tuli aika avuton olo, kun sain hiljattain tietää luokkakaverini sairastavan buliamiaa. ei olla siis mitenkään läheisiä, vaan lähinnä meitä voisi kutsua kai tutuiksi. ei siis edes kavereiksi. haluaisin kuitenkin kovasti auttaa tyttöä. tuli paha olo, kun luki tytön kirjoitelman siitä kuinka hän tuntee itsensä rumaksi, läskiksi ja riittämättömäksi huonoksi ihmiseksi. olen aina pitänyt hänestä ja tiedän, ettei hän ole mitään näistä. itse olen vähän ylipainoinen ja siksi tuntuu järjettömältä, että näkyvästi ja selvästi alipainoinen ihminen tuntee näin. toki tiedän, että hänen sairautensa vääristää minäkuvaa, mutta silti. tyttö vaikuttaa ulospäin aina niin iloiselta, toki välillä hiljaiselta, mutta kuitenkin. vasta nyt tajusin, kuinka paljon hän on jännittänyt kouluun tulemista, pelkää hautautuvansa koulutehtäviin, stressaa pienistäkin mokista, häpeää itseään. tuntuu niin käsittämättömältä, että niin elämänmyönteiseltä vaikuttava ihminen tuntee näin. aina siihen asti kun tajusin hänen sairautensa, olen pitänyt häntä onnellisena ihmisenä. hän on hyvä koulussa, kaunis, hänellä on rakastava poikaystävä yms. en tiedä mitä tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. mikäli ymmärsin oikein, niin hänen vanhempansa ei pidä tätä edes sairautena, eivät ota sitä tosissaan. kukaan ei osaa auttaa, varsinkaan kun tyttö ei tunnu edes haluavan apua.
Mitä teen?
henna624
1250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On ahdistavaa huomata pahaa oloa ympärillään. Itselläni on ystävä, joka kärsii vakavasta masennuksesta ja on meinannut moneen kertaan kuolla, tehdä itsemurhan. Se on raskasta, koska kyseessä on tärkeä ja rakas ihminen. Hän ei ehkä ymmärrä, kuinka paljon läheinen voi kärsiä. Järkyttävää oli se, että ajattelin elämän olevan ihanaa, hänen olevan onnellinen ja kaiken olevan hyvin. Siksi tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Mutta sinä et voi pelastaa toista ihmisitä. Voit valita olevasi hänen tukena. En halua maalata piruja seinille, mutta jos päätät omasta tahdostasi ruveta jonkun ystäväksi sen takia, että haluat auttaa, sinua ei huomata ja tiesi on raskas: saattaa tulla lisää ja lisää ihmisiä, joita kohtaan tunnet halua auttaa. Et tosiaan voi pelastaa toista, halu parantua lähtee aina itsestä.
Jos olet läheinen tämän luokkakaverin kanssa ja haluat olla hänen tukenaan, se on todella hienoa. Mutta älä jää yksin kantamaan toisen taakkaa, joka on sinullekin liian raskas yksin kantaa. Jos olet alaikäinen, pyydä joltain aikuiselta apua ja neuvoja mitä voit tehdä, tietysti luottamuksellista. Yksi asia, jonka ainakin voit tehdä, on olla ystävällinen ja avoin tätä tyttöä kohtaan, yrittää saada häntä huomaamaan, kuinka iloiseksi hän voi sinut saada (sanoit pitäväsi hänestä, näytä se hänelle). Osoita, ettei hän ole riittämätön.
Olen itse jo kolmekymmentävuotias, mutta silti tämä kaikki on vaikeaa. Minun mielestäni elämä ON ihanaa, ja haluan uskoa siihen niin kauan, kun tämän auringon alla elän. Usko sinäkin, että elämä on kaunis, mutta siinä vain on pieniä karikkoja.
Onnea ja rohkeutta, henna624!