Heräsin yhtenä päivänä, ajatukseen. Nainen on parhaimmillaan tässä iässä. Nuoruuden virheet tehty ja jotain opittukin jo. Lapset on tehty ja aikaa olisi itsellekin. Mutta miksi elän elämääni yksinäisenä? Yritystä on ollut, mutta kun ei vaan.. Miten löytäisi sellaisen miehen joka sytyttäisi ja jonka kanssa voisi olla hiukan pidempäänkin?
elämän alkutaipaleella
roossa
61135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä kyllä voisin olla sun kaveri.
Vaikka juteltais ensin palstoilla.
Onhan mulla e-mailkin [email protected]
omat kokemukseni on että harrastuksen parista löytyy kiinnostavimmat ihmiset.Ovathan he innostuneet samasta asiasta ja tutustuminen saa rauhassa kehittyä joten suhde on vakaalla pohjalla
kun vertaa esim,baari tuttuihn joiden persoonallisuus jää yleensä tuntemattomaksi .
Ei ketään kannata iskeä harrastuksista, jos itse tykkää lajista. Jos homma ei toimikaan, ni sittenhän onkin kiva jatkaa harrastustaan! Mä en ole valmis uhraamaan omaa lajiani miehen takia. Periaatteellinen juttu. Sitäpaitsi, tuppisuuna on hankala vikitellä toista,hih
Niinpä, sitähän me puoli suomea miettitään ikäluokassa 30-40v. Niinkuin laulussa sanotaan, kaikki rakkautta kaipaa, jostain syystä se vaan natsaa niin harvoille niin että se olisi bode-och. Todennäköisyys että tuo natsaus tapahtuu on sitä suurempi mitä enemmän liikkuu ja katselee ympärilleen..
Liikettä löytyy ja silmät pyörii päässä. Ujon onkin vaikeampi vastata toisen huulen heittoon :)
Minä hurrrrrmaan kyllä sinut.