jos olisi munaa.. mut eikohan kaikkien mokien jalkeen oo syy itsariin!! vittu en jaksa!
tappaisin
itseni.....
11684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielessä mutta osasin hakea itse apua mielenterveys lääkäriltä ja tänään on sinne meno. toivon tosiaan että saan elämästä kiinni ja voisin jatkaa.itselle niinkin sama mutta lapsi, ystävät ja vanhemmat kärsisi niin että en haluaisi lopettaa päiviäni.
suoritaa eliminoimisesi?
Tiedäthän kuitenkin, että kuolemaa ei ole. Tiedäthän sen, että Jumala on joka hetki valmis auttamaan sinua, jos vain tahdot.
Minä olen tehnyt vaikka minkälaisia mokia ja kantanut niistä kamalan huonoa omaatuntoa.
Mutta viisaus neuvoi minua ja käski kaiken itselle anteeksi antamaan. Minä todella kykenin siihen ja sain aloittaa aivan uudestaan elämisen.
Anna itsellesi anteeksi.
!!!
:)
No miten sen voi perkele aloittaa alusta? Olen aina uskonut ikuiseen elämään ja huonoa omaatuntoa enää lapsuuden jälkeen ei ole ollut. Silti tuntuu niin pahalta. Olosuhteet masentavat. Istun yksin kotona, eikä tee mieli lähteä minnekään enää koskaan.
Mitä liekään olet mokannut, oletko tuhonnut ihmissuhteen, oletko tuhonnut toiselle kuuluvaa, oletko tehnyt jonkin suuren, pahan teon, mitä lienetkin, mutta ystävä rakas pyri se selvittämään. Ole mies/nainen, joka ottaa vastuun teoistaan ja muista, anna anteeksi itsellesi, se on välttämätöntä.
Jos vaikka muut eivät antasikaan heti anteeksiantoa, anna sinä.
Elämässä ei ole sellaista asiaa, jota ei pysty ja voi käsitellä ja Jeesus sanoo, että ei niin suurta syntiä, mitä ei parannuksen tekevä ihminen anteeksi saisi.
Nyt toimimaan, tuhon ahdistuksen tilaan löytyy lääke, selvitä asiat ja luota, että ne oikaistuvat. Apu tulee, jos uskot sen tulevan.
Ei kait ne mokat ole syynä vaan jokin muu?!
Ala vaikka väkisellä ajattelemaan valoisammasti. Tämä tuntuu nyt turhalle neuvolle, mutta se alkaa pikkuhiljaa tehota.
Oli elinolosuhteesi mitkä tahansa, olit sinä mikä tahansa, tunnusta kaiken keskellä hyvää. Mitä suullasi tunnustat, sitä tulet olemaan.
Ihminen on joustava kapistus ja ihmisen psyyke on erikoinen ja se uskoo sen minkä se on oppinut uskomaan ja usein se on pitkänajan kuluessa joutunut negatiivisten ajatusten takia lannistumaan ja synkentynyt. On taisteltava vastaan ja opeteltava aivan uusi tapa ajatella.
Oletko huolehtinut itsellesi lääkkeitä, niistä on usein apua. Entä terapia, siellä saatat saada uusia ajatuksia. Aina sinä olet itse se, joka lopullisen työn itsesi kanssa teet.
Niin tai, Jumala kyllä parantaa ja se on lopullista, mutta en tiedä uskotko. Siihen tarvitaan usko.
syntyyn uudestaan, saman tuskan kanssa.
Monet täällä tuntuu uskovan ikuiseen elämään ja jälleensyntymään. Mutta, mitä tällä tiedolla tekee, jos ei tiedä miten edetä elämässä. Tekisi mieli sanoa maailmalle pysähtykää, ajatelkaa ja tehkää niin kuin sanon. Masentaa, ettei voi vaikuttaa asioihin!! Kertokaa vinkkejä, tunnen olevani niin eksyksissä tielläni, ettei mitään rajaa!
Mietin sinun tilaasi, vaikken kuvaa siitä kykene piirtämään, joka selventäisi tilannettasi.
Etsi jonkun ihmisen seuraan, tai paremminkin ota yhteyttä ja pyydä häntä luoksesi, jos on hiukankin luotettava, niin ei hän kieltäydy, siis jos todellakin tahtoo kanssasi murheet jakaa.
Avautuminen on yksi askel väljemmälle ja kun huolet saa jakaa jonkun kanssa, niin sekin jo hiukan jeesaa.
Yksinäisyyteen vaipuminen pahentaa useinkin tilanteen, kun omissa ajatuksissa pyörii, päivät pitkät.