Kaikki Cairnista?

on uroscairni ja cairnit on tapauskohtasia siinä missä muutkin rodut mutta omastani voin kertoa sen että se on erittäin luupäinen, mikään ei oikein mee sisään sen aivoihin;) haukkuu aivan kaikelle, hyökkii autojen, mopojen, pyöräilijöitten ja rullaluistelijoiden päälle. Vapaana herraa ei voi pitää koska se on sitten sen menoa pari kertaa on vahingossa vapaaksi päässyt ja heti se juoksee autotielle, onneksi ei ole sattunut vielä mitään pahempaa. Kauhulla tässä saa taas odottaa kun kesä tulee ja alkaa näkyyn luistelijoita ja pyöräilijöitä ja muita liikkuvia jotka on renkailla varustettuja;)

Oma eka koirani oli cairnterrieri uros. Sen kanssa tuli kokeiltua vähän kaikkea. Tokoa, näyttelyjä, agilitya, mejää. Ei se missään pärjännyt, mutta hauskaa oli. Pakottaa sitä ei voinut mihinkään ja mielyttämisenhalua ei ollut, mutta se oli uskollinen, utelias, leikkisä, energinen, mutta ei mikään sählääjä ja rauhallinen jos kaverini jackrusseliin vertaa. Namien edestä teki mitä vaan. Sitä pystyi ulkoiluttamaan vapaana metsässä, vaikka metsästysvaistoa olikin ja saattoi hieman lintuja jahdata, mutta ei karannut mihinkään. Pihalle jos päästi yksinään, niin katosi samantien jos ei ollut vahtimassa. Älykäskin tuo oli ja hyvin oppivainen. Teki kaikenlaisia kujeita. Esim. kun olin mökillä uimassa, niin tämä varasti mökin kuistilta pikkarini ja kävi hautaamassa ne hiekan alle. En niitä löytänyt ja tuntui kuin koira olisi nauranut koko olemuksellaan, kun etsin niitä. Parin päivän päästä se sitten juoksi ohitseni ne hiekkaset pikkarit suussaan.
Cairnimme rakasti autossa matkustamista ja oli jostain syystä hyvin ihastunut hevosiin. Ei pelännyt mitään, eikä ollut mikään turhan herkkä. Ei ollut mielestäni kova haukkumaan, ovikellon haukkui. Ei räyhännyt toisille koirille, kuten olen nähnyt joidenkin cairnien tekevän.
Uskollinen koko perheen kaveri se oli, sellainen täysvaltainen perheenjäsen. Pakko myöntää, että tuohon koiraan olin eniten kiintynyt niistä kaikista koirista mitä olen omistanut.

Mulla on ollut cairneja -82 - -06. Aivan ihania, valloittavia koiria. Tykkäsivät olla mukana joka paikassa ja olivat kilttejä, eivät koskaan karanneet edes pihasta. Ai, nyt tuli niitä ikävä.

Meillä on nyt 10-vuotias cairni poika. Aivan ihana ja uskomattoman kiltti koira. Ei oo ikinä ollu vihanen kellekkään, tulee toimeen kaikkien eläinten ja ihmisten kanssa. Normaalisti muille vihasetki koirat on ollu sen kanssa kavereita. Sitä saa vanuttaa miten tahtoo ja viedä ruuat suusta, ei välitä.
Se on tosi energinen ja tykkää käydä pitkillä lenkeillä, myös juosten ja rakastaa uimista ja agilitya. Meillä ainaki se on ollu tosi oppivainen, tekee vaikka mitä temppuja, ja persoonallisuuttaki löytyy. Erityisesti se tykkää ajaa skeittilaudalla.
Se ei hauku kellekkään, paitsi joskus pihalla ollessaan ohikulkijoille ja ukkoselle ja ilotulitukselle, joita se rakastaa. Ei pelkää mitään.
Ainoa huono puoli siinä on, että se jahtaa autoja. Vapaana sitä ei voi pitää missään autojen läheisyydessä, metsissä kylläkin ja siitä se nauttii. Muuten jos se pääsee karkuun, ni se on menoa sitten. Huutamalla sitä ei saa takas. Kerran se jäi auton allekki, tai osu auton sivuun ku jahtas niitä karkuun päästyään. Erityisesti peräkärryjä se ei voi vastustaa.