Viime vuonna kuoli rattijuoppojen yhrina 90 täysin arvotonta Suomen kansalaista.
Rattijuoppojen uhreina pysyvästi vammautuneista meistä arvottomista kansalaisista ei pidetä edes tilastoa.
Rattijuoppojen uhreina pysyvästi vammautuneista meistä arvottomista kansalaisista ei pidetä edes tilastoa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisiko Leksalla keinoja rattijuopumuksen vähentämiseksi maassamme ? Minun keinoni olisi rattijuopon ajoneuvon tai sen arvon tuomitseminen valtiolle menetetyksi törkeissä rattijuopumustapauksissa.
Sivistyneen oikeusvaltion on kyettävä pitämään huolta kansalaisten kansalaisturvallisuudesta. Tähän ei kuitenkaan nykyisellä presidentillä, hallituksella ynnä eduskunnalla ei ole kykyä tai edes halua - rattijuoppojen hengen heimolaisia tai rattijuoppoja itsekin. Ja kukapa se itseään koskevia tuomioita koventaisi.
Totuus tämän päivän Suomessa on se, että oikeusvaltiomme ei ole kiinnostunut rattijuoppojen uhreina henkensä tai terveytensä menettäneiden ja heidän omaistensa ihmisarvosta tai selviytymisestä. On vain kiinnostunut rattijuoppojen menestyksestä. Eli täysin arvottomia me tavalliset kansalaiset olemme tässä yhteiskunnassa.
Rattijuoppousongelmat voitaisiin hoitaa mikäli ylipäätään haluttaisiin hoitaa. Eli ehdoton raittius liikenteeseen. Ensimmäisestä kärystä ajokortti 5 vuodeksi kuivumaan. Tämän jälkeen uudelleen autokouluun ja uusintatapauksissa ajokortti pois iäksi. Ajokortitta-ajosta kunnon tuomiot. Eli ensi kerralla ehdollista ja uusintapauksissa aina ehdotonta. Samoin rikoksenteon välineenä käytetty auto tai sen arvo valtille, niin johan moni rupeais miettimään, mikä kannattaa ja mikä ei.
Ja sairaudeksi juoppoutta on turhaa selittää. Sairautta se ei ole, tai jos onkin, niin sen sairauden nimenä on henkinen näivetystauti.
Jos henkilö syllistyy rikokseen "hyökää" yhteiskunta rikoksentekijää auttamaan (maksuton oikeusavustaja yhteiskunnan varoin ja maksuton oikeudenkäynti, sovittelu ym.paapominen). Rikoksen uhri ei saa mistään apua vaan jää yksin ja jotuu yleensä palkkamaan itselleen asianajajan omalla kustanukselaan. Rikoksen uhrin saamat mahdolliset vahingonkorvaukset ovat nimellisiä ja jäävät yleensä perimättä, koska rikoksentekijällä ei ole mistä ulosotto voisi ottaa.
Marraskuussa 1992 vanheni korkoineen yli 10.000 mk:n palkkasaatavani.
Taustaa:
Rovaniemellä kuoli eräs 1970-luvulla eräs koneyrittäjä, jolla oli hieno omakotitalo kaupungissa Ounasjoen rannalla, kolme katepillaria ym. omaisuutta. Muuan linja-autonkuljettaja äkkäsi tämän lesken omaisuuksineen ja niin entinen vaimo lensi pellolle ja meni tämän lesken kanssa naimisiin.
Kesän 1975 ajoin yhtä näistä pillareista. Eli aurasin hakkuualueita kun olin yksin kuljettajana, ajoin jopa 15 tuntia päivässä. Asiassa kävi kuitenkin niin, että syksyn tultua ja työsuhteen päätyttyä tili jäi saamatta. Seuraavana kesänä Rovaniemen ko tuomitsi tämän tilin maksettavaksi ja myöhemmin Vaasan hovioikeus vahvisti tämän alioikeuden tuomion.
Mutta siihen kaikki päättyikin. Saatavani jäi iäti saamatta. Mainittakoon vielä, että tämä rikas leski/aviovaimo pääsi perille tämän tyypin touhuista ja lähti hakemaan avioeroa. Ennen avioero-oikeudenkäyntiä yksi lähes uusi pillari oli palanut ja vakuutusyhtiö maksanut kertakaikkisena korvauksena 450.000 mk, jotka eroa hakevan vaimon toimesta oli talletettu läänihallituksen sulkutilille odottamaan oikeuden päätöstä siitä, kelle nämä rahat kuuluvat. Kuulemani mukaan rahat olivat päätyneet kyseiselle tyypille, ja kuitenkin työntekijät ja muut saamamiehet jäivät nuolemaan näppejään. Eli jotain mätää on Suomen viranomaistoiminnassa silloin kun kysymys on yksittäisen kansalaisen oikeuksista. Ulosottomiehet nukkuvat autuaan unta, mutta eivät nukukaan enää silloin kun tavallisilta köyhältä on jotain perittävänä. Viedään jopa tuhkatkin pesästä ilman armoa ja anteeksiantoa.
Mainittakoon vielä, että marraskuussa 1982 Tuusulan piirin nimismies yritti periä saatavaani, jolloin tyyppi oli allekirjoittanut varattomuutta koskevan lausunnon ja kuitenkin muutamaa vuotta myöhemmin kuulin, että samaisella tyypillä oli useita koneita ja maansiirtoautoja Päijänne - Helsinki vesitunnelityömaalla, mutta kun tyypin olinpaikka ei ollut tiedossa; ja kun asia ei Sodankylän silloiselle nimismiehelle, Heikki Vihannalle, kuulunut, jäi työpalkkasaatavani perimättä ja vanheni siis marraskuussa 1992.
Kertokaa nyt miten auton menettäminen, ajokielto ym. parantavat rattijuopon uhrin asemaa.
Kertokaa ihmeessä, miten?
Lapin käräjäoikeudessa. Siellä on ylistämiäsi.
rikoksia ennalta ehkäisevä vaikutus ja uhrien määrä vähenee samassa suhteessa kuin tuomiot kovenevat.
jyllää koko pitäjässä ja pääpesäke löytyy Oikeus- ja poliisitalosta.
Siispä talo meillä jo on - puuttuu enää vain oikeus.
päivämäärä enteilee?
Ja mikä on nimismies Mika Launialaa vastaan tehtyjen neljän rikosimoituksen kohtalo?
Entä miten ovat päätyneet poliiseja vastaan tehdyt lukuisat kunnian loukkausta koskevat rikosilmoitukset? Onko jätetty sillensä sillä perusteella, että poliisi on sellainen julkinen virka, jossa tulee kestää kovaakin arvostelua?
Uhrin asemaa kovat tuomiot eivät muuta mitenkään.
Asema sama onko tapahtunut ns. ei rattijuoppojen tai rattijuoppojen toimesta uhriksi joutuminen.
Toisaalta auton takavarikloiminen tai elinikäinenkään ajokielto ei pure mitenkään.
Ajelu kortitta on tavanomaista, auton lainaaminen omin luvin jne. Niitä on ministereistä, kansanedustajista ym. kihoista lähtien tuomittujen joukossa ja niitä piisaa.
Tuollainen vanha juoppo ei edes tajua sitä kun menee rattiin että onko humalassa vai ei koska se humatila sellaisella henkilöllä saattaa tuntua normaalilta olotilalta.
vaivaa ennen näkemätön avuttomuus ja henkinen näivetystauti.
"Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", sanotaan; ja tätä vodaan soveltaa myös koko kansakuntaan. Eli valtiojohtomme korvien välistä on "lamppu" pimentynyt ajat sitten ja seuraukset ovat sen mukaiset.
Puhuitko oikeusvaltiosta? Milloin olet tälläiseen käsitykseen päätynyt?
Uhrin asema on heikko, monessakin tapauksessa vakuutusyhtiön lääkärin varassa!
Jos ja kun poliitikot haluaisivat parantaa liikennevahinkojen uhrin asemaa, se ei olisi mahdoton tehtävä, mutta tälläistä poliittista halua ei ole näköpiirissä. Vai onko?
Poliisi ei pysty uhrin asemaa parantamaan, ei oikeuslaitos, eikä rattijuoppo ja sen saama tuomio?
Vankila voi eristää henkilön tietyksi ajaksi, mutta se maksaa enemmän kuin uhrin aseman parantaminen, mutta mutta kun ei ole siihen poliittista tahtoa tai halua. Sen pituinen se.
valtaosa Suomen kansasta ovat arvottomia kansalaisia, jotka yhteiskunta; tämä sivistyneeksi oikeusvaltioksi kutsuttu maamme, on jättänyt suorastaan heitteille.
Hyvänä esimerkkinä uutisoinnit Tampereen vanhainkodista. Yhteiskunnalla riittää kyllä rahaa kaikkeen humpuukiin, mutta ei turvaamaan invalideille, vanhuksille ja vammaisille ihmisarvoista elämää - heidän ihmis- ym. oikeuksista puhumattakaan.
Eivät ne kaikki 90 kuollutta olleet mitään rattijuoppojen uhreja. Suurin osa heistä oli itse rattijuoppoja.
Rattijuoppo on moninverroin vaarallisempi itselleen kuin ulkopuolisille. Rattijuoppo ajelee omia lähitaipaleitaan ja sitten lipsauttaa metsähallituksen puolelle. Jos tälli ei tapa, niin sitten tukehtuu ojaan oman auton alle jääneenä.