Hei! Olemme olleet aviomieheni kanssa kohta kuusi vuotta yhdessä. Odotamme erittäin toivottua esikoistamme, ja kaiken pitäisi olla hyvin. Odotamme syksyä kovasti.
Välini mieheni sisareen ja hänen äitiinsä ovat olleet kaiken aikaa hyvin kiusalliset. Aina he ovat osoittaneet ylemmyydentuntoa ja pätemistä minua kohtaan. Koska olen vasta 26-vuotias, minullahan ei voi tietysti olla samanlaista elämänkokemusta, taitoa ja tietoa. Kaikkia ratkaisujamme kihlajaislahjojen vastaanottamisesta kotitöidemme jakamiseen on arvosteltu pitkin matkaa. Lisäksi minä olen saanut kuulla kunniani ulkonäöstäni (tyylivalinnat), kotini hankinnoista ja mistä tahansa. Eli toisin sanoen minulle puhutaan kuin kehitysvammaiselle, eikä mieheni koskaan puutu asiaan.
Voitte arvata, kuinka paljon minua ahdistaa kertoa tulevasta vauvastamme. Uskon, että anopille täytyy antaa heti STT:n tiedotus mahdollisesta asunnon vaihdosta, tarvikkeiden hankinnasta, opiskelujeni loppuunsaattamisesta ja aivan kaikesta. Ja tietysti hän aina varmistaa kaikki vauvauutiset kuultuaan, onko raskaus tarkoitus vai vahinko. Ja kaiken huippuna minulle ilmoitettiin jo häiden jälkeen, ettei anopillani ole eikä tule rakkaampaa lastenlasta kuin hänen tyttärensä tytär.
Jo tässä vaiheessa tiedän, että anoppini on sitä mieltä, ettei lapselle saa ostaa uusia lastenvaunuja, vaatteita jne. Hän tulee tunkemaan kaappimme täyteen epäsiistejä ja rikkinäisiä kälyn lasten tarvikkeita. Ja sitten ne kyselyt, että missäs tavarat ovat, kun niitä ei näy... Anoppini ja kälyni pystyvät suvaitsemaan vain oman elämäntapansa!
Varsinkin nyt herkässä raskaustilassa en kestäisi kuulla mitään arvostelua tai ohjeistusta lapseni suhteen. Pala nousee kurkkuun, kun ajattelenkin tiedottavani anopilleni asiasta. Jos voisin valita, en haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Voi kuulostaa rajulta, mutta minun voimani eivät enää kauan kestä. Olkaa onnellisia te, joilla on hyvät suhteet appivanhempiin ja miehen sukuun: raskausaika on silloin varmasti entistäkin ihanampi!
Välini mieheni sisareen ja hänen äitiinsä ovat olleet kaiken aikaa hyvin kiusalliset. Aina he ovat osoittaneet ylemmyydentuntoa ja pätemistä minua kohtaan. Koska olen vasta 26-vuotias, minullahan ei voi tietysti olla samanlaista elämänkokemusta, taitoa ja tietoa. Kaikkia ratkaisujamme kihlajaislahjojen vastaanottamisesta kotitöidemme jakamiseen on arvosteltu pitkin matkaa. Lisäksi minä olen saanut kuulla kunniani ulkonäöstäni (tyylivalinnat), kotini hankinnoista ja mistä tahansa. Eli toisin sanoen minulle puhutaan kuin kehitysvammaiselle, eikä mieheni koskaan puutu asiaan.
Voitte arvata, kuinka paljon minua ahdistaa kertoa tulevasta vauvastamme. Uskon, että anopille täytyy antaa heti STT:n tiedotus mahdollisesta asunnon vaihdosta, tarvikkeiden hankinnasta, opiskelujeni loppuunsaattamisesta ja aivan kaikesta. Ja tietysti hän aina varmistaa kaikki vauvauutiset kuultuaan, onko raskaus tarkoitus vai vahinko. Ja kaiken huippuna minulle ilmoitettiin jo häiden jälkeen, ettei anopillani ole eikä tule rakkaampaa lastenlasta kuin hänen tyttärensä tytär.
Jo tässä vaiheessa tiedän, että anoppini on sitä mieltä, ettei lapselle saa ostaa uusia lastenvaunuja, vaatteita jne. Hän tulee tunkemaan kaappimme täyteen epäsiistejä ja rikkinäisiä kälyn lasten tarvikkeita. Ja sitten ne kyselyt, että missäs tavarat ovat, kun niitä ei näy... Anoppini ja kälyni pystyvät suvaitsemaan vain oman elämäntapansa!
Varsinkin nyt herkässä raskaustilassa en kestäisi kuulla mitään arvostelua tai ohjeistusta lapseni suhteen. Pala nousee kurkkuun, kun ajattelenkin tiedottavani anopilleni asiasta. Jos voisin valita, en haluaisi olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Voi kuulostaa rajulta, mutta minun voimani eivät enää kauan kestä. Olkaa onnellisia te, joilla on hyvät suhteet appivanhempiin ja miehen sukuun: raskausaika on silloin varmasti entistäkin ihanampi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä hyväksy tuollaista kohtelua. Mikäli anoppisi puuttuu teidän henkilökohtaisiin asioihinne, sano hänelle suoraan, että asia ei hänelle kuulu ja olet kyllästynyt siihen, että hän koko ajan puuttuu elämäänne.
Puhu asiasta myös miehesi kanssa. Älä anna pompottaa itseäsi. Nyt sinulla on vielä lapsikin tulossa, sinun täytyy suojella häntä siltä, ettei hänen äitiään haukuta. Mikäli mikään muu ei auta, ole sitten heidän kanssaan niin vähän tekemisissä, ettei anoppisi voi puuttua asioihin ja pahoittaa mieltäsi.
vakavasti tulevan lapsen isän kanssa,hän on tietysti vaikeassa tilanteessa,mutta elämä on teidän oma ja luulisi että miehesikään ei kaikkea äitinsä ja siskonsa taholta hyväksyisi.kyllä te itse päätätte oman perheenne asioista,hankinnoista jne.tee anopille selväksi ettei sinun ole tarvis ottaa vastaan tuollaista kohtelua.tiedä arvosi.noita on noita ongelmia miehen siskojen ja anopin kanssa-taitaa olla yleistä.ja jos se toinen lapsenlapsi on tärkeämpi anopille-antaa olla.keskittykää omaan perhe-elämään.jättäkää anoppi takavasemmalle:)