en oikein edes tiedä mistä aloittaisin..
elikä pelkään omassa kotonani aivan kauheasti, jos poikaystäväni lähtee paariinja itse jään kotiin niin en voi mennä nukkumaan ennen kuin poikaystävä palaa.
kotona menen makuuhuoneeseemme ja pistän oven kiinni niin että kuulen jos se avataan, siis vaikka jotakin oven väliin että joutuu oikein työntämään jos haluaa sisälle.
asumme maan tasalla enkä uskalla pitää ikkunoita auki. kuulen kaikenlaista kun olen yksin kotona, natinaa ja nitinää mikä tietenkin on ihan normaalia kerrostalossa. pelkään että joku tulee ja tekee pahaa, en ikinä katso kauhuelokuvia koska tiedän että varmasti saisin slaagin.
illalla jos menen vessaan ja poikaystävä on sillä välin sammuttanut valot ja mennyt sänkyyn niin joudun sytyttämään valot uudelleen ja tarkistamaan että sielä sängyssä varmsasti on oma poikaystävä.
kun olin kerran yksin kotona ja katselin paikkoja niin huomasin että meidän verhotanko on sellainen "seiväs" siis molemmista päistä terävä ja olen jo miettinyt että siitä saa hyvän aseen jos joku tulee sisään, mutta nyt en voi lakata katselemasta sitä ja pelottaa että jos joskus sekoan ja otan sen. kerran olen saanut yöllä pahan paniikki kohtauksen jolloin en tajunnut mistään mitään.
poikaystäväni tietää peloistani, mutta ei voi ymmärtää miksi pelkään. pahin asia on että hän haluaa ostaa talon valmistumisensa jälkeen ja talot saavat minut hermoromahduksen partaalle, pelkään ylipaljon, sielä ei ketään edes kuulisi jos huutaisin.
kesällä poikaystäväni on lähdössä kuukaudeksi kiertämään eurooppaa ja minä jään yksin kotiin ja kaikki kaverinikin matkustavat muualle (asun ruotsissa ja tämä on opiskelija kaupunki) olen siis yksin koska perheeni asuu suomessa. en tiedä miten pärjäisin kesän.. itkettää jo pelkkä ajatuskin että olisin yksin tässä asunnossa. olisin halunnut mennä kotiin suomeen kesäksi että ei tarvitsisi olla yksin, mutta tänään työkkäristä soitettiin että ovat löytäneet minulle työtä (mistä työttömänä en tietenkään voi kieltäytyä). ahdistaa tulevaisuus. ja itketyttää kokoajan. tuntuu ettei voisi hengittää ollenkaan.
en pelkää mitään henkiolentoja, vaan muita ihmisiä, en edes pysty iltaisin pimeällä pyöräilemään yksin kotiin jos olen ollut kaverilla, joudun kokoajan katsomaan taaksepäin ja tuntuu että joku seuraa.
toisinaan pelkään myös omaa poikaystävääni, tiedän ettei hän satuttaisi kärpästäkään, mutta joskus pelkään että hän tekee minulle jotain. tämä ei voi olla enää normaalia, tuosta poikaystävän pelosta en ole ikinä kertonut kellekään, se kuulostaa niin nauderravalta.
nyt vielä meidän kaupungista oli joku tyttö löydetty kuolleena omasta asunnostaan ja poikaystävää etsitään..
tuntuu että tukahdun. ei 21 vuotias voi pelätä näin paljon.. eihän? auttakaa mua kiltit,, mitä mun pitäisi tehdä?
elikä pelkään omassa kotonani aivan kauheasti, jos poikaystäväni lähtee paariinja itse jään kotiin niin en voi mennä nukkumaan ennen kuin poikaystävä palaa.
kotona menen makuuhuoneeseemme ja pistän oven kiinni niin että kuulen jos se avataan, siis vaikka jotakin oven väliin että joutuu oikein työntämään jos haluaa sisälle.
asumme maan tasalla enkä uskalla pitää ikkunoita auki. kuulen kaikenlaista kun olen yksin kotona, natinaa ja nitinää mikä tietenkin on ihan normaalia kerrostalossa. pelkään että joku tulee ja tekee pahaa, en ikinä katso kauhuelokuvia koska tiedän että varmasti saisin slaagin.
illalla jos menen vessaan ja poikaystävä on sillä välin sammuttanut valot ja mennyt sänkyyn niin joudun sytyttämään valot uudelleen ja tarkistamaan että sielä sängyssä varmsasti on oma poikaystävä.
kun olin kerran yksin kotona ja katselin paikkoja niin huomasin että meidän verhotanko on sellainen "seiväs" siis molemmista päistä terävä ja olen jo miettinyt että siitä saa hyvän aseen jos joku tulee sisään, mutta nyt en voi lakata katselemasta sitä ja pelottaa että jos joskus sekoan ja otan sen. kerran olen saanut yöllä pahan paniikki kohtauksen jolloin en tajunnut mistään mitään.
poikaystäväni tietää peloistani, mutta ei voi ymmärtää miksi pelkään. pahin asia on että hän haluaa ostaa talon valmistumisensa jälkeen ja talot saavat minut hermoromahduksen partaalle, pelkään ylipaljon, sielä ei ketään edes kuulisi jos huutaisin.
kesällä poikaystäväni on lähdössä kuukaudeksi kiertämään eurooppaa ja minä jään yksin kotiin ja kaikki kaverinikin matkustavat muualle (asun ruotsissa ja tämä on opiskelija kaupunki) olen siis yksin koska perheeni asuu suomessa. en tiedä miten pärjäisin kesän.. itkettää jo pelkkä ajatuskin että olisin yksin tässä asunnossa. olisin halunnut mennä kotiin suomeen kesäksi että ei tarvitsisi olla yksin, mutta tänään työkkäristä soitettiin että ovat löytäneet minulle työtä (mistä työttömänä en tietenkään voi kieltäytyä). ahdistaa tulevaisuus. ja itketyttää kokoajan. tuntuu ettei voisi hengittää ollenkaan.
en pelkää mitään henkiolentoja, vaan muita ihmisiä, en edes pysty iltaisin pimeällä pyöräilemään yksin kotiin jos olen ollut kaverilla, joudun kokoajan katsomaan taaksepäin ja tuntuu että joku seuraa.
toisinaan pelkään myös omaa poikaystävääni, tiedän ettei hän satuttaisi kärpästäkään, mutta joskus pelkään että hän tekee minulle jotain. tämä ei voi olla enää normaalia, tuosta poikaystävän pelosta en ole ikinä kertonut kellekään, se kuulostaa niin nauderravalta.
nyt vielä meidän kaupungista oli joku tyttö löydetty kuolleena omasta asunnostaan ja poikaystävää etsitään..
tuntuu että tukahdun. ei 21 vuotias voi pelätä näin paljon.. eihän? auttakaa mua kiltit,, mitä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mäkin pelkään yhtälailla (paitsi en omaa miestä) mutta oon opetellu elämään sen kanssa. rauhottaviakaan kun ei viitsi vähän väliä napsia. eikä oo mitään traumoja mistään.. outoa..
pääset peloista, ettei ne kasva liian suuriksi...
Pakkoneuroosia pukkaa. Käy nyt jollain terapeutilla/ lääkärillä kysymässä millä saat tuon kehän rikki. Yleensä pelkkä puhuminen ammattilaisen kanssa auttaa. Usko pois.
Voisit myös kokeilla hieman fatalistisempaa asennetta, se mikä on tullakseen se tulee. Jos kuolema sattuu kohdalle esim. viiden vuoden kuluttua, miksi pelätä sitä jo tänään. Varsin paljon ottaa aivoon jos se tulee vasta 105-vuotiaana. Olet pelännyt lähes sata vuotta täysin turhaan, kun olis voinu tehdä kaikkea kivaa.
Ja aloita noista helpoista... sen verran löytyy sisua pelon keskeltäkin, mene esim. poikaystäväsi viereen ilman sitä tarkistusta, älä anna neuroosin hallita.
minulla on aikalailla samanlainen pelko ja koska tämä ei ole niin yleinen kuin vaikka punastuminen.
mutta tiedän yhden keinon jota monet ihmiset eivät usko tehoavan mutta käyttävät sitä viimeisenä keinona.
puhun nyt regressio terapiasta. yleisempi Amerikassa. mutta suomessa myös mahdollista.
ihmiset joilla on ollut ongelmia tai pelkoja,
ovat tulleet epätoivoissaan tähän teräpia muotoon ja sen pitäisi toimia ainakin 7henkilöllä 10nestä.
tämä toimii niin että terapeutti saavutta sinut hypnoosiin jossa tiedostat kaikki muistosi. ja hän auttaa sinua viemällä sinut hypnoosissa muistoon josta pelko johtuu.
ainakin puolet hypnosioidusita. kertoo edellisten elämän kuolemasta. josta pelko on siirtynyt tähänkin elämään. jotkut taas lapsuuden aikaisista tapahtumista.
monet ovat alkaneet uskoa edellisiin elämiin tämän myötä. ja on se totta tai ei ainakin se toimii monilla, ja he pääsevät eroon omgelmistaan elämällä tapahtumat uudestaan. minä aion mennä tähän noin puolen vuoden kuluttua. yritä jaksaa:)
mutta mitään ihmeitä ei kannata odottaa. Olen hypnoosissa käynyt muutamia kertoja ja saanut mielestäni ainakin jonkin verran apua vaivaani.
Kyse on kuitenkin enemmän syvästä rentoutumisen tilasta kuin edellisessä elämässä vierailuista.
Että menisit lääkärille ja saisit sairasloman. Olet sen tarpeessa.Ja sitten keskusteluterapiaa, siis ihan, että pääset kertomaan jollekin asioistasi.
Työtä ei ole pakko otaa vastaan, jos olet sairaslomalla.
Mieti jaksatko käydä töissä ja pelätä yksin illat ja yöt?
Parasta olisi, kun pääsisit turvalliseen seuraan poikaystävän reissun ajaksi.
Älä jää yksin sinne.
Asiat selviää, kun niitä vähän tänäsee liikkeelle, siis apua hakemaan :)
voimia sulle.
eilen sain kerrottua poikaystävälle mikä vaivaa kun itkettää aina..
olen ennekin sanonut että pelottaa, mutta nyt sain kerrottua kuinka paljon.
sen jälkeen aloin hyperventiloimaan ja hyvä ettei taju mennyt.
poikaystävä sanoi että kun palkka tulee niin mennään lääkäriin. sen jälkeen hän käänsi selkänsä ja alkoi kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla!!! en ollut uskoa silmiäni.. meni hetki niin sanoin hänelle että miten voi olla niin tunteeton että mä oon paljastanu jotain isoa joka mua hävettää jne ja hän kääntää selän ja alkaa kuuntelee musaa niin kovalla ettei kuule jos sanon jotain.. ihan uskomatonta.. hän kuitenkin sitten laittoi musiikin pois ja sanoi ettei tiedä mitä pitäis tehä.. kun työnsin häntä pois kun hän halasi..
että miehet on joskus älykääpiöitä!!
huomenna pitäisi soittaa sinne työpaikkaan ja sopia haastattelu.. enhä en saa sitä.. mutta heti kun jostain saan rahaa niin menen kyllä lääkäriin. tämän on loputtava.. voin vaikka rauhottavia napsia, ihan mitä vaan.
tuntuu että hartioilla on vähintään 100 kilon painot.
HYVÄ SUDE!!! Siitä se lähtee. Nyt sitten vain hoitomuotojen viidakkoon, josta varmaan jokaiselle löytyy se sopiva.
Ei mun muijakaan tajunnut juuri mitään, kun avasin mieleni ja kerroin, että mulla on joku perkeleen jännityshäiriö ollu jo vuosia, eikä lähe pois. Vastas suurinpiirtein et diipa daapa?
Että naiset on joskus...