Olen itse joskus kokenut olevani bisse, mutta kummasti tässä pikkuhiljaa ajan myötä olen kääntynyt lepakoksi, enkä voisi enää kuvitellakaan olevani miehen kanssa. Näin on käynyt myös monille muille tuttavilleni. Tuntuukin, että biseksuaalisuus on vain joku välivaihe ennen "lopullista vinksahtamista".. Olenko aivan hakusessa, vai onko kutinassani jotai perää? :)
Onko bi-ihmisiä olemassa?
Nannah
172100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tässä yhteydessä biseksuaaleiksi ei lasketa näitä tyttöjä jotka pussailevat humalassa toisten tyttöjen kanssa, koska poikaystävä tykkää katsella. :D
Kuulostaapa varsin tutulta... :) Olen itsekin samaa miettinyt. Jotkuthan sanovat, että suurin osa ihmisistä olisi jossain määrin bissejä, mutta mene ja tiedä.
Luulisin kuitenkin, että bi-ihmisiä on oikeasti olemassa eikä se ole vain välivaihe ( tosin monille voi olla).
myös ihan oikeasti. Sellaisia, jotka ovat bissejä koko ikänsä. Joillekin se tietysti voi olla välivaihe ennen sen tosiasian hyväksymistä, että on lesbo tai homo...tai hetero.
Joku voi väittää, että kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän bi. Voi olla niinkin, tai sitten ei. Jotkut voi olla myös ihan 100& lesboja tai 100% heteroita.Jokainen saa olla mitä vaan ja kutsua itseään ihan miksi vaan. Ei näistä määrittelyistä kannatta ongelmaa tehdä.
Ensin kai pitäisi miettiä, mitä biseksuaalisuus on.
Käsitykseni mukaan se ei välttämättä tarkoita, että ihminen samanaikaisesti olisi kiinnostunut molemmista sukupuolista. Voi olla erilaisia elämänvaiheita: välillä suhde vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, välillä samaa sukupuolta olevan kanssa. Eikä se silloin tarkoita, että samaan aikaan tekisi mieli sitä "puuttuvaa".
Toisilla biseksuaaleilla taipumus voi ilmetä niin, että samanaikaisesti tuntee vetoa/kaipausta molempiin sukupuoliin. Tällaisia bissejäkö, Nannah, peräänkuulutit?
Jos nyt itseäni ajattelen - pidän itseäni biseksuaalina - minustakin kyllä tuntuu, että kyse on erilaisista kausista. Välillä todella on tuntunut, että taidankin olla vain myöhäisherännyt lepakko. Mutta toisinaan tajuan myös miehen viehätyksen. Ja niin, sitten tulee tämä tunne, että taidan rakastaa ihmistä sukupuolesta riippumatta.
Onko kyseessä vain välivaihe ennen "lopullista vinksahtamista"... sen näkee sitten vanhana.
mä uskon vakaasti tähän seksuaalisuuden dynaamiiittiteoriaan
eli että ihminen perimänsä, elämäntapojensa, hormonitoimintansa, kokemustensa, motivaationsa ym. muokkaamana elää elämäänsä joko pääsääntöisesti lesbona, bissenä tai heterona..
kyse ei oo lopullisesta ja absoluuttisesta tilasta - vaan tilanne saattaa muuttua esim. jonkun ihanan/traagisen kokemuksen myöstä sitten taas asteen johonkin toiseen suuntaan..
on se, että etenkin "siihen ikään" tulleet naiset kokeilevat, millaista miehen kanssa on. Monella biseksuaalisuus on yhtä kuin nuoren ihmisen seksuaalinen häilyväisyys. Varsinaista lesboutta taustalla se ei muuksi muuta, ehkä kyseessä on joillekin jopa välttämätön vaihe.
En tarkoita että suuntaus olisi koko ajan jotenkin vakio. Käytännössä kun tunteet ja elämäntilanteet ovat muuttuvia. Lesbous ja heterous edustavat kuitenkin pysyvyyttä, biseksuaalisuus muutosta. Mun nähdäkseni hieman eri tason ilmiöitä =)
Varmaan ehtabissejäkin on olemassa, siis sellaisia, joille rakastuminen seksuaalisesti mieheen tai naiseen on reaalinen mahdollisuus, riippuu persoonasta ja onnekkaasta sattumasta, mimmoisen kohtaa ja miten nappaa.
Bisset ovat uskoakseni keskimäärin yhtä uskollisia ja uskottomia kuin lesbot tai homot, on vain niin, että näkyvä haku näkyy todellakin, ja leimaa suotta kaikkia kategoriaan kuuluvia. Kun bi haluaa naista, niin oletan haun kestävän ja kestävän, koska lesbot tuntuvat karttelevan bi-parinhakuja, varmasti myös moni piilevä bi. Urbaaniheteroiden uskollisuusjakauma lienee myös vastaava, ei parempi, ei pahempi, sen sijaan maaseudulla perinteiset arvot ja ympäristökontrolli jähmettänevät hieman vahvemmin muodolliseen hyveellisyyteen (moni mies kyllä naida napsauttelisi, jos vain olisi suostuvaisen naisen häivää 50 peninkulman säteellä). 90-luvullahan suomalaisten seksuaalisesta käyttäytymisestä julkaistiin Haavio-Mannilan myötävaikutuksella tutkimus, onko joku tutustunut siihen? Minä en.
Mutta tuohon "lopulliseen vinksahtamiseen" mennäkseni: intuitiivisesti melkein kallistuisin uskomaan samaan. Tunnen muutaman viis-kuuskymppisen bissen, en ole nähnyt heidän seurustelevan "silleen" miesten kanssa, en ole kuullut heiltä miesjuttuja, heidän nykyisensä ja exänsä ovat naisia (ne, joista olen kuullut), he ihastuilevat vieläkin ohimenevän söpösti, mutta vain naisiin, vähän pitemmät katseet: vain naisiin (miehiin ystävällisen toverilliset).
Kunnioitan heidän omaa arviota itsestään, mutta mielessäni tuumin, juna on jo ohittanut bi-asemat ja puuskuttaa toisella radalla. Tilastollisesti ei ole todennäköistä, että binainen vanhemmiten kerta toisensa jälkeen aina sattuu löytämään naisen, vain naisen, johon tykästyy.
Voihan se olla noin kuten sanoit, että bissestä tulee vanhana lesbo...
Minä itse ajattelen näin, että jos vanhana katson elämääni taaksepäin ja voin nähdä sen, että olen intohimoisesti rakastanut miestä ja naista (tai miehiä ja naisia), teen loppuarvion, että olen biseksuaali. Se, että silloin rinnallani on nainen, ei tarkoita välttämättä, että olen lesbo. Ehkä vaan elän naisrakkausvaihetta.
Tämä nyt on vain minun näkemykseni...
.. sinun näkemykseesi ;). Kyllä se oikeammalta tuntuu.
tai ajattelin, tai kategorisoin vielä vuosi sitten itseni bisseksi. (Ikää on muutama vuosi päälle parikymmentä.) Sen jälkeen olen "kääntynyt" ajattelemaan, että olen lesbo.
Ainoat (vähäiset) kokemukset, jotka minulla on miehistä, ovat ajalta useita vuosia sitten - kun olin vielä todella nuori ja kokematon, ja kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuivat jännittäviltä ja kiinnostavilta.
Viimeiset vuodet olen seurustellut naisten kanssa, ja huomaan etten ole edes katsellut miehiä aikoihin. Hyvin harvoin törmään mieheen, jonka voisin kuvitella kiinnostavan minua edes jollain etäisellä tasolla.
En sulkisi aivan täysin pois vaihtoehtoa, että voisin joskus rakastua mieheen. Mahdollisuus on kuitenkin ehkä prosentti sadasta. En usko koskaan kykeneväni muodostamaan mieheen yhtää syvää suhdetta kuin naiseen.
Koen, että minulle bisseys oli vain jonkinlainen siirtymävaihe, lähinnä oman seksuaalisuuden etsimistä nuoruudessa. Luulen kuitenkin, että bi-seksuaaleja ihmisiä on olemassa - siis ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä bi-seksuaaleja.
että ihmisen seksuaalisuus on aika lavea ja liukuva juttu. Toiset pysyvät koko ikänsä samassa kohdassa ja toiset liikkuvat enemmän tai vähemmän suuntaan tai toiseen. Ja nämä nimikkeet joilla seksuaalisuutta kuvaillaan ovat vain näppäriä likiarvoja. Kaiken kaikkiaan seksuaalisuus on varsin mutkikas ja monisyinen vyyhti.
Tinni-Tunni
on kyllä ihan pätevä termi=)
Mä katson asian näin, bisset on niitä jotka snaovat että eivät näe syytä miksei joskus voisi rakastua mieheenkin, jos sellainen sopiva vastaan tulee.
Mä en voisi rakastua ikinä mieheen koska mua oksettaa ajatus munista ja miehen kaikki miesjutut on vain luontaantyöntäviä asioita.
Mä en usko siihen että rakkaus voittaa kaikki esteet.
Vitsit joo.. mies olis ihan ok jos siinä mukana ei tulisi niitä kaikkia ylimääräisiä vetkuleita. ;)
Ei vaan.. Mä olin mielestäni aluksi hetero. Sitten rakastuin naiseen. Tiedän kuitenkin että myös aiemmat tunteeni miehiin ovat olleet aitoja, todellisia ja hyvin vahvoja. Nyt en vaan osaisi kuvitella itseäni enää miehen vierelle. Toisaalta en voi rehellisesti sanoa ettenkö 100% varmuudella enää IKINÄ elämässäni voisi rakastua mieheen. Kaiketi olen siis bi? Vai olenko ollut aina lesbo tiedostamattani? Tekeekö se, että nykyään en enää harrasta seksiä enkä muutakaan romanttishenkistä seurustelua miesten kanssa, minusta lesbon? Ratkaiseeko pelkkä käytännön toiminta ihmisen seksuaalisuuden, jolloin bi-seksuaaleja ei luultavasti olisi juuri lainkaan? (harva taitaa harrastaa seksiä kummankin sukupuolen edustajan kanssa samoihin aikoihin).
Oikeastaan millään noista ei ole mitään merkitystä. Tällä hetkellä olen onnellinen naisen kanssa, ja jos hyvin käy, hän tulee jäämäänkin elämänkumppanikseni. Emme ole missään vaiheessa tosissaan pohtineet mitä olemme, bissejä vai lesboja vai mitä. Ei sillä ole merkitystä, koska haluamme tällä hetkellä vain toisiamme. Menipäs aiheen vierestä...
... mun nappaimistosta tullut tuo viesti (paitsi etta mun nappaimistosta puuttuu suomen kielelle tarkeita kirjaimia)! Itse olin myos nuorempana (en vielakaan ole hirmu vanha:) miehen kanssa ja arvelin olevani bi, koska naiset kiinnostivat, mutta mitaan konkreettista ei tapahtunut ennen kuin 22 vuoden kypsassa iassa... nykyaan en voisi kuvitella olevani miehen kanssa, mutta en oikein tieda pitaisiko maaritella itseni lesboksi vai bisseksi. Kuitenkin tuntuisi jossain mielessa falskilta ikaan kuin kieltaa menneisyyteni, kun ei se silloin miltaan "kulissilta" tuntunut... mutta taas toisaalta, jos sanoo olevansa bi se tuntuu tarkoittavan, etta on edelleen kiinnostunut molemmista sukupuolista. Parempi olisi, ettei tarvitse maaritella ollenkaan, eika minulla siihen juuri tarvetta olekaan, mutta toisilla ihmisilla tuntuu olevan. Lahinna muilla lesboilla, siis ainaki niilla bissen-vihaaja-puritaaneilla (joka on tietenkin vahemmistoryhma)...
*kyyristyy odottamaan teloitusryhmaa*
en mäkään oikein näe järkeä tossa tarkassa määrittelyssä. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään kenelle sitä nyt täytyy suuntautumistaan selvitellä. Tutut tuntee mun historian, ja baarissa ne humalaiset jotka tulivat iskemään silloin muinoin, eivät koskaan kysyneet mikä olen. Yhden illan seuraa jos hakee, ei ole väliä vaikka olisi hetero, kunhan suostuu sänkyyn. (elämä on raadollista)
Oli muuten hauska että juuri kun pääsin sanomasta ettei meillä määritellä, käytiin tyttöystävän kanssa keskustelu siitä mitä kumpikin on. Ei siinä mitään vastauksia saatu, mutta olihan se mielenkiintoista. Ja kai mun täytyy itseäni jonkinlaisena Bi-nä pitää. Olen hetero joka bi-vaiheen jälkeen kallistuikin lesboksi. Ehkä sitten joskus bi-vaiheen jälkeen taas "muutun" heteroksi? Sitä odotellessa.... ;)
Juuri noinhan se biseksuaalin elämä usein menee: on heterovaihe, joku välivaihe (jota halutaan nimittään bissevaiheeksi) ja sitten homoseksuaalinen vaihe. Ja niitä vaiheita voi tulla useampi tai olla tulematta.
Jos noissa kaikissa vaiheissa nauttii seksuaalisuudestaan, on bisse. Mikä siinä on niin noloa tunnustaa? Seksuaalisuus voi olla juuri noin muuntuvaa biseksuaalilla.
Mutta joo, ei suuntautumistaan ole mikään velvollisuus selvitellä toisille. Ei siitä mitään raportteja ole velvollinen antamaan missään baareissa tms. Itselleen ehkä on kiva asia todeta.
Itse kuvittelin viattomasti, että kaikki ihmiset ovat bissejä, kunnes tarpeeksi moni 100% hetsku tai lepakko kielsi tämän olevan totta hyvin pontevasti ja jyrkästi. Pakkohan se oli sitten uskoa, että vaikka itse olen aina kokenut olevani jotain siltä väliltä, muut eivät ole kuten minä. =)
Itsekin alan kyllä kallistua enemmän lesboksi kuin bisseksi, että mene ja tiedä sitten, mikä välivaihe se minullakin lie...