Tämä unohtuu monelta keskustelijalta. Ei usko ole järjessä. Uskomisen asia on sydämessä.
Siksi kaikenlaiset ajattelepas nyt järjellä ja aivopesut ovat tarpeettomia väittelyä.
Uskon lahjan saanut ihminen tuntee tunnollaan sellaista rauhaa, että haluaa olla uskovainen. Uskovainen ihminen tuntee tekevänsä oikein, vaikka järki sanoisikin toista ja siksi saattaa tehdä valtaväestön mielestä järjenvastaisesti(esim. ehkäisy)
Järkeä voi kuitenkin olla myös se, että haluaa säilyttää sellaisen olotilan jossa tuntee elämäsä onnelliseksi ja hyväksi.
Elämän onni ei tule ulkonaisista asioista, eikä tyytyväisyys siitä, että minulla ei ole mitään ongelmia.
Meidän perheessämme on ollut huolta monien asioiden kanssa ja siltikin olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että meillä on ihana perhe, koti, vaatteet ja ruoka. Vaikkakin joskus rahasta joutuu tinkimään, vaikkakin lapsien kanssa on sairautta, vaikkakin joskus riitelen puolisoni kanssa.
Olen onnellinen siitä, että koen sydämessäni Jumalan rauhan, eikä minulla ole mitään tarvetta puolustaa omaa elämääni kenellekään. Kykenen myös antamaan kaikkien muidenkin elää oman itsensä ajatusten mukaan riippumatta siitä ajatteleeko järjellä, tunteella, uskooko johonkin mihin itse en usko.
Olen oppinut sen, että ihminen voi olla onnellisimmillaan vaikka olisi kuolemaisillaan.
Haluaisinkin nyt, että täällä palstallakin ymmärrettäisiin, että on turha väitellä juuri tuon eron vuoksi järjellä näistä uskomisen asioista.
Voitaisiinko ajatella, että oltaisiinkin ennemminkin kiinnostuneita siitä, että kuinka me ajattelemme, elämme jne. kuin siitä, että mikä jonkun mielestä lestadiolainen oppi on. Vai onko tämä palsta oppiriitojen ratkomiseksi?
Siksi kaikenlaiset ajattelepas nyt järjellä ja aivopesut ovat tarpeettomia väittelyä.
Uskon lahjan saanut ihminen tuntee tunnollaan sellaista rauhaa, että haluaa olla uskovainen. Uskovainen ihminen tuntee tekevänsä oikein, vaikka järki sanoisikin toista ja siksi saattaa tehdä valtaväestön mielestä järjenvastaisesti(esim. ehkäisy)
Järkeä voi kuitenkin olla myös se, että haluaa säilyttää sellaisen olotilan jossa tuntee elämäsä onnelliseksi ja hyväksi.
Elämän onni ei tule ulkonaisista asioista, eikä tyytyväisyys siitä, että minulla ei ole mitään ongelmia.
Meidän perheessämme on ollut huolta monien asioiden kanssa ja siltikin olen onnellinen. Olen onnellinen siitä, että meillä on ihana perhe, koti, vaatteet ja ruoka. Vaikkakin joskus rahasta joutuu tinkimään, vaikkakin lapsien kanssa on sairautta, vaikkakin joskus riitelen puolisoni kanssa.
Olen onnellinen siitä, että koen sydämessäni Jumalan rauhan, eikä minulla ole mitään tarvetta puolustaa omaa elämääni kenellekään. Kykenen myös antamaan kaikkien muidenkin elää oman itsensä ajatusten mukaan riippumatta siitä ajatteleeko järjellä, tunteella, uskooko johonkin mihin itse en usko.
Olen oppinut sen, että ihminen voi olla onnellisimmillaan vaikka olisi kuolemaisillaan.
Haluaisinkin nyt, että täällä palstallakin ymmärrettäisiin, että on turha väitellä juuri tuon eron vuoksi järjellä näistä uskomisen asioista.
Voitaisiinko ajatella, että oltaisiinkin ennemminkin kiinnostuneita siitä, että kuinka me ajattelemme, elämme jne. kuin siitä, että mikä jonkun mielestä lestadiolainen oppi on. Vai onko tämä palsta oppiriitojen ratkomiseksi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinivuokko virkkoi seuraavaa:
lopultakaan mitää todistaa oikeaksi uskon asioissa? Löytyykö koskaan sitä ainoaa oikeaa tulkintaa josta kaikki olisivat yhtämieltä?
Jasmiina kirjoitti:
"Mutta kiistän sen että se olisi ainoa tapa kun kerran Raamatussakin kerrotaan esimerkkejä, joissa Jumala on antanut synnit suoraan anteeksi."
Toisitko tähän esille sellaisen Raamatun kohdan?
"Kuten sanoin; todistuksenhan pitäisi olla helppoa, jos vl-usko on se ainoa oikea Jumalan usko. Eikö niin?"
On helppoa todistaa usko ainoaksi oikeaksi uskoksi, jos se kerran on oikea usko. Olemme ilmeisesti samaa mieltä, että Jeesus puhui ainoasta oikeasta uskosta ja tässä hänen vastauksensa kysymykseesi:
Jonannes 8:
45. Mutta että minä sanon totuuden, niin ette usko minua.
46. Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?
47. Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat; sentähden ette kuule, ettette Jumalasta ole.
Muistan lukeneeni ainakin kertomuksen publikaanista tältä palstalta enkä kenenkään sitä kertomusta sittemmin kiistäneen siinä keskustelussa pitävästi pätemättömäksi osoittaneen.
Toinenkin esimerkki tällä palstalla taannoin oli. Pyydän anteeksi etten sitä tässä nyt muista. Jospa joku viisaampi muistaa?
Myönnän että olen heikolla jäillä, koska en ole missään uskossa, enkä myöskään tunne Raamattua riittävän hyvin.
En ole Jumalasta. Sen myönnän. Siksi en myöskään kuule Jumalan sanaa.
Siteeraamissasi Raamatun jakeissa ei kuitenkaan mainita vl-uskoa. Eikö mikä tahansa kristillinen liike voi esittää samat perustelut ominaan?
Et silti todistanut vl-uskon oppeja ja niiden oikeellisuutta ja perustumista Raamatun jakeisiin. Eikö sen pitäisi olla aivan yhtä helppoa?
Jeesuksellekaan. Pilkattiin, kun ei uskottu sitä puhetta. Ei ollut helppoa alkuseurakunnallekkaan. Pilkattiin ja keksittiin kaikenlaisia valheita, heitä ruoskittiin, jopa ristiinnaulittiin. Syötettiin leijonille jne.
Sama se on tänä päivänä, sielunvihollinen on ahkerasti mukana.
"Siteeraamissasi Raamatun jakeissa ei kuitenkaan mainita vl-uskoa. Eikö mikä tahansa kristillinen liike voi esittää samat perustelut ominaan?"
Ei mainita niin, eikä esim. luterilaisesta, roomalais- tai kreikkalaiskatolisesta uskosta. Vl:ssa ei puhuta mistään vl-uskosta, se on sinun antama nimi. Vl:ssa puhutaan Jeesuksen antaman käskyn mukaan Jumalan valtakunnasta, parannuksesta ja evankeliumin uskomisesta syntien anteeksi saamiseksi.
"Et silti todistanut vl-uskon oppeja ja niiden oikeellisuutta ja perustumista Raamatun jakeisiin."
Kuten edellä sanoin, vanhoillislestadiolaisuudessa ei saarnata mitään vl-uskoa, vaan Jeesuksen lähetyskäskyn mukaista saarnaa ja se on sanan kylvöä, jonka voi uskoa tai sitten jättää uskomatta.
Pahoittelen, jos sanavalintani "vl-usko" on huono. Olen tietämätön ja siksi teen virheitä.
Mikä olisi oikea tapa erottaa keskustelussa esimerkiksi Vanhoillislestadolainen usko ja Evankelisluterilainen usko ilman että kukaan sitä kokisi loukkaavana tai alentavana?
Voin käyttää jatkossa esimerkiksi noita pidempiä muotoja, jos se on kunnioittavampaa kaikkia keskustelijoita kohtaan?
"Voin käyttää jatkossa esimerkiksi noita pidempiä muotoja, jos se on kunnioittavampaa kaikkia keskustelijoita kohtaan?"
Emme puhu pitemmän tai lyhyemmän muodon mukaisesta uskosta. Pyydämme vain ihmisiä uskomaan synnit anteeksi eli saarnaamme Jumalan valtakunnan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, siinä on meidän uskomme, josta voit puhua ja on kunnioittavaa kaikkia keskustelijoita kohtaan.
Olivatko ihmiset tunnonrauhattomia 60-lukua ennen eli aikana, jolloin esimerkiksi ottamasi ehkäisy ei ollut vl-piireissä kiellettyä?
eikä se ole minun asiani. Jokainenhan voi puhua vain omasta tunnostaan.
eikä se ole minun asiani. Jokainenhan voi puhua vain omasta tunnostaan.
"Uskon lahjan saanut ihminen tuntee tunnollaan sellaista rauhaa, että haluaa olla uskovainen. Uskovainen ihminen tuntee tekevänsä oikein, vaikka järki sanoisikin toista ja siksi saattaa tehdä valtaväestön mielestä järjenvastaisesti."
Aivan niin. Kuten ääri-islamistisessa uskossa olleet jotka lensivät uskon takia kohti WTC-torneja.
Näitä fanaatikkojahan maailmassa on aina riittänyt.
Mutta sitä ei pidä sekoittaa kristinuksoon.
asioita verrata-kuitenkin.
En halua leikitellä tai lainkaan kiusata, mutta olisi hyvä tietää mikä on uskomisen syvin kriteeri. Jos usko ei ole järjen asia, niin onko se ajattelun tai sitten pelkästään tunnon tulos.
"Uskomisen asia on sydämessä", mutta "meissä ei ole mitään hyvää ja sydämestä lähtevät pahat ajatukset ja teot"?
puhutaan -on vain yksi Jumalanvaltakunta, mitä se tarkoittaa?
Entäpä se, kun Raamattu kehoittaa:tehkää ensin parannus?
Entäpä kun puhutaan syntienanteeksiantamisesta ja sen yhteydessä sideavaimista?
Luukas 17:
"20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä"."