Mielestäni ylipaino on on usein psykofyysinen oire, joka syntyy häiritsevästä ympäristöstä taikka vääristä elintavoista. Painoa voi pudottaa muullakin keinoin kuin liikunnalla. Löytämällä henkinen tasapaino parantuu myös fyysinen paino.
Laihdutus
Luurankoko?
131466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juuri tästä minäkin olen tehnyt avaukseni pari riviä alemmas. Ei pisteiden ja kaloreiden laskemisesta ole mitään hyötyä jos ei tiedosta kokonaisuutta. Olen aivan samaa mieltä siinä että painokin varmasti korjaantuu "itsestään", jos kykenee kohtaamaan "menneisyytensä haamut" tai nykytilanteessa vallitsevan ongelman.
Vallitseva tilanne on tärkein. Minä olen nähtävästi soittanut pimppiäni ylipainoiselle ja anteeklsi siitä, mutta ei kiitos enää sille seuranpidolle!
tämä teoria tai ajatuksen poikanen, että jollain saattaa olla esimerkiksi lääkitys, joka syötättää pidemmän kaavan mukaan.
Jokuhan siinäkin tapauksessa tietysti häiritsee elimistöä =lääke, mutta jos se on määrätty oireisiin jotka häiritsevät lääkettä enemmän.
Joskus se,että lihoo, on pienempi paha kuin kärsiä jonkun toisen pahemman sairauden välittömistä oireista. Tietysti rajansa silläkin,miten kauan voi käyttää lääkettä jonka seurauksena lihoo, mutta on tilanteita, ettei muita vaihtoehtoja ole.
Onko aivan käsittämätön kuvio? Luulen että on, koska vallalla näyttää olevan ajatus, että lihominen on vain ja ainoastaan omaa tai vanhempien lepsuutta.
Maailmankatsomuksen laajentaminen ei olisi pahitteeksi kenellekään.
Kaiken päälle, on niin suhteellista mitä kukakin pitää lihavana, mitä lihavuus objektiivisesti on.
Ei tietenkään voi käsitellä lääkkeistä johtuvaa lihomista tuolla samalla kaavalla. Minulla on kokemusta siitäkin, olen kortisonin syönnin takia lyhyessä ajassa saanut kymmenen lisäkiloa. Mutta minulla oli ylipainoa sitä ennen ja lisää on tullut vielä tuon lääkkeen syömisen jälkeen, joten minä en syytä lääkkeitä siitä että olen lihava. Ongelma oli olemassa jos sitä ennen. Olen alkanut syömään lohdutuksekseni ja peittääkseni ahdistusta. Nyt alan pikkuhiljaa olla valmis kohtaamaan todellisuuden ja toivon mukaan pääsen
myös tuon painoasian kanssa tasapainoon kunhan muukin tasapaino elämässä löytyy.
Clarissa ja harva tunnustaa todelliset syyt ylipainoon. Itse kuulun yhtä "suoriin" ihmisiin kuin sinäkin.
Se on kumma, että ylipaino ja sen syy(t)ovat useammalle yhtä hävettävä ja salattava asia kuin liika juominen. Liikaa alkon käyttöä todellinen alkoholisti kieltää viimeiseena asti.Siinäkin edellytyksenä toipumiseen on, että tunnustaa toden. Sama on ylipainossa.
Itselläni on muitakin syitä ylipainoon kuin lohtusyöminen ( minulla todettiin kilpirauhasen vajis n 4v sitten) mutta ehdottomasti tunnustan, että en ole kyennyt hallitsemaan itseäni.
Tulee syötyä todella "pahaan oloon" ja hetken mielijohteista. On useita tuttuja , joilla oli elämässään jotain ongelmaa ( kaikilla on välillä)
ja hekin selvästi reagoivat syömällä ahdistukseensa. Kun asiat hoituivat ja alkoi normaali ja tasapainoinen elämä, kilot lähtivät tavallisella ruoalla ja ovat pysyneet poissa.
Ensimmäinen aste kilojen pudotukseen on kysyä itseltään miksi minä syön enemmän kuin tarvitsen ja miten voisin hallita syömistäni. Siitä se lähtee. Uskon, että kaikki "kuurit/dieetit" ovat turhia ja paino putoaa, kun tasapaino löytyy elämään, eikä ole tarvetta lohduttaa itseään ahmimalla ja napostelemalla. Normaalia ruokaa pienin annoksin säännöllisin väliajoin 5x/pv tuo toivotun tuloksen.
...sitä kortisonia, sillä todellinen syyhän lihomiseesi oli heikko itsekuri, kuten itsekin hienosti myönsit. :-)
Kysymyksesi oli puutteellinen, pisteiden välistä puuttui ilmeisesti muutamia sanoja.Jos tarkoitit kysyä olisinko voinut olla ilman tuota kortisonia, koska lihoin muutenkin, vastaan sinulle: En pyytänyt kortisonia lihotuslääkkeeksi, sain kiloja kertymään ihan mukavasti ilmankin, vaan lääkäritäti määräsi sitä minulle koska keuhkoissani näkyi sinne kuulumattomia möykkyjä. Taudin nimi oli keuhkosarkoidoosi ja koska siihen ei ole keksitty täsmälääkettä siihen käytetään kortisonia. Ihan näin lyhyesti kerron, että puolet tuohon tautiin sairastuneista paranee kahdessa vuodessa, muilla tauti kestää kauemmin. Onnekseni kuuluin tuohon ensimmäiseen ryhmään ja sain noin kahden vuoden kuluttua diagnoosin tekemisestä lähes puhtaat paperit. Tauti ei myöskään onnekseni levinnyt silmiin, sydämeen tai aivoihin mikä myös on mahdollista.
Mikäli haluat kuulla lisää, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.
Kysymykseni oli tarkoitus siis kuulua näin: Olisitko voinut jättää tuon kortisonin mainitsematta, koska todellinen syy lihomiseen oli heikko itsekuri, kuten itsekin hienosti myönsit? :-)
En olisi sillä en kerro vain osatotuuksia.
Miksi olisin jättänyt sen mainitsematta? Painoni oli pysynyt 10 vuotta sairastumiseeni asti samana, vaikka olikin ylipainoa. Puolessa vuodessa kortisonin aloittamisen jälkeen se oli noussut 10 kiloa. Niinpä jopa otin sen riskin, että lopetin sen hieman aikaisemmin kuin mitä sitä oli määrätty syötäväksi. Voit repostella tuota kortisoniasiaa ihan mielesi mukaan koska et näytä todellisuudessa paljonkaan asioista tietävän.
Jos sinulla heräsi vielä muuta kysyttävää asian tiimoilta, vastaan asiallisiin kysymyksiin mielelläni.
Miltä puoskarilta olet syötävää kortisonia saanut? Kortisoni ruiskutetaan suoraan lihakseen injektioneulalla. Ei ihme, jos sivuvaikutuksia ilmenee, kun ko. ainetta syödään pillereinä. Jumalauta millä tasolla on Suomessakin lääkäreiden tietotaso. Noh, itse en lääkäreiden palveluita käytä, koska osaan asioista ottaa selvää itsekin.
Ei voi kuin ihmetellä tuota "eulerismia". Kortisonitabletteja käytetään hyvinkin useissa eri yhteyksissä. Myös ihan "tavallisissa" sairauksissa, kuten esim. reumassa ja astmassa harvinaisempien tilojen ohella. Etkö oikeasti ole kuullut kortisonitableteista? Mitäs hra Euler ottaa, kun käärme puraisee? Ilopillerin?
Toki on injektiona erilaisia kortisoneja, mutta nehän luonnollisesti ovat sairaalakäytössä.
Myönnä hyvä ihminen, että edes sinä et voi tietää kaikkia maailman asioita. Vai eikö ole miestä myöntää sitä? Lakkaa vähättelemästä ihmisten ongelmia.
Ai niin. Kun sinäkin Euler teet helposti päätelmiä muiden ihmisten persoonallisista ominaisuuksista, niin tulipa tekstejäsi lukiessani mieleen tällainen mahdollisuus:
"Narsistinen persoonallisuushäiriö "pähkinänkuoressa"
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Heitä on kaikkialla ja on ollut kaikkina aikoina: kaikissa roduissa, kulttuureissa, yhteiskuntaluokissa ja kaikkien ammattien piirissä. He näyttävät ulkoisesti terveiltä ja ”meiltä muilta” ja usein heillä on paljon älyllistä kapasiteettia. Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Viimeisiksi mainittujen seikkojen ansiosta persoonallisuushäiriöiset henkilöt menestyvät nykyajan kovassa työelämässä.
Tyypillistä on myös, että tällainen ihminen kokee olevansa kunnossa eikä hakeudu hoitoon."
Teksti jatkuu vielä, jos kiinnostaa, tuossa on lähdelinkki.
Lähde: http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
Kalahtiko kalikka?
Nyt tuli herra Leonhard Eulerilla seottua omaan näppäryyteensä. Taas tuli todistettua se, että itse ei asioitaan kannata hoitaa, kyllä ne jotka ovat asioita opiskelleet, tietävät asioista kuitenkin enemmän. Näin siinäkin tapauksessa, että luulot itsestään ovat kovat. Tuo lausahduksesi,että et käytä lääkäripalveluja vaan hoidat itse itseäsi yhdistettynä noin alkeelliseen tietämättömyyteen tuossa kortisoniasiassa toki selitti minulle paljon. Lääkkeiden väärinkäytöstä on monenlaisia seurauksia.
Kyllä, kortisonia myös syödään. Jos herra Leonhard Eulerilla on jokin osoite johon posti kulkee, ettei ole vain mielikuvitusolento, voi postittaa sinulle loppupurkin. Pääset kokeilemaan injektioruiskun kanssa saisiko niitä ruiskutettua suoraan suoneen. Jos ei luonto anna periksi, voit tietenkin jauhaa ne, liuottaa veteen ja todeta että suoneen meni!
Jos on asian tiimoilta vielä kysyttävää, asiallisiin kysymyksiin vastaan mielelläni.
Tämä viesti osui juuri naulan kantaan! Itse taistelin painonnousua ja ylimääräisiä kiloja vastaan vaikka millä tavalla, tosin tuloksiakin tuli, mutta aina into lopahti ja palasin lähtöpainoon.Söin iloon, suruun,ahdistuksen,väsymykseen, levottomuuteen,masennukseen, lista on loputon. Ennenkuin todella aloin käsitellä omia tuntemuksiani ja miten ne liityyivät syömiseen, en päässyt pysyvään ei-ahdistavaan ruokavalion muutokseen. Suhtautuminen ruokaan/ syömiseen on kaiken a ja o. Hidasta vauhtia, tutkiskele omia tuntemuksia, TEE niille jotain, käsittele niitä, opettele elämään niiden kanssa muuten kuin yrittämällä vaimentaa ne syömällä! Kannattaa lukea itsetuntemus kirjoja,"havahtuminen" hakusanalla kirjastosta löytyy tukea ja eikä ole mitään hihhuli-huuhaata!Itsellä toimii nykyään seuraava keino välttää äkkinäisiä mässäilyjä: heti kun tuntuu että on PAKKO saada suklaalevy naamaan, pysähdyn,hengitän syvään ja mietin mikä tunne ko.halun tuo esiin. Minulla se on useimmiten väsymys tai levottumuus, osaan käsitellä ko.tunteita nyt eri tavalla kuin syömällä. Yritä ko. menetelmää, ei maksa mitään!