KYS:SSA synnyttäneet kertokaa kokemuksianne. Lähestyvä synnytys rupeaa pikkihiljaa askarruttamaan....
Millaiset hoitajat, ilmapiiri, lääkärit, huoneet, vierihoito, huomioidaanko kivut, väsymys, isä, keskimääräinen hoitoaika, jos itellä ja ennenkaikkea vauvalla kaikki hyvin jne.
KYS:ssä synnyttäneet
kokemuksenne!!!!
9
3106
Vastaukset
- Onniliini
Synnytin KYS:ssä 01/04 ja kokemus oli pääosin ihan ok. Synnytys oli vaikea ja pitkä, joten ehdin nähdä monta kätilöä. Osa heistä oli oikein hyviä ja osa jotenkin nuivempia. Nuivuudesta esimerkkinä, että lapseni syntyi imukupilla, ja minä sain tivaamalla tivata kätilöltä, että mitäs nyt suunnitellaan. Synnytyshuone nimittäin pelmahti täyteen porukkaa ja pelotti jo, että onko jokin oikeesti hätänä. Kaipa kätilö arveli järkyttävänsä minua, jos kertoisi imukuppisuunnitelmista. Mutta minä olisin tosiaan halunnut tietää, mitä minulle tehdään! No, ehkä olimme hieman eri aaltopituuksilla ko. kätilön kanssa.
Sairaalassa olin neljä yötä vauvan syntymän jälkeen. Varmaan nopeamminkin olisin kotiin päässyt, mutta ensimmäiseni kanssa arvelin, että kaikki apu ja neuvot ovat hyvästä ja halusin olla noin pitkään. Toki viihtyvyyttäni lisäsi se, että saimme perhehuoneen. Oli aika ihanaa viettää aikaa koko porukalla ja opetella vauvanhoitoa. Perhehuonetta ei käsittääkseni ole aina tarjolla. Huone nimittäin muutetaan normaaliksi potilashuoneeksi, jos osastolla on ruuhkaa. Meillä kävi siis hyvä tuuri.
Imetystä kannattaa miettiä hiukkasen jo etukäteen, eli että mitä haluaa ja mitä ei. Jokaisella kätilöllä ja terkkarilla tuntui olevan vähän eri näkemykset imetysasioista. Muutamia tosi kivoja ammattitaitoisen oloisia tätejä siellä oli, ja heidän neuvojaan oli ilo kuunnella!
Mitähän Sinä kyselitkään...? Ai niin, vierihoidosta.
Ekan yön vauvamme oli vauvalassa ja lopun aikaa hän oli vierihoidossa. Katsoin näin parhaaksi, koska synnytys oli tosiaan rankka ja pitkä (=23h). Olin valvonut jo pari yötä ja arvelin, että olisi parempi, jos saisin nukkua yhden yön kunnolla. Kyllä meinasi silti sydän särkyä, kun vei pienoisen pois... :-( Mutta ympärivuorokautista vierihoitoa toki suositaan KYS:ssä. Vauvan voi vaikka hetkeksi jättää vauvalaan, jos tulee vaikka vieraita (vauvaa ei saa viedä ulos osastolta, eikä osastolle päästetä kuin isät ja sisarukset).Vauvaa voipi näytellä vieraille vain oven takaa, mikä on ehkä vähän keljua, kun mummot ja papat tulevat ja haluaisivat kenties pidellä lasta sylissä. Mutta tämä on KYS:n linja ja kaipa se on perusteltua lastenkin kannalta.
Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi! Ihanaa oli vissiin viisi kertaa päivässä kipittää ruokalaan valmiille eväille!
Siinäpä kaikki, mitä nyt tulee mieleen. Kysele vain lisää, jos jokin jäi mietityttämään. Kerron kyllä mielelläni. Missäs vaiheessa raskautta olet menossa ja miten olet voinu?
Minä täällä palstoilla pyörin kovassa vauvakuumeessa eli pikkukakkonen olisi haaveissa ja mieskin on jo näyttänyt asialle vihreää valoa! :-D
Hyvää jatkoa Sinulle! Toivottavasti synnytyskokemuksestasi tulee miellyttävä. Ikimuistoinen se ainakin tulee olemaan - sen voin taata! -Onniliini-- asian vierestä
Hei!
Itselläni oli samanlainen tilanne! Ei kerrottu mitään kun hälinä alkoi, ennenkuin juuri hetki ennen ulosauttamista sain tietää että imukupilla autetaan(josta olin kiitollinen, vauva ei ollut nimittäin tulossa ulos ihan kapeimmillaan). Myös meillä tuli huone täyteen porukkaa ja säikähdin kun alkoi hälinä! Vauvan sydänäänet hidastui, sitä minulle ei kerrottu, mutta jotenkin tajusin sen itsekin.
Niin, ketä ne huoneeseen tulijat sinulla olivat?
Mies kertoi jälkeenpäin että kätilö oli sanonut tulijan olleen joku johtavamieslääkäri, muita en muista. Onko imukuppi synnytys niin harvinainen että tuleevat ihan katsomaan, vai mistä se johtui? Huusin kyllä niin että osasto kaikui, ei ollut eka synnytykseni, mutta kivuliain! - Onniliini
asian vierestä kirjoitti:
Hei!
Itselläni oli samanlainen tilanne! Ei kerrottu mitään kun hälinä alkoi, ennenkuin juuri hetki ennen ulosauttamista sain tietää että imukupilla autetaan(josta olin kiitollinen, vauva ei ollut nimittäin tulossa ulos ihan kapeimmillaan). Myös meillä tuli huone täyteen porukkaa ja säikähdin kun alkoi hälinä! Vauvan sydänäänet hidastui, sitä minulle ei kerrottu, mutta jotenkin tajusin sen itsekin.
Niin, ketä ne huoneeseen tulijat sinulla olivat?
Mies kertoi jälkeenpäin että kätilö oli sanonut tulijan olleen joku johtavamieslääkäri, muita en muista. Onko imukuppi synnytys niin harvinainen että tuleevat ihan katsomaan, vai mistä se johtui? Huusin kyllä niin että osasto kaikui, ei ollut eka synnytykseni, mutta kivuliain!Tietääkseni aina, kun lapsi joudutaan auttamaan pois imukupilla, valmistellaan äiti varmuuden vuoksi myös sektioon. Jos nimittäin imukuppi ei auta, niin sitten on kiire! Kait siinä on sitten leikkaukseen valmistelevan hoitajan lisäksi lastenlääräri ja mahdollisesti leikkaukseen valmistatunut lääkäri ja ehkä just joku "yligyne", joka toimenpiteistä viimekädessä päättää ja on siis vastuussa tehdystä ratkaisusta. Tuo vastuukysymys on tärkeä, sillä ainahan joskus käypi niin, että joko äidille tai vauvalle sattuu jotain. Silloin täytyy olla selvillä se, kuka nuo hoitoratkaisut on viimekädessä tehnyt.
Lisäksi mulle tuli ponnistusavuksi vanha, ihana kätilö, jonka apu oli lopussa kullan arvoista. Hän piteli kättä mun masulla ja osasi ennakoida tulevan supistuksen ja siten kertoa oikean ponnistusajan. Sittenpä pikkuinen syntyikin parin oikeinajoitetun ponnistuksen ja imukupin avustamana. Ilman kuppia ei kuulemma olisi tullut alateitse.
Omakin vauvelini avustettiin maailmaan imukupilla virhetarjonnan takia. Hän kun oli tulossa naama edellä ja aina ponnistuksen jälkeen vetäytyi takaisin synnytyskanavaan.
Tietääkseni imukuppisynnytys ei ole mitenkään hirmuisen harvinainen, että ehkäpä joku tuli kuuntelemaan komeita synnytyskarjaisujasikin! :-D
-Onniliini- - asian vierestä
Onniliini kirjoitti:
Tietääkseni aina, kun lapsi joudutaan auttamaan pois imukupilla, valmistellaan äiti varmuuden vuoksi myös sektioon. Jos nimittäin imukuppi ei auta, niin sitten on kiire! Kait siinä on sitten leikkaukseen valmistelevan hoitajan lisäksi lastenlääräri ja mahdollisesti leikkaukseen valmistatunut lääkäri ja ehkä just joku "yligyne", joka toimenpiteistä viimekädessä päättää ja on siis vastuussa tehdystä ratkaisusta. Tuo vastuukysymys on tärkeä, sillä ainahan joskus käypi niin, että joko äidille tai vauvalle sattuu jotain. Silloin täytyy olla selvillä se, kuka nuo hoitoratkaisut on viimekädessä tehnyt.
Lisäksi mulle tuli ponnistusavuksi vanha, ihana kätilö, jonka apu oli lopussa kullan arvoista. Hän piteli kättä mun masulla ja osasi ennakoida tulevan supistuksen ja siten kertoa oikean ponnistusajan. Sittenpä pikkuinen syntyikin parin oikeinajoitetun ponnistuksen ja imukupin avustamana. Ilman kuppia ei kuulemma olisi tullut alateitse.
Omakin vauvelini avustettiin maailmaan imukupilla virhetarjonnan takia. Hän kun oli tulossa naama edellä ja aina ponnistuksen jälkeen vetäytyi takaisin synnytyskanavaan.
Tietääkseni imukuppisynnytys ei ole mitenkään hirmuisen harvinainen, että ehkäpä joku tuli kuuntelemaan komeita synnytyskarjaisujasikin! :-D
-Onniliini-Joo, nyt tiedän siis paikalla olijoiden merkityksen, ei tarvitse enää pähkäillä ;)
Meillä kans vauva oli tulossa kasvot edellä, nenä pystyssä, että eipä oikein meinannut mahtua ulos... Kätilö sanoi että yhdellä "pienellä ja nätillä" vedolla vauva sitten tuli ulos.
Kokemus kyllä ikimuistoinen!
Pelottaa vaan että jos vielä onni on myötä, niin onko seuraavakin vauva tulossa maailmaan uteliaasti kasvot edellä?? Koska niin teki myös esikoiseni (silloin ei tarvittu imukuppia koska ei sydänäänet hävinneet mutta kauan sain ponnistella) ja tämä uusin tulokas. Vai oliko tämä vain harvinaista sattumaa???
- syysäetee
synnytin syyskuussa kys:ssa, eikä ollut mukava kokemus, mutta ei siitä nyt sen enempää...vauva oli koko ajan vierihoidossa(suihkussa ollessani vein vauvalaan) ja ihmettelin miten vähän lapsen hoidosta tultiin neuvomaan.kylvetys ja navanhoito taidettiin näyttää pyytämättä.esimerkiksi lapsen syömisestä ja vaipan vaihdoista ei tultu säännöllisesti kyselemään(kerrankin vauva nukkui 7 tuntia enkä tajunnut sitä väsymykseltäni ite herätellä syömään)tosin syynä saattaa olla se kun kerroin olevani lastenhoitoalalla itsekin...eli kannattaa ite huolehtia että saat riittävästi opastusta. henkilökunta oli kyllä ihanaa, ja neuvoivat sitten mielellään kun kysyi.
- edelliseen
...näkyikin olevan noita kysymyksiä enemmänkin...olin 2 hlö:n huoneessa, sain kaikki kivunlievitykset mitä halusin, eikä niistä tarvinnut sen enempää neuvotella. kipua piti kuvailla asteikolla 1-10, mikä tuntui hieman hankalalta...sairaalassa tehdään lähtötarkastus kun vauva on 2 vrk, minkä jälkeen sain lähteä kotiin kun halusin eikä ollut mitään estettä. jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt olla vielä yksi vuorokausi siellä ja lepäillä, kotiin tultua kun iski suuri hämmennys ja huoli että mitenköhän tämän osaa yksin hoitaa kun ei ole keltä kysyä.(esikoinen siis kysessä)isä sai olla osastolla niin paljon kuin halusi, mitään vierailuaikoja ei ollut.
- Onniliini
Nyt kun sanoit, niin oma aktiivisuus oli tosiaan tärkeätä. Tietoa sai kyllä yllin kyllin kyselemällä, mutta muutoin ei kyllä olisi juurikaan kukan tullut neuvomaan. Voisikohan tuo olla sitten vain osaston linjaa, etteivät tule tuputtamaan, jos ei kysytä? Vaikka enpä kyllä usko kenenkään olevan aktiivisimmillaan heti synnytyksen jälkeen, eli tietoa pitäisi tulla ihan tivaamattakin...
Ehkä on aika jo kullannut osan muistoistani... :-D
-Onniliini- - lisääkin saa...
Onniliini kirjoitti:
Nyt kun sanoit, niin oma aktiivisuus oli tosiaan tärkeätä. Tietoa sai kyllä yllin kyllin kyselemällä, mutta muutoin ei kyllä olisi juurikaan kukan tullut neuvomaan. Voisikohan tuo olla sitten vain osaston linjaa, etteivät tule tuputtamaan, jos ei kysytä? Vaikka enpä kyllä usko kenenkään olevan aktiivisimmillaan heti synnytyksen jälkeen, eli tietoa pitäisi tulla ihan tivaamattakin...
Ehkä on aika jo kullannut osan muistoistani... :-D
-Onniliini-Kiitos teille vastauksistanne ja lisää kokemuksia saa toki kirjoittaa te tai uudet immeiset! Jäi kuitenkin kuva, että ihan ok paikka se KYS. Itse olen aprikoinut lähinnä sitä vierihoitoa, että jos on tosi väsynyt synnytyksestä, niin että kuitenkin saa eka yön nukkua niin, että vauva voi olla vauvalassa. Toinen on se, että haluan ehdottomasti pienen huoneen, kahden hengen korkeintaan, la 29.4 mitenkähän on ruuhkaa???
Ja kolmas asia mikä on mietittänyt on se, että sairaalasta haluan kyllä pikimmiten pois, jos kaikki meillä molemmilla on hyvin. Olen itse hoitoalalla ja selittäskö se syyn?! Haluan lisäksi rauhassa tutustua lapseeni ja kotona siihen on mahdollisuus. - kavereille ja sukulaisille
lisääkin saa... kirjoitti:
Kiitos teille vastauksistanne ja lisää kokemuksia saa toki kirjoittaa te tai uudet immeiset! Jäi kuitenkin kuva, että ihan ok paikka se KYS. Itse olen aprikoinut lähinnä sitä vierihoitoa, että jos on tosi väsynyt synnytyksestä, niin että kuitenkin saa eka yön nukkua niin, että vauva voi olla vauvalassa. Toinen on se, että haluan ehdottomasti pienen huoneen, kahden hengen korkeintaan, la 29.4 mitenkähän on ruuhkaa???
Ja kolmas asia mikä on mietittänyt on se, että sairaalasta haluan kyllä pikimmiten pois, jos kaikki meillä molemmilla on hyvin. Olen itse hoitoalalla ja selittäskö se syyn?! Haluan lisäksi rauhassa tutustua lapseeni ja kotona siihen on mahdollisuus.että tulevat vasta kotiin vauvaa katsomaan. Minusta ei ole mitään järkeä, että suurinpiirtein salissa ollaan jo vauvaa kattelemassa. saapi äitikin rauhassa levätä, kun ei aina ole joku käytävällä odottamassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi244586- 883714
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313463075- 542657
- 512589
- 2032583
Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne322390- 1522318
- 311945
Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa
Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok1071521