Onkohan mussa jotain vikaa? Olen aikuinen mies, opiskelija, mutta en ole tavannut ketään josta tykkäisin oikein kunnolla. Olen kyllä ollut vähän ihastunut mut sekin tunne on häipynyt sitten jonku ajan päästä.
En ole seurustellut muutakuin kerran kun eräs tyttö halusi minut enkä tohtinut panna vastaan ja tuntui hyvältä kun sain läheisyyttä naiseen ja haleja ja jotai muutakin.. Pistin sen jutun kyllä poikki sitten kun tuntui ahdistavalta kun ei ollut tunteita häntä kohtaan vaikka kuinka yritin. Olemme kyllä yhä ystäviä mutta särjin hänen sydämensä ainakin vähäsen. Olin silloin jotain yli 20vuotias.
Tuntuu vain että olen liian idealisti. Uskon rakkauteen, olen nähnyt vanhoja pareja käsi kädessä ja haluaisin samaa omalta elämältäni. Olen jo 24v mies.
Näin avioeron kurjat puolet jo lapsena ja vannoin silloin että minulle ei saa käydä kuten isälle ja äidille. Ehkäpä eniten ihmiseen satuttaa juuri tommoiset avioerot ja sit ratkeaiskin ryyppään oikein kunnolla niinkuin jossain vaiheessa teinkin, tosin eri syistä. Ehkäpä kans tähän ongelmaan on syy lapsuus ja sitten isän kuolema..
Olen kyllä mielestäni komea ja atleettinen, olen akateeminen ja fiksu mutta hyväsydäminen. En kyllä käy baareissa koska ne on tylsiä ja en jaksa enää sekaantua kaverien sotkujen selvittelyyn enkä juovuspäin tutustua naisiin.Tiiän et kyl osaan hurmata naisia ihan selvinpäin, mut tuntuu vain pahalta kun en löydä koskaan semmoista naista joka olisi samalla aallonpituudella kanssani.
Oonko ihan toivoton? :( Elkää neuvoko mitään itsariin liittyvään, mulla oli ankea nuoruus ja olen kokeillut kaikkea...
\,,/
En ole seurustellut muutakuin kerran kun eräs tyttö halusi minut enkä tohtinut panna vastaan ja tuntui hyvältä kun sain läheisyyttä naiseen ja haleja ja jotai muutakin.. Pistin sen jutun kyllä poikki sitten kun tuntui ahdistavalta kun ei ollut tunteita häntä kohtaan vaikka kuinka yritin. Olemme kyllä yhä ystäviä mutta särjin hänen sydämensä ainakin vähäsen. Olin silloin jotain yli 20vuotias.
Tuntuu vain että olen liian idealisti. Uskon rakkauteen, olen nähnyt vanhoja pareja käsi kädessä ja haluaisin samaa omalta elämältäni. Olen jo 24v mies.
Näin avioeron kurjat puolet jo lapsena ja vannoin silloin että minulle ei saa käydä kuten isälle ja äidille. Ehkäpä eniten ihmiseen satuttaa juuri tommoiset avioerot ja sit ratkeaiskin ryyppään oikein kunnolla niinkuin jossain vaiheessa teinkin, tosin eri syistä. Ehkäpä kans tähän ongelmaan on syy lapsuus ja sitten isän kuolema..
Olen kyllä mielestäni komea ja atleettinen, olen akateeminen ja fiksu mutta hyväsydäminen. En kyllä käy baareissa koska ne on tylsiä ja en jaksa enää sekaantua kaverien sotkujen selvittelyyn enkä juovuspäin tutustua naisiin.Tiiän et kyl osaan hurmata naisia ihan selvinpäin, mut tuntuu vain pahalta kun en löydä koskaan semmoista naista joka olisi samalla aallonpituudella kanssani.
Oonko ihan toivoton? :( Elkää neuvoko mitään itsariin liittyvään, mulla oli ankea nuoruus ja olen kokeillut kaikkea...
\,,/
Vastaukset 6
Vanhimmat
elämäntilanteeseen josta varmaan kaikki haaveilee ei tartte enää niin päteä.. voi vaan luottaa ihmisiin ja uskoa että jotain kivaa tapahtuu.. ja tapahtuu juuri sillä hetkellä kun olet heikoimmillasi.
pelastavat toisensa.. ainakin joskus se tuntuu siltä , joskus taas ei..
että...kerkeet viel vaik mitä..niinkuin me vanhemmatkin..elä vain täysil kyl sielt yllättäen joku löytyy..!!
Mä olen kyllä ollut vuosia kestävässä suhteessa, mutta se alkoi niin nuorena, etten silloin vielä ollut se ihminen, mitä nykyään olen. En tiennyt mitä elämältä halusin, mitä parisuhteelta halusin. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota, meidän elämämme ja toiveemme olivat liian kaukana toisistaan.
Olen kyllä tavannut useita ihmisiä, ja muutaman kanssa olisi ollut mahdollisuus kunnon seurusteluunkin, mutta taidan uskoa liikaa siihen sielunkumppanuuteen. Mietin kans usein, että olenko liian idealisti. Katon monesti melkein tippa silmäkulmassa vanhoja onnellisia pareja toivoen, että olisin joskus itse samassa tilanteessa.
Mun vanhemmat ovat kans eronneet, se tapahtui kyllä vasta lapsuusiän jälkeen. Se horjutti kuitenkin jollain tapaa uskoa elämän kestävään liittoon. Tai ei ehkä siihen...mutta oli yksi osoitus taas, miten yhä useampi luovuttaa.
Joskus sitä jaksaa uskoa, että oikeasti kohtaa vielä sen jonka kanssa on hyvä olla, ja jonka kanssa haluaa olla koko sydämestään. Välillä taas on huonoja hetkiä, jolloin hieman syyttää itseään, että oon liian kriittinen tai ajattelen liikaa. On tää vaikeaa... Missäs yo:ssa opiskelet? :)
stay cool ja yritä olla enemmän vaikea kala meressä. Ihminen/naiset haluan se ihminen/mies joka tuntuu mahdotonta saada. Älä yritä liika.
666 t. työtön vampyyri \,,/
Kiitos neuvoista, yritän olla enemmän kuin kala meressä.. ja oon länsi-suomesta :)