että rikastumisen salaisuus on mm. se, että osaa käyttää toisia ihmisiä "hyväkseen", joko tietämättään tai täysin tahallaan. Puhutaan siipeilijöistä ja niitähän löytyy. Harvemmin törmää ihmisiin, joilla on hyvä sydän ja auttamisenhalua. Enemmänkin on heitä, joiden käsistä ei euro lähde - ainakaan toisen ihmisen hyväksi.
Joskus tuntuu siltä, että...
Asiaa pohtinutN
2271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oli tapana sanoa, että hyvä antaa vähästään, mutta paha ei paljostaankaan. Pitänee edelleen paikkansa. Valitettavasti.
Se on totta, että ne jotka uskovat rikastuvansa ovat ainakin omassa tuttavapiirissäni yleensä sellaisia, jotka kokeilevat joka käänteessä saada rahaa kaikesta mahdollisesta ja pitävät hirveätä meteliä taloudellisista menetyksistään. Loppujen lopuksi ne ns rikastuvat tyypit ovat myös kehnoja hoitamaan raha-asioitaan, joten he huijaavat myös itseään. Ja se joka tulee huijatuksi on joko aina yhtä huijattavissa, jolloin asia ei sellaista edes vaivaa ja hän elää elämänsä onnellisen tietämättömänä kohtalostaan. Ja se, joka oppii huijarista kerran tietää lopun ikäänsä varoa huijaamista.
Etten minäkään ole useasti tavannut ihmisiä, jotka ajattelisivat muita tai edes vähän miettisivät, missä kulkee ahneuden ja kohtuullisen raja. Näen työssäni sitä ahneutta joka päivä ja turhaudun, koska ihmisen tahtomisella ei ole rajaa silloin kun työnantaja maksaa.