Tai häntä sanottiin Jussiksi, koska kukaan ei hänen nimeään osannut silloin lausua.
Juuristaan ei kukaan tiennyt, ainoastaan ulkomaalaiseksi hänet miellettiin.
Hän liikkui laajalti itä- suomessa 30- luvulta aina 60- luvulle saakka.
Pienikokoinen, tummanhiveä, viiksekäs äijä. Arvoituksellinen...
Juuristaan ei kukaan tiennyt, ainoastaan ulkomaalaiseksi hänet miellettiin.
Hän liikkui laajalti itä- suomessa 30- luvulta aina 60- luvulle saakka.
Pienikokoinen, tummanhiveä, viiksekäs äijä. Arvoituksellinen...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Myös näitä löytyi Jussin matkasta.
Mutta ennen kaikkea hän oli tinuri, vieläpä erinomainen sellainen.
Siinä saivat isännät olla tarkkana, tinattiinko pannujen lisäksi emäntääkin, piioista puhumattakaan...
Upporikas,,, Mikä lienee tottakin.
Varmasti tiedettiin haaleisiin maatiassukuihin putkahtaneen ruskeasilmäisiä, kiharapäisiä poikia, hyvä kun eivät ranskaa heti puhuneet...
Mutta hypätäänpä Jussin housuihin, saa itse kertoa...
Mies hyräili:Tremblez tyrans, et vous perfides
L'opprobe de tous les partis.
Tremblez, vos projets parricides
Vont enfin recevoir leur prix!
Tout est soldat pour vous combattre.
S'ils tombent nos jeunes héros...
Le hevoinen, jos sina et nut asetu aisojen eten, minä lasken kuula sinun paan läpitse.
Hevoinen oli mustalaisilta ostettu, eikä juuri markkinapuheista perustanut.
Tumma mies piiskasi rottingilla selkään eläintä.
Merde, sina, sina, olet elain!
Tämäkö hummaa hetkautti.
Viiksekäs mies purskahti itkuun ja lankesi polvilleen.
Humma katsoi aikansa koittaneen, ja peruutti aisoille.
Kyynelten takaa nousi suttaantunut hevosmies.
Merde! Ei sentään tarvinnut Citroenia kammeta...
Eläin taittoi taivalta, kavioiden jyskäessä.
Jussi oli pelkästään tyytyväinen matkan jatkuessa.
Mikäpä oli ollessa?
Säyseästi vaihtui kaskesta kuusikkoon taival, kärryllinen myytävää mukana.
Tuli siinä livautettua muutama rivohkokin sikermä, näistäkö humisevat hongat olisivat välittäneet ?
Samoina jatkoivat hongat huminaansa, kuten tapansa oli...
..paljon pilasit,viimein kolvis kylmeni..jatka!!
Kuuli jo kavion jyskeen. Aidalla kärkkyessään.
- Tinuri tulloo!!!
Koko pihapiiri sähköistyi. (väärä sana silloin).
Isäntä laittoi silmälasit päähänsä, ja istutti perheen nuorimman emännän syliin.
- Siitä jos nouset, huutia saat!
- Jos mie jouvun talliin mänemään, et irrota persettäis äitin sylistä.
- Välliin et päästä ketään.
Jo rauhoittuneena, Isäntä silmäili akkunasta.
- Hmm, niin on korree hevonen hällä.
- Vaihtaiskohan tuota vaikka...
Musta mies oli purkanut välimeren- nopeudella kuormansa.
Tämähän oli vanhan Tinurin lesken muisto.
Mies oli viinaankäypä, kuljetteli ehtimiseen sananalaisia naisia, vain omaa tyydytystään hakeakseen. Hänelle syntyi aviottomia lapsia.
Hänelle katkera puoliso kaiverrutti hautakiveen tekstin.
PALJON TINASIT; PALJON PILASIT:
VIIMEIN KOLVIS KYLMENI.
Totta tämäkin...
...
Paljon
ittensä kanssa juttelu välttämätöntä.
Vertausta käyttäneen?
Pidän myös kannustuksestanne.
Näinä aikoina on elämässä liian paljon vihaa & katkeruutta,ellei Ihmiselle suotaisi myös elämää toisenlaista?
Sellaista hetken unohdusta vaivasta.
Vaikkapa minuutiksi pois.
Toisenlaiseen Totuuteen. Joka on sitäpaitsi totta...
SEKIN
Ottaa selvää tämän veijarin varallisuudesta.
Asialle laitettiin kaksi hummeripoikaa. Pertsa ja Kilu. Heistä on toki muitakin tarinoita kerrottu...
Pisti piukeasti valjastamista vastaan, kusipa ylenkatseellisesti Jussin varpaillekin.
Tinaajalta oli verisuoni puhjeta otsalta siihen paikkaan.
Väliin hän hakkasi marhaminnalla eläintä pitkin ruotoa, väliin itki, rukoili ja aneli ranskaksi eläintä nöyrtymään.
Viidakossa lymyävät Pertsa ja Kilu nauroivat itseään tärviölle.
Väkijuomaakin he nassakasta olivat jo korttelin nauttineet.
Ympärilleen. Kätki avaimen visusti kivenjalkaan, ynnä hyppäsi rilloille.
Pronto! Aloha! Achtung! Voila! Saatana!
Kiero eläin ymmärsi kyllä useita kieliä, mutta kun oli vittumaista sukua, ei ollut moksiskaan moisista kielikylvyistä.
Mitä liikui tuon rasvaisen baskerin alla ajatuksia?
Tulee huomata, että historioitsijat, jotka kuvaavat feodaalisten lakien syntyä aateliston suorittamasta kaappauksesta johtuvaksi, ovat täysin väärässä. He sanovat, että aatelisto halusi kuninkaan suostumuksesta hallussapitämänsä maat perinnöllisiksi, jotta tällä ei olisi valtaa luovuttaa niitä, ja että feodaalioikeus olisi synnytetty vähentämällä kuninkaan valtaa. Mutta todellisuudessa asiat olivat päinvastoin; oli kuninkaan vallan kasvun ansiota, ja kuninkaalta vaadittiin suurta vaikutusvaltaa, jotta lordit olisi saatu maansa haltijoiksi feodaalisesti.1
Myönsi karvainen eläin olevan.
Kak,rabota, rabota... (Hän edusti Puolassa, Mannerheimin astumaa uljasta rotua, ei toki kentauria).
Tulipahan kiroiltua venäjäksi mielessään...
Niin ylpeä oli tämä hevonen, että pieraisi hatun kolvaajan päästä.
Jotain oikeuksia ennen makkaratehdasta... kuuli mummo metsästä pollen mutisevan.
Jokainen ihminen on tärkeää...
Käsikaulaa nojautuivat P ja K toisiinsa.
Muuten kartanolla asui rauha.
Eläin veti maalaisten näkökulmasta tärkeää kauppiasta kuopasta toiseen.
Häntä, jota myöhemmin kauppiaaksi kutsutaan.
Eivät tuulet häirinneet, hän lepäsi.
Citroenin käynnistysavain hiersi taskussa hänen tummaa siitintään vasten.
Lehmisavuilla puristeli piika tarmokkaasti reisiään yhteen. Hyi noita hyttysiä.
Oikeastaan Pertsan laajat kaaret olsivat voineet sattua minnekin.
Lukoseppä, siellä Arabian rannoilla, olisi kateellinen näille veijareille.
Naukaisten lukon haitat olivat sylissä kuin vanhanpiian ruttuiset h-huulet.
Citroen lepäsi.
Pertsa pärähti itkuun, Kilu, selvenpänä siirsi sirosti olkia mustien kurakaarien yltä.
Siis tästähän oli kysymys.
Mustalaisen salaisuus.
Myös tutkintoja, kysyi.
- Kuinka haluaisit jatkaa?
- Mielestäni on naurettavaa jos jatkamme seikkailuamme eteenpäin.
- Älä mäkätä, vaan keskity olennaiseen, eli ryöstelyyn.
- Otaksun sinunkin lainoillesi tekevän summa tilillesi eri hyvää.
- Kas jälleen olet oikeassa, sepä helpoittaisi todella ahdinkoani.
Näin he jatkoivat tuota, tuomittavaa työtään.
Eläimen jaloista.
- Vanitas vanitatun, et omnia vanitas?
-Ellei tämä ole matkani turhuuteen, mikä se sitten on?
Kiiltävän Citroenin lokasuojan kätkössä sai hiiri juuri punaisia lapsia.
Ovea rynkytettiin.
jatkuu...?
Kuinka tämä kauppias onkaan viettänyt elämäänsäkään?
- Kuinka voimme selittäänkään löytämäämme rikkauksiemme summaa?
Kilu löi toveriaan olkapäälle ottella, josta saattaisi löytyä lujempaa.
Pertsa katsahti toveriaan silmillä, joissa asui ahneus.
Kas, jaamme tämän tasapuolisesti.
Pertsan haalarin taskussa oli rivolli, ja tukku mustaa rahaa. Myös Laturi, joka mahdollistaisi Citroenin käynnistyksen.
Oisko juttuja Gunnar vierasmaalaisesta ja Pekka-pojasta ?
En heitä tunnista. Mutta ehkäpä hekin ovat tarinan arvoisia, kuten muutkin tämän sektion sankarit...
kuka olet, mitä teet,muuta kuin kirjoittelet tälläpalstalla. Minun mielestä sinulla on kirjailijan ote tarinoissasi. Suosittelen, pistä juttusi kansien väliin,ja pistä rahoiksi. Hyvää kevättä sulle, tuleva Kalle Päätalo.