Nyt teki vain mieli kirjoittaa.. tiedä sitten kuinka monen vihat saan päälleni. Kuitenkin kirjoitan omista kokemuksistani.
Ensinnäkin.. oletteko koskaan ajatelleet, että yksinäiset ihmiset on superkranttuja? You know, tartutaan mitä pienimpiin yksityiskohtiin, ettei toinen kelpaa sydänystäväksi. Minä itse olen tehnyt sitä. No kaikilla asioillahan on kääntöpuoli, niin tälläkin. Yksi tuttavani on supersosiaalinen, aina näkyvillä ja ihmisten parissa. Mutta kun olen oppinut tuntemaan tapausta paremmin, niin tämä tyyppi on NIIN yksin. Ei kohtaa kuitenkaan ihmisiä sillä tasolla missä oikeat ajatukset ja tunnot liikkuu.
Aito ystävyys on tietysti haaste. Sun täytyy laittaa itses 110% likoon, että voit saada jotain. Siltikin voi tulla takkiin. Lähtökohtana vois pitää sitä, että ystävyys on vapauden antamista toiselle. Ettei sidota ja tukehduteta. Ei valiteta omaa surkeutta ja sitä, ettei kukaan välitä. Kun oikeasti ihmiset välittää, jos antaa vaan niille mahdollisuuden ja pitää silmät auki. Sit jos vielä palataan siihen yhteen epäkohtaan jossain ystävässä, minkä vuoksi ei halua pitää yhteyttä. Niin tähänkin on ratkaisunsa. Kun on paljon ystäviä ja tuttavia niin kaikki ruokkivat sun elämääsi jollain lailla. Eri ihmiset tuovat eri puolia esille sustakin ja näin sinäkin voit antaa itsestäsi paljon ja aivan uusiakin tiedostamattomia asioita.
Elämä on kuitenkin seikkailu ja sellaisena meidän kaikkien pitäisi sitä katsella. Jättää tuskailu ja valittaminen. Tiedän mistä puhun, olen itse ollut niin masentunut, etten liikkunut neljän seinän sisältä mihinkään. Mutta asiat muuttuu =)
Ensinnäkin.. oletteko koskaan ajatelleet, että yksinäiset ihmiset on superkranttuja? You know, tartutaan mitä pienimpiin yksityiskohtiin, ettei toinen kelpaa sydänystäväksi. Minä itse olen tehnyt sitä. No kaikilla asioillahan on kääntöpuoli, niin tälläkin. Yksi tuttavani on supersosiaalinen, aina näkyvillä ja ihmisten parissa. Mutta kun olen oppinut tuntemaan tapausta paremmin, niin tämä tyyppi on NIIN yksin. Ei kohtaa kuitenkaan ihmisiä sillä tasolla missä oikeat ajatukset ja tunnot liikkuu.
Aito ystävyys on tietysti haaste. Sun täytyy laittaa itses 110% likoon, että voit saada jotain. Siltikin voi tulla takkiin. Lähtökohtana vois pitää sitä, että ystävyys on vapauden antamista toiselle. Ettei sidota ja tukehduteta. Ei valiteta omaa surkeutta ja sitä, ettei kukaan välitä. Kun oikeasti ihmiset välittää, jos antaa vaan niille mahdollisuuden ja pitää silmät auki. Sit jos vielä palataan siihen yhteen epäkohtaan jossain ystävässä, minkä vuoksi ei halua pitää yhteyttä. Niin tähänkin on ratkaisunsa. Kun on paljon ystäviä ja tuttavia niin kaikki ruokkivat sun elämääsi jollain lailla. Eri ihmiset tuovat eri puolia esille sustakin ja näin sinäkin voit antaa itsestäsi paljon ja aivan uusiakin tiedostamattomia asioita.
Elämä on kuitenkin seikkailu ja sellaisena meidän kaikkien pitäisi sitä katsella. Jättää tuskailu ja valittaminen. Tiedän mistä puhun, olen itse ollut niin masentunut, etten liikkunut neljän seinän sisältä mihinkään. Mutta asiat muuttuu =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.