sekä lastenlapset jopa lapsenlapsenlapsia ynnä muita tuttavia. Silti uikuttaa kaipaavansa mun ja toista siskoamme. Jossakin minee yli. Onko hän tosissaa vai ns."ulkokullattu" haluaa näyttää,että välittää siskoistaan ? Emme asu ONNEKSENI samalla paikkakunnalla. Mitä teen? Olenko välinpitämätön vai otanko yhteyden? Hän on leski mutta on "löytänyt" lapsuuskaverin. Lastensa kanssa olen sovussa. Kuten toinen sisarenikin. Vain meijän välit on poikki. Onko muillakin samanlaiset välit sisarusten kanssa? Kertokaa :-)
Sisaren sortamana.
nuorimmainen.
10630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sorrettujen puolesta, heikkoja vastaan!
Olen miettinyt, mikä meitä kahta sisarta on hangertanut aika ajoin. Se lienee sitä, että hups, yhtäkkiä palaamme lapseksi jälleen. Katsomme oikeudeksi kohdella toistamme samana lapsena kuin muinoin, samoin sanoin, vaatimuksin, käskyin.
On kuin kaikki hienotunteisuus olisi käsityskykymme ulkopuolella.
Konflikti siinä syntyy tuota pikaa.
Sisarusväkivallasta kärsin melkein joka päivä. Kolme vuotta vanhempi sisareni löi, hakkasi, ivasi, pilkkasi liki joka päivä, mutta sitä en ymmärrä, miksei äiti mennyt väliin. Koskaan en ole itse lyönyt ketään. Uikutin nurkassa, kasassa, kun hirmusisko hakkasi. Oma itsetunto on murskana, mutta minkäs sille enää mahtaa. Välit sisareeni ovat nyt viileät, ei poikki, mutta ei lämpimätkään.
Meitä sisaruksia on yhteensä viisi. Kaksi veljeäni ja yksi siskoni eivät koskaan lyöneet minua. Kumma juttu. Olen aina ihmetellyt toisissa perheissä sisarusten välejä. Onko sisarusväkivalta kovin yleistä? Lapsena luulin, että se on kaikkien pikkusiskojen osa, kunnes mieheni sanoi, etteivät veljet häntä hakanneet, koska äiti ehti tulla väliin ojentamaan. Aina.
Miksi ottaisit yhteyden, koska välit kerran katkesivat aiheesta?
Ei se, että ollaan sukulaisia, ole mikään velvollisuus sietää loukkauksia vuosikausia.
Itse asian kokeneena voin sanoa, että kun välit katkesivat, on ollut ihanaa huomata, että jatkuva ahdistus ja pelko jää vähitellen taakse, eikä tarvitse hätkähtää jokaista puhelimen soittoa.
Ahdistava sukulainen täytti tullessaan koko huoneen, hänen katseensa oli pistävä ja ääni halveksiva, vaikka olisi ollut ihan asiallisellakin asialla. Koko olemus kuitenkin tiedotti, että hänellä olisi paljonkin huomautetavaa meistä ja elämästämme, mutta tällä kertaa ei aika riitä muuhun, kuin tämän asian hoitamiseen. Kuvaan kuulu, että asia piti hoitaa hänen vaatimallaan tavalla, koski se mitä tahansa.
Olen nyt helpottunut ja tyytyväinen. Sukulaisesta en tiedä mitään. Joskus näen hänet josakin sattumalta, mutta en edes tervehdi, eikä hänkään.
Uskon, että tilanne tulee jatkumaan loppuun asti.
Samaa suosittelen niille, jotka ovat saaneet tarpeekseen "omaisistaan".
Antakaa hyvät ihmiset anteeksi toisillenne sananne ja tekonne,kunvielä voitte.
Ei me tiedetä koska kuolo kutsuu ja silloin on myöhäistä.
Olen ollut monta kertaa kuulevana korvana ja lohduttavana olkapäänä,kun on alkanut katumaan,ettei korjannu välejä eläessä ja kuolleen kanssa ei voi kommunikoita.
Minulla on kehnot välit sisaruksiini. Olen nuorena muuttanut mahdollisimman kauas ja elänyt omanlaiseni elämän.
Lapsuuden asiat, olla äidin sijainen ja saada vastuuta enemmän kuin jaksaa kantaa. Kasvatuksen koekaniini ja vähän kokeilukappale muutenkin. Kiltti ja tottelevainen en ole ollut. Tapellut veljien kanssa verissä päin ja saanut kokenut itse vanhenpien raivon purkauksia.
Nuoremmat sisarukset eivät saaneet enää ruumiillista kuritusta. Veljet vihaavat minua. Ainoan sisaren kanssa olemme oikeastaan ystäviä nykyisin, jos vain hänen miehensä ei olisi niin omistushaluinen...
Annettiin sille kolminkertainen perintö muihin verrattuna. Se rillutteli sen opiskellessa. Valmistui maisteriksi 30 - vuotiaana. Minä mainitsin siitä. Nyt on ollut mykkäkoulua 20 vuotta.
On ihanaa, kun ei ole sisaruksia, kiitos vanhempieni. Eikö sisaruksista ole iloa, kun yleensä kuulee vain ongelista?
Onhan niitä kahinoita ollut sisarusteni kanssa kauan sitten. He ovat minua vanhempia. Ymmärsin hyvin varhaisessa vaiheessa torailun olevan vain turhaa energian kulutusta. Joten olen jättänyt ne omaan arvoonsa.
Joskus joku heistä vetää keskustelua menneisiin johan vastaan mennyt on mennyttä nyt on nyt, turha katsoa pitkälle taakseen, käy pian kuin Lootin vaimolle jähmettyy suolapatsaaksi (tunteiltaan).
Pitkän etäisyyden vuoksi soittelemme silloin tällöin kuulumisia, usein he haluavat neuvoja ongelmiinsa. Haluan pitää välit kanssakulkijoihin hyvinä, eipähän jää sitten joskus murehtimista.
riidoissa,mutta jos siskosi kanssa voisit sopia,tulisiko siitä mukavavampi mieli.Minulla ei vielä ole ollu riitoja siskojen kanssa,menneitä muistellaan ja nauretaan.Veli on joka antaa myös sisältöä elämään.