Olen veskarinainen, jolla poikakaverina myös veskari. Meillä synkkaa tosi hyvin, mutta yksi pikkujuttu häiritsee minua. Hänellä on pakonomainen tarve päästä aina baareihin viikonloppuna ja vaikka pyydänkin jäämään edes kerran niin vaikeeta se todellakin on hänelle. Väittää kuitenkin, että rakastaa minua ja uskonkin sen olevan totta (Huom! en ole mikään eilisen teerenpoika). En halua häntä mitenkään sitoa,mutta haluaisin, että hän itse "äkkää" ettei minulla ole kivaa istua yksin kotona (tyttäreni vasta 8-vuotias, ei pääse lähtemään noin vain). Pitäisi ehkä jo vaihtaa toiseen...
2xvesimiestä
väsynyt
3720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse lopetin samantyyppisen suhteen reilu vuosi sitten.
Veskarimiehen oli pakko päästä joka viikonloppu kavereien kanssa.Tai ainakin silloin,kun hänellä oli lapsistaan vapaata.
Minä olisin halunnut istua hänen kainalossaan ja katsella tv:tä,mutta minkäs teen..
Hän tosin tajusi,että minä haluan enemmän kuin hän ja erottiin kamuina.3kk oltiin porukassa.
Pitkään aikaan ei nähty oikeestaan missään.Hän seurusteli toisen kanssa ja minä myös..
Aina välillä törmättiin paikallisessa ja moikattiin ja ehkä jotain juteltiin..
Meni varmaan yli puoli vuotta ettei nähty.Sitten melkein joka kerta kun kävin ravintolassa.Ilmeisesti hänellä oli alkanut sama menovaihe uudelleen.Hän oli siellä kyllä tyttöystävän kanssa,mutta kuitenkin.Minulla on kolme lasta niinkuin tällä veskarillakin,joten itse en voi joka vkl olla bilettämässä.Mutta tällä nykyisellä tyttöystävällä ilmeisesti ei ole.Pääsee lähteen silloin kun toinenkin..
Ei siinä,ihan kamuja ollaan edelleen ja syyksi hän sanoi,ettei ole valmis.Joten jospa tämä sinunkaan veskari ei ole valmis sitoutumaan ja rauhoittumaan..
Minäkin rakastuin tähän omaani...
Aina se ei vaan riitä.
Olen itse ja exäni on vesimies... tyyppi on jättänyt minut jopa kämpilleen kykkimään lauantai-iltana, kun ite on häipynyt kavereidensa kanssa.
Muutaman kerran taisi myös minun luonani kyläillessään lähteä yksin kaupungille, kun mua ei huvittanut. What an ass. Ja rakastirakasti kyllä.. mä en kestänyt sitä "enää" neljän rankan vuoden jälkeen...muuten oli niin hauskaa ja tosiaan sekoiltiin yhdessä, oltiin samaa mieltä asioista jne.
Eräänä päivänä halusin sitten uskoa että löydän huomaavaisen ja välittävän miehen...josta näkyy että rakastaa....ja jonka uskollisuutta ei tarvitse epäillä joka välissä.
Oinas mies käyttäytyy ihan samalla tavalla, että liekö sittenkään vain vesimiehen "vapaudenkaipuuta".