Sattuiko joku katsomaan eilen eli tiistaina 28.3 sarjan Todistettavasti syyllinen?Jakso kertoi 1930-luvun naisrakkauden vaikeudesta.Mielestäni jakso oli kovin koskettava ja haluaisin tietää mitä muut olivat siitä mieltä.Joten kommentoikaa mielenne mukaan!:)
Todistettavasti syyllinen
Naisrakkautta
111927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
voi voi ku unohtu katsoa,olen aina tykännyt tästä pääosan esittäjästä. On sitä jotain!
oliko loppu sit happy end vai millainen?
Tavallaan ei tosiaan ollu happy end.Nämä tytöt päättivät lopussa että he haluavat olla yhdessä ikuisesti joten he ajoivat auton alas sillalta mutta vain toinen hukkui ja toinen selvisi.Tämä ei tietenkään ollut helppoa sille joka selvisi.Tavallaan myös loppu oli onnellinen koska tämä nainen joka selvisi teki vihdoinkin sovinnon itsensä kanssa ja myönsi menneet ym.Koskettavaa.Ei voi muuta sanoa.Huonosti ehkä selitin mutta kannattaa hakea se jakso vaikka netistä tai jostain ja katsoa jos haluaa nähdä vaivaa.
kyllä katsoin.. :) oli hyvä jakso mielestäni.. :) ja oli koskettava..satuin avaamaan telkkarin kerrankin oikeaan aikaan.. :)
katsonut sarjaa muutenkin ja tykännyt siitä kovasti. eilinen jakso oli jotnkin tosi kaunis ja ne sanonnat tai runomuotoset. Sarja parhaimmillaan, muistan että jossain aiemmassakin jaksosssa olisi ollut samanlainen jakso.
Katoin sen. Ja olihan se jotenkin ihanalla tavalla vähän surullinen. Mutta kuitenkin jäi positiivinen olo sen jälkeen.
Oli hyvä jakso :D
Ihan suunnitelmallisesti katsoin, oli etukäteen rinkuloitu ohjelma (mä mitään spontaania rupee). Pidän sarjan tavasta suhtautua rikoksiin: yleensä tutkitaan vain yhtä murhaa ja sekin vanha, selvittämättömien mappiin jäänyt tapaus.
On perin juurin tyydyttävää, kun oikeus asettuu kohdalleen, saduissa edes. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Henkilökohtaisesti mulle sopii sekin, että ruumis on ollut valmis fakta jo jonniin aikaa, tapahtuneelle ei siis voi mitään - paitsi enää se oikeutettu rangaistus. Vähän ahdistavia ne sellaiset, missä katsoja/lukija ensin tutustutetaan kivaan uhriin ja arkitouhuihin, ja sitten joku hirviö juoksuttaa sen veret ympäri seiniä. VÄÄRIN ja surullista, sanon minä. Varsinkin hirrrveät sarjamurhat ovat alkaneet tympiä.
Jaksoissa on esitelty 40-90-lukujen tapahtumia, ne on taustoitettu riittävän huolellisesti ajan henkeä ja rekvisiittaa myöten, ja aina on mukana yhteisöllinen näkökulma, ne arvot, osakulttuuri, perhe- ym. suhteet, jotka ovat yhtä vahvasti sopassa mukana kuin tapon osapuolet: uhri(t) ja tekijä(t). Välttelee siirappisuutta, mutta haikeuden atmosfääri leijuu kerronnassa. "Onnellinen loppu" tarkoittaa sitä, että tapaus selvitetään - mutta ei useinkaan vain sitä, vaan myös henkistä sovintoa, tasapainon saavuttamista tms. Tavallista vaateliaampaa tuotantoa, mielestäni. Makuasia.
Pidän ohjauksen viipyilevästä temposta. Naispääosan esittäjä (Lilly Rush) on kaunis kuin mikä, tosin ohjattu minun makuuni liian flegmaattiseksi olennoksi pitääkseen niinkin traumatisoivia juttuja sisällään, kuin on annettu ymmärtää.
Ja viime jakso oli hyvä, 30-lukua, kieltolaki, salakapakat (Billie Holiday laulamassa!), lama, köyhyyttä ja väkivaltaa, kirjavaa bisnestä, rotujen väliset jyrkät ristiriidat. Mustan ja valkoisen tytön rakastuminen ja sen vaaralliset seuraukset. Ja onni. Erityisen hienoa oli, ettei kumpaankaan tytönrooliin oltu valittu sovinnaisen kauniita tähtöstypyjä (kuten amerikkalaisissa sarjoissa yleensä), vaan jokseenkin "tavallisen" näköisiä nuoria, he suorastaan valaistuivat rakastuessaan (esittivät alle parikymppisiä). Teki epookista aitoa.
Musta tyttö oli rohkea, poikamainen, suojeleva, pukeutui keikarin liituraitaan ja filttihattuun, valkoinen sovinnaisuuden kuuliainen ruumiillistuma, joka tajuaa "kiltin tytön" vankilansa, löytää yllättäen jotain tyrmäävän uutta ja tartuu siihen. Tragedia, mutta ei pelkästään sitä.
Tulipas pitkä. Mutta kaikelle on selitys, sairaana kotona, kaamee yskä, kirjoittelen lohdukseni.
Samaa mieltä Pir:n kanssa.
Yleensäkin kyseinen sarja on ollut "mukavaa" katseltavaa ja kyseinen jakso erityisesti aiheensa takia.
Katsoin, koska oli etukäteen pistänyt tv-tiedoista silmään tarinan juoneen viittaava lepakkoteema.
Traaginen tarina. Tuli etukäteen mieleen, että onko tämä taas niitä elokuvissakin esitettyjä homoseksuaaliteemoja, joissa tavallaan "paras lepakko = kuollut lepakko" (jos ymmärrätte mitä tarkoitan) ja niinhän se vähän taisi ollakin. Eli "ok, voimme näyttää homoseksuaaleja tv:ssä, kunhan he kuolevat tarinan lopussa ja paha siis saa palkkansa". Tuli myös vähän mieleen Thelma & Louise loppukohtaus... Jotenkin tyhmää, että rakastavaiset valitsevat itselleen tuollaisen lopun ja luovuttavat niin lopullisesti. Toisaalta tuon aikakauden yhteiskunnassa ei niitä vaihtoehtoja kuoleman lisäksi paljon ollutkaan, ellei pystynyt kieltämään itseään ja elämään koko elämänsä kurjaa kulissielämää.
Minusta on kuitenkin hienoa, että meikäläisiä näytetään tv-sarjoissa ja elokuvissa ja se kuva, joka meistä annetaan on aina vain kirjavampi. Koko ajan mennään siinäkin asiassa pienin askelin eteenpäin. Hyvä, että enemmistökin tiedostaisi meidän historian (millaista on ollut elää eri aikoina homoseksuaalina).
Sitten heräsi myös ajatus siitä, kuinka "totta" tavallaan tuokin tarina voisi olla. Tietenkin tarinassa piti olla dramatiikkaa yms., jotta siihen säilyisi katsojan mielenkiinto. Mutta kuinka monille sen aikakauden ihmisille (homoseksuaaleille) se oli arkipäivää, että ei voinut elää sitä elämää mitä olisi halunnut. Kuinka monet päätyivätkään traagiseen loppuun ihan oikeasti.
..ois kiva kun näistä ohjelmista tietäis vaan etukäteen, jotain vinkkiä vaikka tänne palstalle. turhempaakin tänne kirjotetaan...
ja aina ei tosiaan ehdi seurata ohjelmatietoja, kun kanaviakin on niin pirusti.
nytkin harmittaa, kun meni sivu suun tämäkin:(
ei minusta mitenkään tätä asiaa korostettu tai korosteta mitenkään todistettavasti syyllisessä. Sen sarjan juoneen kuuluu vain tuommoinen, siitä tunnistaa mielestäni hyvän sarjan ja aiemminkin on samaa asiaa sivuttu sarjassa ja yhtä neutraalisti, yhtä hyvin se olisi voinut olla romeon ja julian tarina.
nyt vain sattui olemaan kaksi naista samassa osassa. Sarjassa kaikkea ja kaikkia käsitellään neutraalisti ja monta kertaa jäämiettimään mitä tapahtuikaan sarjassa.
näkemään ja olihan siinä kohtuullisesti yritetty luoda 30-luvun henkeä. Olen viime aikoina joutunut paneutumaan nimenomaan tuohon 30-lukuun aika syvällisesti, joten kiinnosti senkin vuoksi nähdä miten oli toteutettu.
Taas vaan se sama kuvio niinkuin muissakin jenkkipoliisisarjoissa - vähemmistön edustajalle ( yleensä myös epäilyttäviä seksuaalisia mieltymyksiä omaavalle tai muuten jotenkin valtaväestöstä poikkeavalla tavalla elävälle) käy aina huonosti. Viesti on siis, että pysyhän kuuliaisena w.a.s.p:ina, niin selviät. Eikö tässäkin olisi aivan hyvin voinut kuolla se toinen, se puhtoisen valkoinen perhetyttö?