Raivostuttavaa, kun ei pysty työpaikalla pysty jännittämisen takia pitämään puoliaan ja sanomaan asioita suoraan, vaan on liian kiltti. Tarkoitan siis sitä, että oppisi sanomaan asioista suoraan mitä ajattelee, ettei jälkeenpäin harmittaisi. Sanavalmius ja heti tilanteisiin reagoiminen olisi ihanaa. Tuntuu että kaikki pitää ihan "nössönä." Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia, voiko siitä jotenkin päästä eroon harjoittelemalla? Lääkkeiden avulla pystyy jotenkin töitä tekemään, olin just 3 kk sairaslomalla vaikean masennuksen takia. Välillä tuntuu ettei jaksais tehdä töitä ja eläkeikäänkin on vielä yli 30 v, huh huh......
Jännittäminen työpaikalla
piitu
3921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vähän sama ongelma on mulla. Pelkään, että jos sanon jotain vastaan tai "puolustuksekseni" tai jotain negatiivista, niin ihmiset loukkaantuu...Ja jos sanon jotain positiivista, niin tulee itelle sellainen olo, että jotenkin mielistelee. ylipäätään suun avaaminen tuottaa hankaluuksia. Sitä jotenkin tarkkailee itteensä, tekemisiänsä ja sanomisiansa liikaa, liioittelee niiden merkitystä. jos sanoo jotain tyhmää,ihmiset voi nauraa, pitää tyhmänä tai reagoida jotenkin väheksyvästi, niin siitähän mulla menee pasmat sekaisin...
koulut käytyäni kovia töitä joissa jännitykseni ei
näkynyt ja joista pystyin selviytymään jotenkuten.
En ole vieläkään vapautunut jännityksestä (enkä peloistani?).Kärsin jo varhaislapsuudessani esiin-
tymispelkoa ja myös voimakkaasta käsien hikoilusta joka paheni myöhemmin.
Tutulta kuulostaa:)
Nimimerkki "tuli itselläkin elettyä aika kauankin ns muiden elämää". Se on kuitenkin mahdotonta ja suuri vääryys itseä kohtaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää eikä ole tarkoituskaan.
Terveesti pitää olla itsekäs, ottaa oma paikkansa, ja tarvittaessa jopa sanoa joskus tiukkakin ei. Jos omaa itseään ei arvosta, niin eivät sitä muutkaan tee, ja pian saa huomata olevansa se jonka yli kävellään, jonka yli puhutaan, jota käytetään hyväksi...
Arvostamisestahan siinä on kyse; kun on hiljaa vaikka tuntee että olisi sanottavaa ja pitäisi avata suunsa, niin olettaa - joka on väärä oletus - että muiden mielipiteet ovat jotenkin arvokkaampia ja "parempia" kuin omat, tai heillä on jotenkin enemmän oikeus tuoda niitä esille.
Ihmiset on erilaisia ja maailmassa mielipiteitä riittää. Niin on tarkoituskin. Oman mielipiteensä voi tuoda esille kiihkoilematta ja asiallisesti; jos joku siitä sitten loukkaantuu, niin se on HÄNEN valintansa (ja pienuutensa myös).
Enemmän tekee itselleen hallaa, jos yrittää aina olla samaa mieltä "kaikkien" muiden kanssa.
Yhtä turhaa energianhaaskausta on miettiä muiden nauramisia, "mitähän tuokin ajattelee", pitääkö tyhmänä tms.
Me kun ei mitenkään voida tietää, mitä joku toinen (todellisuudessa) ajattelee. Ei, vaikka sitä suoraan häneltä kysyttäisiin! Ja - so what mitä ajattelee?
Siinä kyllä tulee alkuun vastustusta, kun joku aiemmin hiljainen harmaa nynny alkaakin ottaa oman paikkansa. Alkuun ei noteerata mitenkään, ehkä puhutaan päälle jne.
Mutta, sinnikkyys palkitaan. Omaa itseään pitää kunnioittaa - mikä ei tarkoita että kohdellaan toisia epäkunnioittavasti.