On ollut jo 8 kk paskaa, vaikka vasta syksyllä alkoi alamäki. Nyt 2 viikkoo vetänyt pillereitä, viel sama olotila. Päähäni ei edes mahdu mitään muuta kuin se painajaissarja, mikä alkoi kesän lopussa. Tunnen enimmikseen syvää vihaa ja tuskaa. En koskaan voi antaa sile kusipäälle anteeksi, mitä hän mulle teki - aivan tarkoituksella. Nyt olen seonnut, en silloin kesällä. Mutta toivottavasti en koskaan näe tai kuule häntä.
auttais jo lääkkeet
pipipää
3429
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että lääkehoito on vaan yks osa hoitoa.. ei yksistään useinkaan auta..
riippuen lääkkeestä vaikutus voi alkaa vasta 2-4 vkon kuluttua(masennuslääkkeet)
läpi. Oppia se hyväksymään ja elämään sen kanssa. Muuten et parane koskaan ja saat loppuikäsi syödä pillereitä.
Lääkkeet vain turruttavat ja auttavat pahimman yli. Estävät joskus purkamasta traumaa, jos se on liian vaikea.
Käy terapiassa. Pyri lopputuloksena eroon niistä lääkkeistä. Ne ovat vain keinotekoinen parannustila, joka ei kestä. Koska tilasi syy ei ole "fysiologinen" eikä johdu mistään serotoniini tai muusta kemikaaliepätasapainosta, vaan ulkopuolisesta tekijästä, "henkisestä" tekijästä.
Mulle on kyll jo pari vuotta yritetty syötttää lääkkeitä, mutta en ollut pitänyt tilaani niin huonona enkä todella halunnut piltsuja. Varmaankin perinnöllistä, sillä äidilläni on (ollut) masennusta ja depressiaakin. Siihen jamaan mä en joudu, itsaria yrittävät itsekkäät luuserit. On kyllä kehotettu tekemään, mutta se jätkä, joka sen sanoi on läpimätä.