Kuulinpa tuossa taannoin erään ihmisen tarinan. Hän oli toimistotarvifirmassa töissä kunnes paloi loppuun. Kulukorvauksia maksettiin myynnin mukaan, kuitenkin niin että oli tietty katto (joka oli todella pieni). Loput sai sitten hakea verottajalta.
Autoetu oli,mutta jos ei saanut tarpeeksi myyntiä, niin autosta joutui rangaistuksena maksamaan. Ja mitä huonommin myi, niin sitä enemmän joutui autosta maksamaan. Ja bensat luonnollisesti maksoi itse edustaja.
Puhelinliittymä oli yrityksen, mutta puhelut joutui itse maksamaan. Ja siis tapaamiset itse soittamaan.
Ja provisio oli melkoisen surkea. Päästäkseen edes inhimilliseen tulotasoon, hän joutui myymään paljon. Tavara luonnollisesti oli sellaista jota yritys ei edes tarvitse. Eli ensin piti luoda tarve.
Työpäivän jälkeen (joka oli helposti 12h) alkoi seuraavan päivän suunnittelu, raporttien täyttäminen, asiakaskorttien päivittäminen, soittolistojen tekeminen jne jne...
Kunnes sitten eräänä päivänä tämä ihminen paloi loppuun ja lähti yrityksestä loppuunpalaneena, itsetunto maassa ja täydellisen persaukisena.
Surullinen tarina, jonka jälkeen ainakin minä kartan kuin ruttoa kaikkia alan yrityksiä. Ja jutuista päätellen monet ovat jopa vielä surkeammissa oloissa.
Autoetu oli,mutta jos ei saanut tarpeeksi myyntiä, niin autosta joutui rangaistuksena maksamaan. Ja mitä huonommin myi, niin sitä enemmän joutui autosta maksamaan. Ja bensat luonnollisesti maksoi itse edustaja.
Puhelinliittymä oli yrityksen, mutta puhelut joutui itse maksamaan. Ja siis tapaamiset itse soittamaan.
Ja provisio oli melkoisen surkea. Päästäkseen edes inhimilliseen tulotasoon, hän joutui myymään paljon. Tavara luonnollisesti oli sellaista jota yritys ei edes tarvitse. Eli ensin piti luoda tarve.
Työpäivän jälkeen (joka oli helposti 12h) alkoi seuraavan päivän suunnittelu, raporttien täyttäminen, asiakaskorttien päivittäminen, soittolistojen tekeminen jne jne...
Kunnes sitten eräänä päivänä tämä ihminen paloi loppuun ja lähti yrityksestä loppuunpalaneena, itsetunto maassa ja täydellisen persaukisena.
Surullinen tarina, jonka jälkeen ainakin minä kartan kuin ruttoa kaikkia alan yrityksiä. Ja jutuista päätellen monet ovat jopa vielä surkeammissa oloissa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sama on tullut koettua. Terveisiä sinne pirkanmaalle siihen pikkuruiseen autotalliin, jonka edessä köllöttää TJ:n Alfa-romeo. Työ täysin perseestä isot puheet ja pienet liksat. Provisio taulukko laadittu siten että kilpailukykyisellä hinnalla ei pärjännyt kuin firma. Työsopimuksen liitteessä maininta; yritys varaa itselleen oikeuden muuttaa sovittuja provisioprosentteja haluamallaan tavalla. Valmis asiakasrekisteri......ja paskat. Jokapäivä kyttäys soitto myyntipäällikölle...nollapäivästä ankarat vittuilut. Eikö näitä pellejä saada mitenkään pois yrityselämästä?
Yritys jossa tuttavani oli töissä on alallaan erittäin arvostettu. Harva uskoisi että talossa on tuollainen käytäntö.
Kyllähän nuo jutut on totta, mutta itse en meinaa kauan katsella tätä touhua, jos näyttää, että hommalla ei elä.Onhan semmoinen yritys, joka ei pidä huolta työntekijöistä todella ajattelematon ja kusee omaan taskuunsa, eikä koskaan voi tulla todella hyväksi menestyjäksi.
... myös provisiopalkkaisessa työssä on aina maksettava vähintään "kohtuullinen" palkka vaikka ei saisi mitään myydyksi. Kohtuullinen on ehkä 1.000 e (??). Kulujen maksaminen (kilometrit, puhelut) kuuluu työnantajalle, jos työsuhteesta on kysymys. Kun muutama rohkea haastaisi nämä firmat oikeuteen, loppuisi tommoinen lyhyeen.
Mikäli työsopimuksessa ei ole mainintaa muista korvauksista on turha yrittää hakea asiaa oikeusteitse, laki-ihminen en tiedä mihin perustat väitteesi mutta ilmeisesti olet asiassa täysin väärässä. Toisaalta olisi hyvä jos työntekijät peräisivät asioitaan kuten laki oikeuttaa, vaikka tosiasiassa työsuhderiidat etenevät hitaasti ja ovat joskus monimutkaisia(lue vie aikaa) selvästi useilla työpaikoilla rikotaan jatkuvasti lakia ! Yleisimmät asiat mihin myyntialalla olen törmännyt ovat provisiot ja jälkiprovisiot.
... muun muuassa tähän:
http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/1993/19930099t
Niin asiassa oli ilmeisesti työsopimussuhteen muutos kuukausipalkkaisesta proviospohjaksi ja työntekijälle oli jäänut käsitys että ilman palkaa hän ei jää missään tapauksessa.
Mutta jos alunperin on sovittu provisiopohjainen palkanmaksuperuste ei se oikeuta mihinkään kuukausiperuspalkkaan tai vastaavaan.
Nämä asiat ovat käsittääkseni hyvinkin erillaisia
ja työntekijän oikeusturva määräytyy paljolti työsopimuksen sisältöön ja alalla sekä työpaikalla muiden työntekijöiden palkkausperusteeseen. Nämä vertailukohdat tulevat esille varsinkin kun työsopimusta ei ole tehty tai seon hyvinkin epäselvä/puutteellinen.
Niin, näistähän ei kauheasti oikeuskäytäntöä ole. Ilmeisesti ihmiset häpeävät omia huonoja myyntejään eivätkä senkään vuoksi lähde oikeuteen selvittelemään, miten esim. tuota korkeimman oikeuden ratkaisua on tulkittava. Itse tulkitsisin sitä kuitenkin (toisin kuin LKV PRO)niin, että kaikissa tapauksissa jonkinlainen "minimipalkka" on maksettava, vaikka ei myisi mitään. Tiedä sitten, mikä on totuus.
Mutta irtisanomisajaksihan voidaan sopia 0 päivää, jolloin työnantaja pääsee huonosta myyjästä nopeasti eroon. Huono myynti on laillinen irtisanomisperuste silloin kun se on selvästi dokumentoitavissa, kuten välittäjällä on.
sulla! Koska tottahan on, että osa porukoista todella pärjää alalla ja tienaakin melkoisesti. Hankit työkokemuksen ja sitten vaihdat parempaan. Tyhmähän on se joka vaan painaa töitä tietäen että häntä kohdellaan kuin rukkasta.
Turha on firmojen sitten itkeä kun edustajat hyppivät kilpailijalta toiselle.
Kuulostaa kovin siltä, että taisi olla työpaikkana HARRIX?
www.harrix.fi
Ja myös vanha sellainen. Isompi, arvostetumpi ja vanhempi kuin Harrix.
Piti muuten vielä sanoa, että kun joku täällä sanoi ettei tuolla tavalla voi yritys menestyä, siis edustajia kusettamalla. Tämä kyseinen yritys(itsekin tiedän firman) ON menestynyt, parhaiten alan yrityksistä. Mene ja tiedä sitten onko menestys revitty edustajien selkänahoista. Jos todellakin menestys johtuu siitä että edustajista imetään mehut pois ja maksetaan siitä naurettavan surkeaa palkkaa.
Ehkä pahinta asiassa on se, että tuttava soimaa itse itseään. On aivan rikki ja aivan turhaan.
sano vaan..
eli se ensimmäinen
kun asialla tuntuu olevan tietäväisiä, niin mitäs sanotte keskiarvomyyjälle jolla pitkät päivät ja paljon kilometrejä ja joka on BRUTTOPROVISIOPALKALLA, että miten on velvoittaako laki joka tapauksessa suorittamaan päivärahat ja kilometrit, vaikka myynti ei riittäisikään niiden kattamiseen. tiedätte varmaan tuon palkkamalölin, eli siinä päivärahat ja kilsat "sisältyy" myyntiin
eli kilsat ja päivärahat viikos liki 500 e, myynti usein 300 e - 100, eli jää normitasol joka vk alle kulujen
sanoo, mutta järjellä ajateltuna kulut on aivan yhtä suuret sillä joka saa myyntiä ja sillä joka ei saa. Siis on epäreilua rangaista sitä, jolla on takkuisempaa. Itse asiassa, se syö varmasti lopunkin motivaation, kun palkkapussi on nollapäivän jälkeen miinuksen puolella (bensakulut yms.).
Kulukorvauksien EI PITÄISI olla riippuvaisia myynnistä, mutta laista en tiedä. Moraalisesti ajatellen kulut pitäisi korvata joka tapauksessa.
Kulukorvaukset EIVÄT ole palkkaa. Rahaa edustajalta kuluu löpöihin, ruokailuun, soittoihin jnejne, eli HUOMATTAVASTI enemmän on kuluja kuin keskiverto konttorirotalla tms.
Mielestäni on aina suoritettava kilometrikorvaukset ja päivärahat ja lisäksi jonkinlainen "minimipalkka". Siis, jos ollaan työsuhteessa eikä itsenäisenä yrittäjänä (kauppaedustaja).
Provisio voidaan laillisesti laskea ihan millä tavalla vaan, vaikka bruttoprovisioperiaatteella. Mutta sitten jos tämä laskentamalli yksittäistapauksessa johtaa siihen, että korvaukset jää liian pieneksi, on ne työnantajan siitä huolimatta maksettava.
Niinhän sitä pitäisi. Mutta... Viime kuussa tuli sen verran pakkeja, että bruttoprovisioni riitti 1400 km kilometrikorvaukseen puolipäivärahojen lisäksi, loput 1600 km jäivät omaksi tappiokseni. Bruttopalkkaa tilinauhassa on muutama sentti. Oli puhetta että jos pykälät muttuvat siten että firman pitää maksaa kilometrit, niin sitten päivän työssäkäyntialue määritetään etukäteen tarkasti, aina se tietty kyläkunta jonka alueella kilometrit lasketaan. Alueelle siirtyminen on sitten työmatkaa jonka voi vähentää verotuksesta. Tai sitten määritetään myyntimäärävaatimus ja sitä toteuttamattomat saavat etsiä itselleen muita töitä.
myy tauluja tai kirjoja...
Rankulla ainakin oli se systeemi, että ensinnäkään minkäänlaista pohjapalkkaa ei ollut. Kulukorvaus oli vähän päälle 400 egeä MUTTA se edellytti 11 000 e:n myyntiä.
Jos myit alle sen, niin myös kulukorvaukset laskivat suhteessa. Ja korvaukset laskivat aika rajusti suhteessa myyntiin.
Tuohon maksimisummaanhan mahtui nippa nappa päivärahat, kilometrit ja puhelinlaskut saikin sitten kiikuttaa verottajalle.
Kirsikkana kakun päällä oli tietenkin sanktio, joka tuli huonosta myynnistä. Eli jos myit huonona kuukautena alle 9000e, niin jouduit maksamaan ylimääräistä työsuhdeautosta 70e. Ja summa kasvoi sitä suuremmaksi mitä huonommin myit.
Kummakos etten pitkään viihtynyt talossa...!
>Et kai vaan
>myy tauluja tai kirjoja...
Aika läheltä liippaa, mistä arvasit?
aika pitkälle siitä aanailin et itel sama peli eli ei käytännössä millään ilman työskentelypaikakkunnalla tai sen välittömässä läheisyydessä yöpymistä (eli kilsoja putoo pois) pysty saamaan edes verovapaita korvauksia kasaan, saati et jäis bruttopalkkaa tai jotain...jas köh köh, on muuten ma$$iivinen kesälomaraha kun se otetaan tosta vuotuisesta bruttoapalkasta pikku prosentti, ja kun brutto vuodes jää max pariin tonttuun.
koska voit hakea ne verotuksessa itsellesi takaisin.
Mistä verotuksesta ja mitä? Eihän veroja edes tule maksettua jos bruttoprovisio ei riitä edes kulukorvauksiin, niin ei siin äole mitään mahdolisuutta kuluihin saada huojennusta muualtakaan.
Nimittäin minä en ymmärrä mihin monien yrityksien politiikka perustuu. Huippumyyjiä taputellaan päähän ja he ansaitsevat huippupalkkaa. Kuitenkin fakta on, että huipulla tuulee ja todella harva pystyy jatkamaan "tappotahtia" kuukaudesta toiseen.
Keskivertomyyjää taasen rangaistaan. Hän tekee tasaisen varmaa (esim. 10 000e/kk) myyntiä joka kuukausi. Rahaa EI TODELLAKAAN jää paljoa käteen edustajalle, ei tule täysiä kulukorvauksia ja kaiken lisäksi johdosta hengitetään niskaan että lisää myyntiä pitää tulla.
Pienemmästäkin sitä tasaisen varmalta myyjältä loppuu motivaatio kun yrittämisestä ei palkita ja palkkaa jää kulujen jälkeen käteen aivan naurettavan pieni summa.
Ja sitten ihmetellään miksi alalla on suuri vaihtuvuus ja miten vaikea on palkata kunnon edustajia :).
Yhdyn edelliseen. Ja lähden firmasta parempaan.
ja vaihdat parempaan yritykseen. Mä olen itse asiassa aivan varma, että jos todellakin kaikki tekisi noin kuin sinä, eli vaihtaisi kylmästi paikkaa, niin muutos saattaisi syntyä. Yrityksien olisi pakko pitää edustajistaan parempaa huolta, jotta he pysyisivät talossa.
Itse huomasin Rankulla ollessani, että se uusien edustajien palkkaaminen ei todellakaan ole lasten leikkiä. Ensinnäkin hakemuksia tulee erittäin vähän ilmoitusta kohden ja niistä todella moni on "suoraan roskiin"-hakemuksia.
Mielettömät visiothan on monilla oman yrityksensä hurjasta kasvusta. Mutta miten kasvaa jos ei saa palkatuksi edustajia tekemään koiran palkalla töitä.