Seilasin laivassa jossa försti joka oli olevinaan tosi merenkyntäjä (nuori sälli) piti tapanaan nimitellä meitä nuoria täkkäreitä ja vasta koulusta tulleita. Nimitykset olivat halventavia ja jopa rasistisia ja sen tyylisiä kuin emme mitään mistään osaisi, mm. turvenuijat, paskiaiset, laiskajaakot, lintsaajat.
Työpaikkakiusaaminen on paha asia. Voi kai siihen puuttua oikeuden kautta mutta se on iso prosessi. Pitäisi olla esimiehellä sivistystä korvien välissä ilman raastupaakin.
Työpaikkakiusaaminen on paha asia. Voi kai siihen puuttua oikeuden kautta mutta se on iso prosessi. Pitäisi olla esimiehellä sivistystä korvien välissä ilman raastupaakin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei perse kestä merivettä,pätee tähänkin vai tuliko traumoja kun nimiteltiin oisit soittanut kriisiryhmän paikalle .Voi hellan lettas sentään.
Kyllä esimiesasemassa olevan henkilön pitää osata käyttäytyä asiallisesti alaisiaan kohtaan niin maissa,kuin merillä.
Lähinnä tuollainen käytös viestittää ongelmista itsetunnon kanssa.
Onhan niitä korpraali förstejä. Tietty neste kohoaa päähän ja silloin se vähäkin ihmisyys katoaa.
niin johan oppii
tuliko ihan estoja, menikö yö unet, tuliko yö kastelua?
Voi p*rkele näitä itkeviä ämmiä, jotka on päässy miesten työympyröihin eikä niitä kuitenkaan kestä.
Ennen tommosille olis tehty köliveto.
Koita tuota. Kun förstin kuono on tarpeeksi turvoksissa niin eiköhän se ääni hiljene.
tämä neitokainen esittää.
Heheh joko dunkki on kohtuullinen provosoija, tai sitten hän todellakin on se vanhapieru, joilla ei ole sijaa tässä päivässä. Onko se esimiehen merkki, että omaa heikon itsetunnon ja vähäiset vuorovaikutustaidot? Se että on hyvä esimies, ei tietenkään tarkoita mitään kaveraavaa heittopussia, mutta ei myöskään aloitusviestissä kuvailtua typeryyttä.
neito halusi minulle sanoa, kiitos.
Miehistykää perkeleen kollit, älkääkä narisko kun akat.
Mites on sen oman itsetunnon kanssa ?
Vai mitä haluat tuolla ärhentelyllä peittää ?
nimittelyssä on jotain perää niinkuin useinmiten on
'förstillä' on HEIKKO ITSETUNTO - sitä pönkitetään. Hyvään johtamiseen ei kuulu asennevammaisuus.
AUK:n - taikka jopa RUK:n käynyt, ja saanut sieltä ne hyvät opit johtajakoulutukseen, mutta onkin unohtanut olevansa jo siviilssä.
Onko siis oikeasti tapana siviilissä aina johtamiskursseilla heti ensimmäiseksi sanoa että noniin, ne armeijan (AUK/RUK-)opit sitten roskakoriin?
En lähtenyt johtajakoulutukseen silloin, enkä ole siviilissäkään käynyt yhtään kurssia. Siksi kysyn.
olo miehiä ja ne kesti myös karkeaakin arvostelua ja v**tuilua kun MIES.
Nyt nämä "hienohelmat" itkee joka asiasta. Mitenköhän tommoset olis pärjänny jossain kolistimmissä, miesten hommissa.
eikä ketään muutakaan noin vain. Tulee herkästi käräjäreissu. Vanhat ajat ovat menneet. Niiden mukana juopposeilaajat jotka muistelevat kaiholla ryyppyaikojaan.
sellaistakin kun 'tosiseilorit' heivasivat vittumaiset mereen.
Nykypäivän merimies on tekninen osaaja. Hänellä on koulutus takanaan. Ei hän ole rannalta laivaan mönstrattu sälli joka ei kelpaa maissa oikein mihinkään. Kun asetelma on tämä niin ei hän siedä koiran kohtelua laivassa.
Minulla on merikapteenin tutkinto. Ei minua nolota seilata matruusina. Se on hyvä jobi. Joskus edessäpäin odottavat vielä paremmat.
on lapioinut kolistimmillä valtamerten poikki?
Merikapteenilla ei ole - jostain syystä - käsitystä mitä merenkulku oli 'maalta mönsträttyjen sällien' aikoihin?
:D
kun otin ensimmäisen jobin. Otin sen sen takia kun ei ollut maissa työtä eikä ruokaa. Jostakin oli leipäpuu katseltava. En kadu niitä vuosia mutta eivät ne mitään hyviä vuosia olleet. Jos saisin valita en enää lähtis.
Tuntuu toisinaan että meni 35 vuotta elämästä hukkaan. Nykyään merimiehen elämä on ihan toista. Niin ovat muutkin ammatit kehittyneet ja työt muuttuneet erin luonteisiksi. Nykyään pitää kouluttautua joka ammattiin kunnolla että osaa. Silloin työ opetti mutta ei sekään huono koulu ollut. Oli se vain kova koulu kun kipusin salonkivillestä perämieheksi, vaikka ei ollut välillä muuta omaisuutta kuin paskaset dongarit ja paidan riekale.
Kaipa olin jonkinlainen sällin tekele kun otin eka jobin Teseukseen. Jos minä olin sälli niin sällejä oli koko laiva täynnä. Niin sitä vaan seilattiin ja työtä paiskittiin. Pinnalla pysyttiin vaikka laaksiidassa aina välillä maattiin. Nykyajan seilorit eivät uskoisi sitä aikaa. Huumori mielessä sitä nyt muistellaan mutta silloin oli joskus itkukin lähellä. Förstit oli förstejä ja kipparit kippareita, melkein kuin jumalia. Nythän ne syövätkin samasta pöydästä täkkäreiden kanssa. Merikoulun minäkin kävin ja luotsina lopetin.
johtamistaitoja tarvitaan astiassa joka tekee kahden päivän merimatkoja ja jossa ei ole laivaväkeä juuri lainkaan.
Täkkärin pelleille !! Försti tiesi mitä teki.
Vittuuks lähdit merille
Mene juttelemaan sille siitä käytöksestä. Jos ei auta, juttele kipparille.
Laiva on tarpeeksi rankka työympäristö muutenkin. Ei kenenkään siellä tarvitse ottaa mitään solvauksia tuolla tavalla.