olen rv11 ja vauva toivottu mutta yhtäkkiä vaan ruvennut tuntumaan siltä että en ole valmis äidiksi ja en halua menettää koko kroppaani. Kuulostaa itsekkäältä mutta pari kaveria raskaana ja en halua sellaseksi. Arpia tulee joka paikkaan ja rinnat repsahtaa ja alapäästä puhumattakaan. Nyt oon ihan sekasin että mitä teen ja ongelmana että mies haluaa lapsen ja miten uskallan kertoa että en haluakkaan tätä? Entä jos sanon että sain keskenmenon ja teenkin oikeasti abortin tai jotain? Auttakaa oikeasti! Olen 24kohta mutta en vaan jaksa enkä pysty tähän..olen niin väsynytkin näihin oireisiin ja paino noussut jo kilon..en vaan jaksa enkä kestä raskautta ja saatika sitä lasta. Tiedän on itsekäs mutta en halua pitää tätä. Auttakaa joku saman kokenut että mitä teen ja mitä sinä teit ja miten miehesi suhtautui ja kaikki jne muut..asiat?? Kiitos vastauksista! Ja en kaipaa mitään moraalisaarnaa kiitos!!oon ratkaisuni tehnyt ja kertokaa miten tässä vaiheessa rv11 abortti mulle tehtäisiin? sattuuko se yhtään??
Voisiko joku ystävällinen auttaa minua
surullinen.............
71277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tehä niinkun sydän sanoo. jos sä et oo valmis nii sit sä et oo valmis ja sun poikakaveri todennäkösesti murtuu, ehkä jopa suuttuu mutta nyt on kyse sun omasta elämästä.
hei!
kuulostaa ihan siltä, että kärsit vaan "hormonihermoilusta"!
itsellä menossa rv 19 ja viimeyönä olin lähtemässä lätkimään ihanan aviomieheni luota ja kasvattamassa lasta yksin.
mies on onnex työmatkalla, eikä tiedä mitään. ja aamulla oli taas niin ikävä häntä jne...
joten nyt vaan jäitä hattuun, ei sulta mikään repsahda,
kun olet noin nuori ja varmaan ihan hyvässä kunnossa :-)
muutama kilo saattaa tulla, mutta ne varmasti lähtee imettämällä ja lasta ulkoiluttamalla.
unohdä moiset aborttiaatteet :-)
pelko, epäilys ja oman itsen riittämättömyyden tunne on ihan tavallista, kun elämässäsi on tapahtumassa suuri muutos.
lepäile, ulkoile ja nauti alkavasta keväästä!
mutta tollanen ajattelu on täysin normaalia raskauden aikana. Varsinkin aluksi voi mennä paniikkiin kun tajuaa mitä tulee tapahtumaan. Itse olen nyt rv 26 ja on vieläkin noita ajatuksia, mutta sitten ajattelen, että tehty mikä tehty, ja jokatapauksessa tiedän että tulen olemaan onnellinen tästä halutusta lapsesta. Ja olen jo nyt maailman onnellisin, mutta tottakai jännittää ja pelottaa tuleva.
Mun mielestä sun kannattaa ensin jutella jonkun kanssa asiasta, koska jos tajuat abortin jälkeen, että olisitkin halunnut pitää lapsen, niin sitten kadut sitä aina.
Mutta voimia ja juttele oikeasti siitä jonkun kanssa!
Hei,
kuten muutkin jo sanoivat, tuollaiset voimakkaat mielialan vaihtelut kuuluu raskauteen. Oletko jutellut miehesi tai jonkun ystäväsi kanssa?
Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu, voi joskus tulla sellainen olo, että APUA, en kestä sitä että kaikki muuttuu.
Jos olisin sinä, niin soittaisin pikapikaa neuvolaani ja keskustelisin asiasta myös terveydenhoitajan kanssa.
Sitä paitsi, kaikki naiset ei "repsahda" ja jos nyt olet hyvässä kunnossa myös kroppa palautuu suht nopsasti.
Kiitos lämpimistä ja asiallisista vastauksista..mietin nyt tarkkaan mitä teen ja tuun sitten ilmottelemaan mihin päädyin. Kiitos samoin kaikille:)
samaa haluaisin sanoa kuin edellisetkin ja varsinkin tuosta vartalon repsahtamisesta jos sekin painaa vaakakupissa. eli kaikki eivät todellakaan saa arpia ja palautuvat pian synnytyksen jälkeen samoihin mittoihin. itse sain sun ikäisenä ensimmäisen lapsen ja toisen 30 vuotiaana ja edelleenkin on vartalo hyvässä kunnossa ja yhtään arpea ei ole tullut. tämä on tietty yksilöllistä mutta jos olet hyvässä kunnossa tai normaalikokoinen niin pääset luultavasti yhtä helpolla kuin minäkin. myös ystävistäni vain yhdelle on jäänyt raskaudesta näkyviä jälkiä eli roikkuvaa mahanahkaa ja arpia jonkun verran.
sitten vielä että tuo sinun tämänhetkinen ajatusmaailmasi on täysin normaalia, on tervettä tuntea suuren muutoksen edessä yhtäkkistä pelkoa ja epävarmuutta ja siten alkaa ajatella että ei sitä haluakaan. kukaan ei ole valmis äiti vielä tuossa vaiheessa. kun lapsi syntyy teillä on aikaa yhdessä opetella olemista pienen kanssa.
toki päätös on sinun. abortin saa ilman kummempia perusteita viikolle 12 asti, senkin jälkeen jos on painavat syyt mutta abortti tapahtuu synnyttämällä ja koet supistukset ja muut ja kyllä se varmasti on kivulias. ystäväni teki synnytysabortin elämäntilanteen ja raskauden myöhäisen huomaamisen takia viikolla 16 ja se oli hänen elämänsä kauhein kokemus ja kesti kolme päivää mutta hänellä kaikki menikin pieleen.
toivon sinulle rohkeutta ja voimaa luottaa siihen että sinusta on äidiksi ja varaapa aika neuvolaan jossa pääset juttelemaan tästä tilanteesta, neuvolasta ohjaavat oikeaan paikkaan jos siellä juttelu ei tunnu luontevalta. pyydä apua ettet jää yksin mietteitesi kanssa ja jos siihen aborttiin päädyt niin toimi mahdollisimman nopeasti.
alkuraskaudessa ja mietin mitä on tullu tehtyä, mut kai se kuulu asiaan että vähän hirvitti. Nyt ois vielä pari viikkoa laskettuun aikaan ja olo on ihana vaikka oonki kömpelö ku mikäki. Älä tee aborttia, asia vaatii vaan kypsyttelyä ja aikaa.