Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    sanoja

    Tässä mä istun taas, tietokoneen edessä. Perjantai-iltana.
    Onko siellä ketään? Joku, jossain. Ihminen?
    - Ei, kun tää on vaan kone.

    Siitä on jo liian kauan aikaa, kun me erottiin ja mä olen yhä täällä. Mä oon vaan jämähtäny paikoilleni. Mutta en mä kaipaa sua, enkä etsi uutta rakkautta, en edes itseäni tai onnea.

    Mä kyllä ajattelen sua.

    Mä vaan syön. Vaikka siitäkään ei enää saa samanlaista tyydytystä kuin ennen.
    Mä inhoon itteäni aivan liikaa. Mun vartalo on niin ruma, ettei mun kauniit kasvot pysty enää peittämään sitä.

    Mä kuvittelin aina, että musta tulee jotain suurta. Mut tässä mä oon, yksin, enkä mä ole yhtään mitään. Kenellekkään.

    Kaikki on mun omaa syytä. Mä itse valitsin yksinäisyyden, kunnes musta tuli yksinäinen. Mä valitsin lääkkeet ja terapian, koska masennus on se luonnollisin selitys kaikelle nykyään. Mä valitsin luovuttamisen, koska ei musta koskaan voi tulla mitään.

    Enkä mä tiedä kuinka kauas mun pitää juosta, kunnes mä pääsen pakoon.
    Mä olen tenhyt niin paljon pahaa.
    1156
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Tosta on hyvä lähteä. Kirjoita paperille kaikki pahat ja vastaavasti hyvät tekosi ja ajatuksesi. Mieti mistä johtuivat. Mieti oletko kuitenkaan taustasi ja tekojesi summa, kohtalon äärellä mustaan aukkoon ajautunut voimaton viili... Onnea etsintöihin!

    Toivutaan yhdessä me kaikki itse-epäilijät!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    emma kirjoitti:

    Tässä mä istun taas, tietokoneen edessä. Perjantai-iltana.
    Onko siellä ketään? Joku, jossain. Ihminen?
    - Ei, kun tää on vaan kone.

    Siitä on jo liian kauan aikaa, kun me erottiin ja mä olen yhä täällä. Mä oon vaan jämähtäny paikoilleni. Mutta en mä kaipaa sua, enkä etsi uutta rakkautta, en edes itseäni tai onnea.

    Mä kyllä ajattelen sua.

    Mä vaan syön. Vaikka siitäkään ei enää saa samanlaista tyydytystä kuin ennen.
    Mä inhoon itteäni aivan liikaa. Mun vartalo on niin ruma, ettei mun kauniit kasvot pysty enää peittämään sitä.

    Mä kuvittelin aina, että musta tulee jotain suurta. Mut tässä mä oon, yksin, enkä mä ole yhtään mitään. Kenellekkään.

    Kaikki on mun omaa syytä. Mä itse valitsin yksinäisyyden, kunnes musta tuli yksinäinen. Mä valitsin lääkkeet ja terapian, koska masennus on se luonnollisin selitys kaikelle nykyään. Mä valitsin luovuttamisen, koska ei musta koskaan voi tulla mitään.

    Enkä mä tiedä kuinka kauas mun pitää juosta, kunnes mä pääsen pakoon.
    Mä olen tenhyt niin paljon pahaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu