Olen 8kk ikäisen ihanan pojanvesselin äiti. Kaikki on elämässä hyvin, mutta mieli on apea. Mikään ei huvita/tuota iloa, olen koko ajan väsynyt, itkeskelen (tänään itkin ruokakaupassa). Saan riittävästi unta ja mies auttaa vauvan hoidossa sen minkä ehtii. Pääsen yksin tuulettumaan, jos haluan. Viime aikoina ei ole kiinnostanut lähteä minnekkään. Istun kotona vauvan kanssa ja syön suruuni. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle. En uskalla kertoa olostani kellekkään, vaikka kai pitäisi. Miten kukaan voisi auttaa? En halua syödä mitään masennuslääkkeitä. Miksi en voi olla iloinen? Ottakaa tästä hullusta sepustuksesta selvää. Kiitos kun jaksoitte lukea.
Apua!
väsynyt
6883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vähän alempana.Eli yhteys neuvolaan, sillä olet masentunut..todennäköisesti synnytysmasennus.Tsemppiä! Pitää hakea apua.
lääkkeitä,että sitä pelkoa ei tarvitse suotta kantaa. Pääasia,että ylität kynnyksen ja haet apua,huomaat en kannattavan. Itse en tajunnut mennä ensimmäisen lapsen jälkeen, mutta myöhemmin menin ja olen huomannut elämän kirkastuneen...enkä tarvinnut lääkkeitä,pelkäsin sinun tavoin että saan lääkkeitä ja minut leimataan...mutta niin ei käynyt...ystäviäni on autettu samaten ja osalla on lääkitys ollut joko pidemmän aikaa tai hetken aikaa, mutta heilläkin on asiat jo paremmalla tolalla. Se tosiaan auttaa,avun hakeminen. Rohkaise mielesi...
Hakeudu mitä pikimmin lähimmälle, koulutuksen saaneelle, klassiselle homeopaatille.Ammattitaitoisia löydät Suomen Homeopaatit ry:n sivuilta.
Itse sain loistavan avun samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Apu on ollut pysyvä ja samalla paranivat jo nuoresta vaivanneet hormonaaliset ongelmat ja poskiontelontulehduskierre. Myöskin tulin selkeästi virkeämmäksi eikä jatkuvasti enää ketuttanut..
sinun täytyy kertoa tilanteestasi jollekin esim. neuvolakäynnin yhteydessä älä vähättele olotilaasi vaan luota siihen että saat apua on nykysin jo yleistä puhua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta toista oli n.25v sitten piti selvitä omin avuin kun luulin et olen ainoa jolla mainitsemiasi oireita kriisipalveluun voit myös soittaa he tekevät kotikäyntejäkin jolloin saat henkilökohtaisesti jutella jonkun asiantuntijan kans ja kyl ne lähtee myös kaveriks neuvolaan, terveysk. kaikkea hyvää sulle toivoo samat asdiat läpikäynyt moi
neuvolassa terkkarille, ei oikein ymmärretä toisiamme. Olen yrittänyt soittaa perheneuvolaan, mutta koskaan en saa yhteyttä ja helposti luovutan. Yleensä vähättelen olotilaani, enkä myönnä mahdollista masennusta. Tätä on kuitenkin jatkunut jo 8kk, tiedän, että pitäisi puhua jollekkin, mutta vaikeaa ottaa se askel. Tunnen häpeää ja syyllisyyttä. Kiitos vastauksista.
rohkaise mielesi ja kerro terkkarille kaikesta huolimatta.Jos hän ei osaa auttaa niin hän ohjaa sinut semmoisen ihmisen puheille joka sinua voi auttaa esim perheneuvolan psykologille. Masennus ei ole häpeä vaan hyvin yleistä ja siitä selviää. Täytyy olla itselleen armollinen ja hyväksyä että mulle kävi näin mut että tästä noustaan.Itselläni oli vuosi sitten raju synnytyksen jälkeinen masennus.Lääkkeiden, puolison ja psykologin sekä ystävien tuella selvisin sekä tietenkin ihanan pienen lapseni.