Jos mies, jonka kanssa rakastamme toisiamme, eroaa vaimostaan, tunnustaa ettei sydämessään uskokkaan. Voiko ja saako hän jatkossa tavata lapsiaan, voiko "normaali" yhteishuoltajuus onnistua? (saako lapset käydä isällä ei uskovassa perheeessä)
Rakkaus ei ikävä kyllä tunne rajoja, on vain pelottavaa ajatella, että se todella on niin suurta, että sen takia toisen kannattaa menettää kaikki, sukulaiset ja mikä pahinta lapset. Tavan ihmisten elämässähän Rakkaus lopulta aina voittaa,ystävät antavat "siunauksen" uudelle suhteelle jos tietävät toisen tulevan oikeasti onnellisemmaksi uuden kans. Miten se teillä oikeasti menee. Onko jollain kokemusta?
Rakkaus ei ikävä kyllä tunne rajoja, on vain pelottavaa ajatella, että se todella on niin suurta, että sen takia toisen kannattaa menettää kaikki, sukulaiset ja mikä pahinta lapset. Tavan ihmisten elämässähän Rakkaus lopulta aina voittaa,ystävät antavat "siunauksen" uudelle suhteelle jos tietävät toisen tulevan oikeasti onnellisemmaksi uuden kans. Miten se teillä oikeasti menee. Onko jollain kokemusta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Uskonto ei määrää lasten tapaamista, vaan Suomen laki, joka menee edelle kaikista uskonnollisista höpötyksistä. Näin ollen isän kannattaa ehdottomasti pitää oikeuksistaan kiinni saada tavata lapsiaan. Vaikka suku sanoisi mitä, heidän juttunsa ei mene Suomen lain yläpuolelle.
Samantyyppinen eroon "syylliseksi" vl-puolelta tuomitun lynkkausmentaliteetti on käytössä kuin hoitokokouksissa aikanaan. Tämä sama julmuus on vain odottanut tilaisuutta nostaa saastaista päätään uhria etsien.
Ihan samanlaiset väreet menee nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten hoitokokouksissa, kun ex-puolisoa nöyryytetään. Hänet painetaan vl-puolison toimesta niin syvälle maan rakoon kuin vaan mahtuu ja vanhoillislestadiolainen suku sekä siioni tukee vieressä.
"Syntiset" maailman ihmiset ovat eronneet jo niin kauan, että siellä ero voidaan käsitellä ilman toisen puolison totaalista tuomitsemista ja vaikka sovussa, mutta vl-opetuksessa tuomitseminen on ollut kautta aikojen keskeisimpiä opetuksia, joten avioerostakin ETSITÄÄN SYYLLINEN, jotta päästään tuomitsemaan!
Häntä sitten kollektiivisesti kaikin keinoin rangaistaan, ikävä kyllä yleensä lasten kustannuksella, mutta pääasia että tuomitulle tehdään mahdollisimman paljon pahaa. Siitä vl-suku nauttii!
Jotenkin täytyy myöntää, että tuota ei ole vaikea uskao todeksi.
eikö tuo tekstisi ole täynnä katkeraa hölynpölyä?
ole kovin suosittua, mutta vl-piireissä julmuus nostaa aina päätään kun ristiriitatilanteita tulee. Varsinkin jos toisena osapuolena on "epäuskoinen", julmuuden määrällä ei ole mitään rajaa. (vrt hoitokokoukset)
Omia tukahdutettuja tunteita kun päästään tuulettamaan toiseen ihmiseen, on jälki rumaa.
Kannattaa kaksi kertaa miettiä ennenkuin tuollaisen ratkaisun tekee, jos epäilee, että mies joutuu jättämään koko entisen elämänsä taakseen. Tapaamisasiathan menevät kuten missä tahansa perheessä, mutta olenpa kuullut usein ei vl-perheistäkin, että yhteishuoltajuus ei välttämättä käytännössä onnistu vaikka paperilla mitä lukisi.
Kyllä lasten ja heidän isänsä takia kannattaa tosissaan miettiä jaksaako uusi rakkaus, vaikka tällä hetkellä olisi miten hehkeää, kantaa sen ikävän yli, mitä isä voi kokea pitemmän päälle jättäessään lapsensa.
Aikuisten ihmisten kesken yhteishuoltajuus pitäisi onnistua siinä kuin missä tahansa eroperheessä. Mutta kysymys kuuluukin että rupaako ex-vl kumppani terrosisoimaan ja mustamaalaamaan isää -> tämähän ei ole oiken eikä hyväkyttävää käytöstä vl:ltä mutta niin voi käydä tässä kuin missä tahansa eroperheessä.
MItään lakisääteistä esteetä ei ole miksei lapset saisi käydä isän luona. Eriasia sitten on jos vl osapuoli on niin typetä että rikkoo isän ja lasten välit vaikeuttamalla kaikin tavoin yhteishuoltajuuden sujumista. Tässä tullaan sitten siihen että sillä vaarjolla että isä on uskoton voidaan väittää että isä yrittää houkutella lapsetkin mailmaan ja tätä "tekosyytä" käyttämällä ruvetaan katkaisemaan suhdetta lapsiin ja sukuun.
Jos taas kaksi aikuista ihmistä on kyseessä silti vaikka pinnalla on paljon katkeruutta mustasukkasuutta ja muita tunteita aikuiset ihmiset yleensä pystyvät kuitenkin sopimaan yhteishuoltajuuden säännöt ja pitämään niistä kiinni. Vaikea kysymys
varsinkin jos isä ei enää ole vl. Vl-puoliso saa omasta mielestään kyykyttää isää kuinka haluaa, koska vl-yhteisö tukee häntä siinä, että "epäuskoinen" puoliso voi johtaa lapset "synnin tielle" mikäli isä lapsiaan tapaa. Kun kaikki tapaamista vaikeuttavat keinot ovat esteettä ja "ainoina oikeina" käytössä, jälki on hirvittävää -nimenomaan lasten kannalta. Isän mustamaalaamisessa ei tarvitse noudattaa minkäänlaisia sääntöjä vaan kaikki on sallittua. Hävetkää!
Ai, että kaikki vllestadiolaiset vaan saavat hävetä tosta noin vaan automaattisesti. Paha mennä yleistämään tuota muutaman tapauksen perusteella.Jos todella tunnet tapauksen henkilökohtaisesti, kommentointisi on ok. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä miltä näyttää, tunnen erotapauksen, jossa taas lasten kehitykselle on sitä parempi mitä vähemmän isän kanssa ovat tekemisissä. Tästähän erokin pitkälle johtui. Kaikki ei näy välttämättä päällepäin niinpä tuostakin erosta varmasti ollaan monta mieltä. Sehän on pääasia että asianomaiset itse tietävät miten asia on.
hänen sukunsa ja vl-piirien mielestä parempi, että lapsia rangaistaan jättämällä heidät ilman isää. Kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta. En voi kertoa, miksi olen asian kanssa tekemisissä, mutta näin menetellään. Kysymys on säännöstä, ei poikkeuksesta.
Siionissamme eräs vl-perhe erosi ja osa lapsista meni isälle ja osa äidille.
Tämä ei kuitenkaan toiminut vaan lopulta kaikki muuttivat äidin luokse.
Luulen että kaikki ovat kuitenkin yhteydessä isäänsä.
Silloin kun näitä alkoi tapahtumaan se tuntui todella shokeeraavalta.
vl-vaimon vl-suku tuki eropäätöstä. Perusteena oli se, että jos aviopuoliso on "riittävän huono" ero on vl-uskossakin perusteltu. Jopa erään eteläsuomalaisen Rauhanyhdistyksen johtokuntaan kuuluva sukulaismies kannattaa avioeroa ja ex-miehen sulkemista lasten elämästä.
Tämän johtokuntasukulaismiehen mielestä "epäuskoisen" kanssa asioista ei voi eikä tarvitse sopia, koska hänellä ei ole oikeaa uskoa. Hoitokokousajan julmuus elää edelleen vl-piireissä voimakkaana, se vain etsii uusia ilmenemismuotoja...
Vaikka itse nainen olenkin, miestä kävi sääliksi. Vl-vaimo lähti "aviollisten ongelmien" vuoksi lasten kanssa miehen ollessa töissä ja vei rahaa mukanaan. Jätti miehelleen keskeneräisen omakotitalon ja suuret velat.
Ei suostunut tapaamisiin aluksi ollenkaan ja pitkitti kaikin keinoin käsittelyä jossa asia sovittaisiin. Tässäkin tapauksessa laaja vl-suku oli tukemassa eroa eikä mihinkään neuvotteluihin miehen pyynnöistä huolimatta suostuttu, "koska epäuskoisen kanssa ei tarvitse sopia".
Miestä kuljetettiin kuin sikaa narussa lasten tapaamisasioissa. Mikään ei käynyt koskaan. Syy oli se, että uskoton mies saattaa vahingoittaa tavatessaan lasten hengellistä kehitystä. Lapset kaipaavat isäänsä päivittäin mustamaalauksesta ja aivopesusta huolimatta, mutta äidin sydän on niin kova ja paatunut, että kaikkea vaikeutetaan edelleen.
Varmaan loistavaa käydä sunnuntaisin seuroissa ja vältellä sekä jättää "huomaamatta" miehen lähisukulaisia tauoilla. Siinä saarnan aikana se todellinen vl-ilosanoma tarttuu ja on niin mukava olla uskomassa! Käsittämätöntä.
Häpeä itse "objektiivisuuttasi", kiitos.
elämässä on kenties vl-piireissä yleisempää kuin keskimäärin. Nauti peitellystä elämästäsi.
Tässä aloituksessa oli mielestäni(en voi sille mitään)jotain vastenmielistä.
" Tavan ihmisten elämässähän Rakkaus lopulta aina voittaa,ystävät antavat "siunauksen" uudelle suhteelle jos tietävät toisen tulevan oikeasti onnellisemmaksi uuden kans."
Tämä on perhetragedia, ja siitä on lapsen näkökulmasta onni kaukana. Aikuiset vaan ajattelee itseään, ja miten minä olisin mahdollisimman onnellinen. Kuka ajattelee lasta.
Vähän veikkaan että tämä ns."vl-isä" ei yhtään onnellisemmaksi tule yhtään kenenkään kanssa. Vaikea sanoa tietysti miten käytännössä asiat hoituu, se riippuu teitä kaikista itsestänne.
En halua tuomita ketään, mutta tällä palstalla on usei keskusteltu synneistä. Vanhoillislestadiolaisilla on ajan mittaan ollut jos jonkinlaisia syntejä, mutta raamatullisessa mielessä aviopuolison pettäminen on kyllä synniksi tuomittu.
Tällaiset synnit näkyvät vielä monissa sukupolvissa eteenkin päin.
Siksi on mielestäni vastenmielistä ajatella tässä "omaa onnea" kun tämä perhetragedia luultavasta on näkyvissä vielä tulevaisuudessakin monessa sukupolvessa.
Niin lisäisin vielä sen, että niinkuin edelliset kirjoittajat ovat todenneet, niin lainsäädäntö Suomessa ottaa kantaa tällaisiin tilanteisiin, ei siinä mitään sen kummempaa.Tällaisissa asioissa kaikki ovat velvollisia kunnioittamaan lakia.
Mutta olen eri mieltä siitä, että tässä rakkaudella olisi mitään tekemistä.Eli en ole sitä mieltä että tässä "on rakkaus voittanut", nimenomaan viittaan lasten ja perheen näkökulmaan.
Pisti silmään tuo sukupolvien ajan perhestradegia jatkuu, kostavuu. Eikö se kuitenkin ole niin että emme ole isiemme synneistä vastuussa tms. Mikä vanha sanan parsi on olemassa? Kuin myös, en ole veljeni vartia. HAluan vain kertoa, ettei ainakaan minun eikä sisarteni elämään ole mitenkään vaikuttanu se, että isällämme ei ollut isää, vaan mummu (vl) alkoi isää odottaan ja mies valitsikin toisen. Oma isäni kyllä asiasta on nuoruudessaan kärsinyt, mutta ei se toki edes meidän lasten elämään ole vaikuttanut mitenkään, niin miten sitten sukupolvien ajan. Tikulla silmään joka vanhoja muistaa.
Aloittajalle - jaa rakkaus on ihana asia ja mistäpä se rakkauden ja himon aina erottaa? Siinäpä miettimistä;-)
Tämän ajan henki on valitettavan itsekästä ja oman hyvän tavoittelua. Omat tarpeet ja se, mikä itsestä TUNTUU hyvältä, on oikein. Erityisesti rakkauden tunne on sellainen, mikä oikeuttaa kaikenlaiset ratkaisut.
Eihän se elämä siellä suuren perheen keskellä useinkaan niin romanttista ole. Ei ole ihme, jos tuon miehen vaimokin on usein väsynyt eikä esim. halua rakastella raskaaksi tulemisen pelosta. Siinäpä sitten miehelle tulee houkutuksia rakastua toiseen. Mutta on kamalaa, jos mies ei kanna vastuutaan isänä ja puolisona, vaan antaa himojensa ohjata itseään. Lapset joutuisivat kärsimään valtavasti. Eikä vaimo yksin ole suurta lapsijoukkoa hankkinut, kyllä miehen pitää tuntea siinäkin vastuunsa, ettei jätä vaimoaan yksin perheen arkea pyörittämään.
Vaikka itse en enää vl olekaan, olen pettynyt, kun näen, että aina vl:setkaan eivät toimi tässä asiassa Jumalan Sanan ohjeiden mukaan.
Kirjoitat asioista juuri niin kuin minä ajattelen. Miehen pitää tuntea vastuunsa, mutta myös tämän aloittajan, joka on "tunkemassa väliin", olisi hyvä huomata tekonsa vaikutukset. Jos hän todella rakastaa tuota miestä, ei lihallisessa mielessä vaan kristillisessä, niin hän pikemminkin kannustaisi miestä pysymään perheensä kanssa kuin pyrkisi itsekkäästi "omimaan" tätä itselleen.
"Vaikka itse en enää vl olekaan, olen pettynyt, kun näen, että aina vl:setkaan eivät toimi tässä asiassa Jumalan Sanan ohjeiden mukaan."
Niin. Vl:tkin ovat ihmisiä ja synti pyrkii tulemaan myös vl-ihmisten ja Jumalan väliin. Huomaa, että aloittaja kirjoittaa, että mies "tunnustaa ettei sydämessään uskokkaan". Eihän sydämestään uskova ihminen voisi tuollaista tekoa kovin vakavasti edes harkita. (En sano, että ei voisi ajatellakaan, koska tokihan kaikenlaisia syntisiä ajatuksia tulee uskovaisenkin ihmisen mieleen.)
Jumalan kasvojen edessä? Rakastaa kuolemaan asti myötä ja vastamäessä. On itsekkäästi ajateltu aikuiselta ihmiseltä jättää lapsensa omien himojensa tähden. Ei se elämä erolla parane.
Mutta sinä nainen, älä hajoita perhettä. Maailma on vapaita miehiä pullollaan. Itsetuntoasiko pönkität, kun olet viemässä perheen isän?
Minun mielipiteeni
Jotain mätää täytyy olla ihmisessä, joka luottaa mieheen joka jättää (kenties suurperheensä?)vaimonsa ja lapsensa.
Ihmisen käytöksen voi ennustaa menneisyydestä. Mistä tiedät että ko. mies ei hylkää tulevaisuudessa sinuakin yhtä häpeällisesti.
Kehoitan sinua varomaan tätä miestä. Älä ala kantamaan hänen omia ongelmiaan.
vl-nainen on se joka kärsii. Hän kärsii raskaudet, synnytykset, sen että ei saa koskaan laittautua kauniin näköiseksi. Hän on se, joka katselee vierestä, kun mies tulee ja ilmoittaa että on löytänyt uuden kumppanin, ja että haluaa avioeron.
Miehen on todella helppo lähteä vl-avioliitosta, koska useassa tapauksessa naimisiin ei ole edes menty rakkaudesta, vaan halusta harjoittaa sallittua seksiä, ja harvemmin myöskään lapset jäävät isän huollettavaksi. Äiti saattaa jäädä 10 lapsen kanssa yksin.
Mies voi milloin tahansa kuitenkin palata vl-piireihin vaikkapa uuden puolison kanssa, hyväksyntä veljiltä ja sisarilta saadaan kun käydään tekemässä seurakunnan edessä vl-parannus.
Näin asia on.
Myös vl-avioeroissa. Silti eroavien vl-ihmisten kannattaa käsittää, että toisen puolison totaalinen nujertaminen ei ole eroamisen päätarkoitus, kuten nykyään on tapana!
Uskovaisen täytyy käyttäytyä uskovaisena myös entistä puolisoaan kohtaan.
Sori, mutta olipa erikoinen kommentti. Olen vl-perheessä kasvanut mies ja jotakin nähnyt minäkin. Tuntuu olevan ihan eri planeetalta nämä teidän jutut.
Tosi on, että nainen(kin) paljon joutuu venymään ja varmasti etenkin perheenäideillä työtä riittää. Mutta kyllä tuo enimmäkseen oli aika naurettavaa tekstiä. Mm. Ei koskaan kauniiksi, miehen helppo ottaa ero ja tulla uuden kanssa. Joo, "tosi helppoa".
miehen rakastavan sinua. On vaan hetken himojensa orja. Mutta kun arki tulee teillekin, luulen että rakkaus kaukana. Todella rakastava ei tee toiselle tuollaista, kuin tekee perheelleen.
Kohta on sinunkin vuorosi. Tunneköyhä mies ja tunneköyhää viedä toisen puoliso ja lasten isä. Mieti vähän.