Olen sairastanut paniikkihäiriötä 13-vuotiaasta asti ja nyt olen 20-vuotias.En ymmärrä miksen ole vielä kunnossa.Tiedän että paniikkihäiriö saattaa kestää läpi elämän mutta että näin hankalana.Olen käynyt terapiassa 13-vuotiaasta asti ja nyt olen syönyt 5viikkoa lääkkeitä.En ole missään koulussa koska minua ei katsottu työkykyiseksi.En pysty kulkemaan bussilla tai hoitamaan omia asioitani.Kaiken lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko.Välillä tuntuu etten pääse ollenkaan eteenpäin.Joskus on parempia kausia ja kaikki menee hyvin mutta sitten mennään taas alamäkeä ja lujaa.. paniikkihäiriö on helpottanut vuosien myötä ja pystyn sitä jotenkin hallitsemaan mutta en tarpeeksi hyvin.Nyt on ongelmana se että alan turhautumaan ja pelkään etten saa ikinä itseäni tätä parempaan kuntoon ja nyt olen masentunut.En pääse täältä kämpästä ulos muuta kuin terapiaan äitini kyydillä.Muilla samanlaisia kokemuksia?
auttakaa!
tupu
4535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vastaavista oireista kymmeniä vuosia ja ne alkoi
voimakkaammin eli sairastuin jo 10 ja 1/2 vuotiaa-na.Olen käynyt terapiaryhmissä ja ne ovat aukaisseet minua ja olen oppinut niissä ja saanut nähdä myös että toiset kärsivät samoista asioista ja oireista.Onko sinulla oireilua,esim.käsien hikoilua ja kuumuuskohtauksia?Jos ei niin hyvä.
Myös minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta
enkä ole pystynyt ratkaisemaan niitä.Itse aion ky-
syä lääkäriltäni lääkkeen vaihtoa esim.Ciprale-
xiin koska täällä palstalla sen on sanottu olevan hyvä lääke.
harmittaa ihan suunnattomasti se, että meiltä (joilla on paniikkihäirä) menee niiiiiiin paljon aikaa hukkaan. mulla vaiva alkoi ala-asteella, katosi muutamaksi vuodeksi ja sitten yläasteen lopulla tuli sellasella jytinällä, että siihen jäin. edelleen jos aion mennä jonnekin kauemmas (eli pitempi matka kuin pari kilsaa) pitää mennä äitin kyydillä. oon 22 v..... aika noloa. koulut rämmin jotenkin läpi ja nyt oon osa-aikasesti töissä. eli pysyn jotenkin leivänkannikassa kiinni ja samoin työelämässä roikutaan sitkeesti. tämä sopii mulle tosi hyvin. en varmaan koskaan pysty täyspäiväseen työhön. eli todellakin on samanlaisia kokemuksia... miksei tämä voi kadota?
ootko muuten ite kokeillu kaikkia muita mahdollisesti helpottavia juttuja, kuten jonkin sortin kuntoilua, syömisistä huolehtimista, rentoutusharjotuksia, hengitysharjotuksia, siedätyshoitoa jne? ite aattelin alkaa uudestaan yrittämään tuollaisia. pakko :)
että rohkeasti aloitat lääkityksen.
Itseäni harmittaa kun en moneen vuoteen uskaltanut syödä lääkkeitä ja menetin monta hyvää vuotta elämästäni paniikin vuoksi.
Aloitettuani lääkityksen, niin siitä parin viikon kuluttua aloin voimaan jo paljon paremmin.
Syön edelleen Seronilia ja ihan vain siksi etten halua enää kokea paniikkihelvettiä!
TOIVON SULLE VOIMIA TAISTELUUN PANIIKKIA VASTAAN!
Yhdessä vaiheessa mulla oli niin paha paniikki, että olin aivan invalidisoitunut, en kerrasssaan uskaltanut mennä mihinkään ja nukkumaan menoa pitkitin, kun pelkäsin öisiä kohtauksia.
Mutta kaiken tämän voi VOITTAA!
Hei EX-Panikoija
Kuinka kauan ja millä annoksella olet syönyt seronilia? Itselläni ollut ainakin 6 vuotta 20 mg ja lisänä Xanor 0,5 mg depot tav. tarvittaessa. Nyt alkanut tulemaan oireita, eli voisko olla kehittynyt toleranssi tuohon lääkkeeseen?? vaihtaminenkin on aikamoista rumbaa kun ensin pitäis ajaa toinen alas ja sit kärsiä toisen aloitusoireet. Tiedä tässä mitä pitäis tehdä :(