Millä perusteella oikeus voi määrätä lasten huoltajuuden isälle, kun äidillä ei ole todettuja mielenterveysongelmia, lasten hoidossa ei ole laiminlyöntejä ja lapset ovat olleet koko pienen ikänsä silminnähden kiintyneitä äitiinsä?
Huoltajuuskiista
Ihmettelijä
472817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
http://www.sunpoint.net/~lakisama/pakkoh-tiivis.html
näkyy.
Sosiaali- ja lastensuojeluviranomaiset näyttävät toimivan täysin mielivaltaisesti.
Mutta kaipaan lisää kommentteja. Kai perusteluja tällaiselle oikeuden päätökselle on, koska se on tuore oikeuden päätös.
on tunnettu suomen sosiaalihuollon päätön toiminta. Muistanette vuosia sitten Niko insesti jutun jossa soiaaliviranomaiset yrittivät kaikin keinon hajoittaa perheen, mutta kuiskan kävikään kun haagista tuli päätös, eipä jutta enään saa puida julkisuudessa koska sosiaaliviranomaiset jotuivat syytettyjenpenkille.
JOS raha riittää niin haagiin.
A) Sosiaalihuollolla on aivan liikaa valtaa suhteessa pätevyyteen.
B) Sosiaalihuolto tuhlaa yhteiskunnan varoja aivan uskomattomia määriä. Esimerkkinä tarpeettomat huostaanotot ja lasten uudelleensijoitukset, joihin kuluu jopa miljoonia markkoja per perhe. Samoin mutuperiaatteella jaetut tt-tuet. 300-prosenttisia eroja virkailijasta riippuen.
C) Kohdista A ja B yhteenveto: sosiaalihuolto tuhlaa rahaa ja tekee järjettömiä, rajuja tekoja ihmisille myös siksi, etteivät ne uskalla olla tekemättä: parempi ottaa lapsi huostaan varmuuden vuoksi kuin olla ottamatta. Tähän on menty tässä Ruotsin mallin mukaisessa holhousyhteiskunnassa.
D) Tapaus Pikku Niko on poikkeus. Yleensä sosiaalityöntekijä pääsee kuin koira veräjästä asiassa kuin asiassa. Niillä on hirmuvalta, kuten sanottu. Nikon tapauksessakaan ei Haag antanut kaikilta osin tuomiota Suomelle. Mutta onneksi edes jotain. Nikon perheellä on velkaa aiheettomista oikeudenkäynneistä Suomessa miljoona vanhaa markkaa. Kaikki johtui sosiaalipuolen aiheettomasta ihmisten häirinnästä ja hysteerisestä reagoinnista. Viattomat ihmiset kärsivät ja rahaa palaa.
EU?
Rahaa ei ole, sehän tässä jurppii. Täytyy tyytyä yhteiskunnan leipääntyneisiin asianajajiin, jotka tuskin jaksavat paneutua tapaukseen.
Pesue r.y. on erikoistunut tällaisiin. En tiedä, onko palvelu ilmaista, mutta voit ottaa yhteyttä. Heillä on lakimies, joka osaa asiansa.
www.kaapeli.fi/pesue/
vinkistä!
Luin läpi Petun linkit. Eikö niissä kuitenkin mainittu, että lapsi on psykiatrin mielestä häiriintynyt? Mielestäni tämä on riittävä syy joihinkin toimenpiteisiin.
Eri asia sitten on, minkälaisiin toimenpiteisiin ja miten ne toteutetaan. Pakkonouto on aina traumaattista asianosaisille, se on selvää. Olisikohan muita ratkaisuja ollut? Ja noudettiinko lapsi äidin luota (joka siis halusi lapsen hoitoa)? Miksi sitten pakkonouto oli tarpeen, eikö äiti itse halunnut viedä lastaan sairaalaan?
Minun oikeustajuni ei kallistu sataprosenttisesti isoäidin puolelle. Mielestäni se, että lapsen katsotaan saaneen henkiset vaurionsa isoäidin luona asumisen aikana riittää vaakakupin kallistumiseen biologisen äidin puolelle.
Äiti on aina äiti. Ei kukaan voi olla täydellinen, riittää, että on riittävä. Jos äiti on TODISTETTAVASTI ollut kuivilla yli kolme vuotta, kuka meistä voi sanoa esim viinankäytöstään samaa!!!
Jos tilanne on niin kamala, että poikaa ei pitäisi biologiselle äidille antaa, miksei olla ajamassa pikkusisaren pakkohuostaanottoa äidiltä pois? Jos tämä on kelvoton!?
Kuka osaisi kertoa, miten asia on edistynyt tähän mennessä? Sama ry voisi päivittää kotisivunsa tältäkin osin. Saiko poika kuitenkin jotain hyötyä sairaalahoidostaan. Onhan sekin mahdollista. Ja mikä loppujen lopuksi on pojan henkisten ongelmien syy...kuka tietää!
Mielestäni oikeusvaltiossa täytyy pitää äärimmäisen korkea rima siihen, että lapsi pakolla otetaan pois biologiselta vanhemmaltaan. Ylilyöntejä ja virheitä on sattunut liian monia, aivan kuten Reiskan mainitsemassa Ruotsin ihannemaassa jo ennen meitä.
Lastensuojelun nimissä voidaan ratsastaa mihin suuntaan vain. Tässä isoäidillä eri argumentit kuin äidillä.
Lapsia koskevat lait eivät ne saisi olla millään tavalla pyhempiä kuin muutkaan lait.
tuntuu pätevän viidakon lait. Kun rakkaus loppuu, ihmiset ilkeilevät sen minkä kerkiävät.
En tunne tätä lakisama ry:n juttua, joten en lähde arvailemaan. Minusta jo kyllä se, että biologinen äiti on vasten pojan tahtoa leikannut tämän hiukset kaljuksi, saa hälytyskellot soimaan. Ihmettelen, kuinka asiallinen tämmöisen äidin tahto voi olla.
Alkuperäisen (kysymyksen) tapauksen kyllä tunnen. Miksi lapset pitäisi siirtää hyvästä kodista, hyvän äidin huostasta, jolle lapset ovat kaikki kaikessa ja kun lapset ovat silminnähden kiintyneitä äitiinsä????
Emme me muutkaan tunne tätä nimenomaista juttua. varmaa lienee, että jos isoäiti on saanut kokonaisen ry:n marssimaan puolellaan, on jutussa tunteita nostattavia aineksia. Niin useissa onkin.
Kyllä tietenkin voidaan nostaa esille hiustenleikkaaminen vastapuolta mustaamaan. Sehän kuulostaa vaikuttavalta. Mutta oikeus ei pitänyt tuota riittävänä syynä antaa lapsi ei-biologiselle äidille. Kenties siksi, että se oli yksittäinen, selvästi sensaatiohakuinen asia eikä oikeuden mielestä läheskään riittävä. Oikeus ei myöskään katsonut, että se täyttäisi pahoinpitelyn tunnusmerkit vai mitä se vastapuoli vaatikaan. Ei kai kukaan ihminen ottaisi lasta huoltajalta pois yhden hiustenleikkuun takia!? Kykenikö vastapuolis osoittamaan muuta "sairasta" äidin taholta?
En tosiaankaan ole asianosainen, mutta lienee tapahtunut sitäkin tässä, että osapuolista isoäiti on lähtenyt oikein lynkkausmentaliteetilla liikkeelle omaa tytärtään vastaan. Silloin soivat oikeuden hälytyskellot, ja hyvä niin.
Minkälainen on isoäiti, joka uhraa oman tyttärensä saadakseen tämän lapsen itselleen ja käyttää vielä kätyreinään tämän tyttären sisaria? Ehkä oikeus näki sen näinkin, emme tiedä. Jos olisi päätetty ja tuomittu toisinpäin, olisivatkohan faktat riittäneet äidin tyrmäämiseen se on tässä kysymyksenä ja varmaan oikeuden tuomareidenkin. Pitää olla erityisen painavat syyt jos kyseessä on biologinen äiti/vanhempi.
Alkuperäiseen tapaukseen: tunnetko riittävän hyvin? Et liene itse se äiti, josta on kyse? Lastensuojelu-ym tapauksissa on joskus sellaisia tekijöitä, mitä ei anneta julkisuuteen yksityisyyden suojan vuoksi. Onko esimerkiksi asia kesken, isä esim esittänyt äidistä jotain paskaa mitä täytyy ensin tutkia. Vai onko huolto jo päätetty, siis mielestäsi oikeusmurha kyseessä?
Juuri tämäntapaista ketkutusta, kuten sinun kirjoituksessasi, tuntuu olevan jutussa kuin jutussa.
Alkuperäisen tapauksen tunnen kyllin hyvin, että voin sanoa, ettei oikeudella ole todellakaan mitään syytä siirtää huoltajuutta miehelle. Mies on saanut koko sosiaalipuolen marssimaan puolellaan. Jutussa on todellakin "tunteita nostattavia aineksia": siis raivon tunteita.
"Ei kai kukaan ottaisi lasta huoltajalta pois yhden hiustenleikkuun takia". Meillä näyttää katsovan voivan ottaa pois ilman "hiustenleikkuutakin". Ilman pienintäkään kunnon syytä.
Kutsu sitten ketkutukseksi tai miksi vaan, mutta ei oikeutta tarvitsisi käydä jollei asioilla olisi eri puolia ja näkökulmia.
Enkö kysynyt aivan asiallisesti:
1) Onko asia ratkaistu ja mielestäsi kyseessä oikeusmurha? -silloin voimme esimerkiksi me palstalaiset antaa hyviä neuvoja minne ja miten valitetaan
2) Mitä skeidaa se isän puoli on esittänyt että on muka saanut koko tuomariston puolelleen? -jollei ole "pienintäkään kunnon syytä" ei näin PITÄISI käydä, ja sinulla on kaikki syy olla jättämättä asiaa siihen. Esimerkiksi nuo pesue ry:n sivut ovat juuri näitä varten, ja nykyään kuulemma valtaosa ihmisistä saa oikeusapuakin, ettei tarvitse niitä hirveitä juristinpalkkioita maksaa.
Sitä paitsi, jos olet varma että olet oikeassa saat vaatia vastapuolta maksamaan oikeuskulusi.
että nykyään oikeutta ei käydä oikeilla argumenteilla ja niin, että kaikki osapuolet tulisivat kuulluksi. Kuullaan se, mitä halutaan kuulla ja tehdään johtopäätöksiä aivan oman mielen mukaan. Ja se, mitä ei haluta kuulla, ei ole "oleellista" asian kannalta.
1. Lasten huoltajuuden siirtämisestä on tullut päätös, mutta siihen se ei jää.
2. En ala tässä erittelemään tarkemmin. Mutta onko sinun mielestäsi se, että tapaamiset isän kanssa eivät toteudu niinkuin pitäisi, kyllin painava syy siirtää lapset pois kotoaan turvallisen vanhempansa luota? Eihän voi pitää yksin äidin syynä sitä, että tapaamiset eivät suju. Vaikka kuinka perusteltaisiin isän tärkeyttä lapsen elämässä, se ei tee tyhjäksi äidin merkitystä. Lapsille olisi minun mielestäni vahingollisempaa joutua kotoaan vieraaseen ympäristöön kuin se, etteivät tapaamiset isän kanssa tällä hetkellä toteudu niinkuin pitäisi.
aikalailla mitä vain, milläs oikeudella asiasta mitään tietoa olisikaan. He vain uskovat muitten sanoja, sokeasti, eikä se kana löydä sitä jyvää kuin hyvin harvoin.
päätöksen tekee tuomari - joka taas noudattaa sosiaalityöntekijöiden tekemää suositusta. Sossutyöntekijät haastattelevat vanhempia ja lapsia ja päättävät sitten ketä uskoa. He eivät katsele todisteita tai haastattele todistajia - vaan lausunto perustuu puhtaasti vanhempien haastatteluihin. Näin ollen on aikamoista satttumankauppaa kumpi saa huoltajuuden.
Kun nämä ns. asiantuntijat kirjoittelevat lausuntojaan, jotka saattavat antaa täysin väärän kuvan kaikesta, joko tahallisen vääristelyn tai asioiden virheellisen tulkinnan tai lausunnon kirjoittajan huonon ilmaisutaidon vuoksi, ollaan aika heikoilla.
Kyllä kirjoitetun sanan mahti on ihmeellinen.
Taas palaamme tärkeään aiheeseen. Epäkohtaan siitä, onko sosiaalityöntekijöiden pätevyys riittävä tämän suuruusluokan asioista päättämiseen.
Mielestäni tuon ammattiryhmän taso on vähintäänkin kirjava. usein olen ihmetellyt voiko olla edes mahdollista, että niillä muka olisi akateeminen tutkinto.
Tavallista on, että ne näyttää siltä kuin itsekin olisivat opiskelemassa uutta asiaa. Mutta epävarmuutensa ne kyllä osaa peittää vaikkeivät mitään työn hoidosta tietäisikään. Kärsijäksi tulee asiakas tietenkin.
Ei tavallisella soskaämmällä saisi olla valtaa päättää ihmisten lasten kohtaloista.
ihmetellyt samaa. Kuinka akateemisen koulutuksen saanut henkilö voi esim. lausuntoonsa kirjoittaa, että tämä kyseinen henkilö on yhteistyökyvytön? Maallikkokin tietää, tai hänen edellytetään tietävän, että vuorovaikutustilanteessa on aina vähintään kaksi henkilöä. Ja silloin, kun ihmisten käsitykset eivät kohtaa, täytyy olla vähintäänkin Jumala, että pystyy sanomaan, mistä kiikastaa. Onko se minun rajallinen käsityskykyni vai yksinkertaisesti seikka, etten ole ottanut kaikkea huomioon vai etten ole ilmaissut asiaani toisille kyllin selvästi ja ymmärrettävästi... siis käyttänyt väärää kielikoodia.
Näin juuri...naiset.Kauhea sokki jos käy näinpäin.Oma lapseni oli yhtälailla kiintynyt isäänsä,minuun.Ei rikkeitä elämässä.Kaikki lapsen sukulaiset kaverit leikkipaikat ym.olisi jäänyt minun omistusasunnon lähelle.Äiti muutti useita kertoja "pimu" porukoissa lapsi mukana.Kyseenalaisia uusia mies kumppaneita.Epäilin,että lapseni ei saisi rauhallista perheelämää ja olisko äidillä tarpeeksi lapselleni.Hirveä meteli,miten kehtaat edes kysellä tommosia.Vanhoista lapseni äidin kumppaneista,näin jälkeepäin lapseni ei ole aina kertonut kovinkaan paljon hyvää kumppaneista.Pitäis tapahtua jotain karmeeta,jota lapselleni en toivo,jotta olisi todisteita.Toivottavasti äiti ei olisi muissa tapauksissa automaattisesti,joka saisi lapsen kanssa asua suurimman osan.Mies,joka haluaa lapsen huoltajuuden,eikä kuitenkaan saa kokee asia yhtä järkyttävänä,kuin nimimerkki ihmettelija. Nainen saa valittaa mies ei,julkisesti.Naiset miettikää todella asiaa.
itseäni, enkä myöskään kyseistä äitiä tai isää. Ajattelen asiaa lasten kannalta.
Nämä kiistat ovat niin monipiippusia juttuja, että on mieletöntä yrittää väkertää niihin jotakin patenttiratkaisua.
Mielestäni jokaisen kansalaisvelvollisuus on yrittää ohjata asiat parhaimpaan ratkaisuun ja edes yrittää nähdä asiat objektiivisesti eri puolilta, eikä ajaa yksipuolisesti omaa asiaansa.
Lapsenetuhan on tietenkin tärkeintä.Miksi ihmettelet,jos äiti ei saanut lastaan KIRJOILLE? Äidissä ei välttämättä ole mitään vikaa,mutta onko ISÄSSÄKÄÄN.Tasa-arvon pitäis vaikuttaa myös näissä asioissa.Hyvään suuntaan ollaan menossa,jos hyvä isä on todellakin saanut lapsen omaan osoitteeseensa asumaan.
Keinot ovat olleet aika kyseenalaiset. En arvosta paljonkaan ihmisenä isää, joka tekee kohtelee näin sikamaisesti lastensa äitiä ja muka ajattelee niin paljon "lastensa etua", että rikkoo perheen.
Mutta tämä yhteiskuntahan on pahoinvointiyhteiskunta kaikella tavalla ... Täynnä asenne- ja tunnevammaisia ihmisiä, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan ihmisiksi.
mitkä ne kyseenalaiset keinot tässä tapauksessa olivat? Luin nämä kaikki läpi, etkä anna ensimmäistäkään konkreettista tukea "pointeillesi".
Miksi mies on sika ja nainen täysin ok, ja vielä sillä tavalla, että oikeuttakin huijattiin. Haloo, uskottavuus puuttuu. Tiedätkö tapauksesta muuta kuin toisen osapuolen version?
Olettaisin, että oikeus tai sosiaaliakat on kysyneet lapsilta kumman luona ne haluaa asua. Jos molemmat vanhemmat on ok ihmisiä ratkaisee silloin lasten mielipide. Jos ne on tarpeeksi isoja.
ole näissä viesteissäni mennyt yksityiskohtiin, sillä en itse ole asianosainen. Kyseenalaista on esim. se, että mies eron jälkeen löydettyään uuden alkaa ylistämään tämän "ihanuutta", kuinka paljon hän on henkisesti kasvanut uudessa suhteessaan, kuinka se ei olisi hänen lastensa äidin kanssa ollut mitenkään mahdollista ja itse asiassa tämä hänen löytönsä olisi parempi "äiti" hänen lapsilleenkin.
Minun kokemukseni on, että silloin kun on kyse todella henkisestä kasvusta, rikkoutuneet ihmissuhteet eheytyy. Mutta ukolla ei tunnu olevan halua luoda minkäänlaista luottamuksellista yhteyttä lasten äitiin. Senkun yrittää leimata tätä "henkisesti sairaaksi". Mutta sehän on oikotie monelle, silloin kun ei oikeasti haluta paneutua asioihin.
Sain kertomuksestasi sellaisen käsityksen,että huonot välit on sinulla ja jätetyllä naisella jättäneseen mieheen.Eihän aikuisten välit saa vaikuttaa lapsen elämään.Eikä kaverit päätä huoltajuutta.Aikuiset tiedämme,mitä seuraa,kun välit menee poikki tai ainakin opimme tietämään.Tuskin lohduttavaa sanaa sanoo entiselle puolisolle,varsinkin kun mies tuntee ylpeyttä ja voittaneen "kilpailun".Piruilee ja rakastaa lastaan.
Minkälaista rakkautta se on? Pirullista?
Ei minkäänlaista kunnioitusta lasten äitiä kohtaan. Onko se lasten etujen mukaista?
Pyrkiä vain tyydyttämään henkilökohtaista ylpeyttään. Näyttäämään toisille, mistä kana kusee.
sinulle, Ihmettelijä: sanot, että nämä ovat monipiippuisia juttuja eikä ole patenttiratkaisua. Ja puhut kansalaisvelvollisuudesta, joka ohjaisi asiat parhaimpaan ratkaisuun.
KUKA mielestäsi sen parhaimman ratkaisun osaa osoittaa?
Kun itse olin vastaavassa tilanteessa ja lapsista kiisteltiin (mikä näyttää nykyaikana olevan enemmän sääntö kuin poikkeus) sanoi kunnan psykologi, että lapselta ei saisi KOSKAAN kysyä, kummasta hän pitää enemmän isistä vai äidistä.
Silti sosiaalityöntekijät lyllersivät kotiimme ja kysyivät kummaltakin pojalta kummasta sä tykkäät enemmän. Ja tottakai se kirjattiin lausuntoihin, noihin jumalallisiin papereihin.
Sosiaalityöntekijät psykologeja?
syntyy siten, että kaikkia osapuolia kuullaan ja huom. kuunnellaan tasapuolisesti. Eikä aleta yksipuolisesti leimaamaan toista osapuolta yhteistyökyvyttömäksi ja mieleltään häiriintyneeksi.
Olen myös sitä mieltä, että pieniä lapsia ei pidä asettaa sellaisen valintatilanteen eteen: Kumpi parempi? Molemmissa on varmasti omat hyvät puolensa. Pienten lasten puheita voidaan tulkita miten halutaan ja heidän sanomisiaan on helppo manipuloida.
Mutta eihän lasten mielipide pidä vaikuttaa ennenkuin he ovat 12 v. Tiedän tapauksen, jossa lapset määrättiin isälle, vaikka he ilmoittivat selvästi, missä he haluavat asua. Vasta, kun lapset täyttivät 12 he pääsivät kotiin, missä he halusivat alunperin asua.
niin tuttua. Hyvin usein ne naiset menee miehen puolelle ihan muista syistä kuin "ammattitaidon" vaatimista. Kohdallanikin kävi näin, mutta se on toinen juttu.
Tuo, että kirjataan esimerkiksi 'yhteistyökyvytön' on vielä kilteimmästä päästä; olen nähnyt kirjatun 'asiakas sanoo, että olen perseestä' vaikkei asiakas ollut niin sanonut. Ne paperit on perseestä, mutta kuka valvoo asiakkaan oikeuksia? Yleensähän vastaanotolla ollaan kriisisiä, hermostuneita, kiivastuneita. Ei sinne tajuta ottaa mukaan pätevää avustajaa. Sitä paitsi sosiaalitäti voi olla niin röyhkeä, että kieltää avustajan läsnäolon VAIKKA TIETÄÄ tekevänsä väärin.
On äärimmäisen vaikeaa korjauttaa s-työntekijän valheellisia muistiinpanoja (=virallisia asiakirjoja).
Ehdottomasti fiksuin ratkaisu on yhteishuolto.
Mutta ymmärtäkää tämä:
Yhteishuolto JOS siis kumpikin on täyspäinen, vastuullinen aikuinen. Jollei, tulee riitaa, mustamaalaamista, loanheittoa, väkivaltaa, juonittelua, kaikkea mitä ihmissielun musta puoli pitää sisällään. Silloin astuvat kuvaan mukaan ne surullisenkuuluisat sosiaalityöntekijät, joita sitten erikseen vihataan/mielistellään jne.
Yhteishuollossa lapset asuvat toisen luona, mutta ovat muuten kummankin vanhemman 'omia'. Näin ei esimerkiksi toinen saa viedä lapsia ulkomaille ilman toisen lupaa. Jos riitaa tulee siitä kumman luona asutaan on asia ratkaistava järkiperäisesti: koulujen, kavereiden läheisyys, lasten omat toiveet, yms.
Ei nämä yksinkertaisia asioita ole, mutta uskokaa hyvät ihmiset, että tuntemattomat virkamiehet harvoin pystyvät tekemään täysin objektiivisia päätöksiä/suosituksia. Liian usein he tukeutuvat siihen paljon väärinkäytettyyn termiin "lapsen etu" ja tuloksena voi olla tosiaan mitä vaan. Ja kaiken huipuksi käy tosiaan säännönmukaisesti (pienten lasten kyseessä ollen) niin, että valta delegoidaan juuri sille heikoimmalle lenkille, sosiaalityöntekijälle.
Koettakaa välttää sosiaalityöntekijöiden mukaansotkemista viimeiseen saakka, se on minun neuvoni!
> Koettakaa välttää sosiaalityöntekijöiden mukaansotkemista viimeiseen saakka, se on minun neuvoni! <
että tämän kyseisen äidin peli oli pelattu jo siinä vaiheessa, kun mies löysi uusiovaimonsa, joka on sosiaalitoimen työntekijä?
Eiköhän lakinaisilla ja -miehillä ole suuri vastuu siitä, ettei tämän "heikomman lenkin" heikkoudet liikaa vaikuta lopullisissa päätöksissä. Olen monesti ajatellut, että ihmisten asioista / tulevaisuudesta päättävät viranomaiset pitäisi laittaa henkilökohtaiseen vastuuseen tekemistään päätöksistä. Ehkä silloin mielivaltaisuudet ja sooloilut vähenisivät.
On aika kummallista lakinaisen sanoa, että välttäkää sosiaalityöntekijöiden mukaansotkemista. Kun systeemin pitäisi kaikella tapaa tukea kansalaisia niin, ettei kieroilijat ja juonijat pääse pyörtämään totuutta omaksi edukseen. Lakinaiset ja -miehet pitävät tietysti etupäässä päämiehensä puolta, mutta yksityiskohdat tulisi sentään seuloa niin perusteellisesti, että lopputulos on eettisesti kestävä.
että lakinaisen neuvo on: koittakaa hyvät ihmiset sopia asioistanne ilman viranomaisia. Varmaan perustuu kokemukseen ja tuonkaltaiset on munkin kokemukset siviilinä ja eronneena isänä.
Lakinainen/mies tarkoittanee juristia, ei oikeuden tuomaria. Oikeus päättää lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta. Päättämässä voi olla myös maallikkolautamiehiä jos tapaus on erityisen vaikea.
Tämä juristien ammattiryhmä elää sillä, että ihmiset riitelee ja saa saman palkkion hävisi asiakas tai voitti. Siksi hatunnosto sille, että kehottaa ihmisiä välttämään oikeusistuntoja! (On varmaan kunnan palveluksessa kk-palkalla)Ei yksityisen ihmisen juristilla voi olla vastuuta siitä, että sosiaalitädit on epäpäteviä ja jopa usein puolueellisia. Ja sosiaalitätien lausunnoillahan ne oikeudentuomarit surffaa isoja ratkaisuja ihmisten elämistä.
Et ollut kertonut meille lukijoille, että sosiaalityöntekijä on mukana tavallaan asianosaisena. Huh! Taisit vastata vahingossa itse kysymyksiisi nyt. Kyllä peli on pitkälle pelattu jos tuo ammattiryhmä oli vastapuolella ja vieläpä kaksin kerroin - oletan siis, että isän paremmuudesta antoi lausunnot muut sosiaalityöntekijät.
Voisit kokeilla tämän tappion kärsineen rouvaystäväsi kanssa valitustietä. Ehkä lääninhallitus? Tai haaste uusille käräjille, en tiedä. Ehkä ne siellä Pesue ry:ssä osaavat paremmin neuvoa.
Kyllähän tämä äiti halusikin sopia asiat ilman viranomaisia, mutta mies vei asiat toiseen suuntaan. Sehän oli hänen edun mukaistaan.
Kyllä mielestäni kaikilla viranomaisilla on ehdottomasti vastuu tekemisistään. Pelkästään kansalaisvastuu velvoittaa viemään asiat oikeaan suuntaan ja oikaisemaan siellä, missä oikaisua tarvitaan. Kukaan ei voi sälyttää mitään "heikomman lenkin" harteille. Viranomaisten vastuuttomat päätökset on yhtä vähän perusteltavissa kuin Petri Gerdtin pommi Myyrmannissa. Seuraukset eivät ole yhtä äkillisiä ja kohtalokkaita, mutta yhtä pahasti sydäntä kouraisevia ja pitkäaikaisia.
POINTTINI onkin koko ajan ollut se, että sosiaalityöntekijöillä on karmaisevan, kohtuuttoman, järjettömän, fasistisen, totälitäärisen, ruotsinmallisen, "sosiaalidemokraattisen", tappavan, ojaansuistavan, loukkaavan, syrjäyttävän, mielivaltaisen, lähes diktaattorin valta!
Älä kysele heiltä kansalaisvastuuta. He ovat vain viranhaltijoita ja pyrkivät pääsemään kaikessa mahdollisimman vähällä. Mestareita tekeytymään muka kiireisiksi. (Näitkö esim FST:n ohjelman toissailtana espoolaismiehestä, jota jallitettiin toimeentuloluukkujonossa 2 ja puoli kuukautta ilman selityksiä, itse pomon kiistäessä että heillä noin voisi olla).
Systeemi pyörii niin, että mikä tahansa ihmisiä koskeva asia voidaan sysätä noiden luvattoman heikkojen lenkkien harteille. Ja nimenomaan on käytäntö se, että noiden "lausunnot" painavat enemmän kuin asianosaisten.
Ole vaan hyvä ja oikaise sinä tämä epäkohdantapainen kun kunnissa on noita virkoja täyttämättäkin eikä kunnanisät eivätkä päättäjät uskalla mitenkään arvostella raatajasankareitaan.
Lääninhallitus, valvova elin, ei muuten uskalla sekään ottaa kantaa tämän ammattiryhmän tyrimisiin, vaikka juuri niihin kohdistuvat valitukset ovat suurin sinne saapuva yksittäinen ryhmä. Otin juuri selvää. Että näin.
Ketä äänestetään? Esimerkiksi kokoomushan haluaa vaan lisää valvontaa, lisää valtaa näillekin. Ne olettaa että sosiaalityöntekijöiden 'ratkaisut' ei kosketa heitä, heh.
ihmisoikeudet Suomessa.
Onkohan kukaan tehnyt tutkimusta, kuinka tyydyttävästi sosiaalitoimi palvelee asiakkaitaan?
Kerroppas nyt selkeästi,miksi isä on huonompi huoltaja,kuin äiti,jos yleensä on.Ettet nyt kuitenkin olis hieman katkera jostain.Unohda vastauksessasi sosiaalitädit ym.MIKSI ISÄ HUONOMPI???
minä ole sanonut, että isä olisi huonompi huoltajana. Minä en vaan ymmärrä sitä, että lapset siirretään perusteettomasti äidin huostasta, kun hän on hoitanut lapset hyvin ja lapset ovat kiintyneet äitiinsä. Onhan heillä jonkinlainen suhde isäänsäkin, mutta kiinteä, luottamuksellinen suhde heillä on äitiinsä. Ja isä oli se, joka päätti vaihtaa leiriä. Nyt hän kuvittelee, että lapsilta leirinvaihto käy yhtä helposti. Hänen uusiovaimoltaan kasvatus varmasti jotenkin sujuukin, mutta hän ei ole lasten äiti.
On häpeällistä, että Suomessa miehen on mahdollista viedä näin lastensa äidiltä kertakaikkisesti kaikki!!
Jos mies, joka on vuosikaudet asunut lasten äidin kanssa yhdessä ja nähnyt, kuinka hän on lapsilleen omistautunut, ja olisi alun alkaenkaan ajatellut yhtään lastensa parasta, hänellä ei olisi tullut mieleenkään rikkoa heidän suhdettaan äitiin. Mutta ainut mitä hän tuntuu tekevän, on kääntää kaikki hyväkin äitiä vastaan. Voi Pyhä Sylvi!
Miten isä voi viedä äidiltään kaiken???Lähes poikkeuksetta äiti vie isältä kaiken.Ei se merkitse tänäpäivänä mitään kumpi pettää,jättää tai muuten rikkoo liiton,syyllistä ei etsitä, ei mitään vaikutusta huoltajaa määritellessä.Mitenkähän väität,että äidillä oli vahvempi side lapsiin,kuin isällä.Vieläkin tuntuu siltä ettet voi hyväksyä tapauksia,joissa isä saa huoltajuuden.Äidille riittää huoltajuuden saamiseksi normaalia heikompi elämäntilanne,isän täytyy olla huippu,ja pystyä vielä todistamaa erittäin hyvin.
mitään perhearvoja kunnioitetakaan. Eletään pellossa kuin ellun kanat.
> Vieläkin tuntuu siltä ettet voi hyväksyä tapauksia,joissa isä saa huoltajuuden.< En todellakaan hyväksy perusteettomia lasten siirtoja. Äidin ja lasten (ja isän) siteen pystyin itse havainnoimaan. Ja uskon siihen, mitä näen.
Tunnen yksinhuoltajaisän, joka on kasvattanut lapsensa 70-luvulta. Isiä vastaan minulla ei ole mitään. Varsinkin, kun lapset jäätyään isän luokse elävät jatkuvasti synnyinkodissaan. Tässä tapauksessa äiti oli lähtenyt kävelemään. Mutta mikään ei puolusta siirtoa, jos äiti tekee työnsä hyvin, ja pienet lapset joutuvat siirron vuoksi täysin uuteen ympäristöön.
Ei lapsia noin vaan heitetä tutusta äidin hoivasta isän ja vieraan naisen osoitteeseen.
Kyllä tässä on jotain, mitä ei sullekaan ole kerrottu. Oletko nähnyt oikeuden pöytäkirjat ja esimerkiksi vastapuolen lausumat (kirjalliset, niissä löytyy yleensä ne perustelut)?
Vaikka sosiaalityöntekijä olisi puolueellinen ja taitamaton ei se yleensä ota riskiä isosta virkavirheestä niin, että ilman vahvoja perusteita suosittelisi yhtäkkistä lasten siirtoa. Ei oikeuden tuomarikaan.
Ja on lasten asuminen isänsä kanssa sen verran harvinaisempaa vielä tässä maassa, että vahvat perusteet täytyy olla jos äiti vastustaa. Isän luona asuvien mutsit on usein narkkareita tai muuten 'viallisiksi' osoitettuja. Tässä on nimimerkki Isä täysin oikeassa, miehen vaatimustaso on eri kuin naisen jos lapset luoksensa haluaa vakituisesti asumaan.
Mutta Isä, eikö lapset luontaisemmin kuulu äidille? Ne on äidistä syntyneet, äidin sydämen alla kehittyneet ja rintoja imeneet? Ehkä ymmärtäisit paremmin yhteiskunnan asenteet ja käytännön jos sinulla olisi kokemus odotusajasta, venyneet rinnat ja arpinen jalkojenväli? Noin realistis-romanttisesti kuvailtuna.
Huutaa ne haavoittuneet sotilaatkin äitiä eturintamalla.
sitä luulis, että on jotakin todella painavaa taustalla, mutta kun ei ole. Ellei pidä tapaamisten toteutumatta jäämistä kyllin painavana syynä.
Kyseisen äidin edellinen juristi oli sillä kannalla, että lasten paikka on äidin luona. Mutta eihän tämä leipääntynyt juristi asiaa sen kummemmin ryhtynyt puolustamaan.
Varmasti mainitsemasi asiat on jotain,mitä mies ei välttämättä pysty tajuamaan,kokemaan ei ainakaan.Voikohan nainen kuvitella miltä isästä tuntuu,kun joutuu asumaan erossa lapsesta,ehkä jotain.Tilanne on aika kova,ainakin minulle on.Tuntuu tosi raskaalta,ikäänkuin oma lapsi otetaan pois.Vielä jos lapsi muuttaa pitkän välimatkan päähän.Mitään et voi tehdä kun lapsi viedään.Mihin vertaisitte tapausta,jos oma lapsi muuttaa kauas synnyinkodistaan,itse ei voi vaikuttaa asiaan.Kysymys äidille ja isälle,joka on kokenut tilanteen.
näitä asioita ei pidä ajatella ollenkaan lyhytjänteisesti. Silloin, kun on alettu lapsia tekemään varmasti on ollut selvillä, että kyseessä on parhaassa tapauksessa elämänikäinen projekti. Jos sukset sitten jossain vaiheessa menee ristiin, on turha kuvitella, että asiat tasoittuisivat vuoden-parin sisällä. Jotkut tietysti voivat sopia asioistaan ilman suurempia konflikteja.
Isällä ja äidillä on elinikä aikaa rakentaa täysipainoista suhdetta lapseensa. Keinotekoisesti runnotuilla päätöksillä ei mitään hyvää saada aikaan.
ja äitien puolella yhtälailla. Kyllä, Isä, voi äiti kuvitella, miltä tuntuu elatusvelvollisesta. Se todellinen ja aito tunne, myötätunto, syntyy silti vasta viiveellä. Ensinhän me eroavat käydään läpi sitä kamalaa erokriisiä riitelyineen, kaunoineen, rahaongelmineen jne. Päällimmäisenä voi olla vaikka loukatuksi=petetyksi tulleen kipu 'toisesta' miehestä/naisesta. Tällaisiin menee meidän kasvattajien energiat ensin. Sitten elämä tasoittuu ja lapsiinkin päin riittää energiaa.
>Mitään et voi tehdä kun lapsi viedään.
Kyllä varmasti voi tehdä jotakin. Tavata, soitella, niin kuin eronneet yleensä tekevät lastensa kanssa. "Sellaista se on" on kulunut klisee mutta...
Mielestäni on mahdotonta vaatia eroavien hankkivan asunnot vieri vierestä. Se on hyvin harvinaista eikä lasten tasapaino ja onni ole tuollaisesta kiinni.
Itse olisin lähtenyt lapseni ja uuden poikaystäväni kanssa ulkomaille parin vuoden työkeikalle, mutta luovuin lapsen ja tämän isän takia. Yksisuuntainen kompromissi: menetin mahdollisesti ainutlaatuisen tilaisuuden muiden edestä. Kadunko? Varmasti. Olenko tyytyväinen ratkaisuuni? Olen. Ristiriitaista? Toki niin, niin on elämässä yleensäkin, mutta uskallan väittää, että ero on rohkeiden ihmisten ratkaisu. Liian monet jäävät kitumaan ja pilaavat elämänsä.
Elämänohjeeni? Yritä olla katkeroitumatta. Tee kaikki hyvä mitä voit.
Tosihan se on,että eron hetkellä on monia muitakin asioita,kuin lapsen huoltajuus.
Yleensä "voittaja"on se kuka saa lapsen kirjoilleen.Pitäis kuitenkin pystyä ajatteleen viisaasti ja hyväksymään tilanne.Ei paranna tilannetta,jos erotaan ilmiriidoissa ja ei olla puheväleissä ex kumppanin kanssa.Itse olen kyseisessä tilanteessa!!!
Kenelle riittää soittelu ja tapaamiset lapsen loma-aikoina? Itse koen yhteiset tapaamiset aivan liian vähäisenä.Mutta koulu ja matka rajoittaa.
Toivoisin lapsien kannalta,ettei eroja tulisi kenellekkään.Mikäs erot kuitenkaan lopettais,ei mikään.Luulisin kokemukseni perusteella,että vaikeata asiaa ei kannata vaikeuttaa lisää riitelemällä.Kyllä lapsi toivois,että hänelle kaksi tärkeintä ihmistä vois keskustella vielä eronkin jälkeen.Lapsi on yllättävän"terävä"seuraamaan sivusta.
En ole itse paras esimerkki miten pitäis käyttäytyä huoltajuusasioissa,ainakaan vielä.Toivoisinkin, että asiat voitaisiin sopia keskenään,ei sosoaalityöntekijöiden välityksellä eikä varsinkaa oikeudessa.
Hyväksytään tosiasiat reilusti,kunnioitetaan muita ospuolia.Turha menneitä on muistella ääneen,ei niitä voi mitenkään muuttaa.Lapsi selviytyy vaikeasta asiasta parhaiten,jos kaikki"hoitaisivat"oman osuutensa mallikkaasti.
Katsotaan välillä peiliin.
Tää on vain yksi ajatus asiasta,tuskin kaikkien mieleen.Ajan kanssa selvitään varmasti kaikki.
Se on sitä tasa-arvoa käytännössä.
sillä perusteella että kyseessä on lapsen etu, ei sinun.
Lapsenne voivat olla yhtälailla kiintyneitä myös isäänsä, eikä kiintymys äitiin ole yhtään sen kallisarvoisempaa kuin on isäänkään.
Herätys. Lapsilla on oikeus myös isäänsä.