tavanneet ihmistä, johon olette todella rakastuneet ensi silmäyksellä ja tuo tunne on ollut jotain niin voimakasta, että se on ollut jopa pelottavaa. Itselleni on käynyt näin ja tämän takia en voinut jatkaa pidemmälle. Pelkäsin niin paljon toisen menettämistä, että pilasin suhteen tarkoituksella alkuunsa. Ja nyt kadun. Miksen ottanut riskiä. Miksi pelästyin. Nyt vain mietin tuota ihmistä enkä saa häntä pois mielestäni. Luulen, että hän on jatkanut eteenpäin ja minä omien toilailujen takia olen jäänyt yksin..
Oletteko
koskaan
81500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mua väsyttää todistella olennaisia päivänselvyyksiä...
Pidin useamman päivän "lomaa" keskusteluista. Huvittaa ja surettaa huomata miten moni elää näiden juttujen kautta. Itsekin myönnän niin tehneeni.
Enimmäkseen itsekseen täällä kuitenkin keskustelee/riitelee ja masentuu siitäkin vähästä. Elämän voi elää toisinkin.
meistä kirjoittaminen on terapeuttista. Saa laittaa asioita "paperille" ja sitten unohtaa. Kaikella on positiivinen puolensa..
Olen kokenut tuon melkein ensisilmäyksellä ihastumisen ja se ei anna mulle rauhaa vieläkään.Pelkään,etten toivu tästä koskaan.Ja nämä keskustelut täällä eivät taida parantaa minua.Olen sairastunut kuolemanvakavasti häneen ja se pelottaa kamalasti.Ihan niinkuin sulla,pelottaa mihin tämä vielä johtaa.Kun en saa vastakaikua hajoan kappaleiksi,vähitellen.
toimin.... unohdetaan muut... niistä on vain haittaa... mä yritän olla välittämättä ja tappaa katseilla luulot pois.............. kun en oikeasti jaksa............... sulle vaan pitäis näyttää oon sen tajunnut.... muille voin vihotella mutta ei se mua auta.. oon jo valintani tehnyt... ja tiesin sen jo pikku jutuista.. mikään ei enää muuta mun päätäni.. tiiät sen varmaan itekin... ei tää mikään pikku juttu ole.. kaikkea muuta.. en edes huomannut muita sillon.. sitten kun musta tuli sun mielestä ihana niin johan alko viehättää muitakin... no nauran niille mielessäni ja otan ne katseet kohteliasuutena.... väsy...... en jaksa todistella enää.. nyt pitää vaan elää... mua rassaa yks tyyppi tosi lujaa.... sano sille että asia on niinku sä ajattelet... ei jaksa ottaa tosissaan jotain luusereita.. haluaisin vaan unohtaa muut..
parikin kertaa. :(
Ja olen katunut molemmilla kerroilla. Pelkäsin omia tunteitani, sitä että ne vahvistuisivat vielä siitä mitä ne jo alkuun tuntuivat olevan. Pelkäsin juuri sitä, että menettäisin toisen oman roihuamiseni takia. ;) Ja tietysti kadun nyt, kun on peruuttamattomasti myöhäistä. Helppo katua, mutta jos tilanne olisi uudestaan sama, luultavasti tekisin taas samoin.
valovuosien edistysaskeleen ottanut viimeisestä töppäyksestäni... ei mua enää saa kii edes avaruusaluksella, mutta hän saisi, jos haluaisi
Olen nelikymppinen mies ja olen rakastunut kerran elämässäni. Siihen meni vartti erään seminaarin tauolla. Olen yhä rakastunut, vaikka tulevaisuus on epävarma - enemmänkin kuin epävarma. Tunteeseen se ei vaikuta, vaikka järki kehottaa eteenpäin.