heips!
haluaisin kuulla teiltä kanssa ihmiset..haluaisin myöntää että olen masentunut ja tarvin apua mutta toisaalta samanlaisia tuntemuksia on jo joku kirjottanutkin eli se on siinä että en haluaisi myöntää heikkouttanut/vahvuuttani tai miksi sitä nyt pitäs sanoo ja mennä lääkärille..luulen kyllä että alkaa olla jo tarvis..luulen että olen masentunut mutta en halua olla ja yritän ainakin mielestäni onnistunkin hyvin siinä että eivät ulkopuoliset huomaa..tai sit taas toisaalta tuntuu siltä että kaikki tietää ja kattoo minua niinsanotusti kieroon..tai sit se vaan tuntuu siltä..kaupassakin kun on niin tuntuu välillä että on pakko päästä äkkiä pois sieltä ja että kaikki kyttää ja arvostelee..ja sit toisaalta taas välillä on tosi kiva kulkee kaupassa ja kattella tavaroita..
Sit toinen juttu kun tuntuu siltä ettei enää jaksa tehä mitään vaan tekis mieli vaan olla ja laiskotella eikä välittää mistään mitään..mutta mutta ongelma on siinäkin että on lapsia jotka on pieniä ja mieheni on töissä päivisin...no mutta se paha olo sikseen ja mennään siihen mikä mieltäni askaruttaa..
Elikkä.. Kun olette aloittaneet masenuslääkkeiden syönnin niin onko teille ensin kokeiltu jotain muuta vai onko suoraan lykätty pillereitä?Tuntuu jotenki siltä että kaikkeen vaivaan vaan annetaan pillereitä..eikö oo mitenkään mahollista että vois ees ensiks yrittää juttelua jonkun terapeutin kanssa?vai onko se lääkäri aina oikeessa kun määrää niitä nappeja?ja eikös potilaalta koskaan kysytä miten on miten se ite luulee että hoito pitäs alottaa?
Ei sillä minä tuskin osaisin itekkään vastata jos multa joku kysyy että miten ja millasta apua haluan/tarvin..miks on niin hankalaa ja paha olla?ahistaa ja on olo niinku ois joku haukkunu ihan lyttyyn niin ettei enää millään oo mitään väli'..Ja kun on pakko jaksaa kun oon lasten kans taas vaihteeks yksin kotona..onhan se mieheni ihana ja ymmärrän myös sen että pakkohan sen on olla töissä että saadaan maksut maksettua ja saadaan ruokaakin ja vaatteita..niin ja olenhan minäkin töissä aina aamusta kun muut nukkuu eli herään 4 ja tuun kotiin niin että mieheni pääsee töihin..ja jatkan sitten päivääni kuin usvassa lasten kanssa kotona yritän olla huutamatta ja raivoamatta lapsilleni mutta aika huonolla menstyksellä joka päivä.. :( No onneksi mieheni taas pian tulee kotiin tai no onhan tässä virlä mun mielestä liiankin monta tuntia :( ikävää tällänen olotila...hetkellisesti aina välillä helpottaa mutta oon nyt kuukauden yhtäsoittoisesti ollut tällänen ailahtelevainen ja pahantuulinen ja maassa kun aikasemmin on ehkä ollu päivän kestänyt paha olo joka on tullut ehkä n.kerran puolessa tai jopa vuodessa...
No olikohan tässäkään mitään järkee kirjottaa tänne ja saakohan tästäkään mitään selvää?Mutta ehkä sit tästä saa sellasen mielikuvan miltä nyt tällä hetkellä tuntuu siis minusta..ja kuinka sekasin ihmisen mieli voi olla..kuinka kauan tää kestää???
Osaako joku ees jotenkin auttaa ja onko joku jolla on ollu samanlaisia tuntemuksia ja miten ootte siitä selvinny?
Kiitoksia asiallisesti vastaaville..ja eiköhän se kesä ja kärpäset sieltä joskus tuu :)
haluaisin kuulla teiltä kanssa ihmiset..haluaisin myöntää että olen masentunut ja tarvin apua mutta toisaalta samanlaisia tuntemuksia on jo joku kirjottanutkin eli se on siinä että en haluaisi myöntää heikkouttanut/vahvuuttani tai miksi sitä nyt pitäs sanoo ja mennä lääkärille..luulen kyllä että alkaa olla jo tarvis..luulen että olen masentunut mutta en halua olla ja yritän ainakin mielestäni onnistunkin hyvin siinä että eivät ulkopuoliset huomaa..tai sit taas toisaalta tuntuu siltä että kaikki tietää ja kattoo minua niinsanotusti kieroon..tai sit se vaan tuntuu siltä..kaupassakin kun on niin tuntuu välillä että on pakko päästä äkkiä pois sieltä ja että kaikki kyttää ja arvostelee..ja sit toisaalta taas välillä on tosi kiva kulkee kaupassa ja kattella tavaroita..
Sit toinen juttu kun tuntuu siltä ettei enää jaksa tehä mitään vaan tekis mieli vaan olla ja laiskotella eikä välittää mistään mitään..mutta mutta ongelma on siinäkin että on lapsia jotka on pieniä ja mieheni on töissä päivisin...no mutta se paha olo sikseen ja mennään siihen mikä mieltäni askaruttaa..
Elikkä.. Kun olette aloittaneet masenuslääkkeiden syönnin niin onko teille ensin kokeiltu jotain muuta vai onko suoraan lykätty pillereitä?Tuntuu jotenki siltä että kaikkeen vaivaan vaan annetaan pillereitä..eikö oo mitenkään mahollista että vois ees ensiks yrittää juttelua jonkun terapeutin kanssa?vai onko se lääkäri aina oikeessa kun määrää niitä nappeja?ja eikös potilaalta koskaan kysytä miten on miten se ite luulee että hoito pitäs alottaa?
Ei sillä minä tuskin osaisin itekkään vastata jos multa joku kysyy että miten ja millasta apua haluan/tarvin..miks on niin hankalaa ja paha olla?ahistaa ja on olo niinku ois joku haukkunu ihan lyttyyn niin ettei enää millään oo mitään väli'..Ja kun on pakko jaksaa kun oon lasten kans taas vaihteeks yksin kotona..onhan se mieheni ihana ja ymmärrän myös sen että pakkohan sen on olla töissä että saadaan maksut maksettua ja saadaan ruokaakin ja vaatteita..niin ja olenhan minäkin töissä aina aamusta kun muut nukkuu eli herään 4 ja tuun kotiin niin että mieheni pääsee töihin..ja jatkan sitten päivääni kuin usvassa lasten kanssa kotona yritän olla huutamatta ja raivoamatta lapsilleni mutta aika huonolla menstyksellä joka päivä.. :( No onneksi mieheni taas pian tulee kotiin tai no onhan tässä virlä mun mielestä liiankin monta tuntia :( ikävää tällänen olotila...hetkellisesti aina välillä helpottaa mutta oon nyt kuukauden yhtäsoittoisesti ollut tällänen ailahtelevainen ja pahantuulinen ja maassa kun aikasemmin on ehkä ollu päivän kestänyt paha olo joka on tullut ehkä n.kerran puolessa tai jopa vuodessa...
No olikohan tässäkään mitään järkee kirjottaa tänne ja saakohan tästäkään mitään selvää?Mutta ehkä sit tästä saa sellasen mielikuvan miltä nyt tällä hetkellä tuntuu siis minusta..ja kuinka sekasin ihmisen mieli voi olla..kuinka kauan tää kestää???
Osaako joku ees jotenkin auttaa ja onko joku jolla on ollu samanlaisia tuntemuksia ja miten ootte siitä selvinny?
Kiitoksia asiallisesti vastaaville..ja eiköhän se kesä ja kärpäset sieltä joskus tuu :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ja parantuuko masennuksesta täysin siis "terveeks" ja voinko koskaan olla yhtä ilonen ja hyvän tuulinen kuin ennen?Vai jääkö musta tällänen omastakin mielestä täys kusipää..ja muita välttelevä pässi?en haluais haluaisn olla "normaali" ja "terve" siis meileltäni..Tää on tosi ahdistavaa ja tuskallista tää tällänen olo..
Tietenkin masennuksesta on samat mahdollisuudet parantua kuin muistakin sairauksista. Älä pitkitä avunpiiriin hakeutumista. Älä ole samanlainen pönttö, kuin minä aikanani olin. Hakeuduin avunpiiriin vasta, kun olin jo niin väsynyt masennukseeni, että päivistäni tuli loputtoman pitkiä.
Terapia voi olla sinulle hyväksi, saisit purkaa tuntemuksiasi, mutta minä suosittelen alusta alkaen lääkehoitoa rinnalle. Välittäjäaineesi voivat tarvita lisäpontta.
Minä söin aikanani vuoden lääkkeitä, siitä on kylläkin yli kaksikymmentä vuotta aikaa. Sen jälkeen en ole tarvinut mitään lääkkeitä ja olen energinen ja elämän iloinen.
Kirjoittele tänne, seuraan tätä palstaa ja odotan tietoa mitä sinulle kuuluu.
Miten jaksat tänä aamuna. Kävitkö lääkärissä.
Elämä aukeaa kohdallasi hyväksi tämän raskaan jakson jälkeen, mutta nyt et saa jäädä passiivisena odottamaan tapahtumia, vaan sinun pitää itse panna tuulemaan hakeutumalla avun ulottuviin.
tänään on ollut ihan hyvä päivä vaikkakin aamusta joutui jo lumityötkin tekemään ennenkö pääsi pihasta pois autolla..niin ja satoi lunta niin että joutu tekeen lumityöt vielä kun tulin töistäkin..mutta toisaalta tänään on muuten ollut ihan kiva päivä..sain siivottua mikä sekin piristää mieltä kun nyt on ainakin hetken siisitä :)
Mutta se avun saaminen kestää vielä hetken mutta luulen että jo se että pääsen puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa voisi auttaa niin ja se että sairaslomalle hetkeksi kun jää niin kokeilen sillä tavalla ensiks..
Syy siihen on se että minulla on kammo lääkkeitä kohtaan..vaikkakin sen ei pitäis oikein otettuna tehäkkään mitään pahaa mutta on siltikin se pelko siinä että jos alkaa syödä lääkkeitä niin entä jos niistä ei pääse eroon koskaan?Ja muutenkin pelkään sitä että menee jollain lailla johonki "koomaan" ja tajuaa ja jaksaa vielä vähemmän kun nyt..En tiedä miksi minulla on tällänen mielikuva lääkkeistä...
Mutta toisaalta eihän tämäkään ole sellainen olotila millainen olen ollut ja olen oikeasti .. mutta toisaalta kun on tälläinen parempi päivä niin tulee sellainen olo että enhän minä tarvitse apua kun voin jo ihan hyvin..ja sit on sellainen olo että turhaan menen aikaa viemään joltain joka tarvitsee ja kaipaa apua kipeämmin kuin minä..väärin ajateltu mutta tälläiselta se tuntuu..Mutta onneksi on viikonloppu ja saa nukkua eikä tarvitse aamulla nousta niin aikaisin :)
On todella ihanaa huomata että välitätte täällä ja minä lupaan että jos maanantaihin mennessä saan itsestäni irti sen niin otan yhteyttä paikkakuntamme mielenterveystoimistoon tai pitääkö sinne olla lähete lääkäriltä?
En tiedä miksi se kynnys mennä lääkärille ja sanoa että tarvitsen apua...mutta elämä jatkuu ja lupaan kerätä itseni kokoon ja hakea apua...
kiitoksia teille ja voimahalit kaikille ja mukvaa kesän odotusta..
Olipa kiva kuulla, että sinulla on noin hyvä päivä ja jaksat touhuta noin paljon.
Masennuksesi ei ole kamalan syvää, koska sinulla riittää voimia itsesi ulkopuolelle, eli töihin.
Älä ihmeessä pelkää lääkkeitä, en oikein ymmärrä mistä teillä nykyajan nuorella polvella tuo lääkekammo on peräisin.
Minä jouduin syömään vuoden mielialalääkkeitä ja kun tervehdyin sain jättää ne pois. Ei mitään riippuvuutta edes yrittänyt syntyä, vaikka silloin lääkkeet eivät olleet hetikään niin kehittyneitä kuin tänään.
Lääkkeitä suosittelen vain siinä tilassa, jos lääkäri toteaa ne sinulle tärkeäksi, nimittäin jos olet ollut pitempään masentunut voi välittäjäaineet tarvita vähän lääkeapua.
Onko sinulla paniikki oireita. Yleensä ihminen joka pelkää lääkkeitä on panikkiin taipuvainen.
Oli miten oli, kaikista mielenterveys ongelmista paranee. Se vaatii kyllä itsekuria ja uusia ajatustottumuksia, mutta rukoilen, että saat viisaan terapeutin, joka opastaa sinua uusille ajatusurille.
Huomaan, että et täysin ainakaan kunnioita itseäsi, koska epäilet vieväsi joltakin muulta hoitoavun, jos itsellesi sitä haet. Sinä olet todella arvokas ja ainutkertainen ja sinä tarvitset nyt itsellesi apua. Myöhemmin voit auttaa avun tarpeessa olevia. Nyt sinun tulee erityisesti rakastaa ja huomioida itsesi, sen jälkeen jaksat rakastaa ja huomioida perheesi.
Sinä olet onnellinen siinä, että perusrakenteesi on kunnossa ja sinulla on ihana perhe.
Oikein hyvää illan jatkoa sinulle ja perheellesi. Kirjoittele ja kerro miten asiat etenee. Hyvät ajat ovat edessäsi.